"Guarda la cocaina, vedrai polvere. Guarda attraverso la cocaina, vedrai il mondo"
La coca la sta usando chi è seduto accanto a te ora in treno e l’ha presa per svegliarsi stamattina o l’autista al volante dell’autobus che ti porta a casa, perché vuole fare gli straordinari senza sentire i crampi alla cervicale. Fa uso di coca chi ti è più vicino. Se non è tuo padre o tua madre, se non è tuo fratello, allora è tuo figlio. Se non è tuo figlio, è il tuo capoufficio. Se non è il tuo capo, è la sua amante, a cui la regala lui al posto degli orecchini e meglio dei diamanti. Chi la usa è lì con te. È il poliziotto che sta per fermarti, il chirurgo che si sta svegliando ora per operare tua zia, l’avvocato da cui vai per divorziare. Il giudice che si pronuncerà sulla tua causa civile e non ritiene questo un vizio, ma solo un aiuto a godersi la vita. La cassiera che ti sta dando il biglietto della lotteria. Se non è lei, è il parroco da cui stai andando per la cresima, l’assessore che ha appena deliberato le nuove isole pedonali, il parcheggiatore che ormai sente l’allegria solo quando tira. Il ricercatore che sta seduto ora a destra del professore, il vigile urbano che suda moltissimo anche se è inverno, il lavavetri con gli occhi scavati. Tuo cognato che non è mai allegro o il ragazzo di tua figlia che invece lo è sempre. Il costruttore della casa in cui vivi, lo scrittore che leggi prima di dormire, la giornalista che ascolterai al telegiornale. Ma se, pensandoci bene, ritieni che nessuna di queste persone possa tirare cocaina, o sei incapace di vedere o stai mentendo. Oppure, semplicemente, la persona che ne fa uso sei tu.
Roberto Saviano is an Italian writer and journalist. In his writings, articles and books he employs prose and news-reporting style to narrate the story of the Camorra (a powerful Neapolitan mafia-like organization), exposing its territory and business connections. In 2006 he wrote his bestselling book Gomorrah, where he describes the clandestine particulars of the Camorra business.
Kohtalaisen mielenkiintoinen katsaus kokaiinimarkkinoiden ihmeelliseen maailmaan ja kartelleihin, jengeihin ja yksittäisiin ihmisiinkin niiden takana ja seassa. Lähti käyntiin jotenkin takkuillen, mutta alkupuudutuksesta yli selvittyään muuttui huomattavasti paljon mielenkiintoisemmaksi... jos kohta hutejakin matkalle mahtuu, esimerkkinä vaikkapa viiden sivun mittainen runo. Silti teos avaa silmiä sille miten vähän ihmiselämällä tietyissä piireissä arvoa on ja toisaalta miten isoa osaa likainen raha näyttelee esimerkiksi suuren luokan pankkibisneksessä.
Italialaisen Roberto Savianon teos Zero Zero Zero (julkaistu 2013, suomennos 2015 WSOY) tarjoaa laaja-alaisen näkökulman kansainväliseen kokaiinikauppaan, sen muotoihin ja sitä pyörittäviin tahoihin. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja huumekauppaan toimittajana perehtynyt Saviano avaa lukijalle näkymän niin kokapensaan kasvuseuduilla mellastaviin huumekartelleihin kuin tuon himotun jauheen levityksestä vastaaviin mafiasukuihin. Tarina kulkee Kolumbian ja Meksikon kautta Italiaan, Venäjälle sekä Nigeriaan, USA:ta unohtamatta.
Saviano näyttää, että loputtomista takavarikoista, pidätyksistä ja muista vastatoimista huolimatta uusia yrittäjiä uusin menetelmin nousee aina, valmiina ottamaan osansa kokaiinin lähes kyltymättömän kysynnän luomista rahavirroista.
Saviano on valmis nostamaan kokaiinin yhdeksi maailmantalouden suurista polttoaineista – energian, rahan ja vallan lähteeksi aseiden ja öljyn rinnalle. Kun kansainvälinen talouskriisi laittoi rahalaitosten tuottokoneiston yskimään, pitivät jatkuvasti rahaa tahkoava kokaiinibisnes ja sen rahanpesuoperaatiot Savianon mukaan pankit pystyssä. Vastaavaa on esittänyt YK:n huume- ja rikosvirasto UNODC:n pääsihteeri.
Kuvatessaan rikollisryhmien ja toisinaan niitä vastustavien viranomaistenkin tekemiä julmuuksia teos tuntuu ajoittain jopa mässäilevän väkivallalla. Hengestään mitä karuimmilla tavoilla pääsevät niin kartellien kihot, rivijäsenet, vastahankaan astujat kuin tavalliset siviilitkin. Myös kirjailijan omat kokemukset nousevat toisinaan tekstin keskiöön, mutta se hänelle suotakoon: aiemman Italian järjestäytynyttä rikollisuutta ja erityisesti napolilaista Camorra-järjestöä käsitelleen Gomorra-kirjansa myötä Saviano päätyi järjestön tappolistalle ja on siitä lähtien ollut Italian sisäministeriön jatkuvassa suojelussa.
Kirjassa käydään kiinnostavasti läpi kokaiinisalakuljetuksen kikat nestemäisestä kokaiinista sukellusveneisiin. Kirjaa kuitenkin kannattelevat ennen kaikkea yksityiskohtaiset kertomukset kartellipomojen uran vaiheista, poliisin soluttautujista ja puolivahingossa miljoonien huumebisneksiin sotkeutuneista tavallisista ihmisistä.
Kirjan lopussa Saviano antaa oman arvionsa siitä, mitä lukija on koko huumetalouden kuvauksen ajan odottanut: miten päihitetään laiton ja väkivaltainen huumebisnes, joka kaikista vastatoimista huolimatta uusiutuu, laajentuu ja tuottaa pyörittäjilleen valtavia omaisuuksia?
"Pidätyksiä ei koskaan tehdä tarpeeksi. Kokaiinin vastaiset toimet vaikuttavat aina epäonnistuvan. Niin kauhealta kuin ehkä kuulostaakin, ainoa ratkaisu ongelmaan voisi olla huumeiden täydellinen laillistaminen. Kukaties raju, julma, ahdistava ratkaisu. Mutta muuta ratkaisua ei ole tarjolla, jos halutaan panna piste kaikelle ja estää huumekaupan kasvava liikevaihto, ehkäistä jopa sodat. Tai ainakin se on ainoa vastaus, joka mieleen tulee, kun lopuksi miettii mielessään: entä mitä nyt?
--
Oli niin tai näin, olen vakuuttunut, että kokaiinin laillistaminen saattaisi tarjota perustellun ratkaisun. Silloin pystyttäisiin iskemään siihen mekanismiin, joka pitää kokaiinikaupan pyörät pyörimässä, kysynnän ja tarjonnan lakiin. Jos kysyntä ehtyisi, bisnestä ruokkivat tekijät lakastuisivat kuin kukka kastelun puutteeseen."
Mitä laillistaminen sitten tarkoittaisi? Käytännössä laillista sääntelyä, jossa huumemarkkinat otettaisiin pois järjestäytyneen rikollisuuden käsistä, ja tuotaisiin valtion tarkkaan kontrolliin: niitä verotettaisiin, valvottaisiin ja niitä rajoitettaisiin esimerkiksi ikärajoin.
Kirjaa on helppo suositella niille, joita ei pelota sukeltaa kansainvälisen kokaiinikaupan julmaan, mutta ennen kaikkea huumaavan tuottavaan maailmaan. Se antaa uusia eväitä pohtia syitä sille, miksi laitonta huumekauppaa ei nykyisillä keinoilla onnistuta kitkemään.