Sanovat sitä rakkaudeksi

by Arno Kotro

Arno Kotron esikoisteos Sanovat sitä rakkaudeksi on armotonta puhetta rakkaudesta ja intohimosta, kaipuusta, itsetuhosta ja miehen osasta. Tämän vuosikymmenen rakkaustarina, mahdollinen ja mahdoton.

Cover Image Artist/ Kansi: Tuomo Tukiainen

Genres: Poetry, Finnish Literature, Romance, Fiction, Adult

138 pages, Paperback

First published January 1, 2003

About the author

Filosofian ja psykologian opettaja (lukio ja aikuislukio), kolumnisti, tv-juontaja (Studio: Suoraa puhetta 2008, Studio Kotro 2009-2010, Yle Teema)

Valtiotieteiden maisteri (Helsingin yliopisto, 1999), ylioppilas (Ressun lukio, 1988)

Naimisissa, kaksi lasta.

Reviews

[Anina | lukukartano · Rating 4 out of 5]

Kolme ja puoli ⭐ ja lukusuositus.

Arno Kotron esikoinen on helposti lähestyttävää lyriikkaa - helposti lähestyttävää myös meille, jotka emme kovin usein runokirjaan tartu. Tykästyin erityisesti kekseliääseen kielenkäyttöön ja oivaltaviin sanaleikkeihin.

"me rakas opimme edellisten
sukupolvien virheistä

osasimme tehdä ne samat"

***

"älä humalaa syytä
sanot

se on kuin syyttäisit
palkkaamaasi murhaajaa siitä

että tämä tappaa jonkun

aina sattuu ja tapahtuu
kun minä juon

minulle tapahtuu

ja
sinuun sattuu"

***

"puhu vain itsestäsi
sanot sinä joka aina valitat että

minä en muusta puhukaan

mutta mitä näistä
älä huoli

usko pois että

toivottomuuden ja rakkaudettomuuden jälkeen

uskottomuus

ei tunnu enää missään"

[Inka · Rating 5 out of 5]

Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi oli odottanut jo hyvän aikaa hyllyssä lukemista. Kun vihdoin aloitin sen, en olisi halunnut laskea teosta käsistäni edes loppuun päästyäni. Kotro kirjoittaa tosi kauniisti rakkaudesta ja sen päättymisestä. Runoissa oli paljon sellaista, mitä tunnistin ja mihin pystyin samaistumaan ja monia runoja luin useampaan kertaan ennen seuraavaan jatkamista. Haikeudesta huolimatta näissä runoissa oli myös jotain todella lohdullista ja pidin myös siitä, kuinka teos rakentaa kokonaisuuden rakkaudesta eron käsittelyyn.

[Koskinen Sari · Rating 4 out of 5]

En useinkaan lue runoutta, mutta täytyy sanoa, että Arno Kotron esikoisteos Sanovat sitä rakkaudeksi oli kyllä mitä mainioin runoteos. Nykyaikainen runous pureutui riipivästi nykyaikaiseen ongelmaan ja sitä käsiteltiin mielestäni hienosti. Kirja koostuu neljästä eri osuudesta, joista ensimmäisenä oli Rakkaus. Kyseinen osa kertoo siitä rakkauden ensihuumasta, suloisen vilpittömästä onnesta ja maailmojen kohtaamisesta menneessä aikamuodossa. Post festumissa ollaan jo edetty rakkauden karikkoihin ja siinä huomaa tämän elämän ja ehkä myöskin rakkauden kaarteen, ettei se rakastuminen ja rakkauskaan pysy aina auvoisena, vaan elämään ja siihen rakkauteen kuuluu myös riidat ja muunlaiset rypyt. Kuten voitaisiin olettaa, niin kirjan miespäähenkilön suhdetta alkoholiin kuvataan 3. osassa, jonka nimi mielestäni on äärimmäisen sopivasti in vino veritas. Humalaiset illat johtavat uusiin epätoivoisiin yrityksiin ja yöllisiin jankkauksiin, mutta se parisuhde on jo kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Neljäs luku, Neljä (Helsinki, kolme vuotta myöhemmin), erottuu mielestäni tässä kokonaisuudessa sillä, että siinä on jotenkin rauhanomainen tunnelma. On kauhean levollista huomata, että runon puhuja ei enää ole intohimonsa muttei myöskään vihansa kourissa vaan lähinnä vaikuttaa seesteiseltä, vaikka elämässä on ollut hyviä ja huonoja hetkiä.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos lukee harvoin runoutta, kuten allekirjoittanut tekee, niin suosittelen kyllä kyseistä runoteosta. Se on mielestäni riittävän nykyaikainen, vaikkakin yli 20 vuotta sitten kirjoitettu, ja riittävän ajaton teos. On ehkä helpompaa tarttua nykyajan proosarunouteen kuin vanhoihin runouden klassikoihin, ainakin silloin jos runous ei ole lähellä sydäntä. Itse yllätyin siitä, kuinka mutkatonta tämän lukeminen oli, kun olen aiemmin mm. Lordi Byronia tai vastaavia yrittänyt lukea. Voisin sanoa tätä jo suomalaisen runouden nykyaikaiseen klassikkokaanoniin sopivaksi teokseksi, sillä kestää hyvin aikaa. Eivätkä ne teematkaan, mitä runoteoksessa esiintyy, ole mitenkään poispyyhittyjä tai myöskään nykyaikana vieraita.

[Jenna · Rating 3 out of 5]

Helppotajuinen runokirja, jossa oli mukavaa ja kekseliästä riimittelyä. Aiheensa puolesta aika surullinen kirja. 3,5 tähteä.

[Lotta Yli-Hukkala · Rating 5 out of 5]

Suomen Rupi Kaur! Kotron runoteos kertoo yhden parisuhteen tarinan kaikessa ihanuudessaan, murheessaan ja kaipauksessaan. Tarkkanäköistä, katkeraa, pateettista, kaunista, samastuttavaa.

[Aino · Rating 5 out of 5]

"siinä me sitten opiskeltiin

enimmäkseen etänä
oikein urakalla silti

ahditustuksen approbaturit
kurjuuden cumut
latistuksen laudaturit

ihmissuhteilla ei ole hintaa mutta

kalliiksi ne käyvät"

Arno Kotron sanailut on kyllä ehottomasti lemppareitani. Kuinka yksi ihminen osaakaan leikitellä kielellä niin taidokkaasti, muutamalla sanalla sanoa juuri sen, mikä koskettaa ja lähestyä maailman käytetyintä aihealuetta jotenkin ihmeellisen freesillä, muttei liian pakotetulla tavalla? Upeaa rappioromantiikkaa ja tappionihilismiä.

2022
Iskee edelleen.

[Epi · Rating 5 out of 5]

Sinä, joka et lue runoja, lue edes tämä.

"sinä sanot että/on joitakin pikkuasioita/jotka vielä koituvat ongelmiksi/näin arvelet
miten niin pieniä asioita mietin/jos noin vaarallisina vainoavat/sinä et enää tiedä/näin sanot/
haluatko jatkaa/mutta näissä asioissa jos ei tiedä rakas/silloin tietää jo"

[Willem · Rating 5 out of 5]

Simply too painful to read twice. Ok maybe after a year...

[Milja · Rating 3 out of 5]

Kauniita / mielenkiintoisia runoja:

ne hetket silloin

arkisetkin ja oikeastaan
juuri ne

ottivat muiston muodon
etukäteen

jo silloin kun niitä eli

mennyt on rakastamisen aikamuoto

muistot
edeltä käsin eletyt

* * *

onnellisuuden vierellä elää aina pelko
ja kaikki pelko

on menettämisen pelkoa

* * *

mielenkiintoinen mies
tämä Speer

suunnittelee rakennuksia jotka
raunioituisivat oikein

minä
haluan myös
raunioitua oikein

* * *

senkin taakan alle voi musertua rakas että
kaikki on liian kevyttä

* * *

kun jonkun menettää
ei hänessä menetä

pelkästään häntä

kokonainen pienoiskulttuuri siinä katoaa

yksi salainen maailma

rakas ja käsitettävä
keskellä tätä käsittämätöntä

tuhoutuu

se on kaksijäsenisen alkuperäiskansan tuho
sukupuutto

ei se voi syntyä uudestaan kenenkään kanssa

* * *

hymyilet enemmän kameralle kuin minulle
ja sillekin
ohuesti ja arvoituksellisesti

kuin jo silloin olisit tiennyt jotain minkä

minä tiedän vasta nyt

takanasi on syksyn värit
sinulla on
sateenvarjo avattuna pääsi päällä
vaikka ei sada

kaikessa on jo

lavastamisen maku

* * *

niin kuin tulevaisuutta pitää suunnitella
on menneisyyttäkin suunniteltava

on tehtävä tarina
luotava rajaukset
päätettävä painotukset ja vielä

kerrottava se niin että
elämä voi jatkua

on rakennettava tikkaat
kiivettävä jotta sitten

voisi heittää ne pois

kaikki pitää kirjoittaa kiinni

[Hanna Vesimäki · Rating 5 out of 5]

Ainutlaatuinen teos, runollinen romaani. Yritin googlaamalla etsiä kirjan genre-määritelmää, mutta sellaista oli vaikea löytää. Teos on lyhyt ja ahmin sen äänikirjana nopeasti kahdessa päivässä, mutta haluan ehdottomasti lukea sen uudelleen paperiversiona ja alleviivata Kotron upeita, luovia ja täsmällisiä ilmauksia. Hän keksii uusia sanojakin, esim. kaksilo! Onneksi äänikirjan luki Kotro itse rauhallisella, persoonallisella äänellään.

[Kaisa · Rating 2 out of 5]

Tein sen virheen että kuuntelin tämän ekana ku löysin jostain kirppikseltä...
"Äänikirja runoilijan itsensä lukemana", ajattelin että woow, antaa syvyyttä koko hommaan, mutta se olikin ihan kauheeta. Kirsikkana kakun päällä suomalaisen ääntämänä vieraan kieliset fraasit. Eihän se ollut edes hapankirsikka vaan mätä.
Olisin varmaan tykännyt jos olisin ensin lukenut koska nyt tuntui liian katkeralta, yliammutulta, puujalkavitsiltä... ja eihän runokirjan ole tarkoitus olla puujalkavitsi.

[Liisa | kirjavuori · Rating 4 out of 5]

”koetan kertoa
miten kaikki meni

tai edes
miten minä sen näin

vaikka ei kai kukaan voi ymmärtää
mitä olemme kokeneet yhdessä

vähiten me itse

jotkut joka tapauksessa
sanovat sitä rakkaudeksi”

Koskettavaa, kaunista, rumankaunista, arkista, välähtelevää, ihailtavaa takertumista kieleen. Sanontojen purkamista, metaforiin sukeltamista. Yksinkertaisessa, lakonisessa kielessä kaikki tunteet.

[Jenna · Rating 3 out of 5]

En oo mikään runoilun ystävä, mutta tää oli ihan ok. Pari pätkää osu ja uppos mutta esim. osaan 4 mun oli hieman hankala keskittyä. Varmasti sellaset ihmiset, jotka tykkää runoista - erityisesti parisuhderunoista - nauttis tästäkin.

[Taija · Rating 5 out of 5]

Ihana runoteos raastavasta rakkaudesta ja erosta. Jos luet vain yhden runoteoksen, lue tämä. Teos on helppolukuinen, runot selkeitä, vievät tarinaa eteenpäin. Pidin kovasti tekstin rytmityksestä, taitavasta kielen käytöstä, sanaleikeistä. Tarinana riipivän tuskainen. Osuva, napakka.

[liberchiropter · Rating 3 out of 5]

3,5?

[Lyli Cengiz · Rating 5 out of 5]

Ehkä yksi maailman paras runokirja rakkaudesta. Luin ahmien kertaistumalta.

[noorannina · Rating 2 out of 5]

Ei ollut oikeen mun juttu. Liika nokkeluuden tavoittelu oli ärsyttävää.

[vilma multisilta · Rating 4 out of 5]

paras runoteos, jonka oon lukenu tähän asti!

[Pipsa · Rating 5 out of 5]

Kipeää tekstiä, joka tuntuu kamalan samaistuttavalta ja koskettavalta. Ei liian märehtivää sydänsurua, vaan haikeasti vellovaa, helposti lähestyttävää modernia runoutta.

[Akseli Koskela · Rating 4 out of 5]

Kotron tyyli on helppolukuinen ja kaunis, vaikka hänen miesasiamiehuus ei puhuttelekaan 2020-luvulla.

[Päivi P. · Rating 1 out of 5]

Kirja suhteen alkamisesta ja päättymisestä. En pääse runokirjojen kanssa sinuiksi, vaikka tässä oli hienoja kielikuvia.

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Kotron kirjan kuuntelin ja se menee lukuhaasteessa 2021 kohtaan opettajan kirjoittama kirja.
Kirjassa käsitellään rakkautta, tai sen jälkimaininkeja. Kirja oli nopea ja sillä lailla nautittava, että siinä oli ilahduttavia ja oivaltavia sanaleikkejä ja hienoa tekstiä.

[Taina Virsula · Rating 5 out of 5]

Iski nopeasti ja kosketti.

[Mikael Kuoppala · Rating 3 out of 5]

Tämän kirjan lukaisee yhdeltä istumalta, ja ainakin oma lukukokemukseni oli miellyttävä. Nopealukuista, suoraviivaista ja lopulta aika kevyttä proosarunoutta. Kotro kirjoittaa "maailman kuluneimmasta aiheesta" itsevarmasti, käyttäen kieltä taidokkaasti, joskin kerronnassa on määrittelemätöntä hiomattomuuden ja teennäisyyden kaikua. Lopputulos ei tunnu tämän seurauksena erityisen rehelliseltä tai suoralta, vaan ennemminkin keskeneräiseltä. Teoksen pessimistisyys ja päähenkilön angsti ovat tuttua nuortenkirjakamaa.

Kirjan hahmot jäävät suurelta osin mysteereiksi, mutta omissa mielikuvissani vilisi yläasteikäisten ensimmäiset seurusteluleikit ja dramaattiset tekstiviestikeskustelut. Tämä ei kuitenkaan liene ollut tarkoituksena. Tai ehkä kirjan päämääränä on juuri osoittaa ihmisen kypsymättömyys ja lapsenomainen itsekkyys intiimeissä ihmissuhteissa? Jopa tämän oletuksen läpi tarkasteltuna "Sanovat sitä rakkaudeksi" luo hivenen harrastelevan ja pikkusievän vaikutelman.

Silti on kunnioitusta herättävää, että äärettömän kuluneet ainekset on kirjassa koottu niinkin kiinnostavaksi kokonaisuudeksi. Mitään uutta teos ei tarjoa, ja siitä ei jää oikeastaan mitään käteen, mutta runokirjaksi se on miellyttävän helppo ja konstailematon.

Suosittelen tätä pientä opusta niille, jotka arastelevat runokirjaan tarttumista. Tätä helpommaksi ja kevyemmäksi ei kaunokirjallisuus enää nimittäin muutu.

[Ville-Markus Nevalainen · Rating 4 out of 5]

Runokokoelma, joka kertoo yhden tarinan parisuhteesta - onnesta, joka päättyy eroon ja katkeruuteen, pelkoon. Runot ovat helppolukuisia, mutta tämä on mielestäni vain plussaa. Runojen kautta esitetään väläyksiä tapahtumista ja hetkistä, jotka maalaavat kokonaisen kuvan. Silti väliin jää paljon sumuisuutta, mikä luo kauniin yhdistelmän: tiedämme paljon, mutta on paljon joka meidän on täytettävä yhteen vain yksittäisten hetkien perusteella.

Kotrolla on joitain toistuvia tapoja kirjoittaa, näistä selvin kenties se kun hän kuvailee jotain kolmella tavalla käyttäen toistoa. Se saa aikaan hienoja hetkiä, mutta kun se tulee useamassa runossa peräkkäin, se menettää voimakkuuttaan.

Toinen on se, miten kyyniseksi tarina menee. Tästä on kenties "hölmöä" kritisoida jos tarina perustuu niin vahvasti tosi tarinaan kun kirja antaa ymmärtää - jos tarina meni näin se meni - mutta jollain tavalla olisin toivonut hieman mukavampaa loppupuolta sille. Tarina on jaettu neljään osaan, ensimmäinen on onnellista, kolme viimeistä eroa ja sen jälkeistä aikaa. Joten, tämäkään, ei ole mikään onnellisuuteen keskittyvä tarina.

Kiehtova runokokoelma, pidin erittäin paljon sen tarinallisuudesta. Suosittelen ehdottomasti.

[Erika · Rating 5 out of 5]

Paluu teinivuosiin. Pidän tästä edelleen. Kotron tyyli kirjoittaa on suoraviivaista, mutta samalla syvällistä.

"well rakas
parisuhde on kahden kauppa

tämä kauppa on nyt kiinni

takahuoneesta myydään sopivaan vaikka
minulle liian kovaan hintaan

se kaikki mitä aikoinaan ei voitu

pitää esillä

ne aiemmin oudot otsikotkaan
eivät ole enää niin outoja

mies ampui perheensä ja itsensä
mustasukkaisuus johti kahden kuolemaan
nainen puukotti ex-miehensä

on asioita joita alkaa ymmärtää paremmin kuin

Lähi-Idän kriisiä

parisuhde on extremelaji rakas

vaarallisimmasta päästä"

[Sara · Rating 5 out of 5]

"enää en toivo että rakastat
minut ehjäksi

riittää kun vihaat
minusta kaipuun pois"
---------------------
"mutta niin paljon
en enää sinua rakasta että
luopuisin rakkaudesta

sinun takiasi"
----------------------
"me kehitimme oman sijamuodon
regressiivin

vajosimme viattoman onnellisuuden tilaan

kuin pienet lapset
keksimme kaikelle uudet nimet

vertailumuodot sinne
missä niitä ei ole

meillä on suhde
tehdään siitä suhteempi

minä rakasta sinua
kunpa olisit
vielä sinumpi

sinä olet minun oma
omempi
omin"

Ehdottomasti paras runokirja, jonka olen lukenut!

[V L · Rating 3 out of 5]

Monipuolista kieltä ja mielenkiintoisia sanavalintoja, runoihin tiivistyy paljon tunnetta, inhimillinen ja samaistuttava.
Kuitenkin voimakkaasti itseään toistava, toisinaan vähän turhan ennalta-arvattava omaan makuun.
Kuuntelin äänikirjana, josta ei päässyt itse sanoja näkemään/lukemaan. Olisikohan näistä saanut enemmän irti, jos olisi pystynyt saman ja rakenteet yms näkemään.

[Viivi · Rating 5 out of 5]

"ja sitten väliin ja yhtäkkiä
sinä kysyt
kuinka paljon oikein olet juonut

oikein
en rakas
ole juonut enää aikoihin"

Liikuttava rakkaustarina koskettavin runoin kerrottuna. Lisäksi upeaa suomen sanoilla leikittelyä.

[Maarit · Rating 5 out of 5]

Teema, jota jäin miettimään: miehet & sanat

Miten voikin niin vähästä määrästä sanoja saada niin ilmeikkäitä kertomuksia aikaiseksi? Näinkö se aina menee miehen päässä, muutamaan sanaan kätkeytyykin runsas maailma?