What do you think?
Rate this book
Akvarelleja Engelin kaupungista
Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen.
Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”.
Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?
Helsingistä ei koskaan tullut oikeaa kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen fiktiivinen ”yöpäiväkirjansa” vuosilta 1816–1840.
Jukka Viikilä kirjoittaa kirkasta, runollista proosaa ja herättää eloon ajan, jolloin arkkitehdin näky kasvoi pienen pohjoisen maan pääkaupungiksi.
Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”.
Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?
Helsingistä ei koskaan tullut oikeaa kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen fiktiivinen ”yöpäiväkirjansa” vuosilta 1816–1840.
Jukka Viikilä kirjoittaa kirkasta, runollista proosaa ja herättää eloon ajan, jolloin arkkitehdin näky kasvoi pienen pohjoisen maan pääkaupungiksi.
215 pages, Hardcover
First published February 1, 2016
54 people are currently reading
605 people want to read
About the author
Jukka Viikilä
13 books13 followersJukka Viikilä on suomalainen kirjailija ja dramaturgi. Viikilä on valmistunut Teatterikorkeakoulun dramaturgilinjalta teatteritaiteen kandidaatiksi sekä opiskellut Pop & Jazz Konservatoriossa ja Kriittisessä korkeakoulussa. Viikilän ensimmäinen runokokoelma Runoja oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Hänen esikoisromaaninsa Akvarelleja Engelin kaupungista voitti vuoden 2016 Finlandia-palkinnon. Lisäksi teos huomioitiin Kaarlen palkinnolla ja Arkkitehtuurin ansiomerkillä.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 144 reviews
November 18, 2016
2-3 tähteä
En voi kiistää, etteikö Akvarelleja Engelin kaupungista olisi kirjallisesti hieno teos. Päiväkirjamainen rakenne, hitaasti pienin paloin avautuva tarina ja kaunis kieli toimivat. Fiktiivinen kirja herättää lukijan kiinnostuksen Engleniin, joka oli itselleni vieras ennen kirjan lukemista. Enpä sanoisi, että hän on nyt tuttu, mutta ainakin tutumpi.
Mutta kirjallisesti hieno teos jäi kuitenkin hyvin etäiseksi, vähän merkityksettömäksi ja lopulta melkoiseksi pakkopullaksi. Kirjalliset ansiot eivät riittäneet pitämään kiinnostusta ylläni ja kirja ei onnistunut koskettamaan. Lopun luin vähän väkisin, jotta voisin siirtyä lukemaan jotain muuta.
Kirja on hidas ja vaatii lukijalta keskittymistä, eli lukutilanteeni ei ehkä ollut otollisin tälle, sen myönnän. Mutta jos teos vaatii lukijalta täydellisen keskittymisen ja asioiden puntaroinnin, niin silloin sen pitäisi vetää puoleensa ja olla niin kiinnostava, että vaikeaselkoisuudestaan huolimatta sitä lukisi mielellään. Lisäksi muutamat kirjan kohdat tuntuivat hirveän päälleliimatuilta heitoilta, jotka oli pakko saada mainittua, vaikka niiden arvo kokonaisuuden kannalta oli aika pieni (etenkin jos ei googlannut samalla, että mikä merkitys mainitulla asialla/henkilöllä oli jne.).
Tämä ei ole huono kirja, mutta se ei ole minun kirjani.
En voi kiistää, etteikö Akvarelleja Engelin kaupungista olisi kirjallisesti hieno teos. Päiväkirjamainen rakenne, hitaasti pienin paloin avautuva tarina ja kaunis kieli toimivat. Fiktiivinen kirja herättää lukijan kiinnostuksen Engleniin, joka oli itselleni vieras ennen kirjan lukemista. Enpä sanoisi, että hän on nyt tuttu, mutta ainakin tutumpi.
Mutta kirjallisesti hieno teos jäi kuitenkin hyvin etäiseksi, vähän merkityksettömäksi ja lopulta melkoiseksi pakkopullaksi. Kirjalliset ansiot eivät riittäneet pitämään kiinnostusta ylläni ja kirja ei onnistunut koskettamaan. Lopun luin vähän väkisin, jotta voisin siirtyä lukemaan jotain muuta.
Kirja on hidas ja vaatii lukijalta keskittymistä, eli lukutilanteeni ei ehkä ollut otollisin tälle, sen myönnän. Mutta jos teos vaatii lukijalta täydellisen keskittymisen ja asioiden puntaroinnin, niin silloin sen pitäisi vetää puoleensa ja olla niin kiinnostava, että vaikeaselkoisuudestaan huolimatta sitä lukisi mielellään. Lisäksi muutamat kirjan kohdat tuntuivat hirveän päälleliimatuilta heitoilta, jotka oli pakko saada mainittua, vaikka niiden arvo kokonaisuuden kannalta oli aika pieni (etenkin jos ei googlannut samalla, että mikä merkitys mainitulla asialla/henkilöllä oli jne.).
Tämä ei ole huono kirja, mutta se ei ole minun kirjani.
January 10, 2020
Овај роман је добио награду "Финландија" 2016. године, најзначајнију књижевну награду у Финској.
Реч је о дневнику или, пре, кратким цртицама и рефлексијама немачког архитекте Карла Лудвига Енгела коме је руски цар поверио задатак изградње новог главног града Велике Кнежевине Финске (која је почетком 19. века потпала под руску власт). Он из Берлина долази у Финску, водећи са собом и своју породицу. Иако је дневник писан хронолошки, нема у њему никаквог хронолошки детаљног описа догађаја. Запис у дневнику често заслужи само једна реченица, неки кратак сан или звук који је Енгел чуо у природи. Не могу рећи да нисам уживао у читању, али ипак ми је недостајало нешто; могуће да сам очекивао једну "епску" сагу с почетка скандинавског 19. века, а добио сам претежно лирско дело.
Реч је о дневнику или, пре, кратким цртицама и рефлексијама немачког архитекте Карла Лудвига Енгела коме је руски цар поверио задатак изградње новог главног града Велике Кнежевине Финске (која је почетком 19. века потпала под руску власт). Он из Берлина долази у Финску, водећи са собом и своју породицу. Иако је дневник писан хронолошки, нема у њему никаквог хронолошки детаљног описа догађаја. Запис у дневнику често заслужи само једна реченица, неки кратак сан или звук који је Енгел чуо у природи. Не могу рећи да нисам уживао у читању, али ипак ми је недостајало нешто; могуће да сам очекивао једну "епску" сагу с почетка скандинавског 19. века, а добио сам претежно лирско дело.
July 10, 2016
Kirja on kaunis päiväkirjamainen, runollinen ja visuaalinen teos Helsingin talojen arkkitehdistä 1800-luvun alussa. Saksalainen Johan Carl Ludvig Engel on suunnitellut monta taloa ja Tuomiokirkon, jotka seisovat edelleen paikoillaan Helsingissä. Engel tuli Suomeen kuudeksi vuodeksi, mutta jäi loppuelämänsä ajaksi. Harva arkkitehti sai tilauksena suunnitella koko pääkaupungin. Todella hieno kirja, joka kertoo erään historiamme merkkimiehen urakehityksen ja suurtyön.
October 2, 2016
Viimein luettu. Päiväkirjarakenteeseen meni hetki tottua, se oli vaikeampi sisäistää kuin ajattelisi. Kun kappaleet ovat irrallisia ajatuksia, meinasi omat karata jatkuvasti muualle.
Lopulta kuitenkin nautin loppuosan varsin vauhdilla, nautin siitä yhtä paljon kuin alustakin. Silti osansa jäivät hieman turhan irrallisiksi, ajatukset itseään toistaviksi, kokonaisuus pikkuisen vaisuksi. Pidin, mutten hurmaantunut. Toisena, keskittyneempänä hetkenä ehkä olisi ollut toisin, mutta nyt ei ollut ihan paras aika tälle.
Hurjat pisteet kuitenkin Helsingin historialle ja sen tuntemukselle, se jo nostaa 3+ tähdet neljään.
Lopulta kuitenkin nautin loppuosan varsin vauhdilla, nautin siitä yhtä paljon kuin alustakin. Silti osansa jäivät hieman turhan irrallisiksi, ajatukset itseään toistaviksi, kokonaisuus pikkuisen vaisuksi. Pidin, mutten hurmaantunut. Toisena, keskittyneempänä hetkenä ehkä olisi ollut toisin, mutta nyt ei ollut ihan paras aika tälle.
Hurjat pisteet kuitenkin Helsingin historialle ja sen tuntemukselle, se jo nostaa 3+ tähdet neljään.
January 6, 2019
Ennakkoasenne: miksi mua kiinnostaisi jonkun random-arkkitehdin elämä? Mutta, tämä olikin tosi syvällinen ja kaunis yleisinhimillinen kokemus, maaginen tunnelma ja paljon ajatuksia.
January 5, 2017
Lajissaan hieno teos.
February 19, 2017
Surullinen kirja surullisesta miehestä, mutta tuulinen Helsinki oli kaunis ja tuttu.
November 8, 2023
Akvarelleja Engelin kaupungista oli todella kaunista lyyristä proosaa. Se mielestäni tosin oli kirjan suurin anti. Juonellisuudella teos ei juhli, enkä saanut oikein arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelunkaan kuvauksesta mitään kovin oivaltavaa tai osuvaa irti. Se voi tosin johtua työstäni arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun parissa. Läpi teoksen oli onnistuttu luomaan kiehtova melankolinen pohjavire. Upeita kielikuvia ihmisyydestä kirjasta löytyi myös ja kannet ovat hienot.
February 9, 2022
3,5 tähteä.
July 3, 2017
'Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?'
'Is there an architect who would refuse to build a whole city, even if it rose in such a dark, cold and isolated place as this?'
And also: how do you write about a book so intelligent and intellectual that you feel like you haven't lived long enough to match it?
I don't think there's many capital cities that have so prominently been designed by one architect, but this is only one of the many things that makes Akvarelleja Engelin kaupungista ("Aquarelles from Engel's City") so interesting. There's also the fact that the city Carl Ludvig Engel designed essentially didn't exist before his work commenced, for the little village had been burnt badly eight years before and was only made the capital four years prior to his arrival.
The reason this book was in my radar is very simple: it won the coveted Finlandia prize for fiction last year. That's like a Booker or Pulitzer prize for Finnish people. Honestly, I've never happened to read a winner before, but they're pretty highly valued books regardless. I was also interested in this because one of his buildings (the one in the picture) is about six kilometres my home (in an area where practically nothing exists, what are the chances of that?) I happened to come across this very luckily at my local library (not the big and fancy one), and I knew I just had to take the time to read it within the two week quick loan time.
Akvarelleja Engelin kaupungista is written like a night diary by the architect during his years in Helsinki, spanning from 1816, when he arrived, to 1840, when he passed away. Engel wasn't in love with Helsinki, by any means. He found it cold, uncultured and revulsive, even, and was always convinced that he would move back to Berlin once his job was done. Regardless, the work he did on the city shaped a lot of how it looks today.
The book is incredibly poetic. The thoughts expressed are very beautiful but they never feel fake or pretentious. I found it exquisite. This is obviously because while this is Viikilä's first novel, he's previously released two poetry compilations. What's also apparent is that lots and lots of work have gone into this. It's steeped in history and notes actual things that happened and how Engel might have reacted to them. The buildings he made also pop up in real time and allow Viikilä to imagine how the architect might have believed it.
There's a lot I could tell you about the architect based on this book, and I think that's really cool. I must applaud the work of the author, and I'm happy to do so. Viikilä's primary source of information on the architect (of whom not much personal information exists, allowing for a book like this) were letters he wrote to his three closest friends.
I loved this book. I imagine not everyone would, because it is pretty poetic and cultural, but for me it was definitely a hit, and I don't think I would change anything even if I could. I think I'll work on finding a hardback copy of my very own. This is the sort of book that deserves to exist as a hardback, you see. If the author decides to write another novel, I'll be excited to read it.
For the Helmet 2017 reading challenge I put this in category 8: A book about Finnish history!
'Tämän olen oppinut suomalaisista: heille kaunein kukka on peruna.'
'This I have learnt of the Finns: to them the most beautiful flower is a potato.'
'Is there an architect who would refuse to build a whole city, even if it rose in such a dark, cold and isolated place as this?'
And also: how do you write about a book so intelligent and intellectual that you feel like you haven't lived long enough to match it?
I don't think there's many capital cities that have so prominently been designed by one architect, but this is only one of the many things that makes Akvarelleja Engelin kaupungista ("Aquarelles from Engel's City") so interesting. There's also the fact that the city Carl Ludvig Engel designed essentially didn't exist before his work commenced, for the little village had been burnt badly eight years before and was only made the capital four years prior to his arrival.
The reason this book was in my radar is very simple: it won the coveted Finlandia prize for fiction last year. That's like a Booker or Pulitzer prize for Finnish people. Honestly, I've never happened to read a winner before, but they're pretty highly valued books regardless. I was also interested in this because one of his buildings (the one in the picture) is about six kilometres my home (in an area where practically nothing exists, what are the chances of that?) I happened to come across this very luckily at my local library (not the big and fancy one), and I knew I just had to take the time to read it within the two week quick loan time.
Akvarelleja Engelin kaupungista is written like a night diary by the architect during his years in Helsinki, spanning from 1816, when he arrived, to 1840, when he passed away. Engel wasn't in love with Helsinki, by any means. He found it cold, uncultured and revulsive, even, and was always convinced that he would move back to Berlin once his job was done. Regardless, the work he did on the city shaped a lot of how it looks today.
The book is incredibly poetic. The thoughts expressed are very beautiful but they never feel fake or pretentious. I found it exquisite. This is obviously because while this is Viikilä's first novel, he's previously released two poetry compilations. What's also apparent is that lots and lots of work have gone into this. It's steeped in history and notes actual things that happened and how Engel might have reacted to them. The buildings he made also pop up in real time and allow Viikilä to imagine how the architect might have believed it.
There's a lot I could tell you about the architect based on this book, and I think that's really cool. I must applaud the work of the author, and I'm happy to do so. Viikilä's primary source of information on the architect (of whom not much personal information exists, allowing for a book like this) were letters he wrote to his three closest friends.
I loved this book. I imagine not everyone would, because it is pretty poetic and cultural, but for me it was definitely a hit, and I don't think I would change anything even if I could. I think I'll work on finding a hardback copy of my very own. This is the sort of book that deserves to exist as a hardback, you see. If the author decides to write another novel, I'll be excited to read it.
For the Helmet 2017 reading challenge I put this in category 8: A book about Finnish history!
'Tämän olen oppinut suomalaisista: heille kaunein kukka on peruna.'
'This I have learnt of the Finns: to them the most beautiful flower is a potato.'
December 17, 2016
Kaunista kieltä, kyllä, mutta ehkä hieman liiankin juonetonta makuuni. Tajunnanvirtaa ja pieniä, arkisia huomioita on toki mukava lukea. Silti tämä jotenkin pidemmän päälle puudutti.
February 7, 2017
Melankolisen kaunis teos. Päiväkirjamuoto toi tarinaan arvoituksellisuutta ja teksti oli ilmavaa, välillä kuin kokoelma mietelauseita. Ja onhan tämä Helsinki ihan raukoilla rajoilla, kyllä sitä sietää yhden kirjan verran taivastella!
July 1, 2025
Sunnuntaina 16.3.2025 sain loppuun kirjan nimeltä Akvarelleja Engelin kaupungista.
Akvarelleja Engelin kaupungista oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, vauhdikas, innostava, koskettava, kaunis, mukava, mukaansa tempaava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Luin Akvarelleja Engelin kaupungista kirjan ensimmäisen kerran vuonna 2017 ja toisen kerran vuonna 2019 ja nyt sitten luin sen kolmannen kerran. Mielestäni kolmas lukukerta oli parempi kuin ensimmäinen ja toinen lukukerta. Lukiessani kirjaa nimeltä Akvarelleja Engelin kaupungista minulle tuli sellainen tunne että kirja on kirjoitettu samalla tyylillä kuin Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita sarjan kirjat. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli vaikka kirjassa ei ollut henkilöluetteloa.
Vähän ennen kyyneleitä (El Angel de la Guarda)
Vähän ennen kyyneleitä pääsi poispäin käännä, etten niitä nää.
Vähän ennen kyyneleitä vielä hyvästelyyn aikaa vähän jää.
On vielä sanottava, kuinka hyvä mulla on sinun lähelläsi ollutkaan.
On vielä sanottava etten koskaan tulla luoksesi voi enää uudestaan.
Vähän ennen kyyneleitä jokin merkki mulle anna sanaton.
Kasvot vaikka käsiin peitä, silloin tiedän, milloin mentävä mun on.
Silmissäsi kyyneleitä en voi vastustaa, ja mentävä mun on.
Vähän ennen kyyneleitä pääsi poispäin käännä, etten niitä nää.
Vähän ennen kyyneleitä vielä hyvästelyyn aikaa vähän jää.
On vielä sanottava, kuinka hyvä mulla on sinun lähelläsi ollutkaan.
On vielä sanottava etten koskaan tulla luoksesi voi enää uudestaan.
Vähän ennen kyyneleitä jokin merkki mulle anna sanaton.
Kasvot vaikka käsiin peitä, silloin tiedän, milloin mentävä mun on.
Silmissäsi kyyneleitä en voi vastustaa, ja eron hetki on.
https://youtu.be/Y0CPIKBxtHA?si=xrIHm...
😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍
Akvarelleja Engelin kaupungista oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, vauhdikas, innostava, koskettava, kaunis, mukava, mukaansa tempaava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Luin Akvarelleja Engelin kaupungista kirjan ensimmäisen kerran vuonna 2017 ja toisen kerran vuonna 2019 ja nyt sitten luin sen kolmannen kerran. Mielestäni kolmas lukukerta oli parempi kuin ensimmäinen ja toinen lukukerta. Lukiessani kirjaa nimeltä Akvarelleja Engelin kaupungista minulle tuli sellainen tunne että kirja on kirjoitettu samalla tyylillä kuin Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita sarjan kirjat. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli vaikka kirjassa ei ollut henkilöluetteloa.
Vähän ennen kyyneleitä (El Angel de la Guarda)
Vähän ennen kyyneleitä pääsi poispäin käännä, etten niitä nää.
Vähän ennen kyyneleitä vielä hyvästelyyn aikaa vähän jää.
On vielä sanottava, kuinka hyvä mulla on sinun lähelläsi ollutkaan.
On vielä sanottava etten koskaan tulla luoksesi voi enää uudestaan.
Vähän ennen kyyneleitä jokin merkki mulle anna sanaton.
Kasvot vaikka käsiin peitä, silloin tiedän, milloin mentävä mun on.
Silmissäsi kyyneleitä en voi vastustaa, ja mentävä mun on.
Vähän ennen kyyneleitä pääsi poispäin käännä, etten niitä nää.
Vähän ennen kyyneleitä vielä hyvästelyyn aikaa vähän jää.
On vielä sanottava, kuinka hyvä mulla on sinun lähelläsi ollutkaan.
On vielä sanottava etten koskaan tulla luoksesi voi enää uudestaan.
Vähän ennen kyyneleitä jokin merkki mulle anna sanaton.
Kasvot vaikka käsiin peitä, silloin tiedän, milloin mentävä mun on.
Silmissäsi kyyneleitä en voi vastustaa, ja eron hetki on.
https://youtu.be/Y0CPIKBxtHA?si=xrIHm...
😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍
January 27, 2018
"Yöpäiväkirjan" muotoon kirjoitettu kirja kattaa Engelin elämästä yli 20 vuoden ajanjakson reilussa 200 sivussa. Merkinnöistä ei siis muodostu varsinaisesti yhtenäistä tarinaa, vaan kyseessä on pikemminkin tuokiokuvien kokoelma arkkitehdin Helsingissä viettämältä ajalta. Viikilän teksti on kaunista, mutta pidän enemmän romaaneista, joissa on selkeä juoni ja joiden henkilöihin pääsee tutustumaan syvällisemmin.
Toisaalta tykkäsin vanhan Helsingin kuvauksesta ja kauniista kerronnasta, toisaalta jotkut pätkät tuntuivat turhankin hajanaisilta ja itse arkkitehti jäi melko etäiseksi. Arvio jäi siis kolmeen tähteen. (Kirjan luettuani menin heti Wikipediaan lukemaan lisää Engelistä ja Ehrenströmistä, joten siinä mielessä lukukokemus oli kyllä sivistävä.)
Toisaalta tykkäsin vanhan Helsingin kuvauksesta ja kauniista kerronnasta, toisaalta jotkut pätkät tuntuivat turhankin hajanaisilta ja itse arkkitehti jäi melko etäiseksi. Arvio jäi siis kolmeen tähteen. (Kirjan luettuani menin heti Wikipediaan lukemaan lisää Engelistä ja Ehrenströmistä, joten siinä mielessä lukukokemus oli kyllä sivistävä.)
January 4, 2017
Mielestäni parasta tässä kirjassa ovat ehdottomasti Jukka Viikilän runolliset ja tarkkaan hiotut lauseet. Muuten tekstin lukemiseen keskittyminen on ajoittain vaikeaa, sillä päiväkirjamerkinnät ovat lyhyitä ja sijoittuvat ajallisesti kauas toisistaan. Samasta syystä kirja tuntui kokonaisuutena irralliselta ja kirjan henkilöt jäivät etäisiksi. Sen vuoksi annan arvosanaksi neutraalin 3 tähteä, vaikka vankka mielipide kirjasta jäi muodostumatta.
December 21, 2024
Wonderful character study, beautiful language and a love letter to Helsinki from an old yet fresh perspective. Great writing, big yet small, aforistic. Felt a bit "written", but I didn't let that stop my awe – it is written. And very well so.
February 23, 2016
Pökerryttävän hieno. Runollinen. Lumoava.
May 15, 2017
Kerrassaan lumoava - en pysty ainakaan tähän hätään sanomaan enempää.
May 19, 2017
Tykkäsin ideasta - päiväkirjammuotoisuudesta -, mutta Akvarelleja Engelin kaupungista ei kuitenkaan ihan vakuuttanut. Lyhyiden merkintöjen takia tarina jäi etäiseksi. Myös henkilöistä, jopa itse Engelistä, oli vaikea saada otetta. Kieli oli toki kaunista ja Helsingin rakentumiseta oli kiva lukea (...huomaa miten vähän luen suomalaista kirjallisuutta, kun olen innoissani siitä, että tunnistan paikkoja), mutta siihen se sitten valitettavasti jäikin.
July 4, 2017
Ihan kiva ja kauniskin, mutta ei koskettanut.
February 12, 2017
Halusin tykätä tästä, mutta joko ei ollut minun kirjani tai minun aikani lukea tätä. Meni valitettavasti ihan tahkoamiseksi, kielen kauneudesta huolimatta.
June 11, 2019
Vähän kuin 200 sivua hyttysen jatkuvaa ininää, kun etuoikeutettu setä masistelee ja valittaa. Viikilän Engel olisi terapian tarpeessa.
Lukeminen vaati paljon keskittymistä, ja halusin vaan päästä loppuun. Ei paras yhdistelmä tällaisesta teoksesta nauttimiseksi.
Tämän lukeneet kaverit on mm. sanoneet, että tarinat rakennusten ja Helsingin takana kiinnostaa ja teos saa googlaamaan. Googlasin sen valasjutun enkä löytänyt todisteita todenperäisyydestä.
Oli tässä myös hiljaista huumoria ja varmaan ihan onnistunutta kuvausta historian näkökulmasta, mutta kokonaisuus jäi ohueksi ja ontoksi. Ei mikään verevä teos.
Lukeminen vaati paljon keskittymistä, ja halusin vaan päästä loppuun. Ei paras yhdistelmä tällaisesta teoksesta nauttimiseksi.
Tämän lukeneet kaverit on mm. sanoneet, että tarinat rakennusten ja Helsingin takana kiinnostaa ja teos saa googlaamaan. Googlasin sen valasjutun enkä löytänyt todisteita todenperäisyydestä.
Oli tässä myös hiljaista huumoria ja varmaan ihan onnistunutta kuvausta historian näkökulmasta, mutta kokonaisuus jäi ohueksi ja ontoksi. Ei mikään verevä teos.
May 17, 2016
Jukka Viikilän runollisessa ja surumielisessä kirjassa saksalainen arkkitehti rakentaa uutta pääkaupunkia luotaantyöntävään ja syrjäiseen Suomeen. Hän kirjoittaa yöpäiväkirjaa, jossa kaipaa Berliiniin, suree vaimonsa alakuloisuutta ja tyttärensä menetettyä terveyttä. Työ luo tarkoitusta Suomessa olemiseen, mutta onko se kaikkien menetysten arvoista? Kuoleman läsnäolo tuntuu koko ajan. Hieno romaani, kirkasta ja kaunista tekstiä.
December 20, 2016
Kaunis kirja, ei aivan hirveästi harmita, että juuri tämä kirja voitti Finlandian. Kaunis kuva parinsadan vuoden takaa, rauhallinen ja viipyilevä kirja. Päiväkirjamuoto on epätavallinen, mutta toimi tässä mukavasti; tapahtumat asettuivat jotenkin itsestään hyvin rauhalliselle aikajänteelle. Isossa arkkitehtuurissa mittakaava on kuitenkin vuosissa, kirkot ja torit eivät viikoissa rakennu. Hieno teos.
May 20, 2016
Kaikesta huomaa, että kirjoittaja on runoilija. Teksti on kaunista, kuvailevaa ja tiivistä, ilmaukset monipuolisia.
Tapahtumia ei sitten paljon olekaan. Samat huomiot toistuvat usein. Tunnelma on vähän liian tasainen.
Minua tökkii se, että minäkertoja on oikeasti olemassa ollut henkilö. Joissain kirjoissa se on perusteltua, mutta tässä ei tule esiin uskottavia syitä tähän ratkaisuun.
Tapahtumia ei sitten paljon olekaan. Samat huomiot toistuvat usein. Tunnelma on vähän liian tasainen.
Minua tökkii se, että minäkertoja on oikeasti olemassa ollut henkilö. Joissain kirjoissa se on perusteltua, mutta tässä ei tule esiin uskottavia syitä tähän ratkaisuun.
February 4, 2017
Beautifully written book. Nearly like a 200 -pages long poem. One should read it in one go! Unfortunately I have not been so calm and relaxed lately to enjoy this book, I have been distracted by too many things. Will read it again some day!
December 18, 2016
Kaunista proosaa & hieno tietoteos.
March 1, 2016
Kaunis, viisas ja vaikuttava teos.
September 5, 2021
Olipa oivallinen kirja. Osasin odottaa hienoa lukukokemusta, mutta yllätyin silti positiivisesti. Kirja on kirjoitettu Engelin päiväkirjan muotoon, mutta lienee kuitenkin fiktiota. Luin jostain, että kirjoittajan ainoana alkuperäislähteenä on ollut Engelin saksankielistä kirjeenvaihtoa. Kirjan kirjoittaminen on silti vaatinut paljon taustatyötä, mutta suurin ansio on kuitenkin kirjoittajan kirjoittamisen taito. Lukija voi helposti tuudittautua ajatukseen, että hän lukee aitoa Engelin päiväkirjaa. Ehkäpä asia on niin, ettei kirjan teksti olisi näin runollista, jos se olisi oikeasti preussilaisen arkkitehdin kirjoittamaa. Fiktio voi tosiaan joskus olla todellisempaa kuin realistinen asiateksti. Tekstin muoto on proosa, mutta se on hyvin lyyristä. Akvarellit sana kirjan nimessä on myös osuva, vaikka tekstissä vain kerran mainitaan Engel maalaamassa akvarellia Helsingistä. Kirja on kokoelma kirjallisia akvarelleja.
Teksti on myös hyvin oivaltaa. Pidin kovasti esimerkiksi tekstistä 17. maaliskuuta 1823, jossa Engel kertoo, miten kirkkoherra totesi hänelle, että hänen pitää työssään uskoa suurempaan armoon. Engel vastasi: ”Jumala ei rakenna kirkkoja, se on ihmisten tehtävä.”
Tekstin tyyli muuttuu Engelin vaimon kuoleman jälkeen saaden tummempia ja henkilökohtaisempia sävyjä. Tämä omalta osaltaan lisää tekstin aitouden tuntua.
Kirja kuvaa oivallisesti Helsingin keskustan tekijää henkilönä ja antaa samalla hienon kuvan siitä, miten empirekeskusta rakentui. Lukijana tuntee kävelevänsä Helsingin katuja. Samalla tulee kerrattua Suomen historiaa autonomian ensimmäisten vuosikymmenten osalta. Monumentaalinen keskusta saa arkkitehdiltään aika sapekkaitakin kommentteja. Se on ”itseään hylkivä, itseinhoinen kaupunki”. ”Kaupunki ei ole kasvanut tästä maasta, vaikka sen kiveä onkin, tämä on kasvanut ikävästä, mutta ei niin kuin paras runo vaan niin kuin tukkimiehenkirjoitus vankikopin seinään.” Vasta aivan viime vuosina Senaatintori on hiljalleen alkanut muodostua ihmisten olohuoneeksi, mutta matkaa tässä suhteessa vaikkapa Italian toreihin on vielä pitkästi.
Teksti on myös hyvin oivaltaa. Pidin kovasti esimerkiksi tekstistä 17. maaliskuuta 1823, jossa Engel kertoo, miten kirkkoherra totesi hänelle, että hänen pitää työssään uskoa suurempaan armoon. Engel vastasi: ”Jumala ei rakenna kirkkoja, se on ihmisten tehtävä.”
Tekstin tyyli muuttuu Engelin vaimon kuoleman jälkeen saaden tummempia ja henkilökohtaisempia sävyjä. Tämä omalta osaltaan lisää tekstin aitouden tuntua.
Kirja kuvaa oivallisesti Helsingin keskustan tekijää henkilönä ja antaa samalla hienon kuvan siitä, miten empirekeskusta rakentui. Lukijana tuntee kävelevänsä Helsingin katuja. Samalla tulee kerrattua Suomen historiaa autonomian ensimmäisten vuosikymmenten osalta. Monumentaalinen keskusta saa arkkitehdiltään aika sapekkaitakin kommentteja. Se on ”itseään hylkivä, itseinhoinen kaupunki”. ”Kaupunki ei ole kasvanut tästä maasta, vaikka sen kiveä onkin, tämä on kasvanut ikävästä, mutta ei niin kuin paras runo vaan niin kuin tukkimiehenkirjoitus vankikopin seinään.” Vasta aivan viime vuosina Senaatintori on hiljalleen alkanut muodostua ihmisten olohuoneeksi, mutta matkaa tässä suhteessa vaikkapa Italian toreihin on vielä pitkästi.
May 11, 2020
"On sanottava että kaunis ääni sopii juuri tulkin ammattiin erinomaisesti. Sen lisäksi, että tulkkini viestii puhumani sisällöt, kuorruttaa hän ne helein juoksutuksin. Hän on kaunis välikappale minun ja Helsingin välillä."
Akvarellejä Engelin kaupungista on verkkaisella tavalla kaunis kirja katsoa ja lukea. Arkkitehti Engel saa tehtäväkseen 1813 piirtää Helsinkiin useita merkittäviä rakennuksia. Kuuden vuoden pesti venyykin loppuelämän mittaiseksi.
Viikilä on rakentanut Engelin huomiot yöpäiväkirjan muotoon. Kirja muodostuu lyhyistä huomiosta kallioluodolle rakentamisen haasteista, tyylisuuntauksista, Venäjän keisarin vierailuista ja toiveista, perheestään, kuolemista, vanhenemisesta, ystävyydestä ja vierasmaalaisen yksinäisyydestä Suomessa. Juonta ei sinällään ole, päiväkirja muodostaa pirstalemaisen kokonaisuuden.
Luku-flowta ei pääse syntymään, koska juonta ei ole, mutta tavallaan se ei edes haittaa. Viikilän kauniisti kirjoittamat mietteet toimivat parhaiten luettuna kuin ne on kuviitteellisesti kirjoitettukin: iltaisin muutama sivu kerrallaan ennen silmien ummistamista.
Mielenkiintoisen erilainen toteutustapa. Mukavan hämmentävä teos. Seesteinen. Jopa paikoitellen pitkäveteinen. Mutta silti pidin tästä. Kuvaliite kirjassa mainituista rakennuksista höystettynä Engelin julkisivupiirroksin olisi sopinut hienosti loppuun.
Akvarellejä Engelin kaupungista on verkkaisella tavalla kaunis kirja katsoa ja lukea. Arkkitehti Engel saa tehtäväkseen 1813 piirtää Helsinkiin useita merkittäviä rakennuksia. Kuuden vuoden pesti venyykin loppuelämän mittaiseksi.
Viikilä on rakentanut Engelin huomiot yöpäiväkirjan muotoon. Kirja muodostuu lyhyistä huomiosta kallioluodolle rakentamisen haasteista, tyylisuuntauksista, Venäjän keisarin vierailuista ja toiveista, perheestään, kuolemista, vanhenemisesta, ystävyydestä ja vierasmaalaisen yksinäisyydestä Suomessa. Juonta ei sinällään ole, päiväkirja muodostaa pirstalemaisen kokonaisuuden.
Luku-flowta ei pääse syntymään, koska juonta ei ole, mutta tavallaan se ei edes haittaa. Viikilän kauniisti kirjoittamat mietteet toimivat parhaiten luettuna kuin ne on kuviitteellisesti kirjoitettukin: iltaisin muutama sivu kerrallaan ennen silmien ummistamista.
Mielenkiintoisen erilainen toteutustapa. Mukavan hämmentävä teos. Seesteinen. Jopa paikoitellen pitkäveteinen. Mutta silti pidin tästä. Kuvaliite kirjassa mainituista rakennuksista höystettynä Engelin julkisivupiirroksin olisi sopinut hienosti loppuun.
Displaying 1 - 30 of 144 reviews