Max ja Isaac syntyvät Saksassa siamilaisina kaksosina. He jakavat kaiken paitsi luonteen. He heräävät samasta vuoteesta, ajavat partansa samalla veitsellä ja rakastavat samoja naisia.
Elämä heittää heidät kauppatavaraksi, kiertäviksi kummajaisiksi ja esiintyviksi taiteilijoiksi sirkuksiin, cabareihin ja bordelleihin. Myös 1920-luvun lopun Helsinki näyttäytyy kieltolakeineen ja vapaudenjanoisine ihmisineen. Ja koko elämän muuttaa kaunis ja kopea, hurmaava ja moraaliton Iris.
Leena Parkkisen häikäisevä esikoisromaani sukeltaa keskelle kuohuvaa Eurooppaa. Se on poikkeuksellinen selviytymistarina normaalin maailman reunoilla eläjistä, toiseudesta ja rakkauden etsinnästä. Siitä miltä tuntuu jaettu yksinäisyys.
FI: Leena Parkkinen on Turussa asuva suomalainen kirjailija, jonka esikoisromaani Sinun jälkeesi, Max ilmestyi maaliskuussa 2009 ja sai Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon vuoden parhaana suomenkielisenä esikoisteoksena.
Hän on opiskellut Turun taideakatemiassa elokuvakäsikirjoittamista ja mainonnan suunnittelua sekä Kriittisessä korkeakoulussa kirjoittamista. Parkkinen on työskennellyt mainostoimittajana, kustannusyhtiössä ja tarjoilijana. Hänen isänsä on kirjailija Jukka Parkkinen.
EN: Leena Parkkinen is Finnish writer who lives in Turku. Her first book was published in 2009 and it won the Helsingin Sanomat Literary Award as the best Finnish debut book published that year.
Parkkinen studied in Turku Arts Academy film script writing and advertising design and writing in the Critical Academy. She has worked in advertisement, a publishing house and as a waitress. Her father is writer Jukka Parkkinen.
Sinun jälkeesi, Max vie lukijan viime vuosisadan alkumetreille Maxin ja Isaacin, saksalaisten siamilaisten kaksosten matkassa. Miesten kanssa kuljetaan läpi sirkusten, rakkauksien ja päädytään lopulta myös Helsinkiin, jossa kohdataan veljeyttä nakertava Iris. Teos on melankolinen ja siinä on moulinrougemiasta rappiollista romantiikkaa. Komea esikoinen.
Norėčiau, kad pagal šią knygą pastatytų filmą. Jis būtų labai stiprus, jautrus, gražus ir sukrečiantis. Toks - kaip ir ši knyga. Niekada dar neskaičiau apie Siamo dvynius, bet tema išties verta dėmesio.
Parkinen es una autora finlandesa cuyo debut en 2009 con el libro que nos ocupa el día de hoy, le valió el premio a mejor novela revelación en Finlandia. Desde entonces ha publicado 3 títulos más, incluyendo su segunda novela, que le valió otro premio a nivel nacional en Finlandia y un libro infantil. La sinopsis en la contraportada del libro dice así: “Max e Isaac son dos gemelos siameses unidos por la cadera. Para dos seres como ellos, en la Alemania de principios del siglo XX, el circo parece un destino inevitable. Las aventuras de estos dos artistas les llevan hasta Helsinki, donde conocerán a la tan encantadora como inmoral Iris, de la que cae perdidamente enamorado Isaac”. El relato comienza por el momento en que esta peculiar pareja es esculpida por un joven artista y en ese ir y venir entabla una suerte de amistad con Iris. A partir de ese punto, no tendremos una historia lineal sino que iremos y vendremos en el tiempo, conociendo la vida de estos particulares personajes. Conoceremos sus orígenes familiares, el rechazo tácito a su condición, su crianza por una tía en una finca alejada de la ciudad y de la sociedad, su iniciación y su vida en los círculos artísticos. Lo cierto es que no hay mucho que contar acerca de este libro. Lo compré por cuenta de su sinopsis, estaba realmente esperando una historia excepcional y me encontré sencillamente con una novela entretenida sí, pero sin mayor profundidad. Pienso que Parkkinen tuvo entre manos una idea fantástica a la que no le supo sacar provecho. Las posibilidades, a mi parecer, eran infinitas, con esta idea la autora pudo haber escrito un libro absolutamente grotesco, dramático, triste o verdaderamente humorístico, pero con excepción de un par de apartados del libro que conmueven o que hacen reír no hay mucho que rescatar. Quisiera poder contar algo más acerca de este libro, pero tampoco tenemos personajes memorables, la inmoralidad de Iris se limita a ser una vieja medio bandida y medio estafadora y la excepcionalidad de los protagonistas está sencillamente dada por su condición física. No es una historia inmoral, no es una historia de amor, tampoco es una historia de desamor, no es una historia de discriminación, a lo sumo es un cuentico simpático que por su longitud se llama novela. Es un libro sin citas memorables, no hay una invitación a reflexionar, no hay nada. Sin embargo, insisto, es una idea con mucho potencial.
Knyga, verta kiekvieno savo puslapio. Naujas, man asmeniškai, negirdėtas ir neskaitytas kūrinys apie Siamo dvynius. Stiprus ir ganėtinai sukrečiantis kūrinys, kuriame bandoma priprasti prie "normaliųjų" žmonių, bet atrandamas išsilaisvinimas ir supratimas tik ten, kur gali būti tiesiog žmogumi. Tada tiesiog belieka stengtis ignoruoti aplinkinį pasaulį ir jį paversti lyg užsklanda. Broliškas ryšys stiprus, meilė vienas kitam stipri iki užknisimo, tačiau vistik tai artumas, kurio negali pažeisti psichologiškai, o ypač fiziškai. "Tu stebėtojas, laukiantis permainos iš šalies. Pats nieko keisti nenori, lauki kito, kuris atėjęs viską už tave nuspręs." Ši citata ganėtinai taikliai apibūdina pačią knygą. Vienas iš brolių buvo tikras stebėtojas, gyvenimas slydo pro jį lyg vanduo kūnu: visi istorijos veikėjai, visi išgyventi nutikimai ir pasakojimai, atrodė, kad jis tik stebėtų gyvenimą, bet niekada nesiruoštų jo iš tikrųjų gyventi. Tai ganėtinai rimtas kūrinys, tiek chaotiškas, tiek ramus ir plaukiantis paviršiumi. Bet man jis įstrigo giliai į širdį.
Kaksipäinen poika historian siivillä tuntui välillä vähän väkinäiseltä kahlaamiselta. En osannut samaistua mihinkään, joten oli vaikeaa. Ehkä se oli oma vika?
Fascinujúci príbeh, popri dvojčatách Maxovi a Izákovi sa strieda kaleidoskop bizarných postavičiek z cirkusu prepojených navzájom. Ich cesta vedie od konca 19. storočia po 30-te roky 20. storočia cez európske pódia a cirkusové manéže do Francúzska, Fínska a späť. Obrazy preblikávajú a rozprávač sa občas vracia v čase a priestore. Keby si to zobrali na sfilmovanie, ktovie, ako by to pôsobilo... (Predstavujem si spoluprácu režisérov ako je Martin Šulík, Yorgose Lanthimose a Wes Anderson. Farebnosť, dynamika, prepojenie osudov...) Túžba a pižmo sa mieša s konvalinkovými voňavkami smútku, stovkami postelí a vaní, topánok a parochní. Niekde vynikne viac znechutenia, či morbídnej fascinácie, inde sa zrazí s ľahostajnou láskavosťou - osudy poznačené chudobou, mocou i peniazmi. Talentovaná tetovaná akrobatka s bielym fliačikom kože, matersky pôsobiaca hudobníčka, či krotiteľka tigrov, čo obľubuje mladé mäsko, morská panna bez kostí a ich hrozné a dojímané životy... Trblietavé kostýmy, perly a páperie, alkohol, striedajúce sa metresy a tanečnice, umelkyne a ich pasáci a manažéri, milenci. Aj súrodenci sú hračkou prírody, siamské dvojičky, ktoré vychováva teta a neskôr ich predáva do cirkusu. Vysvetľovanie pohnútok, pátranie po svojej ceste životom a snaha nájsť kúsok lásky... Neboli osamelí, mali jeden druhého, ale napriek tomu sa cítili opustene. Izákovej femme fatale, Iris, nedokážu pomôcť, aj keď by chceli... Každý je úplne iný a má svoj spôsob ako sa odpútať od svojej zrastenej polovice.
Täydet pisteet mielikuvituksellisesta ja kiinnostavasta aiheesta, siamilaisten kaksosten elämästä. Itselleni heidän keskinäisen suhteensa kuvaus oli kirjan mielenkiintoisinta antia, hieman vähemmän kiinnostuin sirkusmaailman kuvauksesta, joka palautti mieleen Grüenin Vettä elefanteille -kirjan. En yleensä pidä kirjoista, joissa aikajanalla hypähdellään kerronnassa tulevaan ja menneeseen, enkä tälläkään kertaa innostunut tuosta rakenteesta. Onneksi se ei tällä kertaa tehnyt lukemista kovin vaikeaksi.
Helmet-lukuhaaste 2017 14. Valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella
Kehtova ja mielikuvituksellinen romaani siamilaisista kaksosista Maxista ja Isaacista, sirkuksen ja kummajaisten maailmasta, maailmansotien välisestä dekandenssin ajasta. Teos ilmestyi 2009 ja se sai Hesarin esikoisromaanipalkinnon. “Parkkinen tarjoaa tihentyneen inhimillisyyden sisäkuvia”, kirjoitti Antti Majander ja on oikeassa. Hieno romaani erilaisuudesta, veljeksistä, rakkaudesta. Täysosuma, nimeään myöten.
Parkkinen loistaa mielestäni tässä esikoisteoksessaan etenkin siamilaisten kaksosten Maxin ja Isaakin elämän ja tunteiden kuvauksessa - miten he toimivat, millainen tiimi he ovat, miten he ovat erillisiä ja yhtä samaan aikaan. 1900-luvun alun "friiklimaailma" aukeaa moninaisena kummallisuuden keitaana, Parkkinen tuntee selvästi aiheen josta kirjoittaa. Suomi ja Iris-hahmoon liittyvät kuviot sen sijaan eivät minua oikein napanneet, jotenkin ne tuntuivat irrallisilta ja turhiltakin.
En alkuun saanut kirjasta kiinni ja luin sitä pikkuhiljaa fiiliksen mukaan. Mutta niin vain kirja lopulta nappasi mukaansa ja tykästyin tarinaan ja sen hahmoihin. Ajassa poukkoilu häiritsi myös alkuun, mutta loppua kohti odotin takaumia. Tarina onnistui yllättämään ja jätti miettimään ihmisyyttä, ennakkoluuloja ja valinnan mahdollisuuksia. Kuinka usein meillä on todella mahdollisuus valita vapaasti vai pakenemmeko jotain, kukin tavallamme?
Jaksoin taistella kirjan puoleen väliin. Sitten luvutin. Ehkä kirjan teema jo on sellainen, että ei iske minuun. Myös pienet virheet tekstissä ärsyttivät ja kieli tuntui muutenki väkinäiseltä. Se häiritsi myös, että Iriksen hahmo oli kuin kopio Holly Golightlystä Breakfast at Tiffany's -tarinassa. Mutta kovin rakastetulta kirjalta vaikuttaa, joten vikaa lienee enemmän nyt lukijassa. :')
Yhtäaikaa yhteiskunnallinen, kaunis, surullinen, hulvaton ja traaginen kertomus kaksosista, jotka ovat toisissaan kiinni niin fyysisesti kuin henkisestikin. Katsaus 1900-luvun sirkuselämän raadollisuuteen ja siihen, mitä se samalla kertoo senaikaisesta maailmasta oli jopa historiaa opiskelleelle aika tujua tavaraa.
Älyttömän mielenkiintoinen aihe. Rakenne sekava ja henkilöt jäi loppupeleissä aika pinnallisesti kuvatuiksi. Olisin kaivannut paljon lisää. Kirja sai kuitenkin kaivamaan lisätietoa aiheesta, mikä on aina hyvän kirjan merkki.
⭐️ 2,5. Tarina itsessään oli aika rujo, realistinen ja koskettavakin. Ehkä itse jäin tarinan ulkopuolelle, kun samaistumispintaa ei juuri ollut. Tarina erilaisista ihmisistä, aikakausista ja kohtaloista. Tästä olisi varmasti saanut kauniimmankin tarinan, mutta ehkä sen ei kuulunutkaan olla kaunis.
Joillakin on valinnat vähissä elämässä. Kouluhaaste: 6 (Biologia; tiikereiltä Max ja Isaac saivat nimensäkin) Kuopion kirjaston lukudiplomi: Omaa paikkaa etsimässä
Tykkäsin sirkuskuvauksista ja henkilöistä. Takaumia täynnä oleva rakenne oli paikoin turhan sekava. Syvemmällekin näihin aiheisiin olisi ollut kiva päästä.
Ihana, kaihoisa kuvaus 1900-luvun vaihteen ja 1920-30-lukujen taitteesta Keski-Euroopasta ja Suomesta. Kirjan upeat miljööt, sirkusmaailma ja entisajan Helsinki, ovat yksi sen vahvuuksista tai ainakin sellainen asia, johon minä kiinnitän huomiota ja josta nautin. Parkkisen käyttämät lyhyet lauseet myös viehättävät ja sopivat kirjan tyyliin. Kirja on ennen kaikkea kuvaus rakkaudesta (niin veljesten keskinäisestä kuin ulkopuolisiinkin kohdistuvasta), yksinäisyydestä ja erilaisista ihmisistä.
Välillä unohdin Maxin olevan läsnä, kun Isaac oli syventynyt juttelemaan toisen ihmisen kanssa tai kun Isaac liikkui ikkunan ääreen, unohdin Maxin tulevan mukana. Saatoin havahtua kesken kaiken, että ai niin, Max oli myös tässä! Luulen, että se oli Parkkiselta tarkoituksellista.
Sinun jälkeesi, Max on hyvin erilaista suomalaista kirjallisuutta. Kansainvälisempää, eurooppalaisempaa? Tarina olisi voinut olla pikkuisen yhtenäisempi, mutta tykkäsin siitä näinkin todella paljon!
Alussa tuntui vaikealta: pientä fonttia ja pieni rivinväli, kerronta hyppii vuodesta toiseen - voinko pitää tästä? Vaivihkaa koukutuin. 1920-30-lukujen Helsingin kuvaus toi tavallaan mieleeni Westön (ja toisaalta ei kuitenkaan), ja eurooppalaisten sirkusten ihmeet muistuttivat Grüenin Vettä elefanteille -kirjasta. Parkkisen romaani on kuitenkin ainutlaatuinen. Max ja Isaac ovat erilaisia, vaikka ovat siamilaiset kaksoset. Iris on ihana, mutta vaikea, ja siksi niin kiehtova hahmo. Dekadenssia, sitä tässä on.
Pidin kirjasta kovasti. Heti alusta lähtien teksti ja tarina veivät sydämen. Tarina on kiehtova, ovela, mielikuvituksellinen ja silti niin realistinen. Todella kutkuttava. Kirjoitustyyli oli mieleeni. Suosittelen kovasti.
"Kirja lepää sylissäni. En jaksa enää teeskennellä lukevani sitä, kiinnostua kuvitteellisista henkilöistä, paperielämistä."
"'Alicen ristimänimi on Magdalena, niin kuin Jeesuksen porton. Minä nimesin hänet uudelleen Aliceksi, ihmemaan neitsyeksi.'"
Erinomainen esikoisteos. Kuvaus erilaisuudesta ja samuudesta, toiseudesta ja yhteydestä, fyysisestä riippuvaisuudesta ja henkisestä erosta, rakkauden eri muodoista. Hyvät soljuvat lauseet. Uskottava dialogi (elokuvakäsikirjoittajaosaaminen näkyy) Juoni taitavasti rakennettu, tihentyy ja väljentyy hienosti. Mutta: minulle enemmän ahdistava kuin voimaannuttava, itse en halua palata tähän kirjaan. Vinkkaan kyllä muille.
Kaunis, melankolinen tarina siamilaisista kaksosista Maxista ja Isaacista, jotka syntyvät samaan aikaan 1900-luvun kanssa ja elävät sen alkuvuosikymmeniä kierrellen Eurooppaa ja Suomea lähinnä sirkuslaisina. Isaacin silmin kerrottu tarina on kuvaus yksinäisyydestä, yhteisyydestä, kiintymyksestä, hylkäämisestä ja 1900-luvun alun Euroopasta.
Kaikkien kirjojen ei tarvitse kertoa kokonaista tarinaa. Tämä on yksi sellaisista kirjoista. En löytänyt varsinaista juonta, löysin vain ihmisiä, joista Parkkinen on halunnut kertoa. Kiinnostavia ihmisiä, kauniita ja rumia, ehjiä ja ristiriitaisia, eläviä. Tiedän sen rakkauden, jota Isaac tuntee Maxia kohtaan, sen kaikkea romantiikkaa ja seksuaalisuutta suuremman.
Kai kur dirbtinoka, jautiesi per atstumą, lyg ir stebėtum viską kaip išsigimėlių cirke. O kai kur viskas atvirkščiai - tikra tikra. Bet tas netikrumas kartais pernelyg atbaido, atitraukia nuo knygos. Man labai patiko dvynių tėvų susipažinimo ir dvynių gimimo scena. Dar patiko, kaip poniutė Inesa graužia skanėstus (aprašymai).
Nějak jsem se do toho neodkázala začíst. Nedokážu posoudit, nakolik za to může kniha, a nakolik fakt, že jsem ji začala číst zrovna v celkem hektickém období plném školních povinností, ale zkrátka mi to celé sedlo méně než jsem čekala.
Zajímavý příběh a zajímavé prostředí, ale bohužel pro mě ze začátku dost těžko stravitelný styl. Později se to trochu zlepšilo, ale už se mi do toho nepovedlo začíst tak, jak bych chtěl.