Taskupainos: Anna-Leena Härkösen elämästä

by Katja Kallio

Rohkea ja rehellinen muistelmateos Anna-Leena Härkösen elämästä.

Kempeleläisen Anna-Leena Härkösen elämä mullistui 18-vuotiaana. Hän julkaisi esikoisromaaninsa Häräntappoase, voitti J. H. Erkon palkinnon, näytteli pääroolin Mikko Niskasen Mona ja palavan rakkauden aika -elokuvassa ja pääsi Helsingin Teatterikorkeakouluun pahamaineisen Jouko Turkan oppilaaksi. Vain vuotta myöhemmin hän oli syvästi masentunut ja itsetuhoinen. Kohtalokkaana yönä hänen elämänsä oli hiuskarvan varassa, ja seuraukset ovat jatkuneet tähän päivään.

Kirjailija Katja Kallion kanssa käydyistä intiimeistä keskusteluista syntynyt Taskupainos on herkkä tilinteko poikkeuksellisen kiihkeästä elämästä ja sen hinnasta.

Genres: Nonfiction, Memoir, Biography

295 pages, Hardcover

Published March 5, 2025

Reviews

[Linda W. · Rating 4 out of 5]

Harvemmin luen muistelmia tai elämäkertoja, mutta tähän onneksi tartuin. Katja Kallio on kirjoittanut taidokkaasti Anna-Leena Härkösen äänellä ja kertojaratkaisu on tosi kiinnostava, haluaisin tietää siitä lisää. Esipuheessa Kallio kertoo heränneensä yhtenä yönä eikä tiennyt oliko Katja vai Anna-Leena. Huh.

Kirja on helppolukuinen, siinä on anekdootteja Suomen kirjallisuus- ja viihdemaailmasta sekä ylipäätään Härkösen elämästä. Jutut vetivät heti mukaansa ja lukiessa ajattelin usein että niin, näinkin voi elää.

Kiitos Katja Kallio kun kirjoitit tämän kirjan! Ja kiitos Anna-Leena Härkönen rehellisyydestä ja avoimuudesta!

[Satu · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen kokoelma juttuja Anna-Leena Härkösen elämästä. Jos odottaa kronologisesti järjestettyä selkeää ja täydellistä selvitystä kirjailijan vaiheista, niin varmasti pettyy, mutta minusta tämä oli kiva kirja juuri näin. Vähän kuin Anna-Leena olisi jutellut näitä juttuja itse paperille, ja hänellä on värikkäitä juttuja varmasti useampaankin kirjaan. Toivottavasti tälle tulee jatkoa jossain muodossa.

[Aapo · Rating 4 out of 5]

Viihdyttävä ja hauska, kuolemanvakavista aiheista huolimatta. Härkösellä on yllättäviä näkemyksiä, osa mukavasti valtavirran ajatusten vastaisia. Ja sitten paljon hyviä anekdootteja kerrottavanaan.

Minä-muodossa kirjoitettu kirja on kuin Härkösen omaa tekstiä, vaikka onkin Katja Kallion kirjoittama. Kirja on maltillisen mittainen, mutta kyllä siihen silti mahtui hieman toistoa. Hyvää oli ei-kronologisuus, koska se tekee elämäkerroista usein liian pitkän. Nyt päästiin suoraan asiaan eikä loppua tarvinnut pitkittää.

[Essi Pailinna-Bertell · Rating 4 out of 5]

”Ensimmäisen liiton alkaessa ajattelin, että tuon tuossa täytyy hoitaa kaikki minun traumani. Tuon pitää lukea ajatukseni ja kestää se, jos olen epävakaa. Seuraavan liiton kohdalla ajattelin, että minun pitää hoitaa kaikki tuon toisen traumat. Kumpikaan ei onnistunut. Kolmannella kerralla en enää ajatellut, että kenenkään pitää hoitaa ketään.”

[LisaZen · Rating 1 out of 5]

En ole kiinnostunut näyttelijöistä, elokuvista tai teatterista ellei niillä ole jotakin yhteiskunnallista tai eksistentialistista sanottavaa. Härkönen ei ole syvällinen ajattelija ja tämä muistelmakirja onkin jälleen yksi niistä julkkismuistelmista, joissa pörrätään näyttelijä- ja kirjailijapiireissä, tavataan satunnaisia tunnettuja henkilöitä ja sama jatkuu ilman mainittavaa kehitystä. Nopea kirja lukea, mutta silkkoa sisältä muille kuin juoruilua rakastaville eikä juorutyyppinen aineisto näissä muistelmissa ole erityisen mehukasta.

Jos nyt jotain yhteiskunnallisesti merkittävää Taskupainoksesta haluaa löytää, niin sellaiseksi nostaisin kertomukset siitä, kuinka arkipäiväisen tavallista naisten ahdistelu ennen me too -herätystä oli. Kannattaa pohtia myös sitä, kuinka "normaalina" tytöt ja naiset olivat kasvaneet ahdistelua pitämään. Turha valittaa, "pojat ovat poikia", "miehet nyt vain ovat sellaisia". Mikä vielä pahempaa, naisten odotettiin pitävän huonojakin huomionosoituksia jollain tavalla arvokkaina, tulivathan ne sentään miehiltä - ylemmiltä olennoilta. Me too muutti suhtautumista ainakin joksikin aikaa, mutta en usko ahdistelun vähentyneen niin paljon kuin sen soisi vähentyvän. Mikään muutos ihmissuhteissa - siis myös laajemmin yhteiskuntasuhteissa - ei ole koskaan pysyvä. Luultavasti vain tekniset muutokset ovat pysyviä. On sentään helpompi hallita materiaa kuin aateilmapiirin kehitystä. Surullista.

[Pia · Rating 4 out of 5]

Mie voisin kirjoittaa tähän nyt vaikka kuinka paljon siitä, miten merkityksellinen kirjailija-näyttelijä Anna-Leena Härkönen on miulle ollut, mutta long story short: hemmetin tärkeä. Siksi odotin Taskupainosta ihan höpelönä, enkä joutunut pettymään.

Hyviä asioita: Taskupainokseen on valittu tietyt kohdat ja tarinat Härkösen elämästä. Kronologiasta ei oo tietoakaan, ja miulle tämä toimii. Lisäksi tuntuu olevan oikea ratkaisu antaa elämäkerta toisen kirjailijan, ystävä Katja Kallion käsiin. Kokonaisuus on jäntevä, vetävä ja ennen kaikkea suora, olematta ilkeä tai tarpeettoman reposteleva.

Koska Härkösen ura on alkanut todella nuorena, on hän jo parikymppisenä monenlaisen huomion kohteena. Näitä osuuksia lukee raivo korvista nousten. On seksuaalista häirintää, epärealistisia menestysodotuksia, ennen kaikkea niitä setämiehiä. Kaikkea kohtuutonta tuon ikäiselle - tai minkään ikäiselle.

Onneksi elämään ja Taskupainokseen mahtuu myös paljon muuta. Kehu myös kauniista kansikuvasta, sitä jaksan katsella vuodesta toiseen.

[Emilia · Rating 3 out of 5]

Oli mielenkiintoista lukea Härkösen elämästä, kokemuksista ja ajatuksista. Kielellisen tyylin ja minäkertojan kautta lukijana pääsi lähelle Härköstä. Kuitenkin koin kirjassa haastavaksi rakenteen, sillä tapahtumia ei kuvattu aikajärjestyksessä. Välillä oli vaikea pysyä kärryillä, mistä ajasta puhuttiin ja mitkä asiat liittyivät toisiinsa.

[Leena Aalto · Rating 5 out of 5]

Vaikuttava ja rehellinen teos lahjakkaasta ihmisestä. Arvostan sitä rehellisyyttä, jolla tämä teos on kirjoitettu. Anna-Leena Härkösen ääni on kuultavissa vaikka hän ei ole itse kirjoittanut teosta (lukee kyllä). Taiteilijoiden, näyttelijöiden ja kirjailijoiden maailma on minulle vieras, joten tämä oli sikälikin kiinnostava teos.

[S Vaara · Rating 4 out of 5]

Härkönen mainitsee kirjassa monesti, miten arvostaa verbaalista lahjakkuutta ja antaa ihmisille anteeksi melkein kaiken, jos he vain ovat hauskoja. Minäkin antaisin Härköselle anteeksi varmaan mitä vain. Tuntui, kuin olisin ollut Katja Kallion kengissä kuuntelemassa hänen revittelyään.

[Pia · Rating 5 out of 5]

Pidin paljon. Ajoituksella oli merkitystä. Taskupainos ja Säädytön ovat molemmat kiehtovasti avautuvia ikkunoita toisenlaiseen elämään kuin mitä itse olen elänyt: näinkin voi tässä maailmassa olla. Kummatkin ovat kieleltään nautinnollisia ja helppoja lukea. En ole koskaan ymmärtänyt mitä hienoa on vaikeaselkoisissa teksteissä. On taito osata kirjoittaa soljuvasti ja ymmärrettävästi.

[Kati · Rating 4 out of 5]

"Kyllä mun selkä näyttää erilaiselta riippuen siitä että meenkö mä ruokkimaan koiraa vai hukuttautumaan, minä sanoin. Mun täytyy tietää."

Katja Kallio saa vangittua Anna-Leenan äänen niin onnistuneesti, että monesti unohdin, ettei Anna-Leena itse ole kirjoittanut tätä.

[J Makkonen · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoista päästä tutustumaan Anna-Leenaan. Pidin erityisesti kirjan rakenteesta; en kaivannut kronologiaa tai "elämäkertatyyliä" vaan näin oli juuri oikein.

[Eija Toivonen · Rating 3 out of 5]

Hieman sekavasti kirjoitettu asioita, mutta aitoa, suoraa ja kaunistelematonta tekstiä

[Outi · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava elämä, eloisa tyyli, mukavaa luettavaa.

[Kaisa N · Rating 4 out of 5]

Ei aavistustakaan mitä odotin mutta otteessaan pitävää, vähän järkyttävää, samaan aikaan välkkyä ja tummaa sain. Oli kohteensa näköinen elämäkerta tämä.

[Fridzd · Rating 2 out of 5]

Sekava, vähän toisteinen ja aika tylsä. Suomalaisesta teatterikoulutuksesta olisin voinut lukea enemmän.