Viinikauppias

Syysmaa #3

by Anu Holopainen

Syysmaa-sarjan uusi osa jatkaa vahvan omaleimaista tarinaa.

Javona on muuttanut Punatertun kylästä pienen Yvona-tyttärensä kanssa Metsälehmuksen palvojien kallioon louhittuun kaupunkiin lääkäripappi Rakhenesin vaimoksi. Arki ei suju hankaluuksitta, ja suurinta huolta aiheuttaa Yvonan selkään ilmestynyt suunnaton, punahehkuinen luomi.

Samaan aikaan syysmaalaisesta Satosalesin kaupungista tulee odottamaton avunpyyntö. Zara on nimittäin lähettänyt Adairan ja Merkinosin Satosalesiin viinikauppiaspariskunnaksi naamioituneena urkkimaan valtauskontojen voimasuhteita ja ujuttamaan mahdollisuuksien mukaan liberaaleja aatteita viinitupien, kylpylöiden ja temppeleiden takahuoneisiin. Rakhenes saapuu Adairan ja Merkinosin luo mukanaan salaperäisiä pulloja – ja seuraukset saavat koko kaupungin kuohuksiin!

Genres: Fantasy, Finnish Literature, Young Adult, Fiction

301 pages, Kovakantinen

First published January 1, 2005

About the author

I’m a Finnish novelist and freelance journalist. I’ve written fantasy and scifi for young people since 1996, and my first novel for adults was published in 2010.
My first science fiction novel, Molemmin jaloin (With Both Feet), was candidate for the Finlandia Junior Literary Prize in 2006.

Reviews

[Keiju · Rating 4 out of 5]

Syysmaa-sarjan kolmas kirja "Viinikauppias" tempaa lukijan jännittävään seikkailuun, jossa seurataan pääosin kahdessa eri paikassa asuvien päähenkilöiden elämän tapahtumia. Juonenkäänteitä, ihmissuhdesotkuja, uusia tuttavuuksia ja rohkeita suunnitelmia ei tästäkään kirjasta puutu. Viinikauppias kirja käsittelee myös aikaisempia enemmän Syysmaan neljää suurinta uskonhaaraa ja niiden luonnetta. Juuri tämän Syysmaan politiikan vuoksi kirja on yksi tähän asti sarjan mielenkiintoisimmista.

[Iina Rahkola · Rating 3 out of 5]

*Arvostelu koko sarjasta*

Lainasin ensimmäisen osan ihan vahingossa, ja päätin uteliasuudesta perehtyä siihen, millaista ala-asteiässä lukemani fantasia on. Täytyy sanoa, että huh huh. Nyt ymmärrän paremmin, miksi entinen äidinkielen opettajani piti suomalaisen fantasian tilaa 2000-luvun alussa surullisen huonona.

Ympäröivä maailma vaikuttaa aina fantasiaan, ja tämä sarja on kirjoitettu aivan selkeästi 2000-luvun alussa, kun maailmaan vyörytettiin uutisia afganistanilaisnaisten asemasta ja sen paranemisesta sodan seurauksena. Olisipa kiinnostava, millainen tämä olisi jos tämä julkaistaisiin nyt, kun uusin aalto feminismiä on tullut ja afgaaninaisten asema on historiallisen huono.

Ensimmäinen ihan todella ärsyttävä asia tässä on kielen yksinkertaistus. Kuuden kirjan aikana teksti ei parane. Pronominit, sivulauseet, lauseenvastikkeet, anyone? Nyt tulos on töksäyttelevää päälause-päälause-päälause-kirjallisuutta.
Toinen tökkivä asia oli se, ettei sarja missään vaiheessa päätä onko se fantasiaelementtejä sisältävää yhteiskuntakritiikkiä vai lasten satu. Nyt sisällä oli ihan kiinnostavia pohdiskelmia vallasta ja ihmisluonnosta, kunnes kirjoittaja maalasi itsensä nurkkaan ja pelasti tilanteen satu-sammakolla. Epäselvä genre vei tarinan tenhon.

[Leeni · Rating 3 out of 5]

Tässä kohtaa en enää muista aiempia kirjoja kovin hyvin, joten jatkuvuudesta en osaa sanoa mitään. Tässä fokus oli ehkä jotenkin vähän liikaa miehissä, ja näin ollen en ollut niin kiinnostunut, toki siihen vaikuttivat varmasti muutkin asiat. Tykkään tästä sarjasta pienenä aikamatkana! Ollapa lukemassa tätä vuonna 2005… Mua edelleen kiehtoo, miten Anu Holopainen ei juuri kirjoita enää fantasiaa, vaan enemmänkin tunnen hänet realistisesta kirjallisuudesta. Toivottavasti sarjan seuraava osa on kiinnostavampi. Lue, jos haluat tehdä aikamatkan.

[J.S. Meresmaa · Rating 2 out of 5]

Tämä oli jo huomattavasti parempi kuin Sisarpuut, mutta sama juttu vaivasi edelleen: liikaa uusia henkilöitä vanhojen kustannuksella.
Se voi olla myös jokin nuorten kirjojen ominaisuus tai erikoisuus, en tiedä, mutta minua vaivasi juuri se, että päähenkilöitä (joiden paikasta tässä kisailivat ainakin Merkinos, Adaira, Zara, Rakhenes ja Javona) ei luonnehdittu sen syvemmin kuin sivuhenkilöitäkään.
Tarina oli ihan hauska.

[Sammalpeura · Rating 2 out of 5]

Tämä oli jo huomattavasti parempi kuin Sisarpuut, mutta sama juttu vaivasi edelleen: liikaa uusia henkilöitä vanhojen kustannuksella.
Se voi olla myös jokin nuorten kirjojen ominaisuus tai erikoisuus, en tiedä, mutta minua vaivasi juuri se, että päähenkilöitä (joiden paikasta tässä kisailivat ainakin Merkinos, Adaira, Zara, Rakhenes ja Javona) ei luonnehdittu sen syvemmin kuin sivuhenkilöitäkään.
Tarina oli ihan hauska.

[Linnea · Rating 3 out of 5]

Syysmaa-sarjassa vaihdetaan vaihteeksi miespuolisiin näkökulmahenkilöihin ja keskitytään tarinaan uudenlaisesta näkövinkkelistä. Jos edellisessä osassa lähdettiin jo synkemmille sivupoluille, tässä jatketaan samaa rataa. Vaikka positiivisuuttakin on, on tarinassa paljon synkkyyksiä ja siinä otetaan uudelle tavalla kantaa yhteiskunnan epäkohtiin. Mainio kolmososa.

[Eve Lumerto · Rating 5 out of 5]

Asuin näissä kirjoissa yläasteella.