Topi Borg pureutuu elämän suuriin kysymyksiin. Millaista on elää autistina kauniissa mutta epätäydellisessä maailmassa?
Topi Borg on lunastanut paikkansa kansan sydämissä elämänviisauksiensa, huumorinsa, ja positiivisen elämänasenteensa ansiosta.
Kirjassaan hän kertoo laajasti elämästään: miltä tuntui lapsuus ja nuoruus, jossa erilaisuus ja ulkopuolisuuden tunne olivat aina läsnä? Kuinka pitkäaikaistyöttömyydestä seurasi kutsut Linnan juhliin ja Venla-gaalaan?
Topin kasvu, ajatukset, filosofiat, intohimot eri mediamuotoja kohtaan ja tunteiden tarkkaluontoiset analyysit saavat lukijan pysähtymään elämän ihmeyden äärelle. Jokainen valinta on tulevaisuuden rakennuspalikka.
Topi Elias Borg on Googlen mukaan TV-persoona, mutta työskentelee lähikaupassa. Hän valmistui Tampereen Normaalikoulun lukiosta ylioppilaaksi ja Lepaan Puutarhaoppilaitoksesta puutarhuriksi. Tuhannet suomalaiset ovat nähneet hänet televisiossa edustamassa neuromoninaisuutta ja autistien kohtaamia haasteita älyllä ja huumorilla. Hän viettää vapaa-aikaansa vaatimattomasti perheen, ystävien, kuntoilun, elokuvien, animen ja kirjojen parissa uskoen että joskus tulevaisuudessa hänestä tulee has-been-julkkis.
Annetaan Topille rehellinen arvosana, sellainen kun kenelle tahansa kirjailijalle siis, sillä arvostan kyllä kovasti Topia. Kirja kuitenkin on valitettavan epätasainen. Sinänsä Topin teksti on sujuvaa luettavaa, mutta aiheet hyppivät laidasta laitaan ja punaista lankaa ei oikein ole. Se ei haittaisi yhtään, jos kaikki esseet olisivat timanttia, mutta mukana on vähän turhan paljon self helppiin taittavia osioita joita ei vaan ole kovin kiinnostavaa lukea. Pidin eniten kappaleesta jossa Topi vierailee erityisopettajansa luona, sekä kappaleesta "Aki Kaurismäki autistin silmin".
Kaiken kaikkiaan koen ristiriitaisia tunteita tästä kirjaprojektista, sillä olen itsekin Japanista ja animesta kiinnostunut elokuvaihminen, jonka mielestä Topilla olisi oikeasti annettavaa tälle aiheelle myös omasta elokuviin liittyvästä asiantuntemuksestaan käsin. Topin analyysit elokuvapalvelu Letterboxdissahan ovat vallan tarkkanäköisiä. Sen sijaan tuntuu, että näitä ominaisuuksia eli toisin sanoen Topin ekkoja ei päinvastoin haluta tuoda liikaa esiin, koska ne eivät ole markkinoitavissa, toisin kun vaikkapa pehmoiset elämänohjeet. Topin somevaikuttaja-sisko varmasti myös tukee ja ohjaa veljeään positioimaan itseään taloudellisesti kannattavalla tavalla, mutta kulttuurin ja elokuvan rakastajana näen että Topin polku voisi olla myös toisenlainen. Onneksi mikään ei sulje toistaan pois, ja ehkä Topi saa joskus myös alustan puhua niistä selvästi itselleen kiinnostavimmista aiheista. Minua ainakin kiinnostaisi lukea.
Hyvän mielen kirja. Yksi tähti lähti siitä, että teos ei oikein osaa päättää onko se: koottuja päiväkirjamerkintöjä, esseitä maailmasta autistin silmin vai self-helppiä. Osien väliltä puuttui punainen lanka, mutta tykkäsin useista esseistä.
Ihana Topi! Kuuntelin Topin itse lukemana. Samaistuin erityisesti Topin ajatuksiin kuvakirjoista, kuvakirjat sopivat kaiken ikäisille. Lopussa myös ihanan suuri listaus lempi biiseistä, elokuvista yms.
Topi on mahtava tyyppi ja tässä kirjassa se mahtavuus kyllä kuuluu, aitona ja selkeänä. Äänikirjakin oli mahtava, koska Topi luki sen itse. Sisältöä olisi voinut vielä napakoittaa, ihan kaikki ei oikein jaksanut kannatella lukukokemusta.
Tämä oli hyvänmielen äänikirja, mutta rakenteessa oli haasteita useammallakin tasolla. Kerronta oli poukkoilevaa, punaista lankaa ei oikein ollut, eikä kaikki yksityiskohdat ehkä olleet tarpeellisia. Ydinviesti olisi voinut olla kirkkaampi.
Erityinen plussa siitä, että Topi itse luki äänikirjan. Tykkäsin myös kirjan nimestä, positiivisesta asenteesta ja tasa-arvopohdinnoista. Teoksessa kuitenkin sorruttiin sivulauseissa toistamaan läskifobiaa, vaikka montaa muuta vähemmistöä käsiteltiinkin onnistuneen sensitiivisesti. Opin lisää autismista, vaikka se ei teoksen keskiössä varsinaisesti ollutkaan.
topi on muru, ja parasta tässä kirjassa onkin ihan vaan hänen omat päiväkirjamerkintänsä, mutta yleisesti ottaen sisältö on aivan ihmeellinen selfhelpmotivaatiomöykky jota on vaikea sisäistää
Suosittelen kirjan kuuntelemista lukemisen sijaan, koska Topi itse toimii kirjan lukijana!
Hurjan tärkeä ja kiinnostava teos, jossa sukelletaan niin Topin omaan elämään kuin tietenkin osittain yleisestikin autistien ja nepsyjen maailmaan. Löysin montakin samaistumispintaa Topin sekä oman ajatusmaailmani väliltä. Topi sai minut monta kertaa nauramaan jutuillaan, mutta teki myös surulliseksi kertoessaan masennuksestaan sekä muista vaikeuksista ja tilanteista, joita hän on joutunut kohtaamaan autisminsa takia. 💔❤️
Ihastuttavan Topin filosofointia elämästä ja kuolemasta sekä kaikesta siltä väliltä. Mielenkiintoisimpia osioita olivat Topin päiväkirjamerkinnät Kirjolla-sarjan kuvauksista ja Linnan juhlista. Huumoria, rakkautta ja hykerryttävää itseironiaa ei tästä teoksesta puutu.
Kuuntelin äänikirjan ja tuli hyvä mieli. Kirja syventää kuvaa Topi Borgista ja oli mielenkiintoista kuulla hänen ajatuksistaan, elämänkokemuksistaan ja Kirjolla-sarjan taustalta.
Topi Borg on monille tuttu katsojaennätyksiä rikkoneesta Kirjolla-TV-sarjasta. Itse en sitä ole katsonut kun en juurikaan telkkaria katso, mutta Borg oli kuitenkin jollain tasolla itsellekin tuttu, ainakin nimenä ja kasvoina. Ehkä sitten Venla-gaalasta tai Linnanjuhlista, lähinnä nimenä.
”Kun tietää, että kukaan ei kuule sinua, tulee vain halu kiljua kuin velociraptor, jota steriloidaan tulikuumalla nikkeliveitsellä.”
Kirjassa on tämän TV:stä tutun autistin sekalaista ajatuksia perheestä, animesta, erilaisuudesta, elokuvista, somesta, siivoamisesta ja vähän kaikesta, elämästä ylipäätään. Ja kuolemasta.
Borgilla on ihanan naiivi, positiivinen, lapsenomainen näkemys maailmasta. Kirja on todella lämminhenkinen, positiivinen ja optimistinen. Tätä oli pakko lukea hymy huulilla. Borg näkee asioiden valoisat puolet, ja haluaa itse olla ystävällinen muille. Todella hyvän mielen kirja!
”Krista Kosonen ja Laura Birn olivat erittäin kohteliaita ja maanläheisiä ja he nauroivat vitseilleni. Julkkikset todellakaan eivät ole jumalia, vaan hiilipohjaisia elämänmuotoja.”
Borg kirjoittaa viisaasti ja käyttää kieltä taitavasti, vaikka väittääkin olevansa ”pelkkä rajallisen näkökulman ihminen”. Autistina hän on suorasanainen, estoton, välillä lapsenomainen. Mielenkiintoista lukea miten innostuneesti aikuinen mies kertoo lasten kuvakirjoista, miten kiinnostunut hän on näyttämään hyviä elokuvia muille (muiden iloiset reaktiot saavat hänet onnelliseksi) ja miten syvästi perhekeskeinen hän on. Topin perhe ja koti kuulostavat täydelliseltä.
”Huonekalut, astiat ja kirjat on kuljetettu uuteen tilavaan kotiin. Paikalle saapuu neljä Kotipizzan perhepizzaa. Kaikki keittiötarvikkeet ovat laatikoiden sisällä, joten revimme pizzalaatikoiden kannet irti ja syömme viipaleet niiden päältä. Huonekalujen puuttuessa kaikki joko istuvat lattialla tai nojaavat seinää vasten. Syömme taianomaisessa transsissa, ja ilmassa on sähköiset luolamiesvibat. Tervapääskyt laulavat, ja minä pystyn epäröimättä ymmärtämään tämän olevan yksi elämäni onnellisimmista hetkistä. Keho, aivot ja sydän tuntuvat kelluvan lämpimässä maidossa.”
Kieltä on käytetty poikkeuksellisen kekseliäästi, monessa kohtaa vertauskuvat olivat hulvattomia.
”Tuo lause jäi pyörimään päähäni kuin astronautit sentrifugikoulutuksessa.”
Kirjan ongelma oli lievä poukkoilevuus. Struktuurin ja punaisen langan puute. Kappaleiden välillä ei ole aasinsiltoja. Toisaalta toistoa on paljon. Todellakin tuli selväksi, että hän oli kaksi vuotta pitkäaikaistyöttömänä, se mainittiin lukuisia kertoja. Ja kun hän lopulta sai töitä, hän kirjasi päiväkirjaansa monesko työpäivä mikäkin oli.
Päiväkirjamerkinnät olivat hieman irrallisia, erikoinen ratkaisu. Osassa kappaleista myös paistoi läpi, että ne oli kirjoitettu jonkin haastattelun pohjalta, oikeastaan se kerrottiin suoraan ja kiitoksissa mainittiinkin.
Lähdin lukemaan Topi Borgin Normaaliusrodeota odottaen, että kirja sisältäisi reflektointia Borgin elämästä neurotyypillisten maailmassa eli pohdintaa nimenomaan normaaliudesta ja yhteiskunnan luomista esteistä. Ja kyllähän kirja tätä sisältääkin. En kuitenkaan osannut yhtään odottaa tällaista kokonaisuutta. Kirja on hämmentävä sekoitus muistelmia ja päiväkirjamerkintöjä, self help -opasta ja TED Talkia, psykologian perusteosta, filosofisia esseitä ja blogiteksteiksi sopivia suosituslistoja. Mukaan mahtuvat myös vanhan opettajan ja musiikkiterapeutin haastattelut. Alkuun tämä oli virkistävän erilaista ja toimi minulle hyvin. Rakenteen epätasaisuus ja sisällön ennalta arvaamattomuus aiheuttivat kuitenkin lopulta sen, ettei kirjan vetovoima kantanut pitkälle. Jotkin luvut piti lukea vähän väkisin, jotta sain kirjan viimein päätökseen.
Borgilla on taito kuvata samaan aikaan ytimekkäästi ja vivahteikkaasti elämän perusasioita. Tallensin useita lainauksia äänikirjasovelluksen kirjanmerkkeihin. Rakastin mielikuvitukseen pureutuvaa lukua (vaikka siinä olikin self help -henkinen manifestointi vahvasti läsnä). Näissä filosofisemmissa pohdinnoissa en kuitenkaan aina saanut Borgin ajatuksenjuoksusta ihan otetta - tuntui siltä, että jotain oleellista olisi leikattu pois. Joissakin arkisemmissa kuvauksissa, kuten Borgin referoidessa aiempia ulkomaan matkojaan, kirja oli heikoimmillaan. Varmasti tämäkin sisältö kuitenkin kiinnostaa monia.
Tässä joitain suosikkisitaattejani:
"Normaalia ei ole, sitä on luotava tyhjästä järjestyksen ylläpitoa varten."
"Aikuistuessa on tapana unohtaa sisäinen lapsi, mikä on minusta yhtä tyhmää kuin helposti vältettävä ruokahävikki."
"Some on pelkkä sekunti ihmiskunnan kommunikaation historiassa, ja minä en halua elää sekuntien ehdoilla."
"Loputon sosiaalisen median syöte vetää käyttäjän huomiota tuhanteen suuntaan miljoonalla postauksella. Vaikka jotkut niistä olisivatkin arvokkaita, pelkkä määrä saa mielen sekaisin. Ilman somea kykenen rauhassa valitsemaan asian tai aiheet, joista haluan lukea. Häiriötekijöiden usvassa harhailun sijaan olen keskittynyt ja elossa."
"Tieto on menneisyyden lopputulos, mielikuvitus katsoo tulevaisuuteen."
"Keskustelu tuntuu glögin juomiselta lumitöiden jälkeen."
"Kun kirjoitan päivän epäonnet ja ajatukset ylös, tunnen kasvavani vahvemmaksi, koska loin jotain kokemuksestani. Kirjoitettuna sillä on muoto ja tarkoitus."
Topilla on ihailtava kyky keksiä vertauskuvia ja katsella maailmaa jokseenkin universaalista näkökulmasta, lohduttaen läheisiään ja lukijoita noiden loogisten linssien läpi katsellen.
Topille elämä on suuri seikkailu, jossa sosiaaliset normit ovat vain esteitä, jotka on tarkoitettu ylitettäviksi. Siinä mielessä hänessä on paljon samaa kuin bosslady siskossaan Soinnussa. Topi toteaa hienosti mm. sosioekonomisesta asemasta, ettei sillä ole lopulta merkitystä, koska kaikki kohtaamme kielteisiä ajatuksia ja tunnetiloja elämämme varrella; arkisista sattumuksista suurempiin kriiseihin. Että jos kokee olevansa parempi kuin muut tms., ei ole ymmärtänyt jotain olennaista elämästä. Uskon, että Topi tarkoittaa joka sanaa. Asema ja kulissit voivat antaa valheellista turvallisuuden tunnetta, joka on romahdusaltis.
Monen nepsyn tapaan Topi on järjestänyt elämänsä tarkkojen rutiinien ja erityismielenkiinnonkohteiden (ekkojen) ympärille. Näin elämässä pysyy järki ja turvallisuus, ennakoitavuus. Topi on opiskellut kieliä ja osaa keskustella sujuvasti japaniksi.
Topin sanomaa ei ole kehystetty tai tehty kovin selväksi, joten se ei ehkä helposti välity lukijalle. Mielestäni se voi olla kokemuksien jakaminen ja toivon antaminen. Autisteilla kommunikointi on suodattamatonta, sitä on vaikea kohdentaa yleisölle tai sosiaaliseen kontekstiin. Taipumus tulkita kirjaimellisesti, kun sanojen ja nonverbaalisen viestinnän välillä on ristiriita.
Topi on oppinut hyötymään autismistaan; hyperfokus, Savant-muisti ja muut supervoimat. On pakko arvostaa miehen sisua.
”Kaikki etsivät sitä, sä oot enemmistön jäsen”, sanoi Topi Borg työpaikallaan kaupassa hiivaa etsivälle asiakkaalle. Tästä asiakas ilahtui valtavasti. Niin kävi miullekin Normaaliusrodeota lukiessani.
Topi Borgilta ei ole voinut viime vuosina välttyä, ellei ole asunut autiolla saarella. Laiskana telkkarinkatsojana oon jättänyt Kirjolla-sarjan välistä, josta moni hänet tietää. Mutta onneksi on kirja! Niitä jaksaa.
Olin vähän huolissani siitä, että Normaaliusrodeo olisi perusjulkkiskirja ja täynnä autistisen Topin hauskoja sutkautuksia ilman sen syvällisempää sisältöä, mutta se pelko oli ihan turha. Se on lukijasta riippuen joko hajanainen tai runsaudensarvi: puhetta riittää kuvakirjoista mangasarjoihin ja rasismista ilmastonmuutoksen kautta rakkauteen asti. Unohtamatta työtä ja sen merkitystä, josta harva puhuu näin kauniisti.
Miulle maistui. Ytimessä on Borgin elämäntarina, jota värittää autismi ja ADHD. Lukija saa tietää, miten ne vaikuttavat ihmisen elämään lapsesta kolmikymppiseksi asti. Hän jakaa lukijansa kanssa myös ne hetket, jotka todella kaduttavat ja hävettävät. Lisätieto autismista tulisi meille kaikille tarpeeseen.
Ja kyllä, onhan Normaaliusrodeo myös hauska kirja. Mutta niin paljon muutakin, että oon iloinen että varausjonossa on kymmeniä tyyppejä odottamassa omaa vuoroaan.
Kirja on kyllä raskasta luettavaa, mutta luulen, että siinä kuulee melko hyvin kirjoittajan rehellisen äänen. Se tekee kirjasta mielenkiintoisen.
Olen kirjan lukemisen aikana miettinyt kulttuurisen omimisen käsitettä: Tarinaa voi kertoa kuka tahansa, vaikkei itse samaistuisi tai kuuluisi henkilöhahmojensa kaltaiseen kulttuuripiiriin. Mies voi kirjoittaa naisesta, valkoinen mustasta, hetero homosta. Mutta aidoimpina pidetään usein kirjailijan kertomusta itsensä kaltaisten henkilöiden elämästä. Aidompaa tekstiä siitä, millaista on olla Topi Borg, tuskin voidaan löytää. Olen iloinen, että tämä kirja vaikeuttaa kulttuurista omimista suomalaisten kolmekymppisten autistimiesten elämästä kirjoittamisessa. Borg osaa kirjoittaa itse.
Teksti on ryöpsähtelevää ja kielikuvia on paljon. Tekstin aiheet ovat minusta laimeita, ikään kuin tekstiä olisi suunniteltu suurta yleisöä varten. Matkamuistojen kaltaiset välähdykset siitä, millaisia tarinoita Borgilla on kertoa omasta elämästään, ovat kiinnostavia. Elämänohjeita ja neuvoja en niin olisi kaivannut. Lukisin Borgilta mieluummin oivaltavaa tekstiä hänen mielenkiintonsa kohteista, esimerkiksi elokuvista.
Topi Borg on hurmaava persoona ja kun syksyllä kuulin tästä hänen kirjastaan, laitoin sen heti kirjaston varauslistalleni.
Normaaliusrodeo kertoo Topin itsensä kirjoittamana millaista elämä on autistina, mikä ahdistaa, mikä auttaa jaksamaan. Kirjassa on Topin mahtavaa elämänfilosofiaa siitä, kuinka turhat tavarat eivät tuo onnea, kuinka voi säästää monessa asiassa saavuttaakseen haluamansa, kuinka voi tuoda hyvää mieltä esim. kuvausryhmille viemällä heille ruokalahjoja yms. Topi avaa asioita aidosti ja on keksinyt luovia ratkaisuja mm. kahvakuulaostoksilla (ks. pätkä kuvasta).
Kirjassa häiritsee hieman poukkoileva asioista toiseen hyppiminen ja sen myötä tiettyjen asioiden toisto eri yhteyksissä. Joitain juttuja on avattu tosi yksityiskohtaisesti, tässä pieni typistäminen olisi ollut tarpeen. Kirjan loppuun Topi on koonnut mielenkiintoisia lempimusiikistaan, - leffoistaan, mangoistaan yms. Niitä oli hauska tutkia.
Tätä kirjaa on vähän vaikea arvioida. Toisaalta minua häiritsi sama asia kuin muitakin, eli teksti ei oikein toimi kokonaisuutena kun poukkoillaan aiheesta toiseen ja tietyt asiat toistuvat monta kertaa. Toisaalta nautin valtavasti kaikista omaperäisistä vertauskuvista ja siitä, miten lämpimästi Borg puhuu perheestään ja muista läheisistään. Kirjoissa parasta on se, että niiden avulla voi katsoa itselleen tuttuja asioita eri näkökulmasta. Tässä kirjassa se toteutui autisminäkökulman ansiosta hyvin :) Borgista tulee kirjan perusteella todella empaattinen ja huomaavainen vaikutelma. Olisipa maailmassa enemmän Topi Borgin kaltaisia ihmisiä ja ihanaa, että hän on itse lukenut tämän äänikirjaksi!
⭐️⭐️⭐️1/2 Kirjan aihepiiri täydet viisi tähteä, sisällöllisen annin kokonaisuus kolme tähteä. Rakastan Topin persoonallista tapaa ajatella ja hän on tyyppinä aivan hurmaavan omalaatuinen ja aito. Soisin jokaisen maailman ihmisen lukevan osioita tästä kirjasta, jotta he oppisivat ymmärtämään paremmin autismin kirjon ihmisten tapaa toimia ja ajatella.
Topin viisaat ja hulvattomatkin tekstikatkelmat saivat minut samaan aikaan nauramaan, mutta myös pohdiskelemaan syvällisiä. Pieni miinus siitä, että kirja oli kokonaisuutena hieman epäsuhta ja siinä missä alkupätkä kirjasta oli silkkaa älyn ja ilon tykitystä, loppupätkä meni minun makuuni liian päiväkirjamaiseksi.
Suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa jokaiselle. Ja suosittelen nimenomaan vähintään kuuntelemaan tämän äänikirjana, Topi itse lukee sen.
Topi Borg nousi julkisuuteen Ylen Kirjolla-sarjasta. Katsoin itsekkin sarjan sen tullessa sivusilmällä ja kieltämättä Topi erottui porukasta, hyvällä tavalla, edukseen.
Olen huono kuuntelemaan äänikirjoja vielä. Mutta tämä vei kyllä heti mukanaan. Topin persoona ja ajatusmaailma tulee esiin kirjassa hirmu hyvin. On mahtavaa oppia autismista Topin kertomana ja saada itsekkin eväitä maailmaan.
Normaaliusrodeo on vahva ja henkilökohtainen kurkistus siihen, millaista on elää neurokirjon ihmisenä ”normien” keskellä. Topi Borgin suora ja rohkea tyyli tekee kirjasta aidon ja samaistuttavan, ja hänen maailmankatsomuksensa tuo raikkaita oivalluksia. Paikoin punainen lanka katoaa ja kappaleet poukkoilevat, mutta teos jää silti mieleen. Iso plussa siitä, että Topi lukee äänikirjan itse – se tuo kuunteluun lisää tunnetta ja syvyyttä.