”Niin moni puhui Taivaan laitteista vakuuttuneena siitä, että henkiinherätyskone oli olemassa. Entä jos olikin? Muuttiko se mitään?”
Vuosi 2308 on kääntymässä loppuunsa. Taivaan ja Metsän välinen selkkaus on kärjistynyt avoimeksi sodankäynniksi, ja Taivas värvää joukkoja Raunioista. Sarimin ja Hurian kohtalot kietoutuvat toisiinsa, kun molemmat joutuvat osaksi suurta sotakoneistoa. Ihmiskunnan rippeet ovat päätymässä yhä syvemmälle keskinäiseen vihanpitoon ja juonitteluun. Sodassa näyttää olevan vain häviäjiä.
Koneiden kanssa puhuva Utu matkustaa kaukaiseen itään etsimään juuriaan. Hän haluaa löytää paitsi Tähtien kaupungin myös Rego Matkaajan tarinoiden ja omien kykyjensä alkuperän. Mistä joidenkin harvojen erikoiset kyvyt ovat saaneet alkunsa? Ja miten ennustuskuutio liittyy Euraaniaa ravisteleviin tapahtumiin?
Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Hiekkasotilaat on kunnianhimoista jatkoa Routasisarukset-dystopialle, joka oli Finlandia Junior -palkintoehdokkaana 2011 sekä Tähtivaeltaja 2012 -ehdokkaana.
Hiekkasotilaat jäi vähän vaisuksi kakkososaksi. Trilogia ei edennyt riittävästi ja kirjan lukeminen luisui selailun puolelle tappavan hitaan tahdin vuoksi. Maailmanrakennus on tämän koko sarjan suurin vahvuus, maailma on todella pitkälle mietitty ja kiinnostava. Mutta monimutkaisella maailmalla ei pitkälle pötkitä, jos henkilöt ovat puisia ja persoonattomia. Hiekkasotilaiden useista kertojista ainoastaan Huria jaksoi kiinnostaa ja hänkin rajallisesti. Muuten minulla ei herännyt minkäänlaisia empatian tunteita henkilöitä kohtaan.
Kaiken kaikkiaan olen vähän hämilläni. Sarjan ykkösosalla tuntui olevan useita asioita, joiden puolesta se puhui, mutta Hiekkasotilaat jäi hengettömäksi ja päämäärättömäksi verrattuna siihen. Kirja kaipasi ehdottomasti enemmän vauhtia ja jonkun pointin. Ei kakkososa sarjassa voi olla pelkkää petausta kolmatta osaa varten.
Heikompi kuin ensimmäinen osa. Jo edellisessä kirjassa vaivannut kömpelö kielenkäyttö ja selittely häiritsivät nyt vielä enemmän (pilkutuskin oli hukassa), kaipasin kirjailijoilta jonkinlaista parannusta ja kasvua kokemuksen myötä. Juoni junnasi paikoillaan ja samoja tapahtumia toistettiin jatkuvasti eri kertojien näkökulmasta. Hahmot ovat ihan hyviä, mutta Utun kehitys jäi irralliseksi ja epäjohdonmukaiseksi, eikä kenenkään kohtalo herätä suuria tunteita. Kaipa se trilogian viimeinen osa on pakko lukea, mutten usko sen parantavan tästä kovinkaan paljon.
Sarjan keskimmäinen osa on monella tapaa parannus edelliseen, mutta toisaalta uusia ongelmia nousee pintaan. Routasisaruksia vaivasi hienoinen "lapsille sallittu"-meininki, jossa konflikteja ja niiden seurauksia pehmennettiin turhan paljon, mutta nyt meno on selkeästi hurjempaa (toki edelleen nuorisolle sopivaa) eikä pahojakaan asioita liiaksi kaunistella. Maailmasta ja juonesta alkaa myös paljastua varsin kiinnostavia elementtejä. Henkilöt ja heidän ongelmansa ja keskinäiset konfliktinsa toki ovat edelleen nuortenkirjamaisia, mutta nuortenkirjahan tämä tietysti onkin, joten siitä asiasta valittaminen olisi hölmöä.
Hienoisena miinuksena tulee ajoittainen paikoillaan junnaaminen. Tarina on itsessään hyvin mukaansatempaava, mutta juonenkuljetus hidastuu välillä ikävästi kun kertojan vaihtuessa hypätään ajassa taaksepäin ja kerrotaan jo aiemmin nähtyjä tapahtumia eri henkilön näkökulmasta. Toki tällä tavalla usein myös tuodaan esille oleellisia asioita, ja etenkin alkupuolella se toimii hyvänä kertauksena niille, joilla edellisen osan lukemisesta on kulunut pitempi aika.
Hiekkasotilaat ei ollut aivan yhtä nautittava lukukokemus kuin sarjan ensimmäinen osa. Välillä meinasi iskeä kyllästyminen, koska joitakin tapahtumia toistettiin eri henkilöiden silmin. Aina kun halusin ahmia tarinaa eteenpäin, tulikin äkillinen paluu taaksepäin. Myös kirjan alku oli minun makuuni hiukan hidas.
Tuossa toistossa on kyllä hyvätkin puolensa, koska toisen näkökulmahenkilön kautta saa aina jotain uutta tärkeää tietoa tapahtumista.
Kirjan loppu sai kuitenkin kiinnostukseni taas heräämään. Sarja on ihanan monitahoinen, täynnä kiinnostavia elementtejä, ja kolmatta osaa varten jätetään sopivasti avoimeksi. Hiekkasotilaat syventää maailmankuvausta ja paljastaa lisää tietoa menneisyydestä, ja tästä pidin. Kaikki kolme näkökulmahenkilöä ovat mielestäni kiinnostavia, ja lopussa Utun ja Hurian ongelmat tosiaan herättivät taas mielenkiintoni. Niinpä päädyin antamaan neljä tähteä, ja sarjan kolmas osa on tämän jälkeen aivan pakko lukea!
Routasisarusten jatko-osa oli ehkä heikompi kuin ykkösosa. Suurin syy tähän oli ehkä kertojien runsaus, ajallinen hyppely sekä toisto. Myös pääpäähenkilö, Utu, oli mielestäni muuttunut todella ikäväksi ja katkeraksi hahmoksi. Pidin kirjassa kuitenkin siitä, että dystopiaan johtaneita tapahtumia valotettiin vieman. Ja onhan sille annettava kunniaa, että suomalaiset kirjailibat tekevät tämäntyyppistä kirjallisuutta.
Kirjan lopussa mieleen alkoi tulla vähän Nälkäpeli-fiiliksiä, toivottavasti ne katoavat päätösosassa.
Maailman taustatarinaa avataan enemmän jo tässä osassa. Päähahmojen tarinat syvenevät, synkkenevät ja linkittyvät lisää. Myös alueiden välit alkavat kiristyä, joka laittaa isommat muutosvoimat liikkeelle. Hyvä jatko osaan 1. Routasisarukset ja valmistelee jo kolmatta Konejumalat
Tämä nyt on idlannut currently reading -listalla vuoden eikä edelleenkään ole suurta halua jatkaa tätä kirjaa. Siispä taidan vain luovuttaa ja sanoa, etten pitänyt tästä kirjasta. Se ei tarjonnut kauheasti mitään uutta verrattuna sarjan edeltäjään, eivätkä hahmot olleet tarpeeksi kiinnostavia houkuttaakseen aikuista lukijaa pysymään heidän takiaan tarinan matkassa. Mutta hyvä sarja suunnilleen yläkouluikäisille - ja ehdottomasti kunnioitettava suomalainen scifi-maailma.
Huikea kuvaus koneiden hallitsemasta maailmasta. Tarina sai mukavasti eri näkökulmia, kun sitä kuvataan monen eri henkilön silmin. Myös tapahtumien menneisyys tuli tässä kakkososassa hyvin esiin. Päähenkilö Utu on mielenkiintoisen monisärmäinen hahmo.
Vähän kummallinen rakenne, liikaa tapahtumien toistoa eri henkilöiden näkökulmasta ilman että olisi antanut mitään lisää itse tarinaan. Dialogi edelleen hirvittävän pökkelöä ja hahmot (etenkin Utu) jatkavat epärealistista käyttäytymistään. Neuroosin takia kuitenkin jatkettava seuraavan osan pariin.