Mitä seuraa kun Tuomas Holopainen kutsuu Kotiteollisuuden kotiinsa? Syntyy Ukonhauta. Se on Kotiteollisuuden 10. levy, mutta se on myös seitsemänviikkoinen aivoparaati ja viinafantasia, joka sittemmin on kulkenut legendana nimeltä Kiteen tattikarnevaalit. Kiteellä, tuolla crocks-jalkineiden ja banjonsoiton kehdossa, tästä legendasta puhutaan vieläkin vain kuiskaten.
Jouni Hynysen päiväkirjoja ja muita merkintöjä sekä Mikko Karmilan valokuvia sisältävä merkkiteos dokumentoi kattavasti syksyn 2008 tapahtumat ja niiden seuraukset. Ukonhauta – Kenelle banjot soivat on tarina siitä, kuinka mies ei enää pyöritä rotsiaan vaan rotsi pyörittää miestä.
Päiväkirja Kotiteollisuuden Ukonhauta levyn levytyksestä.
On kyllä aivan uskomaton mysteeri miten Ukonhauta on saatu äänitettyä saati kuulostamaan jopa niin hyvältä!
Päiväkirjaa lukiessa käy meinaan ilmi ettei koko 7 viikkoon, jolloin Kotiteollisuus oli äänittämässä Ukonhauta levyään Tuomas Holopaisen upeassa kodissa Kiteellä, ollut kuin ehkä 1-3 selvää päivää. Känni on ollut tosiasia melkein joka päivä ja jos ei känni niin järetön krapula.
Silti pojat saivat jotain aikaiseksi. Ja Ukonhauta levy on täynnä hienoja biisejä. On se kummallista.
Kirjassa on joukko kuvia joista hyvin selviää viinanhuuruiset tunnelmat. Ja selviääpä myös se, että Holopaisen talo on minun unelmataloni! Jestas se on upea! Minä haluan sellaisen! Ja juurikin jonnekin korpeen. Jos herra Holopainen itse joskus sattuu tätäkin lukemaan niin minuun saa ottaa yhteyttä ja kertoa taloprojektistaan. Olen erittäin kiinnostunut asiasta! :)