Tämän kirjan arviointi oli tosi vaikeaa mistään edes kuvitteellisen subjektiivisesta näkökulmasta. Kaikki ajatukseni lukukokemuksesta liittyivät tilanteeseen tai muuten kontekstiin tai omiin fiiliksiin - mikä toki tän tyyppisen kirjan kohdalla onkin aika luontevaa. Mutta pointti: älä arvioi tätä kirjaa yhtään sen perusteella mitä sanon :)
Luin James Clearin Atomic habitsia osin rinnakkain tämän kirjan kanssa ja koska tämä kirjoittaja suoraan sanoi pyrkivänsä bestselleriyteen, oli pakko verrata (Clear on myynyt tolkuttomasti, tämä ei ainakaan vielä). Valonöörit ei pärjännyt vertailussa.
Sisältö sinänsä on varsin kuranttia, jopa verratonta: vankkaa tieteellistä pohjaa, reippaita kehotuksia ja runsaasti ajattelua ruokkivia lauseita. Jotenkin silti tuntui, ettei tämä kirja tiennyt mitä halusi olla. Ollako selfhelp-kirja poleemisine ehdotuksineen ja itsetutkiskeluvälineineen (mitä vierastan)? Ollako mielen ymmärrystä, manipulointia ja itsemanipulointia valottava tieteen popularisointi? Vai olisiko sittenkin kantavana teemana filosofinen pohdiskelu ja välillä aivan liiallinenkin kaiken ymmärtävä avarakatseisuus? Nämä eri näkökulmat tuntuivat kompastelevan toisiinsa ja jopa syövän toistensa uskottavuutta (toisin kuin Clear, joka oli valinnut paljon kapeamman polun ja jättänyt loput ajatuksensa kirjaamatta, siitä kiitos).
Nautin eniten kirjan kulttuuria ja ympäristön vaikutuksia käsittelevistä osista. Ja jos elämäni olisi jotenkin jumissa, olisin voinut nauttia joistain muistakin teemoista. Nyt tämä jäi asteikollani aika keskinkertaiseen kastiin ja todellinen inspiraatio jäi tulematta.