Kaija Koo – Taipumaton

by Jouni K. Kemppainen, Maria Jyrkäs (Narrator), Kaija Koo (Narrator)

Kaija Koo – Taipumaton -teoksessa suomalaisen popmusiikin kuningatar käy läpi viidelle vuosikymmenelle ulottuvan uransa huiput ja laskut, joita kehystävät myrskyisän yksityiselämän kiemurat.

Genres: Nonfiction, Biography, Audiobook, Music, Finnish Literature

Audiobook

Published September 10, 2021

Reviews

[meri]

laaja, melko kronologinen, kiinnostava elämäkerta hahmosta josta tiesin hyvin vähän ennen tätä kirjaa. kertoi tarpeeksi, jätti tarpeeksi kertomatta. äänikirjana toimi hyvin, kaijan itse lukemat kohdat sopi hyvin joukkoon. kaijasta saa kuvan naisena, joka on kiistatta supertähti, mutta joka myös on kuusikymppinen täti, jonka kanssa voisi mennä kahville. jos kaija koo ei olisi kaija koo, hän olisi kaija koo -fani.

[Anna Reta Maria]

Hankin lipun Kaijan Olympiastadion-keikalle keväällä, koska ajattelin, että keikka on varmasti näyttävä. Mielikuvani Kaijasta perustui lähinnä Vain elämää -sarjaan ja sen jälkeisiin välähdyksiin. Uskoin hänen olevan erinomainen live-esiintyjä, joten miksipä en menisi keikalle!

Kaija Koo on ollut olemassa koko elämäni ajan, joten suurin osa hänen lauluistaan on osa suomalaista DNA:tani. Kirja kuitenkin paljasti, kuinka vähän oikeastaan tiesin hänestä ihmisenä ja artistina. Yllätyin, nauroin, kauhistelin (hyväntahtoisesti) ja viehätyin. Aikamoinen elämäkerta! Tuli sellainen olo, että minä olen elänyt todella kilttiä ja rauhallista elämää. (Ja jotenkin myös Kaijan 90-luvun keikkavauhti toi mieleen tämän hetken puhutuimman suomalaisen artistin Käärijän päätähuimaavan keikkakesän. Asioiden yhdistymistä edisti se, että Käärijä lämppäsi Kaijaa.)

Kirjan loppupuoli tuntui hätäiseltä. Vain elämää -sarjaa (joka lienee kuitenkin aika iso käänne Kaijan urassa?) käsiteltiin varsin vähäisesti. Olisin kaivannut loppuun myös hiukan lisää reflektiota kaikesta koetusta.

Oli erinomainen idea lukea elämäkerta keikan alle. Sain luettua viimeiset sivut keikkapäivän aamuna. Siitä suoraan Olympiastadionille, ja Kaija lavalle! Musiikillisia elämäkertoja voi lukea Spotifyn kera, joten lukemisen aikana tuli kerrattuna Kaijan hitit ja vähemmän tunnetut kappaleet. Monet kappaleet saivat rutkasti lihaa luiden päälle, kun tiesin niiden syntytarinat.

Kirjoittajalla on vankka ote tekstiin. Monet hänen sanavalintansa naurattivat. Toisaalta, vaikka Kaijan elämä on ollut kirjan perusteella hyvin riehakasta, riehakas-sanan käytössä olisi voinut olla maltillisempi kynä.

[Inka Partanen]

Minulla on suhde Kaija Koon musiikkiin, eikä tätä kirjaa ilman olisi kannattanut lukeakaan. Hyvin perinteisen kaavan elämäkerta: kronologinen, anekdooteilla ryyditetty kasvutarina. Ei huono mutta ei millään muotoa kirjallisesti erityisen mieleenpainuvakaan. Kirja oli selvästi tehty päähenkilölleen ja hänen kanssaan, sillä vaikka Kaijan persoonaan tulee kirjassa hienosti säröä ja sävyä, kokonaiskuva on kuitenkin yhä enemmän brändätty kuin inhimillisen ristiriitainen.

[Mika Auramo]

Jouni K. Kemppainen oli kirjoittanut vuonna 2021 julkaistun muistelmateoksen schlagertähti Kaija Koosta eli Kokkolasta, ja kirja on saanut nimekseen ”Taipumaton”, mikä kuvaakin melko hyvin laulajan asennetta.

Opus on jaoteltu yhteensä neljääntoista lukuun, ja niin kuin tapana on, alkuun ponkaistaan lapsuudesta, ja lukija pääsee stadin friidun himaan helsinkiläiseen lähiöön, ja viimeisissä luvuissa kuitataan melko nopeasti pari viimeistä vuosikymmentä, ja enin osa kirjasta keskittyy artistin 1990-luvun huippuvuosiin, jolloin rahaa riitti kassitolkulla ja seteleissä kieriskeltiin hotellihuoneen kaksoisvuoteessa kuin Roope-Ankka.

Omaa solistinuraa suunnitteleville on hyödyllistä lukea isompien ja pienempien starojen väritettyjä elämäkertoja, jotta saisi niistä itsekin imettyä jotain inspiraatiota, ja jo vuonna 1980 alkaen Kokkola pyrki itsekin vimmatusti parrasvaloihin. Legendaarisen basisti Puppe Strandbergin Steel City ei sitä suonut, ja myös varmaan tappio Mikko Alatalolle Syksyn sävelessä (Rikoo on riskillä ruma) avitti nuoren ja lupaavan taiteilijan menestyksen nälkää. Aikansa huippumanageri Mikko Norres keksi sitten Kokkolalle taiteilijanimen Koo Starkin mukaan, joka oli entinen permopornonäyttelijä. Selväksi käy myös, että kulmakarvat-look on jäljitelty Elisabeth Taylorilta.

Mielenkiintoista oli myös lukea, miten niitä hittejä oikein tehtailtiin (”Kuka keksi rakkauden?” -biisistä alkaen vuonna 1993) ja kuinka kuuluisasta virsirunoilija Leena Impiön pojasta tulikin Kaijan aviomies pitkäksi aikaa. Niin kuin tällaisissa elämäkerroissa on tapana, eniten keskitytään uran huippuvuosiin, ja Tuulikelloista päästään Tinakenkiin, keikkarundeille ja hengailemaan milloin kenenkin julkkiksen kanssa. Pitkät pätkät paasataan Markku Impiön alkoholismista, ja juttuja eri lehtiin, kuten Seiskaan, Suosikkiin ja naistenlehtiin saadaan ujutettua tähän stooriin mukaan.

Muuan Cheek oli vasta nuori kloppi ja Kaijan fani pyyhältäessään Vain elämää -sarjan kuvauksiin. Kaija tietysti otti faninsa siipiensä suojaan tässä ohjelmasarjassa, jossa nuoret artistit etsivät itselleen uraansa nostetta ja vanhemmat uransa ehtoopuolella olevat tälläytyvät parhaimpiinsa ja vetistelevät vuorotellen, kun muut pitopöydän ääressä kuuntelevat, kuka esittää vuorollaan jonkun toisen jo suurelta yleisöltä unohtumaan päässeen hitin tai ikiklassikon.

Kuvatoimitus on onnistunutta, ja paikoin ikään kuin Koo pääsee muutamissa kohdin itse ääneen, ja sellaiset osiot on merkitty kursiivilla ja luultavasti litteroitu jostain haastattelusta. Muilta osin iso osa sisällöistä vaikuttaa poimitun lehtileikkeistä ja muista painetuista lähteistä, mutta varsinkin katkeran oloinen tilitys Markun ilkeilyistä ja viinan kanssa läträämisestä keikkatoilailuineen vaikuttaa enemmänkin entistä siippaa häpäisevältä, sillä niitä kossupulloja metsästettiin ihan liian monta kertaa omalta hevostallilta ja sohvatyynyjen alta. Rehellisen oloinen esitelty avoimuus on leimaa antavaa tämäntyyppisissä avautumisissa, mutta onneksi Kaija onnistui selättämään uransa alkuvaiheen agorafobian ja muutamat muutkin vaikeudet…

[Kiki]

En Kaija Koon musiikkia ole koskaan kummemmin kuunnellut enkä artistista itse asiassa ole paljoakaan tiennyt. Kirjan lainasin perheenjäsenelleni joka pitää kovasti Kaijan ysärituotannosta, ja päätin sitten sen samoilla lämpimillä lukaista.

Kirjassa oli paljon vakavia aiheita ja rankkoja kokemuksia, joiden määrä yllätti. Olen aiemmin vähän naureskellut Kaijan uusimmille kappaleille, jotka miellän keski-ikäisten naisten voimabiiseiksi, mutta niiden aiheet ovatkin varmasti tärkeitä laulajalle itselleen.

Olin lukiessa välillä melko vaivaantunut, Marianne-karkit takapuolessa, Antti Tuiskun puraiseminen linnanjuhlien jatkoilla ja moottoripyörällä saapunut haastemies olivat vähän liikaa :D
( "Haastemies uskoi puhetta eikä tehnyt kotietsintää. Se tietysti vähän harmitti Kaijaa, joka olisi ollut valmis vaikka ruumiintarkastukseen.")

Kaijan itse kirjoittamat tekstit eivät mielestäni oikein istuneet muun tekstin joukkoon, esipuheen taitelijuuspohdinnat olivat kummallisia.

Kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen, perusteellinen ja viihdyttävä, plussaa kahdesta kuvaliitteesyä!

[Lauhahiipija]

Mielenkiintoinen ja henkilökohtainen kuvaus Kaija Koon elämänvaiheista. Tämä oli hyvä lukea "Kaunis, rietas, onnellinen" -elokuvan katsomisen jälkeen. Kirja paikkasi elokuvasta epäselväksi jääneitä kohtia. Opin itse paljon lisää Kaijan elämästä ja urasta. Hetkittäin kirjan kerronta oli laahaavaa ja turhan yksityiskohtaista. Kuunnellessa huomio välillä herpaantui herkemmin.

[Puhi]

Tykkäsin ei ollu pelkkää nimen tiputtelua vaan kaikkeen liittyi jonkinlainen osuva, kuvaava tai hauska tarina. En ole montaa elämän kertaa lukenut, mutta vittu että ihailen tätä naista. Pahoittelen kiroiluani, mutta tämä vaan nyt tarvitsee sen painotuksen. Suosittelen lämpimästi kaikille tämän lukemista.

[Veera]

Mulla on vahva suhde Kaijan musiikkiin. Olen kasvanut nuoruuteni kuunnellen Kaijan kappaleita, on kreisibailattu, vedetty karaokea ja itketty sydänsuruja. Kirja oli hieman pettymys. Kaija ei petä koskaan mutta Kemppaisen kirjoitustyyli jätti jotenkin kylmäksi.

[Heidi]

4+

[Eero Sipilä]

Äh.

Kaija Koolla on suomalaisittain hämmästyttävä ura, josta olisi mielellään lukenut. Kemppaisen lause on kuitenkin kankea ja fokus niin levällään, että luku-urakka tuntui pahasti puuduttavalta. Kirjaa varten on selvästi tehty mittavia haastatteluja, mutta silti ne antavat kohteestaan todella etäisen kuvan.

Ehkä iltapäivälehdissä kohutut sokkipaljastukset olisivat tuoneet teokseen lisää virtaa, mutten itse selvinnyt niiden lukemiseen asti.

[Aapo]

Kaikki pisteet Kaija Koolle, joka on onnistunut raivaamaan itselleen paikan pop-tähtitaivaalla, kovalla työllä ja monista haasteista huolimatta, ja ennen kaikkea itseään kieltämättä. Kova suoritus ja toivotan oikein hyvää jatkoa.

Yleisesti ottaen parhaimpia elämäkertoja ovat omaelämäkerrat. Tällaiset yhteistyössä artistin kanssa tehdyt ovat lähtökohtaisesti ongelmallisia. Kyllähän tämä oli sujuva lukea, mutta useassa kohdassa kirjoittajan ja haastateltavan "äänet" sekoittuivat häiritsevästi. Tuntui, että mieluummin olisin lukenut KK:n haastatteluja vähemmän prosessoituna. Olihan siellä niitä enemmän KK:n äänellä kerrottuja tuokiokuvia, mutta ehkä niitä olisi voinut olla enemmänkin?

Aidon ja rehellisen oloinen tämä kyllä oli, sen verran paljon kaikenlaisia noloja tempauksia päähenkilöstä paljastettiin. Tavallaan siis pisteet siitäkin. Kahden tähden kirja nousi kolmeen ihan KK:n artistiuden kunniaksi.

[Pia]

Mie, niin kuin moni muukin, kasvoin ysärillä Kaija Koon musan tahtiin. Äitini on hc-luokan fani ja siinä samalla miekin pääsin keikoille ja osasin hitonmoisen määrän lauluja ulkoa. Mie pidän Kaijaa todellisena lajilegendana ja samalla myös älyttömän mielenkiintoisena ihmisenä.

Eikä ollutkaan yhtään vaikea tykätä tästä elämäkerrasta, kun kirjoittajana on Hesarista tuttu Jouni K. Kemppainen. Kirjoitustyylinsä ei varmasti ole kaikkien suokkari, mutta mie pidän, ja taustatöitä on varmasti paiskittu reippaasti. Löyhän kronologinen rakenne toimii myös. Erityiskiitos siitä, että Taipumaton ei ole pikakaahaus kaikista elämänkäänteistä, sillä Kaijan elämässä riittäisi matskua varmasti vaikka kymmenosaiseen sarjaan. Olisin mieluusti kuullut vielä enemmän siitä, millainen Kaija on bändin johtajana, koska nyt tietyt bändidynamiikkaan liittyvät asiat kuitataan nopealla huomautuksella.

[Juuso]

Ennen kirjaan tarttumista tiesin, että Kaija Koo on ollut 1990-luvulla Suomen suosituimpia artisteja. Tuulten viemää -läpimurtoalbumin ilmestyessä olen ollut kaksivuotias taapero, ja kuulemani mukaan Kaija Koo oli ensimmäinen artisti, jonka musiikista lapsena innostuin. Toinen tuleminen parrasvaloihin nähtiin ensimmäisen Vain elämää -kauden vauhdittamana 2010-luvulla. Siitä lähtien Kaijan voimaannuttavat kappaleet ovat tasaisesti ilahduttaneet minua radion ja Spotifyn kautta. Olen myös nähnyt Kaijan joillakin festareilla nuoruusvuosinani.

Jouni K. Kemppaisen kirjoittama elämäkerta kertoo Kaija Koon elämästä ja urasta asiallisesti. Mitenkään sydäntäkouraisevaa kerronta ei ole, vaikka sellaista sisältöä Kaijan elämästä olisi varmasti saatu aikaan. Elämäkertaan mahtuu muutama ronski keikkaelämän kuvaus, muun muassa hyvin omituinen tarina Marianne-karamelleistä. Kirjassa kiinnostavaa sisältöä oli Kaija Koon yhteiselo ja yhteistyö säveltäjä-sanoittaja Markku Impiön kanssa. Loppujen lopuksi Kaijasta piirtyy ihan kaunis, rietas ja onnellinen kuva — mutta melko etäisiksi laulajan ajatusmaailma ja persoona jäävät.

[Joni Mettälä]

Olen tykännyt pikkulapsesta lähtien Kaija Koon laulusta ja musiikista sen verran, että useaan otteeseen olen varttuneempanakin joutunut kuulemaan, kuinka lapsena innokkaasti tunnistin Kaijan musiikin radiosta. Piti siis joskus ostaa tämä kirja, kun bongasin kaupan tarjoushyllystä.

Oman tarinani kerroin siksi, että ehkä tästä selviytymistarinasta voi olla apua jollekin.

Teos on hieno kirjoitus siitä, kuinka monista onnettomista hetkistä huolimatta elämästä voi lopulta rakentua jotain erittäin hienoa. On hienoa lukea Kaijan itsevarmuuden kehittymisestä.

Kirja kuvaa mielenkiintoisasti Kaijan elämän alkupuolta sekä uraa. Kirjan loppupuolella ajassa edettiin sen verran vauhdilla, että ainakin itseni oli hankala hahmottaa, millaisin hypyin aikajanalla on hypitty eteenpäin, ja kuinka kirjan tahti vaihtuikaan suhteessa aiempiin kappaleisiin. Lopussa lähinnä keskityttiin tiettyihin merkittäviin kohtiin uralla eikä enää niinkään Kaijan muuhun elämään, jonka myöhemmistä vaiheista olisi ollut myös mielenkiintoista lukea.

[Celestine]

4,5. Oli kiva lukea tätä kirjaa, koska en aikaisemmin tiennyt Kaijan elämästä loppupeleissä kauheasti mitään, vaikka häntä viime vuosina olenkin paljon kuunnellut (pääosin tosin ysäri-Kaijaa). Tämä oli hyvin perinteinen elämäkerta, mutta hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen: tie yhdeksi Suomen isoimmista naisartisteista ei ole ollut helppo. Välillä tosin ärsyynnyin hieman selviytymisnarratiiviin (toki se on takuulla ollut kohteelle itselleen tärkeä!), ja siihen, että ensimmäisen Vain elämää -kauden jälkeinen aika käytiin tosi nopeasti läpi, aivan kuin sivut olisivat loppuneet kirjoittajalta kesken.

[Milja Fromholtz]

Aivan kuin joku olisi herättänyt 90-luvun takaisin henkiin. Enkä tarkoita nyt kaikista muistelluimpia kliseitä, vaan oikeita arkisia aikalaismuistoja, kuten hengailut Anttilan TopTen -levyosastoilla, Ridge Forresterin vierailut uutisissa, ja kaiken taustana tietysti Kaija Koon musa. Elämänkerrallisesti tässä oli myös itselle paljon uutta - vaikuttava ura ja ennen kaikkea asenne, ja kirjoitettu mielestäni sujuvasti.

[Ammi T]

En tunne Kaija Koon elämää tai tuotantoa kovin hyvin, mutta tämän kirjan jälkeen halusin kuunnella kaikki hänen biisit läpi. Todella mielenkiintoinen elämänkerta. Pidin siitä, että kirjassa käytiin läpi koko artistin elämä lapsuudesta nykyhetkeen, kertoen yksityiskohtaisesti sekä Kaija Koon yksityiselämästä että musiikkiurasta. Kuuntelin kirjan äänikirjana; lukija oli tosi hyvä ja pidin myös kovasti siitä, että Kaija luki kirjan osioita itse – näitä Kaijan osioita olisi voinut olla jopa lisää!

[Jenni Tuomainen]

Ihan ok kuvaus Kaija Koon elämän pitkästä ja monipuolisesta tarinasta. Olin lukenut monesta arvioinnista, että äänikirja sisältää Kaija Koon itsensä lukemana. Jokainen niistä oli hyvä ja tilanteeseen sopiva, mutta kieltämättä odotin, että niitä olisi enemmän. Kokonaisuutena kuitenkin mielenkiintoinen ja kuuntelun väärti.

[Helena]

Tämä kirja on ollut kovasti esillä heti ilmestyttyään, mutta ei mielestäni ollut sen erityisempi kuin monet muutkaan hiljattain lukemani kotimaiset elämänkerrat. Kaija Koon musiikilla ei ole ollut erityistä sijaa elämässäni, enkä sinänsä ole kiinnostunut tämän taiteilijan persoonasta, mutta tulipahan luettua. Joistain toisia henkilöitä koskevista 'paljastuksista' jäi ristiriitainen fiilis.

[Anna]

Luin koska tykkään Kaijasta ja luettuani tämän tykkään yhä vahvemmin. Kirjoitustavasta sen sijaan en tykännyt. Kerronta oli välillä vaivaannuttavaa ja jopa lapsellista. Sijoitan kirjan Helmet- lukuhaasteessa kohtaan Haluaisit olla mukana tapahtumissa, sillä Kaijan seurassa varmaan viihtyisin ja nauroin ääneen lukiessa. Hänestä piirtyi humoristinen, boheemi ja lämmin kuva.

[Siiri Ahlqvist]

Neljän ja viiden tähden vaihteilla, saattaa olla, että tämä kirja on se harvinainen poikkeus mulla, että myöhemmin muuttuu viideksi tähdeksi.
Kaija Koolla on melkoinen elämä, ja saa kyllä arvostamaan entistä enemmän.

[Mari]

Kaijan tarina on mielenkiintoinen ja pitää otteessaan. Kirja olisi kuitenkin ansainnut osaavamman kirjoittajan, sillä tekstillisesti se on korkeintaan keskivertoa. Jos kyse ei olisi juuri Kaijan tarinasta, kirja olisi jäänyt kesken heikon kirjoitustyylin vuoksi.

[Tinssu]

3,5. Selkeetä ja kivaa tekstiä. Mielenkiintoinen elämä, paljon tapahtumia.

[Reetta]

Kiinnostava ja kattava elämäkerta. Kemppaisen setämäinen kirjoitustyyli ja Kaijan kritiikitön käsittely jättävät tähdet kolmeen.

[ellu]

rietas!

[Samittz]

4800

[Hilmuzka]

En voi muuta sanoo ku että vau! Aivan ihana ja koskettava elämänkerta! ❤

[Ella]

3,5

[Maria Lindberg]

Täyskymppi!

[Jemina Kiintonen]

Koulua varten, mutta ehdottomasti suosittelen. Kävin n. kuukausi sitten katsomassa myös sen elokuvan, joten tämä oli kiva jatkumo kun muisti elokuvastakin asioista!