What do you think?
Rate this book
Kuoriaiskirjat #14
Hopeoitu vainaja ja muita sivuja Stepanin koodeksista
Siitä saakka, kun Stepanin koodeksina tunnettu kirja löydettiin Kutná Horan hopeakaivoksista 1400-luvun alkupuolella, se on kylvänyt ympärilleen hulluutta, tuhoa ja kuolemaa. Sen salakavala voima ei ole lainkaan vähentynyt vuosien saatossa, vaan pikemminkin kasvanut.
Nyt tuon paholaismaisen kirjan vaikutuspiiri kantaa jo kauas Euroopan ulkopuolelle, ja sen hopeaiset rihmat ulottuvat historian alkuhämäristä kauas tulevaan ja aina tähtien taa. Lue ja vapise, kun kotimaisen kauhukirjallisuuden kärkinimet vyöryttävät mieleesi villejä visioita, joista Koodeksi heille kuiskii.
Kauhumestareina toimivat Samuli Antila, Henna Sinisalo, Mixu Lauronen, Boris Hurtta, Toni Saarinen, Jussi Katajala, Tarja Sipiläinen, Markus Harju, Jyrki Pitkä, Jenni Kauppinen, Inkeri Kontro, Juha Jyrkäs, Tuomas Saloranta sekä Shimo Suntila!
Nyt tuon paholaismaisen kirjan vaikutuspiiri kantaa jo kauas Euroopan ulkopuolelle, ja sen hopeaiset rihmat ulottuvat historian alkuhämäristä kauas tulevaan ja aina tähtien taa. Lue ja vapise, kun kotimaisen kauhukirjallisuuden kärkinimet vyöryttävät mieleesi villejä visioita, joista Koodeksi heille kuiskii.
Kauhumestareina toimivat Samuli Antila, Henna Sinisalo, Mixu Lauronen, Boris Hurtta, Toni Saarinen, Jussi Katajala, Tarja Sipiläinen, Markus Harju, Jyrki Pitkä, Jenni Kauppinen, Inkeri Kontro, Juha Jyrkäs, Tuomas Saloranta sekä Shimo Suntila!
205 pages, Paperback
First published October 1, 2014
1 person is currently reading
22 people want to read
About the author
Shimo Suntila
56 books40 followersShimo Suntila is a Finnish writer of science fiction, fantasy, horror and weird short stories. Most of his works have appeared in anthologies and Finnish sf magazines and zines. He has four books to his own name, Sata kummaa kertomusta (A Hundred Weird Tales), Tähtiviima (Star Breeze), Kirja tulee kirjan luo (A Book Comes to a Book) and Sadanpäämies (Centurion).
Some of Suntila's short stories have been translated to English and have appeared in Words Without Borders and Usva International.
Some of Suntila's short stories have been translated to English and have appeared in Words Without Borders and Usva International.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
November 18, 2017
Tästä konseptista tykkäsin. Kirjoittajilla on ollut yhteinen myyttinen lähtökohta, josta jokainen on saanut kehittää omanlaisensa version. Novelli toisensa perään kuvataan, millaisia kauheuksia Stepanin koodeksiksi kutsuttu opus saa aikaan, ja sen sijaan, että tarinat ajautuisivat keskenään ristiriitaan, ne ennemmin täydentävät samaa kuvaa ylivoimaisesta vihollisesta: koodeksi muuntautuu ja kopioituu aina uudella tavalla ja saa pauloihinsa langenneen ihmisen näkemään koodeksin juuri sellaisena kuin tälle ihmiselle on sopivinta. Tämä runsas vaihtelu myös takaa sen, että kyllästyminen pysyy loitolla, vaikka lukee koko antologian putkeen.
December 13, 2019
Stepanin koodeksi on suomalaisten spefi-kirjoittajien kehittelemä "avoin maailma", jossa tapahtuu säännönmukaisesti kauheita. Siinä missä Lovecraftin Cthulhu-mytologia tuo mukanaan hiipivän hulluuden, on Stepanin koodeksiin sekaantuneen eliniänodote huomattavasti lyhyempi. Väkivaltainen kuolema seuraa päivissä jollei tunneissa.
Hopeoitu vainaja (2014) oli koodeksia kartoittavan novellikokoelmasarjan toinen tai kolmas osa riippuen siitä, lasketaanko Hurtan koodeksi mukaan sarjaan.
Novellien taso vaihtelee. Osa niistä lipuu silmien ohi suurtakaan muistijälkeä jättämättä, osassa taas on jotakin mieleenpainuvaa. Subjektiivisiksi suosikeikseni tästä kokoelmasta nostaisin mm. "Velesin kirjan" (Juha Jyrkäs), "Ylikersantti Chambersin kertomuksen" (Jussi Katajala) ja "Tervan mahdin" (Mixu Lauronen). Hopeoitu vainaja ja koko Stepanin koodeksi on kuitenkin ryhmätyötä, jossa vahvemmat tarinat nostavat heikompia, ja heikommatkin jutut tuovat lisänyansseja kokonaisuuteen. Esim. kokoelman loppupään scifi-novellit olivat mielestäni lukukokemuksina melko mitäänsanomattomia, mutta tuotiinpa niissä silti koodeksiin jonkinlainen kosminen elementti. Stepanin koodeksissa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.
Mitään korkeakirjallisuutta Stepanin koodeksi ei ole, eikä sitä ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Jännä nähdä, kuinka pitkäikäinen projektista tulee. Unohtuuko se hyvänä vitsinä, jonka elinkaari kuitenkin oli rajallinen, vai muistetaanko se vuosikymmenien päästäkin Suomi-kauhun klassikkona?
Hopeoitu vainaja (2014) oli koodeksia kartoittavan novellikokoelmasarjan toinen tai kolmas osa riippuen siitä, lasketaanko Hurtan koodeksi mukaan sarjaan.
Novellien taso vaihtelee. Osa niistä lipuu silmien ohi suurtakaan muistijälkeä jättämättä, osassa taas on jotakin mieleenpainuvaa. Subjektiivisiksi suosikeikseni tästä kokoelmasta nostaisin mm. "Velesin kirjan" (Juha Jyrkäs), "Ylikersantti Chambersin kertomuksen" (Jussi Katajala) ja "Tervan mahdin" (Mixu Lauronen). Hopeoitu vainaja ja koko Stepanin koodeksi on kuitenkin ryhmätyötä, jossa vahvemmat tarinat nostavat heikompia, ja heikommatkin jutut tuovat lisänyansseja kokonaisuuteen. Esim. kokoelman loppupään scifi-novellit olivat mielestäni lukukokemuksina melko mitäänsanomattomia, mutta tuotiinpa niissä silti koodeksiin jonkinlainen kosminen elementti. Stepanin koodeksissa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.
Mitään korkeakirjallisuutta Stepanin koodeksi ei ole, eikä sitä ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Jännä nähdä, kuinka pitkäikäinen projektista tulee. Unohtuuko se hyvänä vitsinä, jonka elinkaari kuitenkin oli rajallinen, vai muistetaanko se vuosikymmenien päästäkin Suomi-kauhun klassikkona?
April 20, 2017
Kokoelman novellien taso vaihteli "OK-tasoisesta" oikeinkin hyvään. Suurin yksittäisiin novelleihin liittyvä harmistuksen aihe oli usean novellin lopetukset, jotka lähinnä latistivat kertomuksen sen sijaan, että olisivat huipentaneet sen.
Omat suosikkini olivat Hurtan, Pitkän, Kontron ja Jyrkkään novellit.
Boris Hurtan novelli Totuus ei pala tulessakaan oli kokonaisuutena alusta loppuun saakka kokoelman ehjin.
Jyrki Pitkän novellissa Ullakkohuone tuotiin taitavasti esiin päähenkilön ahdistus ja kauhu, jo ihan ei-yliluonnollisella tasolla. Tosin loppussa huipennus jäi mielestäni puuttumaan.
"Jälkeen jääneet paperit" -tyylin novellit ovat usein olleet mieleeni. Niin nytkin. Inkeri Kontron novelli Korkean impaktin paperi oli hyvä ja virkistävä, vaikka tunne jäikin hieman tieteellisyyden jalkoihin.
Juha Jyrkkään novellissa Velesin kirja eniten viehätti sijoittuminen raskaan musiikin piireihin.
Kokonaisuutena Hopeoitua vainajaa ei voi olla vertaamatta koodeksin edelliseen "osaan". Tälle Hopeoitu vainaja häviää eniten hajanaisemman kokonaisuutensa vuoksi.
Omat suosikkini olivat Hurtan, Pitkän, Kontron ja Jyrkkään novellit.
Boris Hurtan novelli Totuus ei pala tulessakaan oli kokonaisuutena alusta loppuun saakka kokoelman ehjin.
Jyrki Pitkän novellissa Ullakkohuone tuotiin taitavasti esiin päähenkilön ahdistus ja kauhu, jo ihan ei-yliluonnollisella tasolla. Tosin loppussa huipennus jäi mielestäni puuttumaan.
"Jälkeen jääneet paperit" -tyylin novellit ovat usein olleet mieleeni. Niin nytkin. Inkeri Kontron novelli Korkean impaktin paperi oli hyvä ja virkistävä, vaikka tunne jäikin hieman tieteellisyyden jalkoihin.
Juha Jyrkkään novellissa Velesin kirja eniten viehätti sijoittuminen raskaan musiikin piireihin.
Kokonaisuutena Hopeoitua vainajaa ei voi olla vertaamatta koodeksin edelliseen "osaan". Tälle Hopeoitu vainaja häviää eniten hajanaisemman kokonaisuutensa vuoksi.
April 16, 2015
Hopeoitu vainaja jatkaa Stepanin koodeksin tarinaa. Novellit olivat hyvin erilaisia, mutta yhdistyivät kuitenkin taas jännittävällä tavalla toisiinsa ja edellisen antologian tarinoihin. Ensin hämmennyin hiukan novellien erilaisuudesta, mutta toisaalta on hauska ajatella että koodeksin kaltainen kirja näyttäytyy eri tavoin jokaiselle sen avanneelle ihmiselle.
Parhaita antologian novelleja olivat mielestäni Henna Sinisalon Riisiarkku, Toni Saarisen Näytös loppuunmyyty, sekä Tuomas Salorannan Hopeameren musta linnoitus. Jenni Kauppisen Kuolleita lehtiä oli tunnelmaltaan kokoelman hyytävin, ja oma suosikkini.
Lopussa syöksyttiin muutaman novellin ajan ehkä liian kauas liian nopeasti. Stepanin koodeksin tuhovoima kasvaa kosmisiin mittoihin. Aloin miettiä mitä tarjottavaa uudella antologialla on tämän jälkeen? Luultavasti kuitenkin aika paljon. Koodeksin kasvattaa kärhiään ja juurakoitaan joka puolelle maailmaa, aikaa ja avaruutta imien sieltä hopeahippusiaan lukijoiden iloksi ja kauhuksi.
Parhaita antologian novelleja olivat mielestäni Henna Sinisalon Riisiarkku, Toni Saarisen Näytös loppuunmyyty, sekä Tuomas Salorannan Hopeameren musta linnoitus. Jenni Kauppisen Kuolleita lehtiä oli tunnelmaltaan kokoelman hyytävin, ja oma suosikkini.
Lopussa syöksyttiin muutaman novellin ajan ehkä liian kauas liian nopeasti. Stepanin koodeksin tuhovoima kasvaa kosmisiin mittoihin. Aloin miettiä mitä tarjottavaa uudella antologialla on tämän jälkeen? Luultavasti kuitenkin aika paljon. Koodeksin kasvattaa kärhiään ja juurakoitaan joka puolelle maailmaa, aikaa ja avaruutta imien sieltä hopeahippusiaan lukijoiden iloksi ja kauhuksi.
December 15, 2014
Tässä antologiassa Stepanin koodeksin mytologia lähtee todella lentoon kun kirjoittajien tarinat rönsyilevät uusiin sfääreihin. Historiasta edetään nykypäivän kautta aina tulevaisuuteen asti. Osa visioista on hyvinkin huikeita ja/tai pelottavia.
June 27, 2015
Epätasaisuutta on antologioiden kanssa aina odotettavissa. Sopivissa määrin vaihteli hiomattomampi ja timantimpi, kiitämme toimitustyöstä. Erityisen mieleenpainuvia sekä ideoiltaan että toteutukseltaan olivat Veli Hermanuksen herkkupata, Velesin kirja ja Shuntilan tiheätunnelmainen scifistely.
January 16, 2015
Sissus, olipas antologia. Kyllä tämä 4,5 tähteä ansaitsee. Puolikas kuorittakoon niistä parista novellista, jotka eivät olleet vallan mainioita vaan ainoastaan hyviä.
Displaying 1 - 7 of 7 reviews