Lovecraftin lähteillä

by Markku Sadelehto (Editor)

Lovecraftin lähteillä kokoaa yksien kan­si­en väliin kauhukirjallisuuden klassikon H. P. ­Lovecraftin tunnettujen ihailijoiden ja keskeisten esikuvien pääosin ennen suomentamattomia kauhukertomuksia. Kirjassa on 11 novellia kaikkiaan 12 eri kirjoittajalta. Pääpaino on Lovecraftin nuorten, myöhemmin menestykseen nousseiden kirjailijaystävien kuten Robert Blochin teksteissä, mutta mukana on myös esimerkiksi walesilaisen Arthur Machenin ja ranskalaisen Guy de Maupassantin novelli.

H.P. Lovecraftia pidetään yhtenä viime vuosisadan merkittävimmistä kauhukirjailijoista ja hänen vaikutuksensa myöhempään kauhukirjallisuuteen on mittava. Lovecraftin lähteillä tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden kurkistaa hänen saamiinsa ja antamiinsa vaikutteisiin ja kokea kauhun väristyksiä vuosisadan takaa.

Sisältö:


Markku Sadelehto: Esipuhe
Robert Bloch: Kulkija tähdistä (The Shambler from the Stars, 1935)
John Martin Leahy: Amundsenin teltassa (In Amundsen's Tent, 1928)
Clark Ashton Smith: Yoh-Vombisin holvit (The Vaults of Yoh-Vombis, 1932)
Frank Belknap Long: Avaruuden ahmijat (The Space-Eaters, 1928)
Donald Wandrei: Punaiset aivot (The Red Brain, 1927)
Henry Kuttner: Salemin kauhu (The Salem Horror, 1937)
Robert E. Howard: Yön lapset (The Children of the Night, 1931)
C. L. Moore, A. Merritt, H. P. Lovecraft, Robert E. Howard & Frank Belknap Long: Arvoitus tuolta puolen (The Challenge from Beyond, 1935)
A. Merritt: Kuutamon allas (The Moon Pool, 1918)
Arthur Machen: Kertomus mustasta sinetistä (The Novel of the Black Seal, 1895)
Guy de Maupassant: Horla (Le Horla, 1887)

Genres: Horror, Short Stories, Fiction

292 pages, Paperback

First published December 1, 2013

Reviews

[Taneli Repo · Rating 3 out of 5]

Tarkempi arvioini kirjasta Kuiskaus pimeässä -lehden seuraavassa numerossa.

[Jouni · Rating 3 out of 5]

Tämä kirja on katsaus siihen aikakauteen ja (kauhu-/fantasia)kirjallisuusden ilmapiiriin, jossa Lovecraft työskenteli ja sai vaikutteita. Tai ainakin ennemmin tuota edellämainittua kuin kokoelma kauttaaltaan laadukkaita novelleja, sillä hetkittäin kokoelmassa ollaan vahvasti siellä tasapaksun keskinkertaisuuden massassa. Ainakin nykymittapuulla verraten.

Erityisen puisevaa, hidasrytmistä ja kankeakielistä esitystä oli Frank Belknap Longin Avaruuden ahmijat. Eikä hidas tempo ole ongelma, jos sillä saataisiin luotua tunnelmaa, mutta tuossa novellissa se ei vaan onnistunut.

Oma suosikkini oli Henry Kuttnerin Salemin kauhu. Hyviä olivat myös Robert Blochin, Clark Ashton Smithin ja Arthur Machenin novellit. Omasta maustani ehkä kertoo jotain, että kaikki nuo ovat tyyliltään ja/tai tarinaltaan hyvin lähellä tiettyjä Lovecraftin novelleja.

Jos unohtaan kirjalliset seikat ja tarinoiden juonet, mutta keskittyy teemoihin ja ajan kuvaan, niin mieleen jäi pari nostoa. John Martin Leahyn Amundsenin teltassa on vuodelta 1928, sama vuosi jolloin Amundsen kuoli ja joilloin arktinen naparetkeily oli ajankohtaista. Eli fiktiivinen kertomus on alkujaan sijoitettu hyvinkin ajankohtaiseen teemaan, joka nykyään näyttäytyy vain historiallisena.
Toinen mielenkiintoinen on kokoelman päättävä Guy de Maupassantin Horla. Ensinnäkin muutama ensimmäinen sivu ovat kuin tätä päivää ja vakavasta stressistä kärsivän henkilön päiväkirjasta: kaikki tyypilliset oireet, ilman mitään yliluonnollisia selityksiä. Ja sitten jopa klassinen unihalvaukseen liittyvä kauhukohtaus. Jännä ajatella minkälaisia diagnooseja lääkärit olisivat 135 vuotta sitten antaneet työuupuneelle tai muuten stressaantuneelle potilaalle. Lisäksi novellissa on myös -mielestäni kuitenkin hiukan irrallisena sivujuonteena- kuvaus kai vielä vuonna 1887:kin varsin muodikkaan ilmiön eli mesmerismin/hypnoosin kuvaus. Animaalinen magnetismihan oli vielä tuolloin jokseenkin vakavasti otettu teoria. Joten oman aikansa kontekstissa novellin voi ajatella olevan (kauhun ja jonkin asteisen fantasian ohella) myös tieteiskirjallisuutta. Kun nykyään se on kauhun ohella "puhtaammin" pelkää fantasiaa.

[Kaj Roihio]

H.P. Lovecraft oli 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä vaikuttanut kauhu- ja fantasiakirjailija. Hänen tuotantonsa vielä nykyäänkin luettuna vaikuttaa hyvin omaperäiseltä ja Lovecraft onkin noussut kuolemansa jälkeen melkoiseen arvostukseen. Suomalainen kauhuantologioiden toimittaja Markku Sadelehto on koonnut erinomaisen novellikokoelman Lovecraftin aikalaisten, ystävien ja kirjallisten esikuvien kirjoituksista. Lovecraftin lähteillä osoittaa hienosti, etteivät hänen kirjoituksensa syntyneet tyhjiössä vaan samankaltaisiin mysteereihin oli kiehtoutuneet muutkin kirjailijat molemmin puolin Atlantin valtamerta. Lovecraftin lähteillä on melko epätasainen kokonaisuus, kuten eri kirjoittajien tarinoista koostetut novellikokoelman yleensä ovat, mutta parhaat kertomukset ovat todella hyviä ja toisaalta aiheesta kiinnostunut uskoakseni viihtyy tämän kimpussa. Kuten minä.

[Eija · Rating 4 out of 5]

Kokoelman aloittaa Markku Sadelehdon asiantunteva esipuhe.

Ensimmäinen novelli on Robert Blochin Kulkija tähdistä, joka on aikaisemmin suomennettu niemellä Teurastaja tähtien takaa. Aikaisemmasta suomennoksesta on kulunut lähes 50 vuotta, joten sen uudelleen suomennos ja ottaminen mukaan tähän antologiaan on perusteltua, varsinkin koska kyseessä on erinomainen ja teemaan osuva Cthulhu tarina. Tarina on omistettu Lovecraftille ja sisältää sisäpiirin huumoria. Lovecraft kirjoitti tarinalle vastineen Vainooja pimeydestä ja Bloch täydensi vielä kokonaisuutta vuonna 1950 tarinallaan The Shadow from the Steeple.

John Martin Leahyn Amundsenin teltassa sijoittuu Antarktiselle alueelle ja tuo mieleen John W. Campbellin Olento novellin ja siitä filmatisoidun Carpenterin The Thing elokuvan. Leahyn olio on yksioikoisempi ja tarina on muutenkin yksinkertaisempi kuin myöhemmin kirjoitettu Olento, mutta viihdyttävä tarina on silti.

Clark Ashton Smithin Yoh-Vombisin holvit sekä Frank Belknab Longin Avaruuden ahmijat tarinoissa vieras olio hyökkää uhrinsa kimppuun pään/aivojen kautta. Kosmisessa Donald Wandrein Punaiset aivot tarinassa aivot näyttelevät myös merkittävää osaa, mutta eri roolissa kuin edellisissä tarinoissa.

Henry Kuttnerin Salemin kauhu tarinassa kohdataan noitamenoja ja Robert E. Howardin Yön lapset on puolestaan Howardin ”liskoihmiset/käärmekansa” tarinoita, mutta ei niistä paras. Muita on suomennettu toisissa kokoelmissa.

Kirjailijain ketjutarinaa Arvoitus tuolta puolen luki mielenkiinnolla. Suomennoksessa on ilahduttavasti merkitty kunkin kirjailijan kirjoittama osuus lihavoimalla aloitus. Kyseessä on kosminen mielenvaihto tarina.

A. Merrittin Kuutamon allas on hieman liian pitkä tarina kuunsäteen herättämästä ilmiöstä ja sen vaikutuksesta ihmisiin. Samantapaista vaikutusalttiutta esiintyy Arhur Machenin Kertomus mustasta sinetistä tarinassa. Siinä on sisäkkäinen kerronta tekniikka - nuori nainen kertoo tarinaa professorille, mutta päätarina on toisen tieteilijän vuosia kestäneestä merkillisetä tutkimuksesta, jonka luonne selviää loppupuolella tiedemiehen naiselle jättämän kirjeen muodossa.

Kokoelman päättää ennestäänkin suomennettu Guy de Maupassantin psykologinen kauhutarina Horla. Tällä kertaa tarina on suomennettu alkukielisestä versiosta ja tarina vaikutti paremmalta kuin vuosia sitten lukemani aiempi suomennos. Horla on hyvä lopetus hyvälle antologialle.

Lopuksi sananen kirjan ulkoisesta olemuksesta: Pidän kirjan synkästä metsäisestä kansikuvasta. Kansi on pinnoitettu muovilla ja tuntuu miellyttävältä hyppysissä – toisaalta omassa kappaleessani muovi on alkanut jo repsottaa laidoista. Sivuihin on käytetty uusiopaperia, mikä sopii hyvin sisältöön – onhan monet tarinoista julkaistu alun perin halpapaperisissa pulp lukemistoissa.

[Heidi]

Aivot ja avaruusoliot.