Kun kaksi outoa kulkijaa ilmestyy Sunilan kylänraitille marraskuussa 1891, kylän rauha järkkyy. Kohta räyhähenki riivaa torppari Manu Lauhaa, hänen vaimoaan Lahjaa sekä heidän keuhkotautista piikaansa Herttaa. Koko kylä todistaa henkensä uhalla Lauhan tuvassa, miten kirveet ja kovasimet lentävät ilmassa. Onko kyseessä kostonhimoinen piru vai vaarallinen joukkoharha?
Sanomalehtimies Hugo Untamo lähetetään paikalle selvittämään, onko Tampereelle asti kantautuneilla huhuilla todenperää. Naisten kertomukset kylän salatusta elämästä ja maalaisidyllin pimeästä puolesta kietovat lehtimiehen pelon ja intohimon tahmeaan verkkoon. Kunnianhimon riivaaman lehtimiehen on löydettävä juorujen keskeltä totuus, ja kun hän löytää sen, hänen henkensä on vaarassa.
Riivatut on psykologinen kauhuromaani hämäläisestä maalaiskylästä, jossa pimeyden voimat pääsevät valloilleen ja kostonhimo on elämänhaluakin suurempi voima. Mutta kaikkein suurin mahti on rakkaus.
Todentuntuinen romaani pohjaa vahvasti suomalaiseen kansanperinteeseen. Henkilöt ovat kiinnostavia, teksti sujuvaa ja mielenkiintoista. Ehkä enemmän historiallinen romaani kuin kauhuromaani. Pidin kovasti! Tarina jää mieleen pitkäksi aikaa. Vaikka kirja ei ole ollenkaan humoristinen, itseä huvitti kohtaukset, joissa kerrottiin kyläläisten kerääntymisestä kummitustorppaan varta vasten tapahtumat omin silmin todistaakseen. Henkilöt voi melkein nähdä silmiensä edessä ja kuulla supatuksen. Kirjan mielenkiintoisuutta lisää, että sen tapahtumat pohjautuvat todellisuuteen.
Olipas reipas versio Martinin pirujen tositarinasta. Ylöjärvelle ja 1880-luvulle tämäkin tarina sijoittuu, nyt vain Sunilan torppaan. Muuten puitteet vastaavat tosielämää: on torpparipari ja heillä keuhkotautinen, vajaamielinen piika, ja paljon melua ja haloota pirujen riehunnasta.
Mielenkiintoinen juttu – ei nyt varsinaisesti mikään kauhutarina, ei tässä lukijaa piinata kauhulla, mutta kiinnostava tapauskertomus selittämättömistä tapahtumista – joista osalle Alasalmi ehkä kuitenkin väläyttää selitystä. Yhtenä juonteena on tamperelainen lehtimies, itsekin Sunilasta kotoisin, joka tuo osaltaan oivallista ajankuvaa tamperelaisena urbaanina nuorenamiehenä.
Vajaan kymmenen kilometrin päässä nykyisestä työpaikastani sijaitsee muistokyltti, joka kertoo paikalla sijainneen Efraim Martinin torpan. Kyseinen asumus saavutti erikoislaatuista mainetta 1800-luvun loppupuolella, jolloin valaehtoiset todistajat kertoivat räyhähenkien tai muiden yliluonnollisten olentojen kerrottiin mellastaneen siellä.
Päivi Alasalmen "Riivatut" (Gummerus, 2018) perustuu löyhästi tähän eriskummalliseen tapahtumasarjaan, joka on jäänyt historiaan Martinin pirujen nimellä.
Vuosi on 1891, ollaan Sunilan kylässä Ylöjärvellä. Manu ja Lahja Lauha asuttavat torppaa yhdessä yhdessä nuoren piikansa Hertan kanssa. Hertta ei oikein viihdy työpaikassaan, ja kaiken lisäksi hän sairastaa pahemmanlaatuista keuhkotautia. Kaikki eivät usko tytön selviävän hengissä talven ylitse.
Ja sitten alkaa tapahtua merkillisiä. Torpan ovi singahtaa auki kuin taikaiskusta, tavarat alkavat liikkua itsestään, neulat lennähtävät ilmaan asukkaita pistellen, leipävartaat pistävät tanssiksi -ja pian ihmisten henki ja terveys alkavat olla vaarassa. Mistä ihmeestä mahtaa olla kyse? Sielunvihollinenko on asialla vai pilaileeko joku torpan asukkaiden kanssa? Voiko kylän halki kulkeneille oudoilla matkalaisilla olla jotakin tekemistä asian kanssa?
Sunilan merkilliset tapahtumat jatkuvat ja vetävät kylänväkeä puoleensa. Jossakin vaiheessa myös lehdistö herää. Niinpä nuori sanomalehtimies, Aamulehteen kirjoittava Hugo Untamo lähetetään entisille kotiseuduilleen raportoimaan tapahtuneesta.
Lukukokemus oli kaksijakoinen. Rehellisesti sanottuna Alasalmi ei onnistu tässä luomaan erityisen pelottavaa yliluonnollista tunnelmaa, eli suoranaisena kauhuromaanina kirjaa ei kannata käydä lukemaan. Henkilöhahmoja on vähän liikaa, koristeellinen dialogi ei aina istu hahmojen suuhun ja muutamat juonenkäänteet - etenkin sanomalehtimiehen seikkailut naismaailmassa - tuntuivat lievästi sanottuna ylitseampuvilta.
Nopealukuinen romaani piti kuitenkin sen verran otteessaan, että loppuratkaisu oli saatava selville - ja sehän olikin ihan toimiva ja kaiken lisäksi pääsi yllättämään ainakin minut.
En minä tästä ihan niin paljon pitänyt kuin aiemmin lukemastani Alasalmesta eli Sudenraudoista, mutta ei kai kolmekaan Goodreads-tähteä väärin olisi. Jääköön kuitenkin nyt kahteen.
Voisikohan tätä yrittää tarjota yläkoululaisillekin?
Nappasin teoksen kirjaston kauhuhyllystä, mutta tämä oli enemmän historiallinen romaani kuin varsinaisesti kauhua. Vaikka yleensä en historiallisia kirjoja oikeastaan välitä lukea, tämä oli yliluonnollisella twistillään varsin mukaansatempaava ja viihdyttävä luettava. Ainakin näin aiheeseen perehtymättömälle 1800-luvun lopulle sijoittunut tarina oli uskottava kuvauksessaan siitä, miten tuohon aikaan pienessä maalaiskylässä reagoidaan yliluonnollisiin tapahtumiin. Tämän perusteella tulen todennäköisesti lukemaan toistekin Alasalmen teoksia.
Takakansitekstin perusteella vaikutti kovin mielenkiintoiselta mutta jo heti alussa tuli tunne ettei tämä tule vastaamaan odotuksiani. Eikä se sitä oikein tehnyt. Ajatus oli jotenkin hyvä kyllä ja paikoitellen kerrontakin oli okei mutta paikoitellen jotenkin tylsähköä. Tärkeimmissä kohdissa oli mielestäni oiottu liikaa niin sanotusti mutkia suoriksi että tuntui vähän hutaisten kirjoitetulta. Aineksia paljon parempaan olisi ollut jos olisi kuvattu niitä tärkeitä kohtia hieman tarkemmin tai yritetty pitkittää niitä. Loppuratkaisukin oli aika vaimea. Monissa samankaltaisissa kirjoissa sorrutaan kertomaan liian tarkasti miksi jotain oli tapahtunut ja miten mutta tässä niitä oli taas aivan liian vähän ja kaikki ei mielestäni edes käynyt selville. Jäi paljon kysymysmerkkejä. Vaikken aina toivokaan että kirjaa selitetään liiaksi lukijalle ja näin ollen ei anneta lukijan tulkita itsenäisesti niin jonkinlaisia selityksiä olisi kyllä hyvä olla olemassa. Oli ainakin nopealukuinen. 2 ja puoli tähteä aiheesta ja parista kohdasta kirjassa jotka oli jollain tavoin jopa luokiteltavissa pelottaviksi.
Kirjan sijoitan Helmet- haasteeseen kohtaan numero 31. Jännityskirja tai dekkari.
Kirjan tarina on ammennettu suomalaisesta kansanperinteestä ja tositapahtumista. Kauhuromaanina tätä ei voinut pitää, mutta historiallisena romaanina kylläkin. Ajankuva 1890-luvun Sunilan kylästä oli kirjan parhaita puolia. Nopea lukuinen ja juonivetoinen tarina, jonka loppuratkaisu oli yllättävä.
Jollekin tämä saattaa mennä kauhuna, mutta itselleni tämä oli enemmän historiallinen romaani. Alasalmi on hienosti saanut kirjaan 1800-luvun lopun tyylin imitoimatta sitä kuitenkaan liikaa ja falskisti. Kertojana toimii pääasiassa sanomalehtimies Hugo Untamo, joka raportoi Lauhan torpan yliluonnollisista tapahtumista, jonka tyyppiset ovat tuttuja teinivuosina poltergeist-kirjallisuutta ahmineille. Esineet lentelevät ja huonekalut hyppivät, mutta löytyykö tälle luonnollinen selitys vai ei. Nopea, tarinavetoinen lukuvälipala. Neljäs tähti tulee hyvin haltuun otetusta ajankuvasta, jossa on aina riski siihen, että tekstistä näkyy erilaisten triviaalien ja opiskeltujen asioiden luettelo. Vähän sitä on nytkin, koska on kai mahdotonta kirjoittaa 2000-luvulla 1890-luvulle sijoittuvaa teosta, jossa ei toisinaan tule esille jotain vain kirjaa varten opiskeltua nippelitietoa. Ihan tosissaan tätä oli vaikea välillä ottaa esim. Hugon naisseikkailuihin liitttyvät ilmaisut olivat aika hupaisia.
täytyy myöntää, että puolimatkassa meni vähän selailuksi. Ensimmäisestä persoonasta kolmanteen persoonaan vaihtelu oli hämmentävä valinta, enkä pitänyt lehtimiehen näkökulmasta juurikaan.
Täytyy kanssa sanoa, että suomeksi kirjoitettu seksikohtaus, etenkin Ye Olde Finnish (:D) on ihan jäätävän kiusallista. Yhden yksinäisen leskirouvan olisin vielä uskonut, mutta niitähän pörräsi lehtipojan ympärillä enemmän kuin tarpeeksi joten meni vain silmienpyörittelyksi itselläni.
Kaiken kaikkiaan, tasoa ihan kiva. Löytyi mulkkua talonisäntää, rehtiä renkeä ja juoppoja talonpoikia ja vanhan kansan loitsuja. Kerronta oli kuitenkin melko sujuvaa, vaikka välillä erinäisten vanhojen ja vanhahkojen termien käyttö hämmensi.
Voi pihkura millainen loppu! Hyvin kirjoitettu tarina; mielenkiintoinen kertomus, jossa käytetty hienosti suomalaista kansanperinnettä ja uskomustarinoita.
Riivatut on ilmiselvästi saanut inspiraationsa Ylöjärvellä 1800-luvulla maailmankuuluksi noisseesta poltergeist-ilmiöstä, joka tunnettiin nimellä Martinin pirut. Tarina päättyy kuitenkin toisin kuin oikea tarina. Oikeassa elämässä Martinien torppa siirrettiin Ylöjärven kirkonkylään Efrain Martinin kuoltua. Kirjassa torpanpitoa jatkaa torpan piika isäntäperheen rengin kanssa. Vai jatkaako? Myös torpparin sukunimi on toinen. Oikeassa elämässä Ylöjärven kirkonkylän Martinin torppa tuli tutuksi koulureitin varrelta. Siellä se törrötti keskellä pientä metsikköä 1970 ja siellä piti yrittää poiketa. Ulko-ovea pidemmälle ei uskallettu edetä. Kirja taas on kauhutarinana vallan mainio, huumoriakin riittää. Jotain jäin kaipaamaan.
Sujuva, kerralla luettava tarina hämäläistä torppaa piinaavasta räyhähengestä ja ihmiskohtaloista, jotka tätä kummallista tapausta risteävät. Minuun vetoaa tällainen fiktiivinen, rikas kerronta, joka hyödyntää juuri ripauksen verran historiaa ja tunnettuja paikalliskertomuksia. - Ja Alasalmen omaa tapaa sekä hyödyntää tuttuja genrejä että kirjoittaa niiden sisällä toisin.
Tämä osui nauruhermooni. Ei kai se huono juttu ole. Jäin miettimään tuota loppua. Jos ei sitä olisi ollut, pliisuhan se olisi ollut. Toki nyt tuli mieleen, että irstailusta seuraa rangaistus kuten tuon ajan kuvaan sopikin. Mutta jotensakin harmittoman oloinen lehtimies. Ristiriitainen olo jäi. Miehet on pahoja ja naiset vasta onkin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Mukava pienimuotoinen kauhistelu, jossa räyhähenki alkaa piinata harrasta ja hyveellistä maalaispariskuntaa. Kun asiaa kaivetaan hieman syvemmältä, selviää, ettei leppoinen kylä olekaan niin idyllinen kuin miltä se saattaa päällepäin näyttää. Loppuhuipentuma on ehkä vähän halpa, mutta kokonaisuutena Riivatut on miellyttävä ja mukaansa tempaava teos.
Ensimmäinen lukemani Alasalmen teos. Tuskin jää viimeiseksi, sillä kirjailijalla on kyky pitää jännite yllä viimeiselle sivulle asti. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia. Pidin myös vanhahtavasta kielestä, joka sai aikaiseksi autenttisen 1800-luvun lopun tunnelman.
Kiinnostavasti kuvattu vanhanaikaista pienen kylän elämää juoruineen, juonineen, kostoineen ja yhteen kietoutuvine elämineen hyvässä ja pahassa. Mukana tummasävyistä yliluonnollista mystiikkaa ja taikauskoa.
Itseääntoistava ja täysin mielikuvitukseton. Kykenee ehkä tarjoamaan jotain niille jotka eivät ole milloinkaan kuulleet ainoatakaan poltergeist-tarinaa.
Mielenkiintoinen ja mukaansatempaava fiktiivinen tarina, joka pohjautuu 1880-luvulla Ylöjärvellä tapahtuneeseen, Martinin piruiksi kutsuttuun, tositapaukseen.
Poltergeist-ilmiö iskee pieneen maalaiskylään 1800-luvun lopulla. Sunilan kartanon torppaa asuttaa vanha pariskunta Manu ja Lahja Lauha sekä heidän piikansa, keuhkotautinen Hertta. Kun tavarat alkavat lennellä ja siirtyillä torpassa itsekseen, kylän väki ahtautuu sen seinien sisään todistamaan ihmettä. Myös Tampereella asuva, Sunilasta poismuuttanut, lehtimies Hugo Untamo kiinnostuu tapauksesta ja palaa takaisin kotikylään tutkimaan tapausta.
Tämä kirja ei herättänyt mitään suuria kauhun väreistä ja tätä pystyi oikein hyvin tällainen herkempikin lukemaan ennen nukkumaan menoa. Sen sijaan tämä oli oikein ansiokas historiallinen kuvaus pienestä maalaiskylästä ja sen reaktiosta, kun sen asukkaat kohtaa jotain odottamatonta ja uskomatonta.
Eilen 02.08.2020 luin yöllä Päivi Alasalmi: Riivatut, Gummerus, e-kirja. Nami nami. Laatuaikaa. Hilpeä, ilkeä, synkkä ja tarkka. 01.08.2020. Räyhänhenki on kauneimpia suomalaisia sanoja, sopivan ärhäkkä, kuvaava.
E-kirjana siis, edullinen Elisa Kirja, kuukausitillaus. Toissa päivänä ostin myös Martta Koskisen tarinan, Ompelijatar. Eli kuukausitilaajana voi valita kaksi kirjaa yhteensä 8,90 eukolla, eurolla. Kun eroaa, niin kirjat saapi itselleen. Kukaan ei niitä e-kirjahyllystäsi revi pois. Ei edes polttergeist....
Voin tämän ostaa myös kuvakantisena. Sopii samaan syssyyn Mia Myllymäki: Kirosielu, rajanhaltia kanssa, ja tietysti myös muun Alasalmen kauhuromanttisen, hirtehisen ja lokeroimattoman tuotannon kanssa, sivussa ja jälkeen.
Kun kaksi outoa kulkijaa ilmestyy Sunilan kylänraitille marraskuussa 1891, kylän rauha järkkyy. Kohta räyhähenki riivaa torppari Manu Lauhaa, hänen vaimoaan Lahjaa sekä heidän keuhkotautista piikaansa Herttaa. Koko kylä todistaa henkensä uhalla Lauhan tuvassa, miten kirveet ja kovasimet lentävät ilmassa. Onko kyseessä kostonhimoinen piru vai vaarallinen joukkoharha?