Jyrki Kasvin omaelämäkerta kertoo hänen kolmesta elämästään pelijournalistina, tutkijana ja poliitikkona. Se kertoo arjesta syövän kanssa, luopumisesta, elämänilosta, hyvästä hoidosta ja burleskista. Se kertoo ihmisten hyvyydestä, jonka ansiosta hän on ehtinyt kirjoittaa tämän kirjan.
Jyrki Kasvi oli pikkuvanha lukutoukka, jonka ainekirjoitukset vilisivät ufoja ja liikuntatunnit poissaolomerkintöjä. Lukion jälkeen työskentely Suomen ensimmäisessä kotitietokonelehdessä kehitti kirjoitustaitoja, ja opinnot korkeakoulussa lähtivät sujumaan, kun Jyrki löysi työpsykologian.
Korkeakoulun jälkeen kävi kutsu EU:n asiantuntijatehtäviin. Akateeminen ura keskeytyi, kun ovet avautuivat eduskuntaan. Digitalisaatio ei ollut poliitikkoja aiemmin kiinnostanut, mutta Uudellamaalla äänestäjät näkivät, että tietoyhteiskunnassa tarvitaan uutta lainsäädäntöä ja uusia poliitikoita.
Sitten Jyrkin virtsassa oli verta.
Rakkosyöpä on ollut osa Jyrkin elämää jo 19 vuotta. Sisäelimiä on poistettu syövän edetessä. Mutta saattohoitolähetekään ei lannistanut, vaan apua on etsitty uusista kokeellisista hoidoista, joilla saatu lisäaika on käytetty tämän kirjan kirjoittamiseen. Jyrkillä on ollut varaa syöpäsairaalan kokeellisiin hoitoihin, koska ihmiset ovat auttaneet eri tavoin.
TkT Jyrki J.J. Kasvi on työkyvyttömyyseläkkeellä oleva entinen kansanedustaja, tutkija ja pelijournalisti. Hän on julkaissut useita tietotekniikkaa ja tietoyhteiskuntaa käsitteleviä kirjoja sekä novellikokoelman Posliinikissa - ja muita fantastisia tarinoita (2021).
Upea elämänkerta aikamme uranuurtajasta. Kasvi oli yksi merkittävimmistä ihmisistä suomalaisessa tietoyhteiskunnassa, joka nörtin sankari. Suuri arvostus. Kyllähän siinä silmät kostuivat viimeisiä lukuja lukiessa.
Kirja on Jyrki Kasvin omaelämäkerta, jonka hän on myös kirjoittanut itse loppusanoja lukuunottamatta. Jyrki Kasvi henkilönä on mielenkiintoinen ja tietenkin henkilön loppu tuo omanlaisensa tunnelman kirjaan, aivan kuten toisessa lukemassani elämäkerrassa "Irtoviiksimies".
Kasvi kertoo kirjassaan ensin lapsuudestaan, sitten tutkijantyöstään, sitten eduskunta-ajastaan ja lopuksi sairaudestaan. Hämmentävintä kirjassa on se, että noin 14 vuoden ura mm. Pelit- ja Mikrobitti-lehdissä kolumnistina ja toimittajana kuitataan käytännössä parilla lauseella. Hämmentävää siksi, että tämä vaihe elämästä käytännössä auttoi hänet nousemaan kansanedustajaksi. Ei se Otaniemen äänikuninkuus tullut mielipiteillä tietoyhteiskunnasta vaan olemalla yhden kokonaisen nörttisukupolven tunnetuimpia hahmoja. Samaan tapaan muu vapaa-ajalla tapahtunut toiminta jää sivulauseisiin.
Eduskuntavaihetta kuvataan erilaisten anekdoottien kautta, jotka tuovat esiin kansanedustajien arkeen liittyviä asioita, sellaisia joista ei ehkä muualla ole kovasti kerrottu. Erityisesti Kasville vaikuttaa jääneen mieleen häntä lähellä olevien aiheiden valiokunta- ja opintomatkat. Toiseksi hämmentävintä kirjassa on se, että Kasvi kirjoittaa pelkästään omasta eduskuntatyöstään. Vihreästä puolueesta, siihen liittyvistä poliittisista aiheista tahi henkilöistä ei kerrota kuin muutamalla maininnalla. Tosin kirjassa Kasvi, joka aloitti poliittisen uransa sittemmin kuopatuissa nuorsuomalaisissa, kertookin valinneesta vihreät siksi, että se oli kaikista muista puolueista vähiten huono. Kasvi ei tunnukaan olleen kiinnostuneen vihreistä arvoista, luonnonsuojelusta jne mutta kylläkin mm. sananvapaudesta ja seksuaalisesta tasa-arvosta.
Viimeistä ajoistaan ja sairaudestaan Kasvi kirjoittaa insinöörimäisen tarkasti. Tunteiden kirjoittaminen ei ole hänen vahvuutensa, mutta asian kuvaus avaa toisella tapaa äärimmäisen vaikeasti sairastuneen ihmisen arkea. Kirja olisi vaatinut jonkin verran kustannustoimittamista. Muutamia asiavirheitä bongasin sieltä täältä ja joku anekdootti putkahti sivuilta yllättäen kahteen kertaan.
Suosittelen kirjaa erityisesti jos kiinnostaa lukea eduskuntatyön arjesta tai syöpäsairaan ihmisen kokemuksista matkalla kohti loppua.
Minä kuulun niihin ihmisiin jolle Jyrki J. J. Kasvi tuo yhäkin ensimmäisenä mieleen Mikrobitin ja C-lehden parhaat peliarvostelut - äijällä oli niin omintakeinen ja tunnistettava tyyli. Senkin jotenkuten tiesin, vaikka äärimmäisen vähän jaksan politiikkaa seuratakaan, että mies ehti toimia myös poliitikkona. Muusta en tiennyt mitään. Siitä huolimatta pidän suurta isompana säälinä sitä, että ne Mikrobitti sekä C-lehti ajat kuitataan tässä kirjassa todella lyhyesti ja aivan liian nopeasti. Toisaalta ymmärrän senkin, etteivät ne ajat tuolla työhistorialla voineetkaan olla Kasville niin iso asia mitä ne minulle ovat.
Ja sattuneesta syystä en niistä tutkijan tai poliitikon työtä kuvaavista osuuksista järin paljon iloa irti saanut. Sinänsä ihan mielenkiintoinen katsaus molempien arkeen, mutta silti... aika helvetin tylsää. Ja todisti taas senkin, että kyllä se poliitikkojen äärimmäisen matala (pidän tätä aina vitsinä) tulotaso kuitenkin erottaa tavallisesta kansasta, meinaan vaan että kun jossain vaiheessa tulee puheeksi se kuinka tavallisissa palkkatöissä olisi pärjännyt jossain jutussa paremmin, niin se tavallisen palkkatyön palkaksi esitetty summa on ainakin oman kokemukseni perusteella varsin utopistinen.
Kirjan viimeinen osuus on sitten taas sekä silmiä avaavaa että rankkaa luettavaa - harvahan täältä tahtoisi ennen aikojaan lähteä voimatta asiaan vaikuttaa. Se on upeaa, että ihmiset ovat valmiita auttamaan jopa rahallisesti, mutta samaan aikaan mieleen nousee kysymys siitäkin, miltä vastaavassa tilanteessa kituvista tavallisista pulliaisista tuntuu kun varaa kymmenien tuhansien eurojen hoitoihin ei ole eikä vastaavaa rahallista apua saatavilla?
Tästä nyt tuli hirveää valitusta, mutta lukijassahan se vika on. Lepää rauhassa, kaikkien aikojen paras peliarvostelija.
Mielenkiintoinen kirja edesmenneen it-nörtin ja kansanedustajan elämästä. Kirja keskittyi aika paljon kansanedustajan työhön, valottaen monien poliittisten päätösten taustoja. Itselleni Kasvi tuli aikoinaan tutuksi nimenomaan MikroBitin toimittajana ja olisi kiinnostanut lukea enemmänkin C64-, peli- ja scifi-harrastuksesta. Kirjaa vaivaa viimeistelemättömyys ja kiireessä kirjoitetun tuntu (samoja kappaleita on useissa kohdin), mutta tämä on tietysti ymmärrettävää kirjoitusolosuhteiden traagisen poikkeuksellisuuden vuoksi: Kasvi kirjoitti elämänkertaansa kilpajuoksussa kuoleman kanssa. Hienoa, että ehti saada kirjan edes jotenkuten valmiiksi.