Koko elämä on edessä – kun vain tietäisi, mitä sillä tekisi. Susanna on muuttanut lukion jälkeen uuteen kaupunkiin seurustelukumppaninsa Kirsikan kanssa. Kirsikka opiskelee yliopistossa, Susanna taas ei löydä suuntaansa yhtä helposti. Kaikki entiset kiintopisteet – koti, koulu, pianonsoitto, vanhat ystävät – ovat kadonneet. On vain Kirsikka, jonka uudet kuviot tuntuvat muuttavan hänet täysin vieraaksi.
Pitkän syksyn ja talven aikana Susannan apuna on Chopin, ja säveltäjän avulla Susanna viimein löytää oman sävelensä.
Valoisa ja toivontäyteinen tarina on jatkoa Salla Simukan esikoiskirjaan Kun enkelit katsovat muualle.
EN: Salla Simukka is Finnish writer and translator who lives in Tampere. She has studied Nordic philology, Finnish language, general literature, creative writing and women's studies at the University of Turku.
Besides books, Simukka writes book reviews for the newspapers Helsinkin Sanomat and Hämeen Sanomat.
FI: Salla Simukka on Tampereella asuva suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hän on opiskellut Turun yliopistossa pohjoismaista filologiaa, suomen kieltä, yleistä kirjallisuustiedettä, luovaa kirjoittamista ja naistutkimusta.
Kirjojen lisäksi Simukka kirjoittaa kirja-arvosteluja Helsingin Sanomiin ja Hämeen Sanomiin.
Tässä toisessa osassa tarinaa kerrotaan Susannan näkökulmasta. Susanna ja Kirsikka ovat muuttaneet yhdessä Turkuun, Kirsikka opintojen vuoksi ja Susanna vain Kirsikan vuoksi. Susanna ei oikein tiedä mitä hän tekisi elämällään ja päätyy rahatilanteen vuoksi tylsistyttävään työhön.
Ensimmäisessa osassa kirjan hahmot tuntuivat todella lapsellisista ikäisikseen ja tässä osassa he tuntuivat vieläkin lapsellisemmilta. Kirjan kerronta oli mukavan nopealukuista, mutta ei se juoni ollut mitenkään kummoisempi ja henkilöhahmot sitäkin rasittavampia.
tää oli ihan söpö :3 uskon että oisin nauttinu tästä vähän nuorempana enemmä😅 wlw kirjat on kuitenki aina plussaa! . vähän ärsytti välillä päähenkilöiden draamailu (rakastan draamaa mut vähä riippuu draamasta xd). semmonen kommunikaatio ongelmista johtuvat riidat on aina vähä rasittavii xd😆 . täs käsiteltii kuitenki tosi tärkeitä aiheita! ystävyyttä ja yksinäisyyttä ja rakkautta ja eroa✨ myös osa hahmoista oli kyllä super ihania!!
Kun olin lukemassa Kun enkelit katsovat muualle, ajattelin, että se oli todella todellinen ja siksi pidin siitä. Nyt ajattelen, että Minuuttivalssi on hieman liian todellinen. Kaikki Susannan tunteet ovat täysin oikeutettuja, mutta olin odottanut samanlaista söpöä romanssia kuin ensimmäinenkin sarjan osa. Teknisesti tarina loppui onnellisesti, mutta koko kirjan ajan näytti siltä, että Kirsikan ja Susannan välinen suhde oli hieman toksinen. Ehkä tilanne muuttui, kun Susanna päätti vihdoin, mitä haluaa elämällään tehdä, mutta itse ajattelen, että olisi molemmille osapuolille parempi, jos he eivät olisikaan päätyneet yhteen.
Susannan ahdistus tulevaisuudesta iski. Paremmin kirjoitettu kuin edellinen osa, joskaan sen höttöisyydestä ja suloisuudesta ollut enää jäljellä mitään.
Nopeasti luettava, Kun enkelit katsovat muualle -kirjan itsenäinen jatko-osa. Minuuttivalssi on myös rakkaustarina, joka kerrotaan tällä kertaa Susannan näkökulmasta. Susanna ja Kirsikka ovat muuttaneet opiskelukaupunkiin yhteiseen asuntoon, mutta arki ei osoittaudu järin ruusuiseksi.
Minuuttivalssin säveltäjä Chopin alkaa kiinnostaa Susannaa. Hän perehtyy Chopinin ja George Sandin rakkaustarinaan ja hakee siitä yhteyksiä omaan elämäänsä. On helppo tunnistaa tällainen elämäkertoihin samaistuminen.
Viihdyttävää nuortenromaania olisi lukenut pitempäänkin. Myös toimitustyötä olisi voinut harrastaa enemmän: isojen alkukirjainten ja pilkkujen käyttö ei ole lainkaan niin vaikeaa kuin voisi kuvitella.
Ei ollut mitään kauniimpaa kuin haluava nainen, joka kaartui rakkaansa yllä kuunsiltana. (s. 46)
Minuuttivalssi on jatkoa Kirsikan ja Susannan tarinalle, mutta nyt Susannan näkökulmasta. Nimikin vihjaa Susannan suuresta mielenkiinnosta musiikkia kohtaan. Susanna ja Kirsikka ovat nyt 19-vuotiaita ja muuttaneet yhteiseen asuntoon Turkuun. Kirja onkin selvästi aikuisempi, siinä on mukana seksiä ja käsitellään jo kotoa pois muuttaneiden nuorten naisten elämää. Tyttöjen elämää alkaa melko pian säröttää heidän erilaiset elämänpiirinsä: Kirsikka opiskelee yliopistossa ja saa kavereita sieltä, kun taas Susanna ei oikein tiedä mihin lähtisi opiskelemaan, ja hakee lopulta marketin kassalle töihin. Tytöille tulee riitaa tämän tästä siitä, kun kumpikaan ei oikein ymmärrä toisen tilannetta. Toki heillä on myös hyviäkin hetkiä, mutta ne alkavat kuukausi kuukaudelta hälvetä.
Heidän yhdessäolostaan oli tullut pelkkää arkea, samassa sängyssä nukkumista ja yhteisiä ruokailuhetkiä. Mutta ehkä niin aina kävikin pidemmässä suhteessa, Susanna mietti. Ehkä niin oli tarkoituskin olla. (s. 88)
Susanna on välillä lapsellisen mustasukkainen jurnottaja, mutta onneksi löytää SETA:n bileistä itselleen uusia ystäviä, Tommin ja Hennan. Kirsikka tuntuu kuitenkin etääntyvän kirjoitushommiinsa, eikä helliä hetkiäkään tunnu olevan enää tyttöjen välillä niin usein kuin ennen. Susanna perehtyy Chopinin elämästä kertovaan kirjallisuuteen. Kirjan tarinaa rytmittääkin kivasti Chopinin elämästä kirjoitetut katkelmat, ja tuleepahan kyseinen taiteilijasuuruus myös välillä Susannan uniinkin. Susannan äiti on kuollut hänen ollessaan pieni, ja se tuottaa usein tytölle vieläkin tuskaa. Hän ei oikein kykene soittamaan pianoakaan enää niin kuin ennen.
- Miten susta on tullut noin täydellinen? - Oikealla ravinnolla ja tiukalla kasvatuksella, Kirsikka vastasi. (s. 61)
Pidän huomattavasti enemmän tästä Minuuttivalssin tarinasta kuin edellisestä osasta Kun enkelit katsovat muualle. Tämä on loistavasti rakennettu kasvukertomus, jossa tuore avopari kohtaa tavallisimpia ongelmia, mutta lopulta selvittävät ne. Susanna kypsyy ja kasvaa tarinan myötä ja tajuaa, mikä on lopulta tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Musiikkikin taas löytyy hänen elämäänsä, kun hän saa asiat selkiytymään.
- Kaikki olettaa, että tämänikäisenä pitäisi tietää, mitä tahtoo tehdä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. En mä ainakaan tiedä. Enhän mä edes tiedä, mitä mä tahdon tehdä ensi kesänä, Susanna sanoi. (s. 132)
Minuuttivalssi ansaitsee yhden tähden edeltäjäänsä enemmän, sillä se sai lukiessa tuntemaan jotain.
Sekä Kun enkelit katsovat muualle että Minuuttivalssi kärsivät huonosta ihastumisen ja rakkauden tunteiden kuvailusta. Romantiikka, kiintymys ja seksuaalinen vetovoima eivät anna minulle mitään, eivätkä tunnu uskottavilta. Sen sijaan kuvailut Susannan pahoinvoinnista ja kirjaa eteenpäin kantava pelko elämän kiintopisteeksi muodostuneen ihmissuhteen kariutumisesta ovat voimakkaita.
Jos siis jaksaa kahlata läpi Chopin-osuudet.
P.S. Jos luit Simukan kirjat nuorena, suosittelen todella lämpimästi Rauman esikoisteosta Katoamisten kirja.
Luin heti ensimmäisen osan perään tämän jatko-osan. Tämä osa oli ehkä vähän parempi ja ehkä pääsi jo vähän syvemmällekin. Silti jostain syystä jäi hieman pinnallinen olo tästäkin osasta. Kirjoittaminen oli ihan sujuvaa kyllä ja huomasi, että kehittymistä siinä oli tapahtunut. Päähenkilöille lähetetyt kirjeet olisi saanut jättää pois, en oikein ymmärtänyt niiden tarkoitusta kirjassa, koska eivät tuoneet mielestäni mitään uutta tmv.itse kirjaan.
Kuuntelin äänikirjana ja tämä sekä ensimmäinen osa olivat erikseen. Mielestäni sekä tämä että se olisivat saaneet olla yksien kansien välissä, vaikka olivatkin tavallaan eri tarinoita ja yksittäisenä osanakin ihan okei. Mutta koin, että olisivat sopineet yhdeksi kirjaksi, kahden kertojan kirjaksi.
Hankala päättää kolmen ja kahden tähden välillä, menköön sitten kolmena. Pidin ensimmäisestä osasta selkeästi enemmän. Tarina saisi olla pidemmässä muodossa, jotta siitä saisi jotain irti. Ymmärrän Susannaa ja varhaisaikuisuutta, mutta kirja ja kertomus eivät oikein tunnu tukevan hahmojaan. Kirsikkakin on jotenkin outo ensimmäiseen osaan peilaten, olkoonkin että välissä on tapahtunut kasvamista ja aikuistumista. Kerrankin olisin tainnut olla iloinen, jos hahmot olisivat todella eronneet. Yhteenpaluun oli varmaankin tarkoitus olla hellyttävä, mutta ei. Juoni kuitenkin etenee selkeästi ja paikoin tuo esille sitä, miten ongelmallista kasvaminen toisinaan on. Dialogikin toimii ja jotkut tuokiokuvat ovat hienoja.
This entire review has been hidden because of spoilers.
ihana jatko-osa susannan ja kirsikan tarinalle. tykkäsin kuinka ekassa kirjassa keskityttiin enemmä kirsikkaa ja nyt susannaan. tää oli ehkä surullisempi kuin ”kun enkelit katsovat muualle”. pystyin samaistumaa susannan ongelmiin ittensä kaa ja siks tää oliki vähä vaikee lukee. rakastan tänki kirjan nimee ja miten se litttyy näihin hahmoihin ja tarinaan. tosi hyvin kirjoitettu!! rankempi kuin eka osa, todellakin. nyt haluun vaa lukee nää uudestaa aah..
Mielenkiintoinen jatko Susannan ja Kirsikan tarinalle. Mukava, että tämä kirja kerrottiin Susannan näkökulmasta, ja elämisen haasteet tuntuivat realistisilta ja samaistuttavilta. Tämä kirja täytyy hankkia omaankin hyllyyni.
honestly i prefer this one by far over the first book, the author seemed to pick up on what slacked previously. someone had slid a note with their socials between the pages though so maybe that affected my reading experience for the better?
Aluksi tuntui että olen liian vanha lukemaan teinien parisuhde draamaa.Mutta olikin ihan ok tarina. Nopeasti luettu (helmet 2015 haaste, kirjan voin lukea päivässä)
This was kind of the second part to the last book I read (Kun enkelit katsovat muualle) and it filled the story a little. Now the main character wasn't Kirsikka. It was her girlfriend Susanna. Kirsikka and Susanna moved from Tampere to Turku and now Kirsikka is studying and Susanna doesn't know what to do with her life and what she really wants. This book was again a beautiful piece from Salla Simukka! Beautiful words and everything. A lovely story (again goodly short) about life struggles and being an adult. The characters were amazing ecspecially Tommi!