Hanna on jättänyt sukunsa ja muuttanut nimensä, jotta elämä Varga-nimisenä taiteilijana ja Laumassa juoksevana sutena olisivat kaksi erillistä asiaa. Ne kuitenkin limittyvät, kun hänen ovelleen ilmaantuu Laumasta karannut nuori poika. Poika on epämuotoinen: ei aivan ihminen eikä aivan susi. Hänen kasvoistaan paljastuu Lauman koko olemus. Martta, Lauman johtaja, aikoo hakea pojan takaisin. Martta on kokenut talvi- ja jatkosodan, joka hajotti Lauman jäsenet erilleen; hän on nähnyt kunkin sukupolven vuorollaan tempoilevan ihmisen ja suden välillä. Yhdestä asiasta Martta on varma. Lauman paljastuminen tarkoittaa tuhoa.
Marraskuu, Vargan rakastettu, haluaisi heidän suhteensa vakiintuvan. Mutta kuinka luottaa ihmiseen, joka ei suostu puhumaan menneisyydestään?
Jenny Kangasvuon esikoisromaani Sudenveri on kolmen äänen kautta kuljetettu väkevä kuvaus kahtalaisesta identiteetistä sekä yksilön ja suvun ristivedosta. Ja suden maailmasta, joka on vaistojen ja aistien varassa, vieras mutta yllättävän tuttu.
A researcher by profession, a writer at heart. Will write small and big texts for money, fun and/or fame. Texts available in all flavours, licorice and elderberry included. Teaching the fields of Cultural Anthropology and Gender Studies, specializing in bisexuality, ethnography, anthropological theories and confusing innocent minds. Students will be left with an open mind and a courage to fail well. Skilled, if not formally educated, performer, dancer, jester, pirate and peasant. Briefly: Jenny of all trades, doctor in one.
Viimeistään viidennellätoista lukukerralla alkoi teksti kyllä tympiä ja lujaa. Suosittelen teosta luettavaksi korkeintaan pari kertaa. Ei tälle nyt oikein osaa mitään tähtiäkään antaa. Typojakin siellä varmaan on.
Olen lähes sanaton. Miten voin edes ylistää kirjaa, joka herätti niin paljon tunteita ja sai todella ajattelemaan? Juuri tällaiset kirjat osoittavat, että spefikirjallisuus ei ole mitään hömppäfantasiaa, vaan hieno väline kertoa vaikuttavia tarinoita.
Sudenveri jäi ilmestymisvuonnaan lukematta, koska kirjoitin silloin ihmissusista itsekin, enkä halunnut sekoittaa pakkaa toisen suomalaisen ihmissusilorella. Mutta nyt vihdoin ja viimein sain tämän otettua käsiini ja voi pojat! Kolahti ja kovaa. Sudenveri on hieno ja punnittu sukusaaga Pohjois-Suomen perukoilla piilottelevasta Laumasta. Lauman historian kautta kirja kuvaa muuttuvaa ajattelua erilaisuudesta ja identiteetistä modernistuvassa Suomessa. Kangasvuon hahmot ovat hyvin tunnistettavia: vanhan kansan Martta, jonka pelot ja kauhut ovat muovanneet kovaksi ja julmaksikin, nuoremman polven Varga, joka pyristelee tuskallisesti irti menneisyydestään ja ympäristön odotuksista, sekä nuori Rasmus, jolle on itsestäänselvää olla se, joka on - vaikka sitten olisikin jonkun silmissä hirviö. Ihmissusien kohtaloiden kautta Kangasvuo luo upean vertauskuvan seksuaalivähemmistöjen historiasta Suomessa, kauniisti ja osoittelematta.
Joskus aina ilmestyy kirjoja, jotka syystä tai toisesta jäävät hiukan varjoon, suuren yleisön katseiden ulottumattomiin, vaikka ansaitsisivat näkyvyyttä ja suitsutusta. Sudenveri on yksi näistä kirjoista. Miten taitavasti punottu kangas.
Kauniisti kerrottu, inhimillinen ja susimainen tarina.
En tiedä, mitä kirjailija on ajatellut, mutta itselläni häilyi mielessä ajatus, että tämä on ikään kuin jatko-osa Aino Kallaksen Sudenmorsiameen.
Kieli tekee miljöön eläväksi, ja hahmot ovat uskottavia sekä ihmisinä että susina.
Luin kirjan kolmessa päivässä, koska se tempasi mukaansa, vaikka minulle se näyttäytyy olennaisesti sukupolvikuvauksena ja kertomuksena inhimillisistä ristiriidoista.
En tiennyt yhtään mitä odottaa kun aloitin tämän, ja yllätyin varsin positiivisesti. Tykkäsin oikeastaan ihan kaikesta. Martan ja Vargan hahmot olivat selkeimpiä, samaistuttavia kaikessa erilaisuudessaankin. Marraskuun hahmo jäi vähän epäselvemmäksi, irralliseksi rakastajahahmoksi ilman omaa menneisyyttä. Martan sukulaisia oli niin paljon, että en pysynyt perässä lainkaan, mutta ei se oikeastaan haitannut. Rasmuksen ajatuksia olisi ollut mukava kuulla enemmänkin.
Kirjassa on hieno tunnelma, jotenkin elokuvamainen. Susikohtaukset olivat hämmentävän hyviä. Jäin jatkuvasti hämmästelemään sitä, kuinka luontevalta ja oikealta kaikki tuntui, silloinkin kun oltiin hyvin kaukana luonnollisesta. Kertaakaan ei tullut sellainen olo, että joku osa tarinasta olisi ylimääräinen tai keinotekoinen. Kaikkihan tapahtui juuri niinkuin tässä on kerrottu!
Vähän pelkäsin etukäteen loppuratkaisua, pyörittelin mielessäni vaihtoehtoja. Lopulta olin hyvin tyytyväinen siihen mitä sain. Tämä on hieno kirja monessa mielessä. Hieno tarina, hienoja henkilöhahmoja. Hienoa filosofiaa, josta riittää pureskeltavaa hetkeksi. Mainiota!
Luin kirjan vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteen haastekohtaan 39: ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.
Jenny Kangasvuon Sudenveri (Teos 2012) kertoo monista muistakin asioista kuin ihmisen ja eläimen suhteesta. Koin kirjan käsittelevän ensisijaisesti ihmisen suhdetta juuriinsa ja verisukulaisiinsa, ympäröivään yhteiskuntaan ja kulttuuriin, sekä itseensä. Kirja kertoo kolmen eri päähenkilöhahmon näkökulmasta tarinan pohjoisen susi-ihmisistä, heidän suhteestaan ihmismaailmaan, ihmisten suhteista heihin ja heidän keskinäisistä suhteistaan. Tarinalla on myös neljäs päähenkilö, joka ei ole minäkertoja kuten kolme muuta: "epämuotoinen" nuori susi-ihminen, jonka omin olomuoto on "välimuoto", eikä tämä sovi sen paremmin susien kuin ihmistenkään joukkoon.
Omakohtaiset kokemukset sekä perheestä että "välimuotoisuudesta" ja kuulumattomuudesta tulivat vahvasti pintaan tätä lukiessa, muuten kirja olisi hyvinkin kevyttä ja nopeaa luettavaa, sillä teksti soljuu hyvin ja pitää otteessaan. Maaginen realismi tyylilajina toimii erinomaisesti inhimillisten kipuilujen, sukupolvien erilaisten kokemuksien sekä vainon ja erilaisuuden pelon kuvauksessa.
Hyvä kirja. Susien ja ihmissusien elämä oli kuvattu kauniisti ja uskottavasti. Sudenelämä kuulosti paremmalta kuin ihmisen.
Ihmissusien elämän historiallinen ja psykologinen kuvaus oli vaikuttavaa! Traumoista, ylisukupolvisuudesta ja vähemmistössä elämisestä hienoa kuvausta.
Mietin lukiessa olisiko jännite säilynyt paremmin, jos kerronta ei olisi tapahtunut niin vahvasti takaumien kautta. Nyt elettiin koko ajan nykyhetkessä, jossa oli inhimillisesti suuri mutta kerronnallisesti tavanomainen draama käynnissä, ja menneisyyttä kerittiin auki tarina tai näkökulma kerrallaan. Yksittäiset henkilöt/sudet ja heidän tapahtumansa eivät tästä tule niin jäämään mieleen, maailma ja teemat kyllä.
Pidin tästä, mutta liikaa liikuttiin muistoissa mun makuun, aikarakennetta olisi ehkä voinut muokata elävämmäksikin. Muuten teos oli hyvä, pidin kirjoitustyylistä, tavasta kommunikoida susien kokemuksia. Tietenkään en voi sanoa miten aitoja ne olivat, mutta ne tuntuivat luontevilta ja uskottavilta. Hahmot ja maailma oli rakennettu tarkoin ja harkiten, erityisesti arvostin Vargan tarinaa ja reagointia sinänsä sattumanvaraisiin juttuihin. Sukulaissuhteet olivat mulle aivan käsittämättömiä, en tajunnut yhtään kuka on kenellekin mitä sukua, mutta ei se niin haitannut, kun päätin etten välitä siitä. Tää oli hyvä, suosittelen kyllä lukemaan jos ihmissudet kiinnostaa. Mukana myös uuspakanuutta ja biseksuaalisia hahmoja (tai ainakin yks, toisen itsemäärittelyy ei oo kirjas).
Siitä on muutama vuosi, kun olen tämän kirjan lukenut, enkä sano muistavani tästä kovinkaan paljon, mutta tämä on yksi ravisuttavimmista kirjoista, mitä olen lukenut. Hyvät kirjat jättävät sellaisen tunteen, mikä jää elämään pitkäksi aikaa mieleen. On mulla joitakin kohtauksia, mitä muistan tästä kirjasta. Ehkä enemmänkin sellainen tunnemuisto kuin sitten mitään kovin tarkkaa.
4,5. Huh huh, mikä kirja! Kaunista kieltä, kiinnostavaa ihmissusimyytin variointia ja mieleenjääviä henkilöhahmoja. Hahmojen sukulaisuussuhteissa menin välillä auttamattomasti sekaisin, mutta siitä huolimatta rakastuin tähän kirjaan. Meni ihon alle ja hengästytti.
Vahvoja naishahmoja, narttuja jotka voivat ja joilla on oikeus juosta lauman edellä ja syödä päältä parhaat palat, joita kunnioitetaan ja rakastetaankin siksi, että heillä on kyky tehdä päätöksiä ja kantaa niiden seuraukset. Siksi, että he eivät lyyhisty muiden heille asettamien odotusten alle vaan pitävät huolen niistä, jotka ovat heikompia tai joita sisäinen palo ajaa keskittymään muihin asioihin. Siksi, että he ovat korkeammalla lauman hierarkiassa, siksi aivan erillinen osa sitä, tavallaan eivät osa ollenkaan. Tämä kirja todella potkaisi uudelleen käyntiin viehätykseni perinteisiin kauhutarinoiden hahmoihin, erityisesti jo kansantaruista ponnistaviin kertomuksiin muodonmuutoksesta ja luonnosta, villistä, pedosta osana ihmistä ja niistä ihmisten keskellä.
Kangasvuon muodonmuutos on perinteinen, mutta kuvaus karua ja paikoin niinkin kammottavaa, ettei voi kuin kiitellä kaiken yleisen romantisoinnin keskellä. Erityisen ihastuttava elementti on, ettei tämän kirjan maailman muutos ole varma eikä hallinnassa, kun yhdessä olennossa onkin kaksi, ja näitä olentoja on useita: kun paikalla on kaksi ihmistä, on paikalla myös kaksi sutta, kun paikalla on lauma susia, on paikalla myös ihmisten haamut. Muutokseen voi pakottaa ja painostaa, sitä voi käyttää ilmaisemaan omaa voimaa ja yliotetta, vaikka toinen muoto mukaileekin toista eikä näin tuo mukanaan merkittäviä uusia voimavaroja, vaan toiset pelisäännöt, sen toisen yhteisön tavat olla ja toimia, mitellä ja osoittaa tyytymättömyyttä. Muodonmuuttajat ovat tässäkin maailmassa häviävä vähemmistö, joka on alati uhattuna. Vähemmistö, joka vetäytyy olosuhteiden pakosta, mutta nauttii elämästään metsässä, on kykeneväinen vaikka villiintymään täysin ja hankkimaan kaiken ravintonsa ympäröivästä luonnosta. Vertailukohteena on ihmisvilinän ja monimutkaisten normisääntöjen sydän, kaupunki, mutta vastaparina ei tällä kertaa ole maaseutu, vaan vilkkaassa käytössä oleva mummonmökki.
Merkittävää osaa tarinassa näyttelee epätäydellinen, viallinen yksilö, joka ei ole ihan ihminen eikä susi, 'epämuotoinen'. Useampiakin näitä lajienväliseen kuiluun pudonneita sairaita, huonoja olentoja esitellään sitä mukaa kun tarina etenee, ja juuri jyrkkä inho, epäymmärrys, haluttomuus ymmärtämiseen ja taipumus vihaan näitä sopimattomia, jopa ihmissusien/susi-ihmisten keskuudessa ns. epäluonnollisia sekasikiöitä, kohtaan säilyy loppuun saakka yhtenä tämän kirjan vahvimmista ja omaperäisimmistä piirteistä, joka itseäni kiehtoi suuresti. Keskustellaan vammautuneista ja siitä, mihin he pystyvät, mihin heillä on oikeus pystyä, ja keneltä heidän onnistumisensa olisi pois. Ja samalla se vammautuminen on hirveää, se on suoraan elokuvasta, eläimen aistimaailmassa se on mahdoton sekoitus omaa ja jotain outoa ja yhdistelmä on niin väärä, että se kuvottaa. Keskeinen kauhuelementti irtaantuu tarinastaan ja tahtoo mahdollisuuden.
Todella kauniisti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu, paikoitellen hyvinkin raastava kertomus ulkopuolisuudesta, ihmisyydestä ja susista. Rrrakastin aivan erityisesti niitä susiosuuksia! Martan (ja Vargan) muisteluosiot tulivat sitten hyvänä kakkosena, Marraskuun osiot ei niinkään jaksaneet kiinnostaa. Tarina ja henkilöhahmot täydentyivät mukavasti kirjan edetessä, vaikka aluksi olikin pää pyörällä kun ei heti selitetty että kuka oli mitäkin sukua ja kenelle (graafista sukupuuta olisi melkein kaivannut jossakin välissä). Loppuratkaisuun olin ehkä pienesti pettynyt, lähinnä Rasmuksen osalta, kun se ei vaan tuntunut kovin uskottavalta.
Toivottavasti Jenny Kangasvuo julkaisee lisääkin kirjoja, minusta tuli kyllä heti fani.
Sudenveri on kirja itsenäistymisestä. Kangasvuo tutkii kirjassaan yhteisön ja yksilön suhdetta monilla eri tasoilla: millainen valta valtiolla, Laumalla tai naapureilla on yksilön yli ja miten yksilö voi löytää oman paikkansa ja olemisen tapansa näistä huolimatta tai niiden avulla? Ryhmän ja yksilön suhdetta pohditaan myös luokittelun kannalta: Kuka päättää, mihin ryhmään yksilö kuuluu, ja millä perusteilla? Mitkä seikat ovat luokittelemisen arvoisia tai milloin luokittelu on mahdollisuus ja milloin uhka?
Kirja käynnistyi hitaan oloisesti, ja kolmen kertojan tarinoihin oli ensin vaikea päästä sisään, mutta loppua kohti tarinat alkoivat tukea toisiaan ja sukutarinan osuus kävi koko ajan kiinnostavammaksi. Kangasvuon kuvaukset susista ovat hyvin uskottavia ja hän kuvaa henkilöiden motiivien eroja eri muodoissa hyvin. En tiedä johtuiko tästä, mutta ihmiskertoja Marraskuu jää muita ohuemmaksi henkilöksi. Epämuotoinen Rasmus taas tuntuu kaikkia muita vahvemmalta, vaikka hän ei edes pääse kertomaan tarinaansa, hänestä kerrotaan.
Tämähän vei mukanaan. Aluksi epäilin, sillä tarinassa ei tuntunut olevan ensin mitään, mitä ei olisi jo teinien pararomantiikassa ollut. Siis susi-ihmisiä, pakanoita ja heidän riittejään. Mutta tämähän oli hyvä. Tarina aavistusta syvempi, suomalaisempi ja myös ahdistavampi kuin nämä joka tuutista tulevat teinijutut. Tämänhän luki ilokseen, vaikka työtarkoituksessa luinkin.
Jäin silti miettimään, että olisinko innostunut vielä enemmän, jos kirja olisi ilmestynyt vaikka pari vuotta aikaisemmin, jolloin aihe olisi ollut vielä uudempi ja erilainen.
Menee vinkkauspinoon, no ei ihan kakruille, mutta ainakin yseille. Hiukan harmittaa se, että tämä on aikuistenpuolella ja mietin, mahtaisiko löytää lukijoita meidän puolelta paremmin, mutta sopisiko sinne.
Mä oon kattonu tätä kirjaston hyllyssä ihan miljoona kertaa että tekis kyllä mieli lukea, muttei oo oikea hetki tai tunnelma tai joku muu on väärin. Nyt sitten luin ja kannatti! Ensimmäiset pari lukua meni totutellessa, en yhtään tiennyt kuka ja mikä ja häh, mutta sitten tarina tempaisi mukaansa ja ahmin kirjan kahdessa päivässä! Jonkunlainen sukupuu/-taulu olis kyllä ollut tosi kiva, minä kun en tiiä nyt yhtään miten kukakin liittyi Laumaan...
Mutta olin oikeassa alunperinkin, tykkäsin hurjasti!
Minulle tämä kirja kertoi ajatuksia herättävän arkisen tarinan itsensä ja menneisyytensä kanssa sopuun pääsemisestä ja pelkojen voittamisesta. Kerronta on paikoin hyvin runollista, mikä sai minut usein keskeyttämään lukemisen hetkeksi ja makustelemaan lauseita ja niiden luomia tunnelmia. "Maa on edelleen luja jalkojeni alla, puut ovat jykeviä, ilma virtaa keuhkoihini helposti. Taivas on korkealla ja aurinko kirkas, mutta silti minä vapisen." Suosittelen lämpimästi tämän kirjan lukemista!
Kolme neljäsosaa teoksesta olisi helposti ansainnut neljä tähteä, mutta lopun käänteet veivät kokonaisuudelta terän. Upeasti lihaksi tulleet henkilöhahmot olisivat ansainneet arvoisensa lopun; nyt tuntui hieman siltä, kuin joku ulkopuolinen taho olisi halunnut tehdä päätöksestä sievän ja kirjan hengen kannalta vähemmän uskottavan. Tarina vei mukanaan, ja sekä ihmisyyden että "susiuden" kuvaus oli kerta kaikkiaan lumoavaa! Hieno esikoinen!
Rakastuin. Sivut lensivät. En halunnut lopettaa, mutten toisaalta halunnut jatkaakaan, sillä tarina loppui liian pian. Pidin Vargasta ja Marraskuusta hyvin paljon, Martta taas oli ärsyttävä, vaikkakin häntä oppi vähitellen ymmärtämään. Vargan ja Marraskuun osuuksia olisi saanut olla huomattavasti enemmän, kun Martta keskittyi selittämään Lauman historiaa. Ihanaa suomalaista maagista realismia biseksuaali-hahmoilla, kyllä kiitos lisää joohan!
Sudenveri osui nyt sellaiseen lukusaumaan, että pidin siitä aivan hirvittävän paljon. Lauman tarina vei mennessään ja loppumetreillä räpsyttelin kyyneliä junassa. Kangasvuon luoma melkein meidän maailmamme on kutkuttava, susien laumadynamiikka jaksaa kiinnostaa. Jotain olisin vielä kaivannut lisää, ihan vähän, ja henkilöhahmoissa menin välillä vähän sekaisin, mutta muutoin tämä oli oikein mainiota luettavaa.
Sudenveri on kertomus valinnoista, joita ihmisen on pakko tehdä, ja kaihosta siihen kohtaloon, joka olisi kenties ollut toisenlaisten valintojen takana. Se on tarina velvollisuuksista ja vastuusta, jotka ovat annettuina tulleet ja jotka rakkaus voi oikeuttaa. Ennen kaikkea Sudenveri on kirpaisevan kaunis, surumielinen ja jylhä.
Kylläpäs nyt on tullut luettua hyviä suomalaisia fantasiakirjoja, tai sitten mä olen vaan jotenkin yltiöpositiivinen. Pidin tästä kovasti, ihmissusimyyttiä oli käsitelty kivasti ja kirja oikein henki suomalaisuutta. Ehkä puolikkaan tähden verran jotain jäi uupumaan, tai sitten joku ärsytti, mutta pyöristetään nyt ylöspäin :).
A book that I found "unputdownable" but at the same time left me feeling vaguely uncomfortable and a bit depressed (although this might be partly due to my general mood at the time). Some aspects couldn't relate to or sympathise with, but I found the werewolf culture pretty interesting.
Kiinnostava kuvaus vallankäytöstä ja identiteetistä fantasiaelementeillä maustettuna. Tarina on pieni ja suuri, henkilöt kaikessa ärsyttävyydessään uskottavia, kieli sujuvaa ja mukanaan kuljettavaa.