Missä lymyävät Helsingin henget? Maailman aavepääkaupunkien joukkoon kuuluva Helsinki on täynnä levottomia sieluja. Kuka kuuluisuus vaeltaa öisin Kansallisteatterin käytävillä? Minkä rakennuksen seinään muurattu nainen näyttäytyy edelleen ihmisille? Entä montako harmaata rouvaa ja päätöntä sotilasta kaupungissa kummittelee? Helsingin henget on silmät avaava opas pääkaupungin aavemaisiin kohteisiin ja synkkiin tarinoihin. Yli kaksikymmentä tositapahtumiin perustuvaa kummitustarinaa ja ihmiskohtaloa kertovat kolkosti Helsingin jännittävästä menneisyydestä. Aaveiden jäljille opastavan kartan sisältävä kirja on erinomainen opas kävelyretkelle pääkaupungin synkkään historiaan.
Kirja Helsingin kummituksista ja niiden elinpaikoista. Todella mielenkiintoinen historiallinen tietoisku - erityisesti Helsingin varhaishistorian vaiheet olivat minulle täysin tuntemattomia. Oli myös mielenkiintoista kuulla kummittelevien henkilöiden vaiherikkaita elämäntarinoita. Kummitustarinoiden osalta jäi valitettavasti tasolle "ihan kiva". Luettelomaisuus vaivasi ja tarinoita oli varsin paljon. Tuntui, että aina kun kummitustarinassa olisi päästy siihen "JÄNNÄÄ!!"-osuuteen, tunnelma lopsahti ja siirrytiin jo seuraavaan tarinaan. Silti oikein mukava kolmen tunnin kuuntelu. Erityiskiitos loppuun kootusta matkaoppaasta kummitusten Helsinkiin.
Asiantunteva ja huolella koostettu, mutta tunnelmaa olisi tarinoissa saanut olla lisää.
Idealtaan hauska ja kiinnostava kummituskirja Helsingin kaduilta. Kummitustarinoiden lisäksi kerrotaan paljon myös kummittelupaikkojen historiasta, jopa niin paljon että ne minua kiinnostavat kummituksen ja poltergeistit jäivät vähän varjoon. Kummituskävely alkoi joka tapauksessa kiinnostaa!
Kirja sinällään oli mielenkiintoinen mutta sen historiapainoitteisuus ei ollut mieleeni. Olisin halunnut kuulla enemmän aaveiden taustaa kun taas niiden kummitteleman rakennuksen historiaa, mutta jos joku etsii nimenomaan teosta Helsingin paikallishistoriasta niin tämä teos on yllättävän kattava.
Tänään 7.11.2023 sain loppuun kirjan nimeltä Helsingin henget opas aaveiden pääkaupunkiin. Helsingin henget opas aaveiden pääkaupunkiin oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, vauhdikas, innostava, mukava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Helsingin henget opas aaveiden pääkaupunkiin minulle tuli sellainen tunne että Ateneumin taidemuseossakin kummittelee. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli. Evakon laulu Illalla kun äiti peitti mua nukkumaan en aavistanut mitä aamu tuopi tullessaan Yöllä oli metsään tullut julma tykkipatteri evakoiden tumma rivi tiellä hiljaa vaelsi Selvään kuului sodan pauhu rajan pinnassa epävarmuus jäyti Karjalaisten rinnassa Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin naapurimme heinäkärriin kalliit nyytit kannettiin Häipyi rakkaat mannut sekä kotikujan pää sinne kattoin päälle oma taivasläntti jää Kyyneleiden määrää en vain enää ole muistanut Karjalaisten elon tahtoa ei sota suistanut Meitä vastaan marssi (tähän tulee suomen nuoret... Eli vaihtaa vain nuiden paikkaa)nuoret Suomen soturit heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit Moni kulki silloin elämässään viime retkensä päätä kohden vakaana, kuin aavistaisi hetkensä Tietyömiehet kysyivät et "Mikä matkan pää?" "A, kuhan päästään perille, se silloin selviää" Isäntä se jätti heille vielä porsaslaatikon lisäsi "Vot, tässä leivän päälle särvintä viel on" Asemalla evakoita junaan lastattiin virkamiesten kysymyksiin tarkkaan vastattiin Eräs äiti sanoi "Tässä on mun koko omaisuus viisi pientä lasta sekä vielä kahvipannu uus" Aamuyöllä pieni veli syntyi junassa se oli ryppyinen ja vielä silmät ummessa Lotat toivat taivaanmannaa, kuumaa kauravelliä tahtoivat he meitä poloisia vielä helliä Kolmen päivän päästä oltiin päätepaikassa Karjalainen kansa seisoi huutokaupassa Isännät kun evakoita sinne kyytiin mättivät viisi lasta sekä äidin sinne tielle jättivät Mekin mentiin siitä kunnantaloon asumaan vuoden päästä päästiin omaan mökkiin muuttamaan Kirje tuli isältä, "Mie pääsen pian siviiliin" tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin Omaa peltotilkkuaan kun äiti äesti niin uuden elon alkamista kiurut säesti Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla kerroin hälle kuinka kaunis oli kerran Karjala https://youtu.be/382NuZbh2yQ?si=ttrhg... 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜
Ihan oivallinen pikku opus Helsingistä ja sen kummituksista. Toimisi varmaan paremmin eräänlaisena mukana kannettavana käsikirjana erilaisilla kummituskierroksilla kuin äänikirjana työmatkoilla Espooseen, mutta viihdyttävä paketti joka tapauksessa.
Odotin kummituksilla heruttamista, mutta sain svengittömän luennon Helsingistä ja kaupungin tunnetuimmista kummituksista. Harmi. Taustalla kuului kyllä vankka tietämys aiheesta, mutta kirjallista lopputulosta olisi voinut lihottaa ja värittää.
Helsingin kuuluisimmat kummitustarinat näppärässä paketissa. Tarinoita ei ole kovinkaan montaa, joten tilaa on myös yleissivistävälle kertaukselle Helsingin vaiheista kautta historian. Mukana myös kartta.
Kuvitusta olisin miettinyt vähän tarkemmin, nyt en oikein tajua miten kuvitus on valittu: välillä on kuvituskuvaa, välillä kuvia rakennuksista, osa kovin pieniä, osa kovin isoja verrattuna niiden informaatioarvoon. Karttaakin olisi voinut miettiä. Nyt sama kartta on kolme kertaa, mutta tarinoita lukiessa ei voi tietää mihin numeroon ne on sidottu kartalla (tai ovatko ne siellä ollenkaan).
Helsingin kaupunki on myös takavuosina julkaissut erillisen esitteen, johon tarinoita on kerätty. Jännä kyllä, ihan kaikki niistä eivät tainneet päästä kirjaan. Eli esitettä ei kannata heittää pois, jos sellainen jostain löytyy.
Koska kyseessä on tietokirja kummituksista, niin voidaan antaa anteeksi, että kaikkia juttuja ei ole selitetty tieteellisellä tarkkuudella. Jää epäselväksi, mitkä ovat ensimmäisen käden tarinoita, mitkä kaupunkitarinoita. Välillä ollaan hyvinkin tarkkoja ja mainitaan oikeiden ihmisten nimiä, välillä puhutaan vahvasti passiivissa. Kuten kunnon kummituskirjaan kuuluu, ei kummitusten olemassaoloon oteta vahvaa kantaa suuntaan tai toiseen. Välillä toki mainitaan joku mahdollinen luonnollinen selitys asiaan, välillä ei. Jos kummituksen kolinat ja koputukset katoavat remontin jälkeen, voimme ehkä vetää jotain johtopäätöksiä, vaikka kummitus on kuulema joskus näkynyt myös pää kainalossa hississä. Olisikohan näkynyt myös kännykän videolla?
Kirja on kovin ohut, joten se ei ole viimeinen sana asiasta. Tämän ilmestymisen jälkeen onkin julkaistu niin paljon uusia kummituskirjoja Helsingistä ja kokoSuomen alueelta, että ainakaan minä en ole pysynyt kärryillä. Vast’ikään tekijät pyysivät kansalaisia lähettämään heille vielä kertomattomia tarinoita. Tarina jatkuu.
Helsingin henget kokosi maamme pääkaupungin henkien olinpaikkoja ja myös historiaa tiiviiksi ja lyhyeksi paketiksi. Ensin kerrottiin lyhyesti kyseisen henkilön elämästä ja kuolintavasta ja sen jälkeen siitä, missä ja miten hän kuoleman jälkeen kummittelee. Kirja oli kiinnostava, joskin välillä myös vähän pitkästyttävä. Tykkäsin siitä, että kirjassa esiteltiin paljon henkiä ja myös kerrottiin siitä, mitä esimerkiksi musta tai valkoinen henki tarkoittavat - henkien väreillä kun on merkitystä. Myös "kummitus"-sanan alkuperä oli hauska tieto. En ole aivan varma, uskonko kummituksiin, mutta silti ajatus niiden olemassaolosta saa niskavillani pystyyn.
Suosittuja kummittelupaikkoja olivat (ehkä vähemmän yllättäen) esimerkiksi puistot, oopperatalot ja teatterit. Mielestäni nuo ovat paikkoina todella tunnelmallisia paikkoja kummituksille, joskin samalla myös pelottavia.
Kirjan loppuun oli koottu lista paikoista ja kaduista, joissa voi tehdä ns. kummituskävelyn. Haluaisin tavallaan tehdä sen seuraavan kerran, kun Helsingissä käyn, mutta olen aikamoinen pelkuri ja jos olisi pienikin riski törmätä kummitukseen, niin saattaisin säikkyä oikeasti :D
Tartuin teokseen, koska olin osallistumassa seuraavana päivänä kaupunginmuseon järjestämälle kummituskävelylle Helsingin Kruununhakaan ja halusin tietää vähän etukäteen, mitä odottaa. Nopealukuisessa kirjassa pääpaino on Helsingin historiassa ja kulttuurihenkilöissä. Varsinaiset kummitusjutut on kerrottu muutamalla virkkeellä jokaisen kappaleen lopussa (melko lakoniseen sävyyn), joten mitään niskavilloja nostattavaa kokemusta tarinoista on turha etsiä. Ehkäpä kirjan paras anti oli kaupunkihistoriallisen katsauksen lisäksi historioitsijoiden kuvaukset siitä, miten milläkin aikakaudella on suhtauduttu kuolemaan ja mysteereihin. Kristillisessä perinteessäkin on uskottu pitkään, että kuolleet jäävät toviksi vaeltamaan maan päälle henkkiolentoina ennen varsinaista siirtymistä tuonpuoleiseen.
Syyskuinen kummituskävelykierros oppaan opastuksella oli ilahduttava tapa tutustua Helsingin historiaan ja arvorakennuksiin. Opastus noudatti pitkälti kirjan mukaista kaavaa ja varsinaisista kummituksista kerrottiin hyvin lyhyesti, joten ainakin seurueessa kulkeneet kouluikäiset lapset vaikuttivat vähän tylsistyneiltä kaiken muun infotulvan keskellä.
Jokaisesta kummitusrakennuksesta on liitetty kuva mukaan, joten myös itsenäinen kävelykierros kaupungilla teeman mukaisesti onnistuu. Kirjan takana on lisäksi kartta, johon jokainen kummitustalo on merkitty erikseen.
Pintaraapaisu kotimaisiin (Helsingin) aavetarinoihin. Olen jotenkin hämmentynyt miksi kirja on laadittu vain Helsingin kohteille, vaikka kirjan alussa oleva laajempi esittely olisi voinut olla hyvä lasku yleisestikin aavetarinoiden esittelyyn koko maassa. (Lukuunottamatta site, että taitaa niitä muutama olla jo liikkeellä.)
Kirja on hyvin lyhyt, eikä anna paljon lisäarvoa Wikipediasta löytyville artikkeleille. Ilmeisesti kirja on tarkoitettu lähinnä Helsingin matkamuistomyymälätarkoitukseen. Varsinkin yhden kohteen kohdalla kuvavalinta hämmästytti, muutenkin kuvavalinta tuntui halvalta, ilmaisen lisenssin kuvia paljon, vaikka kuvia olisi monista kohteista voinut käydä ottamassa vielä ihan paikankin päältä?
I actually hoped it would be more spooky and there would be more stories of ghosts and maybe even more detailed or just more of ghost story feel to it. Instead approach was more academic or scientific. Good bit of the book was about history of Helsinki, which obviously is important part if these stories and how and why they exist. But I think less history and more ghosts would have been better combination.
Sikäli kiinnostava idea, mutta toteutus jäi vaisuksi. Kuvituksen kokoamiseen olisi voinut käyttää enemmän vaivaa ja varsinaiset aaveet jäivät vähälle huomiolle. Sikäli itse pidin kuitenkin historiaosuuksista, jotka taustoittivat paikkojen ja väitettyjen henkiolentojen taustaa.
Pelkiltään kirja jää ohueksi, mutta todistetusti toimii hauskana oppaana itsenäisesti tehdyllä kummituskävelykierroksella. Eli jos kirjasta haluaa saada eniten irti, lämmintä juotavaa termariin ja iltahämärillä Helsingin (mielellään syksyisiä) katuja kiertämään!
A lot of repetition. The actual ghost stories are mostly just glossed over. I worked at one of these places and every single employee had a story to tell, so its super disappointing to see only 1-2 stories per place actually written up in the book. This could have gone way deeper.
Kirjassa on paljon Helsingin historiaa, vähemmän itse kummituksia. Jos haluat lukea varsinaisia kummitustarinoita, niin tämä ei ole kirja siihen. Kummittelut jäivät aika laihoiksi. Paikallishistoriaa oli sitäkin runsaammin. Oikoluvunkin olisi voinut tehdä huolellisemmin.
Hauska opas Helsingin kummituksiin. Minulle kirjan suurin anti oli oikeastaan itse Helsingin historia - opin paljon kiinnostavia asioita kotikaupungistani.
Ei erityisen pelottava - tällaiset kummitustarinakokoelmat eivät koskaan ole - mutta ihan mielenkiintoinen katsaus Helsingin historiaan ja kuuluisiin kummituksiin.
Kiinnostava pala Helsingin historiaa. Moni tarina oli tuttu museon järjestämältä kummituskävelyltä ja kummituskävelyllä tarinat toimivatkin minusta paremmin, kuin tässä kirjassa.
Päivitän tarkemmin kunhan saan luettua loppuun. Se on muuten sitten Varpunen jouluaamuna, eikä Sylvian joululaulu, jota kirjottajat on tarkoittaneet. Ovat kaksi eri joululaulua nämä.
Finnish is not my first language, so I struggled a bit with concentration on this one. And then I must admit that it was a bit history heavy and not about the life of the supposed ghosts and spirits, which I had hoped. That’s all fine, I guess there’s not much info to go on in most cases, but I think I would prefer fictional ghost stories rather than true myths where only a detail or two are available. Many of these tales seemed kind of ridiculous as well. It will nevertheless be fun to walk around in Helsinki, my home town, with a bit more insight.