What do you think?
Rate this book
Maaninkavaara
Viisikymppinen Martti palvoo sokeasti suomalaisen kestävyysjuoksun vanhoja sankareita ja haluaa palauttaa suomalaisten maineen juoksuradoilla. Martin pojasta piti tulla seuraava sankari, mutta poika katoaa kisamatkalla Ruotsiin. Shokista selvittyään Martti kääntää katseensa perheen teini-ikäiseen tyttäreen Heidiin.
Alkaa tiivis juoksuvalmennus, joka muuttaa Heidin elämän täysin. Britney Spears -juliste vaihtuu luonnollista kokoa olevaan Kaarlo Maaninka -muotokuvaan ja kaveripiiri painoliiveissä tehtyihin juoksulenkkeihin. Eikä lopettaa voi.
Miten käy perheelle yhä absurdimpia sävyjä saavan valmennusohjelman pyörteissä? Meneekö Martti pakkomielteessään liian pitkälle – jopa maitohapoille?
Alkaa tiivis juoksuvalmennus, joka muuttaa Heidin elämän täysin. Britney Spears -juliste vaihtuu luonnollista kokoa olevaan Kaarlo Maaninka -muotokuvaan ja kaveripiiri painoliiveissä tehtyihin juoksulenkkeihin. Eikä lopettaa voi.
Miten käy perheelle yhä absurdimpia sävyjä saavan valmennusohjelman pyörteissä? Meneekö Martti pakkomielteessään liian pitkälle – jopa maitohapoille?
351 pages, Hardcover
First published January 1, 2009
22 people are currently reading
247 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 70 reviews
October 4, 2018
Tämäkin Nousiaisen teos on satiiri yhden asian päähänpinttymästä. Tällä kertaa kyseessä on juoksuun pakkomieleisesti suhtautuva isä, joka valmentaa tytärtään. Mielestäni tämä teos nauratti Nousiaiselta vähiten - ihmissuhteet eivät ole enää niin selvästi satiirisia, vaan pelottavan realistisia. Sitä sitten en tiedä, onko Nousiainen pyrkinyt satiiriin vai realismiin, mutta joka tapauksessa teos ahdisti enemmän kuin nauratti. Kirja oli siis hyvä ja paikoin jopa syvällinen, mutta ei vastannut aivan odotuksia. Välillä oli myös liikaa hetkiä, jolloin kiinnostus lopahti. Lisäksi kirjan alkutapahtumat tuntuivat unohtuvan matkan varrella - kenties tämä kuvastaa surun unohtamista ja elämässä eteenpäin pääsemistä, mutta olisin kaivannut loppuun lankojen vetämistä yhteen.
September 22, 2021
minut pakotettiin lukemaan tämä äidinkielen tunneilla. en kyllä usko, että kirja olisi ollut yhtään parempi, jos minua ei olisi pakotettu.
September 21, 2021
Tämä oli mielestäni valaiseva kirja. Pidin erityisesti siitä, kuinka helppoa kirjaa oli haukkua.
September 21, 2021
juoksuviittausten määrä oli vaikuttava
July 9, 2017
Mukaansatempaava satiiri - en kokenut tätä ahdistavana, niin kuin monet tuntuvat tämän ottavan. Ehkä tunsin vähän jopa sympatiaa urheiluhullua isää kohtaan. Loppu oli pienoinen pettymys - paremminkin olisi voinut käydä ja jäin miettimään sitäkin, oliko kaikki lopulta vain isän syytä; olisihan sen pelin voinut joku muukin viheltää poikki ennen kuin oli liian myöhäistä.
Minulla on sellainen ärsyttävä pikkutarkka tapa löytää kirjoista faktavirheitä; kaksi pisti tässä silmään: tuskin minkäänlaista rinnallevetoa saa aikaiseksi vastaotteella :) eikä ysiluokalla opiskella historiaa - muut epäuskottavuudet jääköön mielipideasioiksi.
Kirjaa siis suosittelen toki kaikille jotka eivät lukemastaan herkästi ahdistu :)
Minulla on sellainen ärsyttävä pikkutarkka tapa löytää kirjoista faktavirheitä; kaksi pisti tässä silmään: tuskin minkäänlaista rinnallevetoa saa aikaiseksi vastaotteella :) eikä ysiluokalla opiskella historiaa - muut epäuskottavuudet jääköön mielipideasioiksi.
Kirjaa siis suosittelen toki kaikille jotka eivät lukemastaan herkästi ahdistu :)
January 6, 2020
Miika Nousiaisen Maaninkavaara on tragikoominen kertomus isästä joka ei osaa käsitellä suruaan oikein, vaan pakkomielteisesti yrittää tehdä tyttärestään Suomen seuraavaa huippukestävyysjuoksijaa hinnalla millä hyvänsä. Harvoin olen ärsyyntynyt, tuskastunut, jopa raivostunut kirjan päähenkilöön kuin Martti-isään. Teini-ikäinen tytär tekee kaikkensa, melkein menettää henkensä juoksemalla, jotta isä ei vaan luhistuisi surunsa alla. Äiti on vässykkä, joka on jo niin tottunut miehensä kummallisuuksiin, ettei tajua milloin raja ylittyy. Ihan mieletön kertomus, joka osoittaa sen miten pakkomielle voi saada otteensa, mutta kuinka siitäkin voi selvitä. Nousiainen jatkaa tällä teoksellaan Vadelmavenepakolaisesta tuttua terävää ihmiskuvausta kaikessa sen raadollisuudessa. Vahva suositus!
December 28, 2018
Kirja lähtee liikkeelle surullisissa merkeissä, kun Huttusen perheen poika Jarkko, lupaava kestävyysjuoksija, katoaa laivaristeilyn aikana. Hänen epäillään hypänneen yli laidan jäiseen mereen.
Muu perhe - äiti Sirkka, isä Martti ja sisko Heidi - on luonnollisesti järkyttynyt tapauksesta. Pian toivo Jarkon löytymisestä vaihtuu epätoivoon ja hyväksyntään pojan kuolemasta. Eniten hukassa tuntuu olevan perheenisä Martti, jonka elämä on ollut vain ja ainoastaan kestävyysjuoksu ja Jarkon valmentaminen. Maanisesti kotimaiseen kestävyysjuoksuun suhtautuva Martti ihailee mm. Nurmea, Maaninkaa ja Vainiota. Siinä missä keskiverto suomalainen perhe tekisi retken Linnanmäelle, vierailevat Huttuset isän toivomuksesta mieluummin Paavo Nurmen patsaalla. Vuokatin sijaan lomaretkelle lähdetään Martti Vainion perustamaan Lomakouheroon Karstulaan, Keski-Suomeen. Siellä niitä Vainion mitalikahvejakin juotiin vuonna 1983.
No nyt tältä kaikelta vouhotukselta on pudonnut pohja, kun ei ole enää poikaa, jota valmentaa. Jarkon oli tarkoitus tuoda suomalaisen kestävyysjuoksun kunnian päivät takaisin. Se syö isä Marttia. Empaattinen teinityttö Heidi tarjoutuu kuitenkin aloittamaan oman juoksu-uransa isänsä valmennuksessa. Jos se toisi jotakin helpotusta isän surutyöhön. Nyt onkin kyse siitä, kuinka pitkälle isä ja tytär ovat valmiita menemään, jotta Heidistä saadaan leivottua uusi kestävyysjuoksun toivo. Vai onko lopulta kyse siitä, kuinka pitkälle Heidi on valmis menemään miellyttääkseen isäänsä?
Annan kirjalle ⭐⭐⭐⭐.
Asioita, joista pidin Maaninkavaara-kirjassa:
+ Aiheena urheilu, kestävyysjuoksu. Tarinan ohella kirjassa paljastuu erikoista nippelitietoa maamme kestävyysjuoksijoista.
+ Henkilöt hyviä: tarinaa seurataan tyttären Heidin ja isä Martin näkökulmista. Esiin tulee kahden eri sukupolven näkökulmat, myös ns. tavallisen ja hullun ihmisen ajattelumallit.
+ Yhtenä kirjan teemana on muuttuva maailma. Martti hakee katsantoa elämään juoksemisesta. Nyky-Suomi nähdään ongelmana, Heidin sukupolvi on pilalla, sähly on lajina syrjäyttänyt juoksun. Urho Kekkosen presidenttikaudella olympiamitaleja sateli. Nyt on toisin.
Muu perhe - äiti Sirkka, isä Martti ja sisko Heidi - on luonnollisesti järkyttynyt tapauksesta. Pian toivo Jarkon löytymisestä vaihtuu epätoivoon ja hyväksyntään pojan kuolemasta. Eniten hukassa tuntuu olevan perheenisä Martti, jonka elämä on ollut vain ja ainoastaan kestävyysjuoksu ja Jarkon valmentaminen. Maanisesti kotimaiseen kestävyysjuoksuun suhtautuva Martti ihailee mm. Nurmea, Maaninkaa ja Vainiota. Siinä missä keskiverto suomalainen perhe tekisi retken Linnanmäelle, vierailevat Huttuset isän toivomuksesta mieluummin Paavo Nurmen patsaalla. Vuokatin sijaan lomaretkelle lähdetään Martti Vainion perustamaan Lomakouheroon Karstulaan, Keski-Suomeen. Siellä niitä Vainion mitalikahvejakin juotiin vuonna 1983.
No nyt tältä kaikelta vouhotukselta on pudonnut pohja, kun ei ole enää poikaa, jota valmentaa. Jarkon oli tarkoitus tuoda suomalaisen kestävyysjuoksun kunnian päivät takaisin. Se syö isä Marttia. Empaattinen teinityttö Heidi tarjoutuu kuitenkin aloittamaan oman juoksu-uransa isänsä valmennuksessa. Jos se toisi jotakin helpotusta isän surutyöhön. Nyt onkin kyse siitä, kuinka pitkälle isä ja tytär ovat valmiita menemään, jotta Heidistä saadaan leivottua uusi kestävyysjuoksun toivo. Vai onko lopulta kyse siitä, kuinka pitkälle Heidi on valmis menemään miellyttääkseen isäänsä?
Annan kirjalle ⭐⭐⭐⭐.
Asioita, joista pidin Maaninkavaara-kirjassa:
+ Aiheena urheilu, kestävyysjuoksu. Tarinan ohella kirjassa paljastuu erikoista nippelitietoa maamme kestävyysjuoksijoista.
+ Henkilöt hyviä: tarinaa seurataan tyttären Heidin ja isä Martin näkökulmista. Esiin tulee kahden eri sukupolven näkökulmat, myös ns. tavallisen ja hullun ihmisen ajattelumallit.
+ Yhtenä kirjan teemana on muuttuva maailma. Martti hakee katsantoa elämään juoksemisesta. Nyky-Suomi nähdään ongelmana, Heidin sukupolvi on pilalla, sähly on lajina syrjäyttänyt juoksun. Urho Kekkosen presidenttikaudella olympiamitaleja sateli. Nyt on toisin.
July 30, 2025
Ehkä oikeesti silleen 2,5/5. Kirjan tarinan ja dialogin tavoite on tietty naurattaa, mut aina ku satiiri ei onnistu naurattamaan, tuntuu se lähinnä ehkä kiusalliselta. Jotkut Martin ylilyönneistä ja absurdeista päähänpinttymistä sai kyllä nauramaan ihan ääneen, Heidin mahdollisimman yksinkertaistetut teiniajatukset sen sijaan vaivaantumaan.
January 14, 2023
Nauroin välillä ääneen, mutta ymmärrän myös miksi tämä voi olla jollekin ahdistava kirja.
October 16, 2023
En ole lukenut Nousiaisen kirjoja ennen. Tämä oli huippu ahdistavuudessaan ja hauskuudessaan; sitä paitsi täynnä mahtavasti muotoiltua nostalgiaa Marie-kekseistä ja muusta omasta lapsuudesta tutusta. Pitää ostaa keksipaketti ja lähteä lenkille.
July 13, 2024
Kolmas lukemani Nousiaisen kirja. Aiemmin on tullut luettua Pintaremontti (Otava 2020) ja Vadelmavenepakolainen (Otava 2007).
Pidän Nousiaisen tyylillisistä valinnoista tässä kirjassa. Tyttären ja isän näkökulmien vaihtelu auttaa lukijaa paremmin ymmärtämään henkilöhahmojen ajatuksia. Minusta hahmojen ongelmana oli yksiulotteisuus, sillä kirjan henkilöhahmojen luonteenpiirteet pystyy kiteyttämään muutamaan virkkeeseen. Toisaalta en oikein odottanutkaan kirjalta mitenkään mutkikkaasti suunniteltuja hahmoja, sillä kyseessä on melko lyhyt ja erittäin helppolukuinen teos. Martin hahmossa jäi harmittamaan hahmon yhtäläisyydet Vadelmavenepakolaisen päähenkilön, Mikon kanssa. Molempia hahmoja yhdistää pakkomielle heidän omaan kiinnostuksen kohteeseen (Martilla juokseminen, Mikolla ruotsalaisuus). Kirjan tarkoituksena oli Martin pakkomielle juoksemiseen, mutta minusta sitä olisi voinut lähestyä hieman eri tavalla, esim. pakkomielle olisi voinut johtua jostain traumasta tai mielenterveyden ongelmasta, eikä vaan käsistä lähteneenä harrastuksena.
Kirja tosin eroaa Vadelmavenepakolaisesta sen verran, että Martti itse ei yritä juosta. Martti saa tyttärensä harjoittamaan hänen pakkomiellettään.
Heidin hahmo oli ihan hyvin kirjoitettu, tavallinen teinityttö, mutta Heidin naiivius häiritsi osittain. Toisaalta hahmon naiivius varmaan kuuluu asiaan, tyttöhän on tavallinen teini, joka on kiinnostunut parisuhteista ja pojista.
Isoin kehuni kohdistuu Nousiaisen asiantuntijuuteen. Kirjasta oppii aika paljon suomalaisesta juoksuhistoriasta, treenaamisesta ja "juoksuslangista". Uskon kirjan tiedot faktuaalisiksi ja mikäli Martin väittämät juoksemisen historiasta, palautumisesta ja treeneistä eivät pidä paikkaansa, on Nousiainen ainakin osannut esittää Martin hahmon ja juoksemiseen liittyvät tiedot hyvin vakuuttavina. Mitä juoksemisen historiaan tulee, on Martti hyvin vakuuttava ja hän usein pyytämättä ylpeilee tiedoillaan.
Perhedynamiikka on kirjassa hyvin kiinnostava. Yllätyin perheenjäsenten reaktiosta Jarkon katoamiseen. Kaipasin kirjaan ehkä enemmän kadonneen veljen käsittelyä, Jarkko tuntui jäävän nopeasti sivuseikaksi sen jälkeen, kun Heidi aloitti juoksemisen.
Mukava lukukokemus, vaikka tarina oli loppujen lopuksi aika ennalta-arvattava. . Uskon kirjan purevan paremmin nuoriin ihmisiin. Yläasteikäisille tarina on todennäköisesti hauskempi ja yllättävämpi.
Pidän Nousiaisen tyylillisistä valinnoista tässä kirjassa. Tyttären ja isän näkökulmien vaihtelu auttaa lukijaa paremmin ymmärtämään henkilöhahmojen ajatuksia. Minusta hahmojen ongelmana oli yksiulotteisuus, sillä kirjan henkilöhahmojen luonteenpiirteet pystyy kiteyttämään muutamaan virkkeeseen. Toisaalta en oikein odottanutkaan kirjalta mitenkään mutkikkaasti suunniteltuja hahmoja, sillä kyseessä on melko lyhyt ja erittäin helppolukuinen teos. Martin hahmossa jäi harmittamaan hahmon yhtäläisyydet Vadelmavenepakolaisen päähenkilön, Mikon kanssa. Molempia hahmoja yhdistää pakkomielle heidän omaan kiinnostuksen kohteeseen (Martilla juokseminen, Mikolla ruotsalaisuus). Kirjan tarkoituksena oli Martin pakkomielle juoksemiseen, mutta minusta sitä olisi voinut lähestyä hieman eri tavalla, esim. pakkomielle olisi voinut johtua jostain traumasta tai mielenterveyden ongelmasta, eikä vaan käsistä lähteneenä harrastuksena.
Kirja tosin eroaa Vadelmavenepakolaisesta sen verran, että Martti itse ei yritä juosta. Martti saa tyttärensä harjoittamaan hänen pakkomiellettään.
Heidin hahmo oli ihan hyvin kirjoitettu, tavallinen teinityttö, mutta Heidin naiivius häiritsi osittain. Toisaalta hahmon naiivius varmaan kuuluu asiaan, tyttöhän on tavallinen teini, joka on kiinnostunut parisuhteista ja pojista.
Isoin kehuni kohdistuu Nousiaisen asiantuntijuuteen. Kirjasta oppii aika paljon suomalaisesta juoksuhistoriasta, treenaamisesta ja "juoksuslangista". Uskon kirjan tiedot faktuaalisiksi ja mikäli Martin väittämät juoksemisen historiasta, palautumisesta ja treeneistä eivät pidä paikkaansa, on Nousiainen ainakin osannut esittää Martin hahmon ja juoksemiseen liittyvät tiedot hyvin vakuuttavina. Mitä juoksemisen historiaan tulee, on Martti hyvin vakuuttava ja hän usein pyytämättä ylpeilee tiedoillaan.
Perhedynamiikka on kirjassa hyvin kiinnostava. Yllätyin perheenjäsenten reaktiosta Jarkon katoamiseen. Kaipasin kirjaan ehkä enemmän kadonneen veljen käsittelyä, Jarkko tuntui jäävän nopeasti sivuseikaksi sen jälkeen, kun Heidi aloitti juoksemisen.
Mukava lukukokemus, vaikka tarina oli loppujen lopuksi aika ennalta-arvattava. . Uskon kirjan purevan paremmin nuoriin ihmisiin. Yläasteikäisille tarina on todennäköisesti hauskempi ja yllättävämpi.
October 14, 2020
Antaisin kolme ja puoli tähteä jos se olisi mahdollista.
Miika Nousiaiselle tyypillistä leppoisaa huumoria. Hahmot ovat kilttejä, mutta erehtyväisiä. Kuten Nousiaisen kirjoissa usein, tässäkin mennään syvälle johonkin erikoisaiheeseen eli juoksuun.
"Vaikka marathon on pitkä ja tuskainen, en haluaisi verrate meidän perheen surua nykymaratoniin. Siitä on tehty elämys, joka vie mielikuvaa kauemmaksi jouksemisesta. Se on kansanhuvia, jota harjoitellaan työporukassa simpsakan ohjaajan neuvoilla. Siinä sitten löntystellään talvi tavoitteen eteen. Keväällä tehdään retki Tukholmaan. Olisi tuo maraton Helsingissäkin, mutta kun se on syksyllä. Ikävä harjoittelu pilaa kesän terassikauden. On se niin väärin kun juoksu pilaa kaiken. Laivalla hankitaan viimeisen teknologian mukaiset vaatteet. Nättiä väriä tietenkin. Ne päällä lyllerretään reitti kuuteen tuntiin. Mikä helvetin saavutus on kuuden tunnin maraton? Se on arkiliikuntaa, kävelylenkki."
Miika Nousiaiselle tyypillistä leppoisaa huumoria. Hahmot ovat kilttejä, mutta erehtyväisiä. Kuten Nousiaisen kirjoissa usein, tässäkin mennään syvälle johonkin erikoisaiheeseen eli juoksuun.
"Vaikka marathon on pitkä ja tuskainen, en haluaisi verrate meidän perheen surua nykymaratoniin. Siitä on tehty elämys, joka vie mielikuvaa kauemmaksi jouksemisesta. Se on kansanhuvia, jota harjoitellaan työporukassa simpsakan ohjaajan neuvoilla. Siinä sitten löntystellään talvi tavoitteen eteen. Keväällä tehdään retki Tukholmaan. Olisi tuo maraton Helsingissäkin, mutta kun se on syksyllä. Ikävä harjoittelu pilaa kesän terassikauden. On se niin väärin kun juoksu pilaa kaiken. Laivalla hankitaan viimeisen teknologian mukaiset vaatteet. Nättiä väriä tietenkin. Ne päällä lyllerretään reitti kuuteen tuntiin. Mikä helvetin saavutus on kuuden tunnin maraton? Se on arkiliikuntaa, kävelylenkki."
January 20, 2018
Heilahteli kahden ja kolmen tähden välillä. Juoksuvalmennuksen kuvaus oli viihdyttävää, kuoleman ja muiden synkkien teemojen mukaan tuominen toi vähän syvyyttä, juttu luisti sulavasti. Kokonaisuutena kuitenkin kökköhauskaa. Ja vaikka hauskuus perustui ylilyönteihin, niin voisi vähän kiinnittää huomiota siihen, onko tarina "uskottava". Miksei edellinen valmennettava tullut juuri lainkaan isän mieleen tytärtä valmentaessa? Aiemmat treeniohjelmat, kellotetut ennätykset, tekniikkavirheet, ylikunnot ja oksennukset, vanhat kisamatkat? Miten on mahdollista, että juoksufanaatikon ja kilpajuoksijan kanssa samassa perheessä eläneet vaimo ja juoksua olevinaan aiemminkin harrastanut tytär olivat pihalla keskeisistä treeniin liittyvistä käsitteistä ja lajin historiasta? Jne.
October 1, 2025
Inledande 2/3 var allt annat än sprittande och jag höll faktiskt på att lämna boken flera gånger. Stagnation i 250 sidor.
Men sist tredjedelen räddar helheten och karaktärerna vaknar till liv på upploppet. Man får en förståelse för alla och en insikt i att allting inte är så svartvitt.
Men trots det kräver boken en hel del av läsaren och en viss grad av masochism. Men igenkänningsfaktorn för ett barn av 1980-talet med idrottsintresse är väl det som gör att man orkar igenom den.
Dessutom lämnar översättningen en del att önska, många finska säregenheter har döpts om till rikssvenska trots att det finns motsvarande finlandssvenska termer. Jag är rätt säker på att finskspråkiga originalet hade varit att föredra.
Men sist tredjedelen räddar helheten och karaktärerna vaknar till liv på upploppet. Man får en förståelse för alla och en insikt i att allting inte är så svartvitt.
Men trots det kräver boken en hel del av läsaren och en viss grad av masochism. Men igenkänningsfaktorn för ett barn av 1980-talet med idrottsintresse är väl det som gör att man orkar igenom den.
Dessutom lämnar översättningen en del att önska, många finska säregenheter har döpts om till rikssvenska trots att det finns motsvarande finlandssvenska termer. Jag är rätt säker på att finskspråkiga originalet hade varit att föredra.
June 28, 2018
Mietin kauan olisiko tämä kahden vai kolmen tähden kirja. Päädyin kolmeen, kun tarina oli kuitenkin hyvin kirjoitettu ja urheiluhulluus todellakin oli hulluutta.
Minusta alun tapahtumat jäivät jotenkin käsittelemättä kunnolla, vaikka ne toimivat lähtökohtana kaikelle muulle. Toisaalta humoristinen ote ei varmaan olisi sallinut syvempää asioiden pyörittelyä.
Tämä oli nopea lukea, mutta urheiluteema ei kiinnostanut henkilökohtaisesti. Itse tarinassa on sävyjä uhrautumisesta, pakkomielteisyydestä ja hyvän löytämisestä pahan jälkeen.
Minusta alun tapahtumat jäivät jotenkin käsittelemättä kunnolla, vaikka ne toimivat lähtökohtana kaikelle muulle. Toisaalta humoristinen ote ei varmaan olisi sallinut syvempää asioiden pyörittelyä.
Tämä oli nopea lukea, mutta urheiluteema ei kiinnostanut henkilökohtaisesti. Itse tarinassa on sävyjä uhrautumisesta, pakkomielteisyydestä ja hyvän löytämisestä pahan jälkeen.
February 4, 2019
Pakkomielteisesti juoksuun suhtautuvan isän kuvaus on uskottavaa. Perheen meneminen mukaan isän maailmaan herättää ajatuksia - näinhän perheet usein toimivat olkoon yhden jäsenen ideologia tai toimintatapa järkevää tai ei. Huumoria tämä teos ei sisällä yhtä paljon kuin Nousiaisen aiemmat. Paikoitellen kirjailijan samaistuminen teini-ikäisen tytön ajatteluun tuntuu ontuvan. Heidin ajatukset tuntuvat enemmänkin ajatuksilta, joita aikuinen mies uskoo tytön ajattelevan. Myös jotkut Heidin sanomiset vanhemmilleen kuulostivat epäuskottavilta 15/16-vuotiaan suuhun.
August 6, 2017
Luin kirjan kovasti hyppimällä, sen verran pysähtyi silmä joka kappaleeseen, että vielä lukemiseksi lasketaan. Joko minä vastustin kirjaa, tai kirja minua, mutta tarina ei lähtenyt kulkemaan. Ehkä en sopinut kohderyhmään, ehkä Nousiaiselle tyypillinen yksi kunnon hahmo ja kourallinen kiiltokuvanohuita sivuhenkilöitä ei tarjonnut samaistumiskohteita. Ehkä urheilukirja on urheilukirja, vaikka voissa paistaisi.
January 1, 2025
Kirja valmentaja-isän päähänpinttymistä ja kaiken muun ohittavasta tavoitteesta: tyttärestä tehdään huippujuoksija. Isällä ahdistava ja ärsyttävä maailmankuva, jossa kaikki asiat nähdään vain menneen maailman juoksijasankareiden kautta. Tytär taipuu rakkaudesta isään, mutta raja tulee lopulta vastaan.
September 5, 2023
Hyvä kirja vähän liian tohkeissaan olevasta kestävyysjuoksuintoilijasta perheineen.
Tosin vähän tunkkaisen kuvan kirja antoi juoksemisesta noin yleensä, onhan siinä paljon hyvääkin. Siitä pieni miinus.
Tosin vähän tunkkaisen kuvan kirja antoi juoksemisesta noin yleensä, onhan siinä paljon hyvääkin. Siitä pieni miinus.
May 3, 2024
Eka mun lukema Nousiaisen kirja ja jostain syystä siis yllätyin tätä lukiessani kuinka hauskaa tekstiä se mies kirjottaa. Hyvää kielenkäyttöö ja teksti imasee hyvin sisäänsä vaikka en suomalaisen kestävyysjuoksun historiasta mitään tiiäkkään.
June 2, 2025
Ei aivan vetänyt vertoja juurihoidolle tai vadelmavenepakolaiselle, mutta joka tapauksessa hyvä teos. Nopeasti luettu ja Nousiaisen tuttu tyyli pääsi oikeuksiinsa vaikka urheilu ei itseäni aiheena niin kiinnosta.
April 18, 2017
Vadelmavenepakolaisen tyyliä jatkava kirja suomalaisista pakkomielteistä; "Teidän harrastus, meidän elämäntapa".
November 6, 2017
Hieno maaninen hahmo tuo Martti Huttunen.
November 14, 2017
Hauska sellaisella suomalaisella synkällä tavalla.
October 23, 2018
Huumori on vaikea laji, tuli taas todistetuksi.
August 31, 2019
Parempi kuin Nousiaisen Vadelmavenepakolainen
September 26, 2019
Kirjoitusasu jotenkin kömpelö. Aihe ja sisältö loistava. Tykkäsin erityisesti vertauksista Suomen juoksijoihin ja absurdista totaalifaniudesta.
April 10, 2020
Tragikomiikkaa ja uskottavia ihmishahmoja parhaimmillaan.
June 2, 2020
Tämä ei ollut niin hauska kuin Vadelmavenepakolainen tai Juurihoito. Arvosana 3- tai 2,5.
June 26, 2020
Nousiaisen tyylissä on jotain hauskaa. Muttei yllä Metsäjätin tai vadelmavenepakolaisen tasolle.
Displaying 1 - 30 of 70 reviews