De P.S. I Love You Club is het vervolg op de wereldwijde bestseller P.S. I Love You van Cecelia Ahern. Een verhaal dat de harten van lezers wereldwijd veroverde.
Wanneer Holly Kennedy wordt benaderd door de P.S. I Love You Club wordt haar rustige leven op zijn kop gezet. Geïnspireerd door de brieven van Holly's overleden man wil de club dat Holly hen helpt met het schrijven van hun eigen afscheidsbrieven. Als Holly één ding niet wil, is het teruggaan naar het verdriet van toen. Nu, zeven jaar later, wil ze juist vooruitkijken. Maar Holly leert leden van de club toch kennen en ze beseft dat wanneer je van iemand houdt, er altijd nog iets te zeggen valt...
Cecelia Ahern was born and grew up in Dublin. She is now published in nearly fifty countries, and has sold over twenty-five million copies of her novels worldwide. Two of her books have been adapted as films and she has created several TV series.
Oi vitsi. Itkin tän kirjan kanssa niin monta kertaa. PS. Rakastan sinua on minulle aivan jäätävä itkukirja, ja lähtökohtaisesti itken kaikissa Ahernin kirjoissa. Siispä tiesin etukäteen tykkääväni myös tästä.
Ahern on lempikirjailijoitani, ja minusta on ihanaa, että hän kirjoitti jatkoa Hollylle, koska läheisen menettäminen aiheena on niin koskettava ja tärkeä. Aihe jatkuu tässäkin kirjassa, mutta vielä vähän moninaisempana. Kirjassa oli pari kliseetä, jotka mielestäni olisi voinut jättää pois tai muotoilla jotenkin tuoreemmin, mutta kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä todella paljon ja arvostan sitä, että Ahern tarttui tähän vaikeaan aiheeseen uudelleen.
Jatko-osa tosi hyvälle kirjalle ja tarinalle. Jäin kovasti miettimään, olisko tää sinänsä ihan hyvä kirja voinut jäädä kirjoittamatta ja/tai lukematta. Paikoin tuntui väkisin pitkitetylle tarinalle, toisaalta oli ihana lukea, miten Hollyn tarina jatkui. Ristiriitaisin miettien. Kirja itsessään oli ihan jees. Ahernin kirjat on nopsalukuisia. Semmoinen ihan jees lopulta.
Suhtauduin tähän vähän epäilevästi, koska P.S. Rakastan sinua ei aiheuttanut mitään muita fiiliksiä kuin ”ihan kiva”. Tämä jatko-osa oli mielestäni paljon parempi ja huomasi hyvin miten Ahern on kehittynyt kirjailijana ja tarinankertojana. Kaikki ylimääräinen oli karsittu pois ja kirjassa keskityttiin vain oikeasti olennaisiin asioihin - ekassa osassa tuli vähän sellainen fiilis että kirjaan oli yritetty saada sisällytettyä mahdollisimman paljon kaikkea. Loppusanat oli ihana ja koskettava, olisin toivonut että kirja olisi ollut vielä pidempi!
PS. Rakastan sinua kääntyi jatko-osassa uusille urille. Voiko toisia auttaa liikaa? Miten kuolemansairas pystyy lohduttamaan rakkaitaan viimeisillä teoillaan - ja tarvitseeko? Kirja pyörii keskiosassaan surun teemoissa laittaen epämiellyttäviä ajatuksia liikkeelle. Olisiko itsestä siihen, että kaikki uudet ystävät tulevat elämääsi vain kuollakseen pian pois?
Cecelia Ahernin tuotanto ei varsinaisesti edusta sitä kirjallisuutta, jota tapaan lukea. Tartun tämän tyyppisiin kirjoihin harvoin ja ennakkoluuloisesti, sillä pelkään lukukokemuksen olevan täynnä silmien pyörittelyä. Olen aiemmin lukenut Ahernilta yhden teoksen ja se ei ollut P.S. Rakastan sinua, jolle tämä kirja on jatkoa. Elokuvan kyllä olen nähnyt ja muistaakseni se oli ihan viihdyttävä. Tämän kirjan lukeminen ei vaadi ennakkotietoja edellisestä teoksesta, vaan tarvittavat seikat kyllä taustoitetaan ja tämän voi siksi lukea myös itsenäisenä teoksena.
No, kaikesta tästä mutinastani huolimatta nautin kyllä tästä. Välillä on ihana uppoutua maailmaan, jossa ei tarvitse ajatella kovin monimutkaisia. Vaikka aihepiiri pyöriikin vakavien sairauksien ja kuoleman ympärillä, voi lukija luottaa siihen, että kaikki sujuu lopulta hyvin ja ihmiset ovat mukavia. Toisaalta myöskään mitään supersiirappisia kuvioita ei ole, vaan Ahern kirjoittaa rakkaussuhteista lempeän humoristisesti. Että kyllä tämä ihan sellaiseen hyvän mielen ja toiveikkuuden lisäämiseen toimii.
Olipa koskettavaa palata Hollyn tarinan pariin! Edellisen kirjan tapahtumista on kulunut tarinallisesti 7vuotta, kun taas itse kirjan olen todennäköisesti lukenut jo 2005-2006. Kirjojen lukemisen välille mahtuu monta monituista kertaa elokuvan katsomista, enkä edes muistanut kirjaversion tapahtumia enää kunnolla! Kuinka hävettävää tämä onkaan myöntää.
Tässä kirjassa pidin ennen kaikkea toivosta, joka kirjassa on kantavana voimana. Pidin siitä, että Holly on kasvanut selkeästi seitsemän vuoden aikana, mutta hänessä on myös paljon tunnistettavia piirteitä. Kirja kuvaa elämää kaikkine rosoisine ja siloisine puolineen, unohtamatta ensimmäisen kirjan taikaa - Gerryn ja Hollyn välistä rakkautta.
Toisaalta koskettava teos, toisaalta yhä kirjan lukemisen jälkeenkin mietin, olisiko jatko-osa kuitenkin kannattanut jättää vain kirjoittamatta. Olen nähnyt Ps. Rakastan sinua vain elokuvana, mutta ainakin siihen verrattuna tämä oli aikamoinen lässähdys.
En tiedä johtuiko edellisen osan asettamista suurista ennakko-odotuksista vai mikä hiersi, mutta ei aivan minulle viiteen tähteen yltänyt.. Ehkä 4,5/5 olisi lähempänä totuutta.
Tämä oli ihana jatko-osa PS. I love you:lle. En olisi uskonut että kaipaan jatkoa tarinalle, mutta kun tämän luin, niin olikin tosi loistava, surullinen, toiveikas ja ihana jatko. Lämmin suositus. Eli kirjassa kerrotaan miten elämä jatkuu kun rakas puoliso on menehtynyt. Millaista on elämä kun leskenä on ollut jo vuosia ja elämä on vienyt uusille urille.