Tappaja on sarjakuva kyynisen analyyttisestä palkkamurhaajasta, jonka keikat pääsääntöisesti onnistuvat huolellisen suunnittelun ja kylmien hermojen takia. Mutta kun uusinta kohdetta väijyessä joutuu odottamaan tavallista pidempään vastapäistä ikkunaa kytäten, alkavat hermot temppuilla. Ja kun viimein kohde on ikkunassa, ei kaikki mene käsikirjoituksen mukaan. Olisiko aika ottaa tauko murhahommista?
Matz on kirjoittanut mielenkiintoisen hahmon, joka pallottelee omaa ammattiaan ja sen hyviä ja huonoja puolia. Ja samalla tekee keikkoja. Toiset onnistuvat paremmin kuin toiset. Mutta poliisin näkeminen omalla syrjäisellä kotisaarella laittaa hälytyskellot soimaan. Onko joku päässyt hänen jäljilleen?
Luc Jacamonin piirrosjälki on juuri sellaista, joka minua viehättää: selkeää, mutta pikkutarkkaa ja kaikki henkilöt ovat helposti tunnistettavia. Kikkailuja ja tehosteita on vähän, mutta ne ovat sitäkin sopivampia. Värit ovat maltillisia, paitsi silloin kun on tarve muuhun.
Juoni lähtee mainiosti liikkeelle, mutta loppua kohden se muuttuu turhan tavanomaiseksi velkojen selvittämiseksi. Vielä yksi kohde, niin ollaan sujut -tyyppiseksi ratkonnaksi.
Voisin silti lukea tätä lisääkin...