Kitchen

by Banana Yoshimoto, Megan Backus (Translator), Noguchi Rika

Banana Yoshimoto's novels have made her a sensation in Japan and all over the world, and Kitchen, the dazzling English-language debut that is still her best-loved book, is an enchantingly original and deeply affecting book about mothers, love, tragedy, and the power of the kitchen and home in the lives of a pair of free-spirited young women in contemporary Japan. Mikage, the heroine of Kitchen, is an orphan raised by her grandmother, who has passed away. Grieving, she is taken in by her friend Yoichi and his mother (who was once his father), Eriko. As the three of them form an improvised family that soon weathers its own tragic losses, Yoshimoto spins a lovely, evocative tale that recalls early Marguerite Duras. Kitchen and its companion story, "Moonlight Shadow," are elegant tales whose seeming simplicity is the ruse of a writer whose voice echoes in the mind and the soul.

Genres: Fiction, Japan, Japanese Literature, Short Stories, Contemporary, Literary Fiction, Asia

160 pages, Paperback

First published January 30, 1988

About the author

Banana Yoshimoto (よしもと ばなな or 吉本 ばなな) is the pen name of Mahoko Yoshimoto (吉本 真秀子), a Japanese contemporary writer. She writes her name in hiragana. (See also 吉本芭娜娜 (Chinese).)

Along with having a famous father, poet Takaaki Yoshimoto, Banana's sister, Haruno Yoiko, is a well-known cartoonist in Japan. Growing up in a liberal family, she learned the value of independence from a young age.

She graduated from Nihon University's Art College, majoring in Literature. During that time, she took the pseudonym "Banana" after her love of banana flowers, a name she recognizes as both "cute" and "purposefully androgynous."

Despite her success, Yoshimoto remains a down-to-earth and obscure figure. Whenever she appears in public she eschews make-up and dresses simply. She keeps her personal life guarded, and reveals little about her certified Rolfing practitioner, Hiroyoshi Tahata and son (born in 2003). Instead, she talks about her writing. Each day she takes half an hour to write at her computer, and she says, "I tend to feel guilty because I write these stories almost for fun."

Reviews

[venlandiahymni]

halusin hirveesti tykätä tästä enemmän kun tällä kirjalla on jotenki kiehtova aura... yoshimoto on kirjottanu tän estetiikan laitoksen lopputyönä tyyliin 24-vuotiaana ja siinä kontekstissa tän semmonen hiomattomuus ja pyyteettömyys on tosi hurmaavaa kyllä... jälkisanat kans oli niin vilpittömät

osaksi varmaan siks että tää kertoo nuorista teksti ja puhe on vähän ontuvaa ja naiivia (mikä toisaalta sopii tähän ja on osa viehätystä, mutta silti liian monesti oli nii lähellä että ois iskeny joku juttu mut sit se lässähti johonki tylsään kielikuvaan)
kalvavia juttuja kuolemasta ja surusta ja ahdistuksestakin kyllä...

tästä on tehty kaks elokuvaa ja tuntuu että tää on varmaan visuaalisena esityksenä aika tunnelmallinen!!! big vibes jossain tokion lähiökerrostaloissa ja korkeilla silloilla öisin ja varhain aamulla

mut iso Jaiks: tässä on transhahmo (eriko) ja siitä puhutaan kyllä niin vanhettuneesti ja transfobisesti!!!
tää ei sinänsä oo pahantahtoista ja eriko on rakastettu ja lempeä hahmo, äiti ja ystävä, et aikanaan ylipäänsä tämmösen hahmon luominen on varmaan ollut tietynlainen solidaarisuuden osoitus - ainakin haluaisin uskoa niin??? että tää diskurssi mikä tässä kirjassa näkkyy varmaan vaan oli se Yleisin ja "paras" vuonna -88... mut silti....

[Matti Karjalainen]

Banana Yoshimoton "Kitchen" (Otava, 1995) on japanilaisen kulttikirjailijan esikoisteos, joka koostuu pienoisromaanista ja novellista "Moonlight Shadow" (kyllä, kirjailija on inspiroitunut samannimisestä biisistä). Molemmissa ovat esillä ikiaikaiset rakkauden ja menetyksen teemat, höystettynä ripauksella sateenkaarevuutta ja maagista realismia.

Lienen noin lähtökohtaisesti enemmän juonivetoisen kerronnan ystävä, mutta tykkäsin kyllä tämänkin tunnelmasta ja kauniista kielestä. Jos pidit tästä, niin kokeilepa myös Amélie Nothombin Samuraisyleilyä.

[Tuija Collander]

Tarinoita Japanista. Äidistä, joka onkin isä. Tärähtäneestä, läheisensä menettäneestä, joka osaa tuntemattomien puhelinnumeroita vaistollaan ulkoa. Keittiöistä, pikkelöidyistä kasviksista ja parantavasta kyljyksestä. Sanoja, joiden lukemista ei halunnut lopettaa.

[KatRi]

Vähäeleisyydessään koskettava pienoisromaani. Suosittelen kaikille Murakamista pitäville!

[Heta]

Japanilainen kirjallisuus on tyypillisesti melko hit or miss minulle, mutta tämä 80-luvun moderni klassikko oli enemmän hitin puolella! Kitchen koostuu kolmesta novellista, joista kaksi kertoo samojen hahmojen tarinaa ja kolmas on erillinen, Yoshimoton yliopistossa koulutehtävänä kirjoittama tarina. Jokainen näistä kolmesta käsittelee menetystä ja identiteettiä nuorten ihmisten silmin. Yoshimoto kirjoittaa raa'an rehellisesti ja realistisesti surusta ja oman paikkansa etsimisestä maailmassa. Koska kyseessä on Japani, totta kai mukana on ripaus maagista realismia - mutta hyvin pieni ripaus, oikeastaan sellainen, jota ei välttämättä edes maagiseksi realismiksi tunnista, vaan enemmänkin hyvin ymmärrettäväksi ja tavanomaiseksi ilmiöksi surun keskellä. Ruokakirjallisuus on minulle hieman sokea kohta, mutta Yoshimoto kirjoittaa ruoasta ja sen merkityksestä identiteetin ja kodin luomisessa nasevasti ja koskettavasti. Jäipä tästä teoksesta mieleeni muutamia japanilaisia ruokalajejakin, joita haluan jatkossa kokeilla. Ymmärrän täysin, miksi Kitchen on saanut jonkinlaisen kulttiklassikon maineen: täydellinen balanssi haavoittuvaisuutta, outoutta ja lämminhenkisyyttä. Vihdoin tuli luettua tämä!

[Eli]

tosi kauniisti kirjotettu ja kotoisa ! tykkäsin erityisesti ekasta tarinasta, ruokateema sopi tähän kivasti. jotenki lohdullinen <3

[Liisa]

Aloitin lukemaan tätä booktok-suositusta ilman mitään ennakko-oletuksia, mutta Banana Yoshimoto onnistui tempaamaan sydämeni mukanaan. Esseet käsittelevät erityisesti rakkautta ja menetystä. Ennen kaikkea tämä kokkoelma on teos aidon kohtaamisen ja huolenpidon tärkeydestä, ja kuvaa tätä kaikkea niin kauniisti, että tekee kipeää. Minusta etenkin kokoelman teemaan "kitchen" nojaten ruuanlaitto huolenpidon menetelmänä on erittäin osuva ja puhutteleva.

Erityisenä huomiona pitää nostaa esiin Kai Niemisen taitava suomennos: japaninkieliset fraasit ovat useimmiten erittäin hankalia käännettäviä, mutta tässä kirjassa kieli on elävää, kuplivaa ja luontevaa.

Luin kaksi ensimmäistä esseetä melkein loppuun asti junamatkalla, ja aloimme matkan aikana juttelemaan vastapäisen matkustajan kanssa niitä näitä. Arvostan tämänlaisia kohtaamisia paljon, mikä lienee myös syy siihen miksi tämä kirjakin kolahti. Lukuhetkestä mieleen muistuu ohikiitävät peltomaisemat, auringonpaiste, puoleeni kumartuva tuntematon matkustaja, joka sanoo hiljaisella äänellä että useimmat ei junassa juttele, mutta meidän hetkemme on ollut kummallekin antoisa, ja tunne siitä, että minusta välitetään.

"Aloin siivota.
Hinkkasin pesualtaan hankausjauheella, pyyhin kaasukeittimen puhtaaksi, pesin sähköhellan levyt, teroitin leikkuuveitset. Pesin ja valkaisin kaikki astiapyyhkeet, ja kun katselin niiden pyörivän humisevassa kuivauskoneessa huomasin mieleni terästyneen.

Ihmeellistä, miten rakastankin kaikkea mikä liittyy keittiöön. Niin kuin sielussani olisi muistiin kaiverrettuna kaukainen hellittämätön kaipuu. Kun seison keittiössä kaikki palaa lähtöpisteeseen, saan jotakin takaisin."

(Lyhyenä huomiona vielä arvostelun loppuun: kirjassa on sukupuoliasioihin vanhanaikainen suhtautuminen. Itse en lukenut teosta kovinkaan kriittisin silmin, yritin toki sijoittaa sitä kontekstiinsa 80-luvulle ja mielellään lukisin siitä myös kriittisempiä arvioita, jotta ymmärtäisin kontekstia paremmin.)

[Thisath Damhiru]

Kirja oli melko lyhyt, kuitenkin nautin kirjassa hyvin paljon! Luin kirjan suomeksi.
Kirja sisältää 2 tarinaa: Mikagen tarina, joka kertoo, miten hänen elämä muuttuu hänen isoäitin kuoleman suerauksena, ja hänen ja Yuichin yhteydestä. Ja toinen on Moonlight Shadow, joka kertoo toisen nuoren tytön maailmasta hänen poikaystävän kuoleman jälkeen.
Mikagen tarina oli tosi hyvä, ja tykkään, miten Banana kertoo arkielämän asioista (mm. ruoan laitosta) ihan erilaisella tavalla kuin muut kirjailijat. Myös näitä yksityiskohtia ovat tärkeitä tarinassa, ja juoni virtaa mukavasti.
Tykkään toisesta novellista kuitenkin enemmän, vaikka se sivu tarina. Vaikka Satsuki, novellin päähenkilö, elää ihana tavallista elämää, se on upeaa lukemaan, miten hän tuntee, ja ketkä hän tapaa jokapäivä ja millaisia ovat heidän välisiä yhteksiä.
Ajattelin, mitä tee Bananan kirjoja niin kauniin (Kirjassa The Lake oli myös samanlainen tunnelma!), vaikka novellin miljöö on ihan tavallinen. Ymmärsin, että se on ehkä miten hän käyttää kielen ilmaisemaan näitä asioita. Se tuntuu samanlaiselta kuin runoutta, vaikka olin opiskellut suomea vähintään kuin neljä vuotta, kun luin sen. Täydellistä!

[Pauliina]

Olipa suloinen, pieni kirja!

Kitchen I & II: ihan kivat tarinat, eivät iskeneet kovinkaan lujaa. Plus tofu? Sehän on ihan parasta!

Moonlight Shadow: painajaismainen ja ihana!

Sitaatti kirjasta:

"Tietenkin voit ajatella että kauheaa, täytyykö minun toistekin kokea jotakin näin inhottavaa, mutta eikö ole helpompaa ajatella vain että tällaistakin täytyy tapahtua?"

[Houdini117]

Kitchen ja Täysikuu - Kitchen 2 on 3 tähden ok novelleja. Moonlight Shadow on 5 tähden loistava novelli. Olen lukenut se monia kertoja ja aina se saa tunteet pintaan. Paras novelli, jonka olen koskaan lukenut.

[Salla Erho]

Lukuhaasteen aikana voi käydä niinkin, että tulee luettua kirjoja, joihin ei vain saa tarttumapintaa. Kitchen oli juuri sellainen. Tässä pienessä romaanissa on kolme lyhyttä tarinaa, kaksi ensimmäistä kytkeytyvät yhteen ja kolmaskin teemoiltaan. Ei vain napannut.

[Rasmus Tillander]

Kitchenissä oli jotain monia sielunosia liikuttavaa. Yoshimoto kirjoittaa todella kauniisti ja elävästi. Kaiken yllä leijuu myös sellainen ihastuttava eriskummallisuuden ilmapiiri. Briljantti kirja.

[Jen Juniper]

Kieli säkenöi, kulloinenkin ympäristö säkenöi, suru säkenöi. Kolme kaunista novellia, jotka tulen lukemaan monasti uudelleen.

[Esa Martonen]

Suomeksi: Kitchen

[Matteus]

Kertomus menetyksestä, surusta ja rakkaudesta. Ja kuinka näitä tunteita käsitellä nimenomaan nuorena. Todella tunnelmainen ja kaunis teos.