Raamatussa mainitaan kolme tautia: lepra, epilepsia ja mielisairaus. Lepra on hävitetty maailmasta, epilepsiasta on tullut tauti muiden sairauksien joukossa. Mielen sairauksien stigma poistuu vasta, kun ne ymmärretään aivotoiminnan sairauksiksi ja potilaiden sosiaalinen asema kohennetaan muiden sairaiden tasolle.
Ilkka Taipaleen muistelukset kertovat 57 vuoden ajanjaksosta keskittyen mielisairaalakokemuksiin. Hän on viettänyt 14 vuotta elämästään mielisairaalassa ja 11 vuotta eduskunnassa. Siinä ei ole paljon eroa, hän tokaisi potilailleen. Taipaleen toiminta-aikana Kellokosken sairaalasta tuli Itämeren alueen tunnetuin mielisairaala ja Kellokosken kylästä maamme kuuluisimpia kyliä.
Maailman terveysjärjestön aluejohtaja Marc Danzon luonnehti Ilkkaa sanoen, että hänessä yhdistyvät aina ilo ja vakavuus. Niinpä tässä kirjassa on hulvattomia sattumuksia ja vauhdikasta menoa pitkäjänteisen ja sinnikkään poliittisen toiminnan rinnalla. Kaikkialla, missä Ilkka on ja toimii, siellä tapahtuu.
Paikoin hieman puuduttava elämäkerta, mutta aiheena mielenkiintoinen. Taipale on kyllä ehtinyt elämänsä aikana touhuta monenlaista ja kirjassa on varsin tarkastikin kerrottu asioista. Mukana myös useita matkaraportteja maailman mielisairaaloista.
Omaan lukukokemukseeni toi erikoisen lisän se, että kirjaston kirjaan oli joku edellinen lukija tehnyt katkeria huomautuksia marginaaliin veronmaksajien rahoista aina, kun kirjoittaja kertoi käyneensä jossain.
Neljä tähteä yhteiskunnallisesta merkittävyydestä. Taipale käy kirjassaan läpi suurinpiirtein kaiken missä on ikinä ollut mukana (ja uskon että vähintään puolet jäi silti käsittelemättä) ja se tekee kirjasta paikoin raskaan luettavan. Matskua olisi riittänyt varmasti kahteen teokseen, ja se mahdollistaisi monen aiheen syvällisemmän käsittelyn.
I was prepared to read much more about mental health and mental hospitals. But I got full load of politics and exceptional work done for people on the lowest step on society. He's been more than just a doctor or politician, he have done or at least tried to do more for this country, Healthcare and poorest residents, than most of us will ever do. I would have liked to read more about life and work in actual mental hospital, but I am grateful for bigger view he offered. This really gave me something to think about. And question hunging in the air is what is going on in mental hospitals and treatments at the moment? They've closed down many long term places, but they did that before they had a actual safe harbour for patient. Are we back to square one now?
Elinikäisen aktivistin muistelmat, joka ei jää vain muistelmaksi, vaan pikemminkin osoittaa, mitä sosiaalipolitiikassa pitäisi seuraavaksi Taipaleen mielestä tehdä. Alalla työskentelevänä löysin helposti tunnistettavia asioita.
Kirja koostuu lyhyistä, temaattisesti ryhmitellyistä kappaleista, joista kyllä piirtyy jonkinlainen kokonaisuus, mutta löyhähkö. Lisäperusteluita huomasin kaipaavani useamman kerran. Kirja onnistuu kuitenkin haastamaan lukijan ajattelemaan. Mukana myös sopivasti taipalemaisia juttuja.
Parempi kuin kirjoittajan edellinen "Venäjä mon amour".
Odotukset kirjan nimen ja takakannen perusteella olivat jotain aivan muuta, kuin mitä kirja todellisuudessa piti sisällään. Paikka paikoin hyvinkin puuduttavaa lukemista - aika ajoin lähinnä luettelointia henkilöistä, jotka ovat olleet paikassa X aikana Y. Olisin itse kaivannut enemmän kokemuspohjaisia kertomuksia suomalaisesta ja ulkomaisesta mielisairaanhoidosta enkä niinkään sosiaalipoliittista selostusta suomalaisesta yhteiskunnasta.
Lyhyestä virsi kaunis, muutamia pätkiä jäi mieleen ja olen silti tyytyväinen, että sain kirjan loppuun asti, vaikka se olikin aika istunto.
Tuhti setti Suomen mielisairaanhoidon historiasta, yhteiskunnan heikoimmista ja Taipaleen urasta. Paljon name droppailua, jossa Taipale nostaa kyllä esiin ansioituneita kollegoita eri pesteistä ja taustoista. Kiinnittää silti huomion, miten miehinen tänkin alan historia on. Sosiaalipoliitikon sydäntä Taipaleen jutut kyllä lämmittää ja hetkittäin oikein hurmioittaa.
Mielenkiintoinen aihe. Odotin saavani lukea erilaisista ihmiskohtaloista ja muista sattumuksista, mutta sainkin tankata ihan liikaa puuduttavaa faktatietoa kaiken maailman asioista. Oli työn ja tuskan takana saada kahlattua tämä teos läpi. Onneksi välistä löytyi niitä kertomuksiakin, jotka auttoivat jaksamaan loppuun asti.
Odotin ehkä enemmän mukaansa tempaavaa kerrontaa potilaskohtaamisista enkä niinkään nimi ja paikkalistaa siitä missä ja kenen kanssa Taipale on työskennellyt. Ei ehkä reilua arvioida odotusten perusteella, mutta petyin. Arvokasta työtä hän on toki tehnyt ja se on kertomisen arvoinen tarina. Ei vaan niin viihdyttävä.
Herättävä omaelämäkerta, neljäs tähti tulee avarakatseisuudesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta! Paikoitellen kirjassa olisi ollut paljonkin tiivistämisen varaa ja ehkä ihan kaikkea ei tarvitse mahduttaa mukaan muutenkaan. Kiinnostava historiallinen katsaus suomalaisesta sosiaalipolitiikasta ja mielenterveystyöstä.
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja, jossa monipuolisen ja yksilöllisen urayhdistelmän (mm. lääkäri, kansanedustaja, mielisairaalan johtaja) kertoo vuosikymmenten aikana erilaisilta näköalapaikoilta näkemiään tapahtumia ja tekemiään havaintoja.
Kirjassa on kuvauksia mielisairaaloista meillä sekä ympäri maailmaa. Mielenkiintoista mielisairaanhoidon historiaa, kunhan ei anna sen häiritä että kirjassa pompitaan asiasta toiseen.
Aavistuksen liikaa ihmisiä joista kerrottiin vain nimiä, paikkoja ja vuosilukuja. Odotin enemmän tositarinoita ja kokemuksia. Mielenkiintoinen mutta pieni pettymys kuitenkin.
* Luin uudelleen kirjallisuuspiiriin. Yllättävää tai ei, en muistanut kirjasta juuri mitään.