Miten lopettaa turha kuluttaminen? Älä osta mitään turhaa roskaa, Julia Thurén aina sanoo itselleen, sillä hän tietää, ettei se tee hyvää hänelle, saati planeetalle. Siitä huolimatta hän ostaa.
Kirjassaan Kaikki kuluttamisesta Thurén selvittää, missä kuluttamisen juuret ovat, miten tavaran haalimisen voisi lopettaa ja millaisia tulevaisuuksia se voisi tarkoittaa. Tutkimustietoon perehtynyt ja asiantuntijoita haastatellut Thurén nimittäin tietää, että on täysin mahdollista löytää järkeviä rahankäyttökohteita, kuten aikaa, vapautta, turvallisuutta ja merkityksellisyyttä.
Julia Thurén on suomalainen toimittaja ja tietokirjailija. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden maisteri. Thurén tekee Yleisradiolle raha- ja talousaiheista podcastia nimeltä Melkein kaikki rahasta.
Ihan hyvä lukukokemus. Kirjan blogimaisuus häiritsi jonkun verran. Toki jo nimi kertoo, että kirja kertoo nimenomaan Thurenista itsestään, mutta sitä samaa blogista tuttua kulttuurikoti-läppää ja itsensä lortottelua en välttämättä olisi halunnut lukea kirjastakin. Kuluttajuuden historiaa ja kuluttajapsykologiaa koskevat osiot olivat ylivoimaisesti mielenkiintoisimpia ja ne olisivat saaneet olla pidempiä ja syvällisempiäkin.
Positiivinen yllätys oli, kuinka hyvin (odotushorisointin vastaisesti) tässä käsiteltiin globaalisti kapitalismin ja ilmastokriisin yhteyttä sekä sitä, kuinka yksilön halu rakentaa identiteettiään tai osoittaa kuulumistaan tiettyyn ryhmään ilmenee kulutuskäyttäytymisenä. Näistä osioista annetut tähdet.
Tämän lisäksi Thurén kuvaa oman kulutuksensa muutosta vuosien saatossa. En oikein itse saanut tästä niin paljoa irti, kun olin toivonut. Vaikka Thurénilla on pointti siinä, ettei rahalla saa onnellisuutta, en kuitenkaan voi hänen tavoin mennä huvilalleni miettimään, miten elämässä onkaan kaikki hyvin. Vaikka Thurén sanallistaa, että tiedostaa, että raha on tärkeää kun siitä on pulaa, ei tämä teos muutoin ota heikompaa tulotasoa huomioon. Teoksen kohderyhmää onkin keskiluokkaiset tai varakkaat (erityisesti lapsiperheet), jotka haluavat käyttää rahansa vastuullisemmin. Vaikka tämä on kokonaiskuvassa tärkeä näkökulma (tietenkin niiden kulutuksella on enemmän merkitystä, jotka kuluttavat enemmän), odotin jotain hieman laajemmin sovellettavia ja inspiroivia vinkkejä talousasioihin (kuten tekijän aiempi teos Kaikki rahasta loistavasti teki).
Tämä kannattaa erityisesti lukea, jos kokee jemmaavansa sen verran raheliinia, että voi tehdä aitoja kulutusvalintoja taloudellisen pakon sijaan. Suosittelen tutustumaan tähän myös, mikäli haluaa näkökulmia kulutukseen vaikuttavista tekijöistä (ja jos osaa ohittaa kasuaalit huvila-maininnat). Jos haluaa pienituloisena säästövinkkejä, tämä ei ehkä ole oikea teos.
P.s. Thurén käyttää itsestään termiä 'lortto', kun kuvaa itseään negatiivisessa sävyssä. Ärsytti niin paljon kaikkien lorttojen puolesta, että teki mieli nipistää yksi tähti.
Uskomattoman hyvä! Oon ihan fiiliksissä tän kuuntelun jälkeen. Kirja sai pohtimaan mekanismeja ja systeemejä, jotka vaikuttavat kulutuskulttuurin ja -tottumusten taustalla. Se pureutuu aiheeseen myös psykologian kautta sekä avaa aivan uusia näkökulmia yksilölle kuluttamisesta. Näkökulmista, joita ei ehkä ole tullut koskaan aikaisemmin ajatelleeksi. Thurenin sävy ei ole paasaava tai syyllistävä, päin vastoin - se loi toivoa ja sai samaistumaan Thurenin oman elämän esimerkkien kautta ja itseironialla. Samoihin asioihin olen itsekkin langennut ja samoin olen toiminut tai ajatellut. Aihe on myös valtavan ajankohtainen. Elämme sellaisen ajan kynnyksellä, jolloin on pakko siirtyi länsimaisten kulutusjuhlasta kohti kestävämpää elämäntyyliä ja kuluttaminen on siinä keskeisessä roolissa. Kirja saa todella ajattelemaan kaiken sen turhan paskan ostamista, jota olen itsekkin itsekkäistä syistä nurkkiini raahannut pölyttymään. Tämän syksyn must read tai must listen kirjoja!
Julia Thurén on profiloitunut rahakeskustelijana tullessaan tunnetuksi siitä, kuinka säästi 10 000 euroa vuodessa ja kirjoitti siitä kirjan. Tässä kirjassa Thurénin rahankäyttö saa ekologisen twistin. Hän pohtii esseetyyppisessä tekstikokoelmassaan, miksi ylipäänsä kulutamme, ja miten voisimme alkaa suunnata kuluttamistamme niin, että maapallon kantokyky sen vielä kestäisi.
Itse olen melkoisen perehtynyt kuluttamisen vähentämisen tematiikkaan, joten kirjan tekstit eivät tarjoa itselleni varsinaista uutta tietosisältöä. Thurén käy läpi kuluttamisen historian, shoppailun motiivit, omistamisen paradigmalle rakentuneen kulttuurimme ja visio sitten, mikä voisi ja minkä pitäisi muuttua. Yksilön ja systeemin vastuita pohditaan myös, ja lopussa Thurén tarjoaa vinkit vastuulliseen sijoittamiseen.
Kirja on sujuvasti kirjoitettu niin kuin toimittajalta voi odottaakin, ja tyyli on vakuuttava. Paikoitellen tekstiä keventävät niin puhekieliset ilmaisut, että vähän hätkähdin. Eniten jäi häiritsemään se, ettei Thurén lopulta pääse mihinkään ratkaisuun, sillä jokaisen kiristämisohjeen jälkeen tulee myönnytys siihen suuntaan, ettei kaikesta voi kyllä luopua. Mutta ehkä tämä on yksi niistä pienistä puroista, jotka pikku hiljaa aloittavat systeemisen muutoksen.
Kuunneltu äänikirjana. Olipas omien kulutustottumuksien pohtiminen mielenkiintoista ja hauskaa! Useamman lukijan mainitsema blogimaisuus tekstissä oli toimiva äänikirjamuodossa. Kirjoitustyyli oli sopivan keveä, jotta tämän jaksoi helposti alusta loppuun saakka. Pidin erityisesti siitä, ettei sävy ollut paasaava tai syyllistävä. Tässä oli kivan positiivinen pohjavire, joka kannusti pohtimaan omia tapoja.
Sujuva ränttäyskoonti siitä, mikä kaikki kulutuskulttuurissamme on pielessä. Tuttuja tuttuja asioita, mutta pääosin taitavasti ja jopa viihdyttävästi paketoituna. Historiaosuus jäi harmillisen kuivaksi - siitä olisi voinut saada paljon kiinnostavammankin. Parhaimmillaan Thurén on kuvatessaan sitä, miten kulutusvalinnoilla luodaan mielikuvaa omasta itsestä aina lapsuudesta alkaen.
Kuuntelin tämän, Heljä Heikkinen on kympin arvoinen lukija.
Monipuolinen ja mukavasti kirjoitettu teos, mutta jostain syystä lukeminen tuntui aika puuduttavalta, enkä oikein tiedä miksi. Ehkä tässä oli liikaa toistoa, ehkä teos tuntui liian keskiluokkaiselta. Mene ja tiedä! Uskon kuitenkin, että moni voi saada tästä paljon irti.
Suhteessa aiemmin lukemiini kulutusta ruotiviin teoksiin huomattavasti taloustieteellisempi ote, joka ainakin minua ajaa pois kirjan parista. Päätin silti kuunnella läpi. Lopulta käsissä on umpikeskiluokkainen (sitä ylempää) teksti tälle kuluttajakunnalle - onneksi se on tiedostettua ja tekijä ei kiertele omaa varallisuuttaan. Silti täältä köyhyysrajan alapuolelta katsottuna aika first world problems ja (tekijän itse toimimattomaksi myöntämän) sijoittamisen hehkutus ottaa lähinnä päähän.
Kohderyhmän kohtaamattomuudesta huolimatta laadukas, keskusteluihin perustuva tietokirja, jonka ydinsisältö on nimenomaan rahan käsittelyssä. Suosittelisin keski-ikää lähestyvälle vanhemmalle, joka miettii, että mistä muualta sitä onnea ja eettistä hyvää omaatuntoa saisi kuin ostamisesta ja omistamisesta. Sen sijaan esimerkiksi kevyesti sivuiltuihin ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin tutustujalle suosittelen muuta tietokirjallisuutta.
Kirjasta jäi käteen muutamia kiinnostavia ajatuksia, mutta muuten sisältö ei iskenyt. Lähteille lopussa peukku.
Oli omituista, kun kirjoittaja sanoi useaan kertaan olevansa lortto (siis huora??). En ymmärrä miten se liittyi kirjan sisältöön. Lisäksi alkoi ärsyttämään kaikki maailman ihmiset, joilla on rahaa tuhlattavanaan :D Muutenkin puhekielinen ote häiritsi lukukokemusta.
Kirja oli erinomainen. Kuuntelin sen, mutta asion ostaa sen fyysisenä, jotta voin palata kirjassa olleisiin ajatuksiin ja tutkimustuloksiin myöhemminkin.
Koen olevani hyvinkin ajantasalla useista kuluttamiseen, ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvistä asioista, mutta jatkuvasti kirjaa kuunnellessani sain katsoa peiliin ja jäin itselleni kiinni ylimielisestä ja ykskantaisesta asenteesta kirjassa esiteltyihin asioihin liittyen. Ajatukset kolhiintuivat ja näkökulmat laajenivat kirjan edetessä. Kirja oli taitavasti koottu valtavasta määrästä tietoa. Suosittelen kaikille, kulutuskäyttäytymiseen liittyvät teemat koskettavat meitä kaikkia.
Paljon hyvää mutta joukossa myös epäolennaista ja pitkästyttävää juttua. Tätä olisi siis vielä saanut editoida ja lyhentää ainakin kerran. Ei yhtä onnistunut kuin Thurénin edellinen kirja. Äänikirjan lukija Heljä Heikkinen luki kirjaa toisinaan aika kovallakin tunnelatauksella joka alkoi ärsyttämään ja haittasi keskittymistä.
Elämäni toinen kokonaan kuunneltu äänikirja on tässä!
Kaikki kuluttamisesta on kiinnostava, informatiivinen, ajatuksia herättävä ja myös inspiroiva kirja. Kuluttamisen pitäisi muuttua, koko elämän pitäisi muuttua. Ja se voisi muuttua kaikkien kannalta kivaan suuntaan, jos se muuttuisi. Siitä Thurén kirjassaan kertoo.
Thurén mainitsee kirjan alussa ja lopussa siitä, että teos on yhden keskiluokkaisen ihmisen näkökulma. Se kannattaa siis myös osata niin lukea. Itseäni tämä ihan hieman häritsi, koska tässä nousee aika paljon esiin asioita, jotka tosiaan linkittyvät siihen keskiluokkaisuuteen.
Kokonaisuutena pidin ja suosittelen myös muille. Toimii äänikirjana myös meille, joiden on vaikeampi kuunnella kirjoja.
3.5 🌟 Helppo- ja nopealukuinen, konstailematon kirja kuluttamisesta. Asiaa on pohdittu monesta eri näkökulmasta aika pinnallisesti, kaipasin hetkittäin syvällisempää otetta. Lisäksi luku vastuullisesta sijoittamisesta ei jotenkin sopinut kokonaisuuteen. Tykkäsin Julian rehellisyydestä, omakohtaisten kokemusten arvioinnista ja teeman tekemisestä helposti lähestyttäväksi. Uskon myös, että pieniä ituja kulutusmuutoksesta on jo näkyvissä!
Julia Thurén, Kaikki kuluttamisesta – Näin aloin käyttää rahojani paremmin (Gummerus, 2021) s. 246
Kaikki kuluttamisesta -kirja on erittäin tärkeä ja ajankohtainen teos. Se pakottaa miettimään omia kulutustottumuksia, mutta toimittaja ja somettaja Thurén ei saarnaa eikä nosta itseään jalustalle vaan tunnustaa rehdisti omat mokansa ja myös omat vaikuttimensa.
Kunnon toimittajan tavoin Thurén on syventynyt aiheeseen. Hän esittelee kuluttamisen historiaa, siteeraa lukuisia asiantuntijoita ja jopa ennustaa tulevaa.
Lopussa Thurén antaa myös sijoitusvinkkejä ja pohtiipa hän kuluttamista myös filosofiselta kannalta. Attenboroughin tavoin Thurén on sitä mieltä, että kulutustottumusten on muututtava.
Tosin ei ole ihme, että kulutustavaroiden menekki on kasvanut. 1880-luvuĺla halvimmankin polkupyörän hinta vastasi puolen vuoden keskipalkkaa, 1960-luvulla enää viikon ja nyt halvimman uuden pyörän saa jo muutaman tunnin palkalla. Talouskasvu vähensikin 80-luvulle saakka eriarvoisuutta, mutta sen jälkeen suunta on taas ollut toisenlainen: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Nykyään kuluttaminen on nautintohakuista ja yksilökeskeistä, mutta siitä tunnetaan myös syyllisyyttä. Ei ole oikein, että tuotteita tuotetaan kurjissa olosuhteissa ja hetken huumassa ostettu tuote unohdetaan ja heitetään pois. Ennen vanhaan tavaroilla oli arvoa ja niistä pidettiin huolta. Niitä huollettiin ja korjattiin, ja vielä käyttökelvottomistakin tehtiin uusia tuotteita. Nykyään taas kaatopaikat tursuavat turhaa tavaraa.
Vaikka Thurén on nykyään hyvätuloinen, hän ostaa lapsilleen vaatteet pääasiassa käytettyinä. Touhu vain menee hänelläkin välillä yli: ei ole järkeä kiertää väsyneenä kirppiksiä, kun lapsi tarvitsee kumisaappaat nyt. Sen sijaan sillä on merkitystä, millaisiin yrityksiin rahansa sijoittaa. Yksi ihminen ei voi vaikuttaa paljoa, mutta kun moni alkaa miettiä Thurénin tavoin, silloin valinnat vaikuttavat. Kiinnostavaa oli, että Thurénin mukaan mallia voi katsoa Helsingin yliopiston suuresta sijoitussalkusta. Yliopisto on nimittäin ilmoittanut myyvänsä "shaibulat pois ja siirtyvänsä pelkästään vastuullisiin sijoituksiin".
Olisin suonut teokselle Tieto-Finlandian. Vaikka Thurénin teos on aito tietokirja, se ei ole tylsä. Thurén on aktiivinen somettaja, ja teoksen kirjoitustyyli on räväkkä, blogimainen. Niinpä kirja soveltuu erinomaisesti kuunneltavaksi. Viime lauantaina niin imuri, moppi kuin pölyrätti pysyivätkin käsissäni tavallista pidempään.
Thurénin Kaikki kuluttamisesta oli kiinnostava ja helposti sisäistettävään muotoon saatu katsaus fiksumpaan kuluttamiseen. Thurénia instagramissa seuraavana hänen keskeisin teesinsä "älä osta mitään turhaa paskaa" olikin jo tuttu, mutta onneksi kirja ei pyörinyt liiaksi vain tämän ympärillä, vaan oli mielestäni juuri sopivan kattava ja monipuolinen. Thurén on myös hyvin avoin siitä, että tämä kirja on vahvasti hänen omasta positiostaan käsin kirjoitettu, eikä yritäkään olla kaikilta osin kenen tahansa sovellettavissa oleva opas. Mielestäni tämä henkilökohtainen näkökulma toimi hyvin, eikä itselleni ainakaan tullut mitenkään häiritsevän richsplaining-fiilis tästä.
Tämä ei ole selfhelp-teos eikä myöskään puhdas tietokirja. Tiesin molemmat asiat onneksi etukäteen, koska seuraan Thurenia sosiaalisessa mediassa, ja ilman tätä tietoa en olis kirjaan tarttunutkaan. On todella poikkeuksellista, että tietokirja pystyy tarjoamaan (tiedon lisäksi) ymmärrystä omasta ja muiden käyttäytymisestä, oivallusta sen muuttamiseen ja kaiken tämän ilman tarpeetonta tunteisiin vetoamista. Kuluttamisesta puhuttaessa liikutaan syvällä ihmisten arjessa ja yhteiskunnan ytimessä ja on todella ihailtavaa, miten hienosti Thuren saa otteen siitä, mikä on tärkeää ja kiinnostavaa sortumatta syyttelyyn tai ahdistavaan syyllistämiseen (itse sinänsä kannatan oikeanlaista syyllistämistä).
2,5 ⭐️ ei kovin montaa uutta ajatusta jos omaa kuluttamistaan ja sen eettisyyttä ja ekologisuutta on jo pohtinut. ehkä jos harrastaa shoppailua eikä ole kiinnittänyt huomiota esim. pikamuodin ongelmiin tää saattaa antaa ajattelun aihetta. tietokirjaksi myös aika subjektiivinen. thurénin rahakirja oli hyvä, tää jäi vähän turha -fiilistasolle.
Luin sitten seuraavankin Thurénin kirjan, vaikka edellinenkin oli pettymys. Ehkä siksi, että periaatteessa tämä on vähän kuin ylipitkä Hesarin kolumni. Pystyin lukemaan sen alle viikossa siinä kotitöiden ja lastenvahtimisen lomassa, siinä missä Nassim Talebin Musta joutsen on ollut työn alla viime kesästä alkaen. Keveyden vastapainona on se että sisältökin on kevyttä, vaikka aihe noin periaatteessa kiinnostaisi. Ehkä tällainen kuitenkin jollain tasolla rohkaisee pitämään kulutusmietteitä pinnalla omassa mielessä ja ylipäätään lukuharrastusta aktiivisena.
Pätevää tekstiä Thurenilta! Kirjassa poraudutaan syvälle kuluttamisen ytimeen: miksi kulutamme, mitä se aiheuttaa ja millainen historia kuluttamisella on. Ilmasto- ja vastuullisuusnäkökulma on otettu kirjaan punaiseksi langaksi. Loppupuolella puhutaan myös vastuullisesta sijoittamisesta.
Luokittelen kirjan muiden sellaisten kirjojen joukkoon, jotka saavat aloittamaan jonkinsorttisen ostolakon, tekemään suursiivouksen ja haluamaan karsia kodista ja elämästä pois kaiken turhan. Koska niin tämä tekee, ja lisäksi saa oivaltamaan uusia puolia itsestä kuluttajana ja nauramaan Thurenin omaleimaisille jutuille (tästä nimittäin todella paistaa läpi kirjailijan oma ääni).
Yksi ärsyttävä aivopieru jäi kuitenkin mieleen: Sitran elämäntapatestistä puhuttaessa todettiin, että Thaimaan loma kotimaanmatkaan vaihtamalla säästää rahaa - epäilen suuresti, sillä Suomessa matkustaminen on äärettömän kallista, enkä usko että kukaan raaskisi toteuttaa Suomessa saman elintason lomaa, mitä Thaimaassa pystyisi pikkurahalla. (Okei, monilapsisella perheellä säästöä voi tullakin kun ei lennä.)
Noh, muuten kirja oli loistava, ja pelkän mutuilun sijaan siihen oli ympätty kiinnostavia haastatteluja ja teoriaa!
Mielenkiintoinen kirja ja aihe on tärkeä. Kuuntelin tämän joitain kuukausia sitten äänikirjana ja nyt kun kirjoitan niin tulee olo ettei kirjasta oikein jäänyt mitään mieleeni. Kuluttamista olen pohtinut vuosia (vuosikymmeniä), joten tarjoaa jollekin muulle varmasti mieleenpainuvamman luku/kuuntelukokemuksen. Itselleni jäi ristiriitaiset tunteet kirjan kepeästä kirjoitustyylistä: mielestäni on hyvä kirjoittaa kepeästi tälläisestä aiheesta, jotta kirja on helposti lähestyttävä, mutta itse olisin toivonut astetta asiallisemman kirjoitustyylin. Julia tekee hyvää työtä puhuessaan raha-asioista helpolla tavalla ja suosittelen tutustumaan hänen kirjoihinsa ja podeihinsa.
Tykkäsin tästä enemmän kuin osasin odottaakaan! Tosi positiivinen yllätys.
Yleensä kritisoin melko herkästi, jos tämän tapaisissa teksteissä annetaan ohjeita oletuksella, että kaikilla olisi mahdollisuus niitä elämässään soveltaa. Mun mielestä Thurén teki selväksi ihan ensikättelyssä, että hän keskiluokkaisena ihmisenä kirjoittaa keskiluokkaisesta näkökulmasta, ja että ei edes kuvittele antavansa näitä ajatuksia (huom! ei neuvoja, vaan ajatuksia) köyhyysrajan alapuolella eläville ihmisille. Musta tää oli ihan oikea ratkaisu, koska kuluttamistaan tulisi punnita uudestaan juuri niiden ihmisten, joilla sitä ylimääräistä on.
Tän lisäksi tykkäsin myös kirjan rakenteesta - jotkut on kritisoineet sitä blogimaiseksi, mutta musta se toimi hyvin ja tekee kirjasta jopa saavutettavamman kun teksti on niin rakenteeltaan kuin tyyliltään helppo päästä mukaan ja viihtyä. Pakettina tuo oli toki kompakti, ja sivusi monia teemoja kokoavasti. Musta oli kuitenkin hyvä, ettei tällaista yleisluontoista teosta tehdä raskaaksi todella akateemisella analyysilla, kun tarkoituksena on nimenomaan pohtia omaa suhdetta esimerkiksi kuluttamiseen ja oman minäkuvansa rakentamiseen kuluttamisen kautta. Oli myös virkistävää, että kirjassa ei syyllistetty, osoitettu oikeaa tapaa toimia, vaan nimenomaan pyrittiin kuljettamaan lukijaa itsereflektioon, jonka myötä voi sitten tehdä mahdollisuuksien mukaan muutoksia omassa kulutuskäyttäytymisessään, oli ne muutokset sitten mitä tahansa. Armollisuus on loppupeleissä paljon tehokkaampi tapa.
Pistinkin heti lukulistalle Thurénin toisen teoksen rahaan liittyen.
Helppolukuinen kirja, joka sai kuitenkin minut tuntemaan itseni vanhaksi, niin vieras sen maailmankuva ajoittain oli. Moni kirjoittajan itsestään selvänä tarjoilema asia tuntui vieraalta, kuten esimerkiksi kulutuskeskeisyys, statuskeskeisyys tai voimakkaasti somekeskeinen maailmankuva.
Ja sama toiseen suuntaan: osa kirjan tarjoamista "oivalluksista" tuntui itsestään selvyyksiltä. En olisi myöskään tarvinnut laajoja perusteluja esimerkiksi sille, että maapalloa kannattaisi kohdella hyvin.
Kokonaisuuteen oli ehkä yritetty saada niin paljon kaikkea maan ja taivaan väliltä, että aiheeseen keskittyminen hajosi ja kiinnostavia teemoja käsiteltiin turhan pinnallisesti. Tätä olisi voinut ehkä hioa enemmän ja miettiä ydinsanomaa. Paljon oli joka tapauksessa tarjolla kiinnostavia yksityiskohtia, ja erityisesti itseä kiinnosti vastuullisen sijoittamisen osuus.
Tällä teoksella on varmasti ensisijainen kohderyhmänsä, joka samaistuu tähän minua enemmän. Toivottavasti kirja tavoittaa heidät.
Kelpo kirja, jos on yhtään pohtinut suhdettaan rahaan ja kuluttamiseen. Kuinka paljon rahaa tarvitsen? Mihin sitä lopulta tarvitsen? Jopa omana elinaikana kuluttamisen tahti on kiihtynyt huimasti. Kuinka moni sisusti 1980-luvulla? Osti vaatteita edes viikottain? Ainakin mulle tekee hyvää lukea tällaisia opuksia jossa rehellisesti ja aika itselle samaistuttavasta näkökulmasta pohditaan tätä nykyelämää ja sen itsestäänselvinä näyttäytyviä asioita, joista moni kietoutuu kuluttamisen ympärille.
Ihanan analyyttinen ja syvälle menevä olematta yhtään syyllistävä. Omaan makuun vähän liikaa toistoa, mikä tietokirjoissa tuntuu useamminkin olevan ongelmana ja vain korostuu, kun kirjat lukee yhdeltä istumalta — toisaalta sama toisto tekee niiden lukemisesta vain se yksi kappale kerrallaan miellyttävämpiä kun lukija tietää tarkemmalla tasolla, missä ollaan menossa.
Tykkään Thurénin kirjoitustyylistä - on mielestäni helposti lähestyttävä olematta kuitenkaan pinnallinen. Osa asioista oli tuttuja entuudestaan, mutta myös itselleni uutta tietoa tuli kiitettävästi. Tärkeää asiaa, mutta epäilen, että ne, joiden kuuluisi tämä kirja lukea, eivät siihen tartu. Tai ehkä olen vain ennakkoluuloinen, toivottavasti!
Kirja tuntui alkuun pitkäveteiseltä ja jäi pitkäksi toviksi kesken. Päätin kuitenkin lukea/kuunnella loppuun kaikki keskenjääneet kirjani ja se kannatti: lopulta tämäkin vei mennessään ja mikä parasta, oivalluksia omasta arjesta ja rahan käytöstä tai käyttämättömyydestä syntyi tuon tuostakin. Arki on taas vähän parempaa ja kevyempää, luultavasti loppuelämän ajan. Suosittelen.
Hoi hyperkapitalismin individualistinen materialistisen kuluttamisen ympärille elämänsä rakentava keskiluokka! Voisiko tässä olla teos joka resonoi tajunnanvirtanne kanssa ja saisi miettimään kuluttamisen mielekkyyttä, järkevyyttä ja merkityksellisyyttä uudelleen?
Viihdyttävästi kirjoitettu tietokirja kuluttamisesta tosi monesta näkökulmasta. Kirjaan oli haastateltu monien alojen asiantuntijoita sekä useita sosiologeja, mistä luonnollisesti innostuin sosiologina kovasti 😄 Aihepiiri oli entuudestaan mulle aika tuttu eikä kirja hirveästi herättänyt uusia ajatuksia, mutta kiva kirjoitustyyli piti otteessaan.