Viimeinen uudelleenlukuputkestani. Roskisprinssi oli Sara-sarjan jälkeen mieluisin Tuija Lehtisen kirja alaikäiselle minulle. Se myös käsittelee paljon samankaltaisia teemoja: kaiken taakseen jättämistä ja reissaamalla oman paikan löytämistä maailmassa - joskin kumpikin päähenkilö vaikuttaa uskovan, että heidät on tarkoitettu ajelehtimaan.
Pidän siitä, kuinka hitaasti päähenkilön menneisyys oikeastaan aukeaa. Ja loppu... no, oli yksi hetki kun itkinkin tätä lukiessani. Se kertoo yleensä aika hyvästä tarinankerronnasta ja hahmoista, joista on vaikea olla välittämättä.
Nyt toisella lukukerralla mietin, että pari lyhyttarinaa "Kundi kuin kameleontti ja muita muodonmuutoksia" -kirjassa tuntuu olevan kuin luonnoksia tätä varten... hahmo tuolta, tapahtuma täältä, alkuasetelma vähän samaan tapaan kuin tässä.
Kirjan luettuani marssin samantien kirjastoon lainaamaan Pikku prinssin ja Andersenin sadut. Pieni kertaus voisi olla paikallaan.