Pitkät piikit ja muita kertomuksia

by Jarkko Martikainen

Valloittavan absurdeja kertomuksia venäläisten mestareiden hengessä!

Jarkko Martikaisen tragikoomiset tarinat kertovat ihmisestä yhteiskunnan rattaistojen pyöriyksessä ja omien ajatusluutumiensa puristuksessa. Niiden äkkiväärät näkökulmat puhkovat henkireikiä sekä tulosvastuullisuuden nimiin vannovaan kulttuuri-ilmastoon että erilaisten pakkomielteiden kaventamaan sielunmaisemaan.

Kertomuksissa seikkailee sankka joukko pieniä suuria ihmisiä, kuten postiautosta paranoian kehittävä pikkumies, lipunompelukurssille pakotetut alkoholisoituneet pitkäaikaistyöttömät ja lasia pureskeleva maalaisukko.

Pintatasoltaan piikikkäiden kertomusten pohjavireenä on rakkaus pieneen ihmiseen. Näinä aikoina niiden tinkimätön humanismi hipoo anarkismia.

Genres: Short Stories, Fiction, Contemporary, Finnish Literature

155 pages, Hardcover

First published January 1, 2006

Reviews

[Uuttu · Rating 3 out of 5]

Sujuvasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu, mutta lopulta vain muutamat novelleista olivat tosi hyviä ja mieleenpainuvia. Suurin osa oli aika samanlaisia ja melko samalla muotilla tehtyjä. Oli hyvin lähellä, että kirja ei alkanut vain toistaa itseään.

Silmään pisti myös oudosti Martikaisen tyyli pakkosukupuolittaa hahmonsa: ainoastakaan tarinasta ei jää epäselväksi, kertooko se miehestä vai naisesta, vaikka se pitäisi tehdä silmille hankaavasti termejä "opettajatar" ja "tarjoilijatar" käyttäen.

Ihan jees, kevyttä lukemista, mutta ei jättänyt mitenkään erityistä mielikuvaa.

[Kerttu · Rating 2 out of 5]

turhauttavan keskeneräisiksi jääviä novellien alkuja

[Kuha · Rating 4 out of 5]

Äärimmäisen viihdyttävä ja hulvaton kokoelma.

[Janne Paananen · Rating 2 out of 5]

Jarkko Martikaisen pakinamaisia lyhytnovelleja sisältävä "Pitkä piikit ja muita kertomuksia" on ollut lukulistallani jo vuosia, mutta jotenkin olen onnistunut kirjaa kuitenkin väistelemään tähän asti.

Martikainen kirjoittaa artopaasilinnamaiseen tapaan tavallisen ihmisen kommelluksista arkisessa ja välillä arjen tuolla puolenkin olevassa maailmassa. Tragikoomiset hahmot ja tapahtumat seuraavat toisiaan. Pienten tarinoiden lopussa on usein käänne, joka kääntää asetelman päälaelleen.

Parhaimmillaan tarinat saavat hymähtämään, mutta jotenkin tuntuu, että Martikaisen kynän terävimmät piirrot löytyvät kuitenkin hänen lyriikoistaan. Temaattisesti tarinat jäävät irrallisiksi, samanhenkisiksi nipuiksi ja novellit eivät muodosta kaarta. Ne tuntuvat perä perään laitetuilta hassuilta tarinoilta, ilman palkitsevaa ahaa-elämystä kokonaisuudesta. Tai sitten minä en vaan ymmärtänyt.

Pienet pääni sisäiset mielleyhtymät "Toppatakkeja ja Toledon terästä" albumin hulvattomaan tarinointityyliin lämmittivät mieltä, mutta odotin tältä kyllä paljon enemmän.

[Jaakko · Rating 3 out of 5]

Absurdismia ja humanismia sekoitettuna. Pieniä tarinan alkuja, jotka jättää nopeasti taakseen.