Ida Erikssonin täyshoitolassa vierailee Suomen kulttuurikerma Axel Gallén-Kallelasta aina Eino Leinoon ja L. Onervaan.
Kun Ida saa yllätysperinnön, hän tietää heti, mihin rahat tulee käyttää: keskentekoinen hirsihuvila Albergan perukoilla savisen pikkutien varrella kunnostetaan täyshoitolaksi. Ensimmäisen maailmansodan melskeissä Idan täysihoitolaan löytävät tiensä muut suomalaisen kulttuurielämän kirjattomat ja karjattomat, jotka saavat hetken levähtää hänen vinttikamareissaan ja syödä hänen ruokapöydässään.
Miten Ida ja hänen vieraansa selviävät, kun Alberga muuttuu sisällissodan taistelukentäksi?
Elämänmakuisessa suosikkisarjassa pääset kurkistamaan suomalaisen kulttuurielämän merkkihenkilöiden arkielämään kuin Downton Abbeyssa ikään.
Tässä kirjassa eletään vuosia 1914-1918, joten sota ja sen tuoma epävarmuus ovat kirjan pääteema. Tämä oli paras tähän mennessä lukemistani sarjan osista. Mustonen onnistuu edelleen erinomaisesti välittämään henkilöiden kokemia tunteita ja kohtauksien tunnelmaa, ja tarinan idyllisyys pehmentää lukijan olotilaa muutoin niin kamalasta ajasta lukiessa. En ole ennen lukenut tuosta ajasta kuin koulukirjoista joten tämä oli hyvin mielenkiintoinen senkin takia.
Yksi tähti pois samoista asioista mitkä kirjasarjan edellisissäkin osissa ovat tökkineet: - uskottavuuden puute. Liian paljon ’hauskoja’ sattumia, etenkin kirjoissa pyöriviin ihmisiin liittyen. - huono kappalejako. Etenkin tässä osassa luvut olivat kamalan pitkiä. Helpottaisi lukemista jos lukuja olisi vähän pilkottu. - sivut vilisevät kirjoitusvirheitä ja nimet välillä muuttuvat. Eikö tätä ole kukaan oikolukenut?
Tässä kirjassa uutena ärsytyksen aiheena se, kuinka täydellinen Ida on, sekä Kirsti ja moni täyshoitolaisistakin. Ida on ollut ’täydellinen’ eikä ole tehnyt virheitä jo edellisissä osissa, mutta nyt se yhdistettynä uskomattoman hyvään onneen sekä muidenkin täydellisyyteen oli jo liikaa.
Silti, pidän tästä sarjasta ja aion jatkaa sen lukemista jossakin vaiheessa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Enni Mustosen Ruokarouva kertoo 1914-1918 välisestä ajasta Idan elämässä, kun hän palasi Ruotsista takaisin Suomeen mukanaan tyttärensä Kirsti. Jokainen joka on lukenut Emännöitsijän, tietää kuka Kirstin isä oli, mutta sitä ei voinut kenellekään kertoa. Se oli salaisuus, joka oli syvällä Idan sydämessä. Ruotsissa Ida hoiti vanhemman miehen taloutta ja tämä jätti Idalle perinnöksi rahaa, jonka avulla oli mahdollista palata takaisin Suomeen ja perustaa täysihoitola Helsingin lähelle. Naapureina oli tuon ajan kulttuurivaikuttajia ja taiteilijoita ja asui heitä myöskin Idan täysihoitolassa jonkun aikaa. Pian täysihoitolan elämä vaikeutui, sillä Venäjä ja Saksa olivat sodassa keskenään, Venäjällä tapahtui vallankumous ja Suomi julistautui itsenäiseksi. Siitä huolimatta täysihoitolan asukkaat oli ruokittava, lehmät lypsettävä ja elämä jatkui. Idan elämään oli tullut mies, mutta sodan melskeessä oli vaikea tietää, oliko mies enää elossa...
Äh, jotenkin ihmetytti se ettei kirjassa haluttu yrittääkään ymmärtää punaisten puolta Suomen sisällissodan aikana. Muuten kirja oli sitä samaa viihdyttävää Mustosta. Varmaan vaikuttaa, että asun Tampereella... parasta oli tietenkin taas ajankuvaus mutta vahvasti puolueellinen oli tämä kirja!
Jälleen kerran kiinnostavaa kerrontaa Suomen historiasta, tällä kertaa edettiinkin vallankumouksiin ja vallanvaihdoksiin asti. Pidän Mustosen tavasta kuvata varsinkin aidolla tavalla ihmisten mahdollisia kokemuksia ja tuntemuksia, sillä jälleen kerran tunsin olevani yksi täyshoitolan asukkaista. Tosin, en välittänyt siitä, miten pitkälti joitakin tapahtumia kuvailtiin (täyshoitolan arjen yksityiskohtainen kuvailu tuntui paikoitellen turhalta, tai toisin sanottuna sen verran tutulta, ettei kaikkia lypsyreissuja ehkä olisi tarvinnut mainita) tai miten romanssikuviotkin tulivat yllätyksettömästi päähenkilön elämään. Varmaan tämä osa jäi senkin takia hieman etäisemmäksi, kun tarinassa vilahteli useita merkkihenkilöitä Leinoista Vallgreniin, eivätkä he jääneet keskeisiksi osiksi juonta.
Sisällissodan kahtiajakoisuuden kuvaus oli tällaiselle kevyehkölle tarinalle yllättävän kouriintuntuvaa ja luotu ajankuva (edellisten osien tavoin) ansiokas.
Ansiokasta ajankuvaa, mutta - kuten aiemmissakin osissa - draamankaari on melko ohut. Kaikki tuntuu loksahtavan Iidalle sopivasti tuosta vain ilman kummempia vastoinkäymisiä. Kaikki tuntuu vähän liian helpolta ja yksinkertaiselta. Tässä, kuten sarjan muissakin osissa, tuntui että kirjoittajalle oli tärkeintä vain kuvata aikakauden arkea askareineen ilman kummenpaa juonta.
Silti tykkäsin tästä jostain syystä enemmän kuin sarjan aiemmista osista. Ehkä sen takia, että kertojaminä-Ida oli nyt enemmän omillaan, ehkä siksi että tässä kuvattiin mielenkiintoisesti yksilö(ide)n näkökulmasta ensimmäistä maailmansotaa, Venäjän vallankumousta, Suomen itsenäistymistä ja kansalaissotaa. Proosan kautta historia tulee lähelle.
Sitä olen näitä lukiessani jäänyt miettimään, että olivatko kaikki kulttuurin suuret miehet Sibeliuksesta Eino Leinoon ja Albert Edelfeltiin oikeasti niin juoppoja kuin mitä syrjästäkatsoja antaa ymmärtää?
Mutta sinänsä ihan leppoisaa luettavaa, piti otteessaan.
Hoh hoijaa, mikä semirasistinen valkoisen Suomen manifesti. Idalle tippuu kaikki valmiina syliin: perintö, talo, rakennuttaja, kalusteet ja vielä vanha rakkauskin. Kivasti siinä voi sitten sivussa entinen piikatyttö äänestää muiden kehottamana nuorsuomalaisia ja hyysätä suojeluskuntaa, kun paha paha punakaarti teurastaa hyvän Mannerheimin vapautuksen joukkoja ihan ilman syytä.
Vuoden 1918 tapahtumista on suomalaisessa kaunokirjallisuudessa lukuisia kuvauksia, mutta Ruokarouva onnistuu esittämään sisällissodan tapahtumat tuoreessa valossa. Päähenkilön rakkauselämän kuvaus on epäuskottavaa, mutta romaani on silti kiinnostavaa ja mukaansatempaavaa luettavaa.
Sarjan neljäs osa paransi edellisestä - Suomen itsenäistyminen ja sisällissota kuvastuivat mielenkiintoisella tavalla ja kutoutuivat tavallisen elämän kulkuun. Edelleenkään ei mikään kirjallisuuden kirkkain helmi, mutta erinomaista ajanvietettä.
Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja jatkaa viehättämistään. Suomen itsenäisyyttä edeltäviä ja sen jälkeisiä tunnelmia kuvataan hieman sivusta, tapahtumien kulku ei Albergaan täysin välity. Idasta on tullut yksi hyväosaisemmista, jos niin voi sanoa, ja elämä sujuu, vaikka heittääkin pientä vastoinkäymistä aina välillä. Tämä kirja oli ehkä sarjassa tähän astisista se, jossa kaikki tosiaan sujui hyvinkin helposti - uhkaavat tapahtumat ja niiden seuraukset jäivät vähän taka-alalle ja käsittelemättä. Pidin silti. Katsotaan kuinka tarina jatkuu.
Tänään 17.2.2022 sain loppuun kirjan nimeltä Ruokarouva. Ruokarouva oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, mukava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Ruokarouva minulle tuli sellainen tunne että Ville Vallgren ja Viivi Paarmio olivat Idalle kuin isä ja äiti. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli! 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤ 😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤ 😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤ 😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜
Mielestäni sarjan paras osa tähän mennessä, Idan elämä aikuisena ja äitinä sodan keskellä vei tarinaa hienosti eteenpäin. Enää ei kulttuuriperheitä tarvittu tekemään tarinaa mielenkiintoisemmaksi, ne olivat vain kiva lisämauste. Vaikka sodan päävaiheet tulivatkin ilmi, oli mielenkiintoista nähdä tapahtumat jokseenkin tietämättömän siviilin silmin. Myös alkukirjan täyshoitolan kunnostaminen ja Kirstin vaiheet olivat viihdyttävää luettavaa.
Palasin sittenkin Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoihin, vaikka viimeksi vannoin etten enää niin tekisi. Ja kyllä kannatti! Tämä oli taas paljon edellistään parempi. Eikä vähiten siksi, että mukana oli taas enemmän kuvausta monista eri rakkaustarinoista. Kirjasta teki myös mielenkiintoisen sen kuvaus Suomen sisällissodasta. Opin siitäkin taas paljon uutta. Piti heti lainata kirjastosta sarjan seuraava osa.
Jälleen hyvä jatko-osa Syrjästäkatsojan tarinalle. Suht uskottava juoni ja hyvin kirjoitettu kirja, joka jälleen kertoo todella mielenkiintoisesta ajanjaksosta Suomen historiassa. Jotkut pienet jutut ärsyttivät, Idana olisin kysellyt Eliakselta syitä toisen naisen valintaan hiukan tiukempaan sävyyn... Mutta vallan hyvä kirja tämäkin
This entire review has been hidden because of spoilers.
Kolmannen osan suvannon jälkeen Idan tarina lähtee jälleen lentoon. Nyt Ida on Suomessa pitämässä täysihoitolaa. Sodan kauhut koettelevat, mutta sitkeästi huvilassa elellään toisia tukien ja yhdessä tehden. Tässä osassa kerronta pääsee jälleen vauhtiin ja koettelemuksista tulee suorastaan käsinkosketeltavia.
Alle kolmessa viikossa luettu, mikä mulle on aika nopeasti, koska luen vain aamuisin ja iltaisin. :) Sarjan edellinen osa oli mulle todella uuvuttavaa ja yksitoikkoista luettavaa. Joten todellakin oli ihana yllätys, että sarja vei taas mukanaan, kuten kahden ensimmäisenkin kirjan kohdalla. Seuraava!
Olipas mukavaa jatkaa jälleen Idan elämäntarinan lukemista, jossa käydään mielenkiintoisella tavalla läpi Suomen historiaa ja merkkihenkilöitä. Onneksi Idan tarina jatkuu ainakin vielä kahden kirjan verran!
En pitänyt tästä osasta enää niin paljoa kuin aiemmista. Jotenkin kirja jäi etäiseksi ja tunnelmista ei päässyt kiinni yhtä hyvin kuin aiemmin. Lisäksi henkilöhahmoja oli paljon. Kirjan loppu kuitenkin pelasti ja odotan innolla seuraavaa osaa.
Helmet2018-haasteen kohtaan 30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan. Vaikka pidin, en taida siltikään lukea seuraavaa osaa, ainakaan ihan heti.
(2016) Aika ihanaa historiallista luettavaa. Silmään pistää vain tuon ajan taiteilijat ja kuuluisuudet, jotka sattuvat kaikki poikkeamaan kirjan ympyröissä.
Neljäs osa Mustosen Sivustakatsojan tarinat - sarjasta eteni kuin siivillä. Rankka tarina, joka sijoittuu Suomen itsenäistymistä edeltäviin vuosiin, mutta on silti toiveikas ja helppo lukea.