Los Angelesin jengimeininki on kiinnostanut nuoresta pojasta saakka, itse asiassa siitä saakka, kun pikkupoikana luin Nicky Cruzin "Juokse poika juokse" -kirjan. Siitä seuraavana tulivat New Yorkin puertoricolaisnuorten tilalle hiphop, NWA ja Colors-leffa. Sitä jatkoi Boyz N' the Hood ja Friday ja kaikki muut aiheeseen liittyvät elokuvat, erityisesti Samaa verta eli Blood in, Blood Out. Kirjoja aiheesta en ole lukenut juurikaan, muutama vuosi sitten sain vihdoin aikaiseksi lukea Ryan Gattisin kaksi suomennettua teosta, toisessa käytiin läpi 1992 Los Angelesin mellakoita ja toisessa samaan paikkaan sijoittuvia rikosjuttuja. Mutta siinä pääpiirteissään kaikki.
Näin sitten telkkarissa talvella kasvon, jonka tiesin tuntevani. Lopputeksteissä selvisi, että kyseessä on Yasir Gaily, ensimmäinen tv-chatjuontaja TVTV-kanavalta. Netistä tsekkasin, mitä Yasir on vuosien aikana tehnyt, ja selvisi, että hän on suomentanut vaikka kuinka monta kirjaa.
Kirjastosta löytyi tämä 8 Ball Chicks, ikävä kyllä ei Gailyn suomentamaa Crips-jengin perustajan kirjaa. Innolla kuitenkin aloin lukea tätä, koska halusin tietää myös miten teinijengien ympärillä pyörineet tytöt ja nuoret naiset siellä pärjäsivät. Alku olikin ihan mielenkiintoista, mutta lopulta huomasin, etten enää lähes 50-vuotiaana tahdokaan lukea siitä kurjasta olotilasta, missä nämä tytöt ovat olleet 30 vuotta sitten. Liekö enää kukaan heistä hengissä? Ainakaan eivät ole päässeet elämässään juurikaan eteenpäin, kun kaikilla tuppasi olemaan ainakin yksi lapsi jo ennen kuin täyttivät 18 vuotta. Hankalaa on kotikulmilta lähteä paremman elämän makuun ilman rahaa.
Surkeinta kirjaa lukiessa oli kuitenkin se, että tästäkään historiasta ihmiskunta ei ole juurikaan ottanut opikseen. Kun lukee uutisia siitä, miten Suomessakin nuoriso perustaa tällaisia katujengien tyylisiä ryhmittymiä ja haaveilee isoista rahoista huumeita myymällä, ei voi kuin toivoa, että he pääsisivät siitä nopeasti yli ja eroon.
Niin, mutta kirjahan oli hyvin kirjoitettu ja Gaily lisäsi mukaan hyviä suomhuom-lisäyksiä, joista sai varmistuksen jo aiemmille aavistuksilleen tai tiedoilleen kirjassa olleista asioista. Ja aikamoisen duunin oli itse kirjailija tehnyt, kun oli uskaltautunut jengien keskelle, sellaisten tyyppien joukkoon, joille toisen ihmisen henki ei merkitse juuri mitään, koska ovat vielä niin nuoria ja keskenkasvuisia. Terveisin, kalkkis.