Postiryöstöt, pankkiryöstöt ja lopulta näyttävät elokuvatyyliin tehdyt arvokuljetusryöstöt kuuluivat Matti Sarenin, 46, kansainväliseen rikosuraan. Ystävyyden yhteen sitomaa ryöstöjengiä alettiin kutsua lahden toisella puolella Ruotsin Mafiaksi. Yhden keikan saalis saattoi olla kymmeniä miljoonia kruunuja.
Saren tutustui Ruotsin kuuluisimpiin rikollisiin, jengeihin kuten Helvetin enkeleihin sekä Ruotsissa vaikuttavaan Italian mafian perheeseen. Tutuksi tulivat myös alamaailman ympärillä hännystelleet julkkikset, kuten juuri omat huumehuuruiset muistelmansa julkaissut näyttelijä Mikael Persbrandt.
Saren teki yhteistyötä Kolumbiassa sikäläisen huumekartellin kanssa. Saint-Tropezissa Ranskassa hän pyöritti keikkarahoilla hankittua ravintolaa, jossa mm. Gambinon mafiaperheen johtajan John Gottin poika kävi juhlimassa syntymäpäiviään.
Lopulta Saren palasi Suomeen ja toi mukanaan tänne ammattimaisesti toteutetut arvokuljetusryöstöt. Hän oli päätekijä Suomen Pankin Turun konttorin ryöstössä, jonka saalis oli 1,5 miljoonaa euroa, sekä Salon näyttävässä arvokuljetusryöstössä, joka epäonnistui ja johti pitkään vankeustuomioon.
Muistelmissaan Saren kertoo rikollisen elämän sovittamisesta arkeen, jonka hän halusi näyttävän ulospäin mahdollisimman tavalliselta. Usein valheen verho kuitenkin repesi kokaiininpöllyiseksi juhlinnaksi, jossa paloi satoja tuhansia rikoksilla hankittuja varoja.
Myös kuolema oli koko ajan läsnä. Sarenin ystäviä murhattiin ja myös hänet yritettiin tappaa. Yksi yrittäjistä oli vankilajengi Mordpatin perustaja Danny Fitzpatrick.
Sarenin kirja avaa ainutlaatuinen näkymän useimmille vain rikoselokuvista tuttuun alamaailmaan ja sen kylmiin lakeihin.
Kirjan on toimittanut kirjailija ja rikostoimittaja Harri Nykänen.
Salon epäonnistuneessa arvokuljetusryöstössä kiinnijäänyt ruotsinsuomalainen Matti Sarén ei ole nimenä juurikaan tunnettu Suomessa. Harri Nykänen on kuitenkin toimittanut miehen omaelämäkerran. Kirja rakentuu Sarénin kerronalle rikollisen elämänsä monenlaisista vaiheista. Kirjallisesti kyse ei ole kovin kummoisesta teoksesta, mutta se antaa kuvauksen rikolliseen mieleen. Rikokset ovat vain jotain mitä kovilla kundeilla on oikeutus tehdä, koska niin voi tehdä - moraalikäsitys on vahvasti normaalista poikkeavaa. Kerronta on kohtalaisen raflaavaa, omaelämäkertojen tyypillinen kirous on se, että värikynän määrä saattaa olla jonkinmoinen. Sarén on kirjan lopun perusteella jättänyt rikollisen elämän, mutta ei ole tullut uskoon, joka vaikuttanee siihen miten omia tekoja kirjassa käsitellään.
Melko mielenkiintoinen katsaus Salon (epäonnistuneessa) arvokuljetusryöstössäkin mukana olleen Matti Sarénin elämän rikollisempaan puoleen. Positiivisena seikkana kirja ei pääty uskoontuloon, vaikka rikollinen elämä vaikuttaakin taakse jääneen.
Kirja ei ole aivan niin raflaava kuin otsikko antaa ymmärtää, mutta kohtalaisen yksityiskohtainen se on. Itseäni ihmetyttää aina se että jotkut ihmiset vain luiskahtavat tämän tyyppiseen elämään. Eikö ikinä käynyt mielessä että muunkinlaista voisi kokeilla?
Keskinkertainen kirja jälleen yhdestä rikollisesta. Näitä nyt ilmestyy kuin sieniä sateella. Salon tapaus oli mielenkiintoinen ja sen luin laskematta kirjaa mutta muu sisältö jäi hieman liian valjuksi.
Very typical criminal memoir. Crime after crime, several times in jail and all the money gone in no time. Amazes me how some people are drawn to this kind of life. Narration of Jukka Pitkänen made this book more enjoyable, that it would have been otherwise.
Yksi näkökulma ”elämänkertamuodossa” rikolliseen mieleen. Tähän olisi ollut mieleniiintoinen kulma saada poliisin näkemys esim. Salon keikan tutkintaa.