"Minimalismi ei ole -- jeesusteipin kaltainen yleispätevä ratkaisu, joka sopii kaikkiin ongelmiin, mutta siitä on paljon hyötyä useimmilla elämänalueilla." (s. 11)
Tämän asian hyvin tiedostavana olen ollut jo pitkään kiinnostunut minimalismista. Olen lukenut mariekondoni ja ilanaaaltoni, kolunnut läpi blogeja (joiden myötä myös Teemu Kunto tarinoineen oli jo ennestään tuttu) ja inspiroitunut videoista YouTubessa. Tuumasta toimeen ryhtyminen on tosin vielä, khöm, melko pahasti vaiheessa - terkkuja vain täältä roinavuorten keskeltä!
Minimalismi toimii ihan hyvänä pikaoppaana niille, jotka eivät ole ennen perehtyneet aiheeseen ollenkaan. Elämäntapaa käydään läpi niin tavaran karsimisen, kulutustottumusten, ekologisuuden, digiähkyn hallinnan, työnteon kuin ihmissuhteiden näkökulmasta. Mukana on myös listaus kaikista niistä 500 (!) tavarasta, jotka Kunto tätä nykyä omistaa.
Kirjan loppupuolelta löytynyttä avointen suhteiden ylistyslaulua en ihan ostanut, mutta näemmä minimalismi voi joillekuille tarkoittaa myös tätä:
"On kummallista, että usein sitä, joka kaipaa suhteeseen lisää avoimuutta tai joka haluaa rakastaa montaa ihmistä, pidetään inhottavana pettäjänä ja vallankäyttäjänä, vaikka tosiasiassa toinen on se, joka haluaa omistaa ja rajoittaa kumppaninsa vapautta. Se, joka pystyy luopumaan tarpeestaan omistaa myös ihmissuhteissa, kokee minimalismin vapauttavan vaikutuksen ja saa keskittyä olennaiseen tälläkin elämänalueella." (s. 133)
Asioiden käsittely jää toki näin ohuessa opuksessa väistämättä melko pintapuoliseksi. Mahtavaa kuitenkin, että minimalismista on vihdoin kirjoitettu kirja myös suomeksi! Kaksi ja puoli tähteä.
Helmet-lukuhaasteen 2021 kohtaan 35: kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut.