Joulu saapuu Pyhävirran kylän lumisiin maisemiin ja tuo mukanaan uusia käänteitä.
Kristiina Kivimaan arki on asettunut Kahvila Koivuun. Kun kylä alkaa vetää lisää turisteja puoleensa, Krisse tarttuu tilaisuuteen. Järven rannalle aukeaa maalaishotelli Koivu, jonka vieraita hemmotellaan vastaleivotulla taatelikakulla.
Hotellin ja kahvilan pyörittäminen rinnakkain on kuitenkin täyttä työtä. Kun hollantilaiset lumilautailijat jäävät kiinni lumimyrskyyn, katot vuotavat ja sähköt katkeilevat, Krissestä alkaa tuntua, että hän on haukannut liian ison palan. Kunnanjohtaja Tommi tuntuu kumman etäiseltä, sadan vuoden takaiset tapahtumat alkavat kummitella nykypäivässä, ja Krisse tajuaa, että myös hänen läheisin ihmisensä salaa häneltä jotakin.
Kun ovi uuteen ihmissuhteeseen näyttäisi olevan auki, Krisse joutuu päättämään, kuinka paljon painoarvoa toisten mielipiteille ja toiveille voi laittaa.
Jos rakastit lapsena Viisikoiden ruokakuvauksia, tämän kirjan äärellä voit kokea samanlaista ruokaeuforiaa! Aivan ihania menuita ja ruokailukohtauksia! Ruoan lisäksi kahvila Koivun ja Krissen hotellin tunnelma ovat kirjassa parasta.
Dialogi on monessa paikassa tuskastuttavan suorasukaista, latteaa ja jopa tylsää, eikä lukijalle jätetä hirveän paljon oivallettavaa rivien väleihin. Jään kaipaamaan enemmän subdialogia.
Sisällissotasivujuoni ei oikein tuntunut istuvan kokonaisuuteen ja tuli loppupuolella mukaan niin yllättäen, että hämmennyin. Vaikka ensimmäisessäkin osassa oli mukana vakavampi teema, se istui kokonaisuuteen paremmin ja sivujuonta kuljetettiin teoksen läpi onnistuneemmin.
Lopussa Tommin käytös olisi itselleni iso punainen lippu (kuka ostaa seurustelukumppaninsa naapurista asunnon kertomatta tälle?!), mutta onneksi Krisse tuntui tykkäävän.
Sujuvasti etenevä kokonaisuus, mutta ehkä teksti olisi hyötynyt vielä yhdestä editointikierroksesta.
2,5/5
This entire review has been hidden because of spoilers.
Mukiinmenevä, jopa hauska nopeasti ahmittava kirja, jossa olisi ollut ainekset vielä enempään. Suurimmat juonenkäänteet oli arvattavissa, osa jopa edellisessä kirjassa Korvapuustikesä.
Ikäväkseni huomaan, etten oikeastaan juuri pidä Krissen ja mummon hahmoista. Tommikin on siinä ja siinä pidänkö vai en. Muut, ne sivuun jäävät henkilöt sen sijaan, niistä tykkään!
Näissä romanttisissa kirjoissa monesti häiritsee se vauhti ja kiire, joilla suhteita solmitaan ja sitoudutaan parin viikon jälkeen. Tässäkin Krisse murjottaa ja kiukuttelee kun toinen ei kerro synkkiä salaisuuksiaan muutaman viikon seurustelun jälkeen, vaikka ex-vaimo tietääkin niistä. Enpä kertoilis itsekään synkimpiä salaisuuksiani ihan heti. Tämä sisällissotakuvio tuntui noin muutenkin aika päälleliimatulta. Siltä että on hoksattu että draamaa kaivataan, ja kehitetty siihen sitten joku tuommoinen. Paremmin pohjustamalla siitä olis saanut tosi hienon sivujuonen tarinaan.
Toinen mikä otti päähän kirjassa, oli ihmeelliset reaktiot ja kauhistelut asioihin, jotka ei oikeastaan edes mitenkään kauhistelijalle kuuluneet. Miksi vääntää turhaa draamaa, kun olisi voinut vain sanoa että onpa kiva ja onnea teille!
Helmet- lukuhaasteessa tämä menee kohtaan 2, kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta.
Tää tuntui vähän hätäisesti kirjoitetulta kirjalta. Ekassa osassa tutuiksi tulleet hahmot jäi tässä vähän etäisiksi. Mä rakastin Korvapuustikesässä Krissen ja mummon lämmintä suhdetta, mutta tässä kirjassa se tuntui muuttuneen etäisemmäksi ja kylmemmäksi... JA anteeks mikä oli Krissen reaktio mummon uuteen kumppaniin? Se oli snadisti epämiellyttävää luettavaa. En ajatellut että Krisse olisi noin tuomitseva. Mummoa kävi vähän sääliksi siinä, vaikka kaikkien fiilikset kääntyivät lopulta positiivisiksi.
Kirjassa olevat juonenkäänteet tuntuivat päälleliimatuilta ja siltä että oli vaan pakko keksiä jotain vastoinkäymisiä ja hankaluuksia äkkiä. Mutta tottakai Krisse selvisi niistä aina loistokkaasti ja ylittäen odotukset 🥳 (ärsyttävän epärealistista 🙄). Lisäksi itseäni häiritsi todella paljon se miten kirjassa glorifioidaan burnout- kulttuuria. Krisse pyörittää hotellia sekä kahvilaa melkeinpä yksin, tehden safkat, hoitaen asiakaspalvelun ja siivoamisen. Milloin hänellä on vapaata? Milloin hän viettää aikaa kumppanin tai frendien kanssa? Ja kuumimpana kysymyksenä: milloin tulee burnout? Krissen pitäis ottaa lepoa ja lopettaa ylisuorittaminen. Ehkä kolmannessa kirjassa saadaan tällästä..? Mä todella toivon näin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Jos haluat lukea siitä, kun yrittäjä raataa hengästyttävää tahtia kahdessa yrityksessä niska limassa ja samalla sekoilee ihmissuhteissa, niin tässä sitä. Eka osa oli ihan hyvä. Tämä ei. En lue enempää tätä sarjaa.
Ihan kiva jatko-osa Korvapuustikesälle. Mitään suurta ja käänteentekevää ei tapahtunut juonen kannalta (mikä oli mielestäni vain hyvä asia). Epäuskottavaa oli Krissen työtahti niin kahvilalla kuin hotellillakin, mutta se olkoon sivuseikka. Aidon oloiset ja terveet ihmissuhteet ovat jälleen Kajannon parasta antia näin chick lit -osastolla. Veikkaan tosin, että Tommin läheisriippuvuus tulee oireilemaan seuraavassa kirjassa.
4,5 ⭐️ Heti Korvapuustikesän lopettuani, oli pakko heti päästä takaisin Pyhävirralle! Taatelitalvi sai ihanan lämpimän tunnelman luotua (vaikka ulkona paistaa aurinko ja on +20) ja nyt en malta oottaa, että pääsen Sahramisyksyssä kuulemaan miten tarina jatkuu. Jokin tässä kirjasarjassa on mikä saa mulle niin ihanan fiiliksen 🫶🏼
Tätä kuuntelemalla pääsi kivaan joulufiilikseen. Sisällöllisesti aika ennalta-arvattava ja jotkut juonikuviot tuntuivat vähän irrallisilta ja oudoilta (puna-armeija…?). Kivaa jouluhömppää kuitenkin 🎅🏻
symppis jatko-osa. kepeä ja nopea lukea. juoni oli aika ennalta-arvattava. mutta tunnelma on ihana ja mä kyllä viihdyin tän parissa ja halusin aina tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. odotan innolla seuraavaa osaa!
Tarina ei ollut paikoin kovinkaan uskottava, ja tuskastun turhien, puhumattomuudesta johtuvien suhdedraamojen ääressä helposti. Mutta onhan tässä ihana tunnelma!
3+/5. Tää oli oikeen hyvä fiilistelykirja joulukuuhun. Tykkään hirveesti siitä että tää tuntuu pääosin hyvin uskottavalta, ihmissuhteet aidoilta ja keskiössä on tosi tavalliset ihmiset. Ei kuitenkaan joka kohdassa ihan niin rentouttavaa kuunneltavaa kun päähenkilö painaa töitä yöt valvoen... Mutta lopusta jää onneksi hyvä mieli!
Ihana oli kyllä palata kahvila Koivun maisemiin! Tässä oli valloittava miljöö ja ihania hahmoja, mutta toisaalta vuoropuhelu oli hieman töksähtelevää ja juononkäänteet ennalta arvattavia. Kokonaisuutena ihan symppis!
Tämä teema on kirjoitettu n-kertaa. 30 huitteilla oleva nainen lähtee syrjäiseen kolkkaan jonkun kipeän tapahtuman jälkeen. Työ löytyy ihmiskeskeisestä palveluammatista, yleensä ruokaa/kirjoja. Lämmin yhteisö, vähän luonnonmullistuksia, vähän kompleksinen rakkaus, lopulta kaiken voittava. Silti kovin sympaattinen ja harmiton luettava.
Olipa kiva palata takaisin Pyhävirralle ja Maija Kajannon oivallisen tarinankerronnan pariin. Hyvää kieltä, nautinnollista juonenkulkua ja samaistuttavat, sympaattiset henkilöhahmot. Toki juonen kaari oli odotettu ja osittain hyvinkin ennalta-arvattava, eikä sisällissota-sivujuoni oikein istunut kokonaisuuteen mutta silti tämä oli oivallista viihdettä ja genrensä kärkikastia.
Tämä on paitsi kertomus hotellin perustamisesta, myös hyvänmielen joulukirja. Laadukasta joulunvalmisteluviihdettä (näin tulee sanottua monen ihmissuhteisiin keskittyvän joulukirjan lukemisesta aiheutuneen pettymyksen jälkeen), leipomista ja lunta. BnB-haaveilijan hotellivalmistelut vievät ihanaan haavemaailmaan :)
Krisse Kivimaan ura kahvilanpitäjänä lähti käyntiin Maija KajannonKorvapuustikesä-kirjassa. Siinä Krisse pakeni ankeaa työtä pääkaupunkiseudulla keskisuomalaiseen Pyhäjärven pikkukaupunkiin ja ryhtyi siellä pyörittämään mummonsa kahvilaa. Ensimmäinen kesä päättyi päätökseen jäädä Pyhäjärvelle vielä syksynkin tullessa.
Sarjan toinen osa, Taatelitalvi, tapahtuu nimensä mukaisesti talvella. Joulu on tulossa ja Krisse on perustanut kahvilan rinnalle pienen butiikkihotellin. Läheisen laskettelurinteen pitäjällä on suuria suunnitelmia matkailun suhteen ja pieni hotelli tukee niitä mukavasti. Krisse kuitenkin on tainnut haukata liian suuren palan: kuinka yksi ihminen voi pyörittää sekä kahvilaa että hotellia, kun varaa varsinaisiin työntekijöihinkään ei ole.
Välillä käykin mielessä, että mitä feel goodia tämä oikein on, kun Krisse ruoskii itseään kohti loppuunpalamista ja tuhoa. Krisse on juuri sellainen kliseinen yrittäjä, joka on töissä 30 tuntia vuorokaudessa kymmenen päivää viikossa, ja lomaa on muuten pidetty viimeksi 28 vuotta sitten. No, viihdettä tämä kuitenkin on, ja onneksi kirja on noin sata sivua edeltäjäänsä lyhyempi – 300–400-sivuisena Krissen hotellijoulustressi olisi kyllä ollut liikaa.
Ihmissuhdekuvioitakin kehitellään. Edellisessä osassa Krisselle alkoi muodostua lämpimiä tunteita Pyhäjärven kunnanjohtaja Tommia kohtaan. Nyt Tommin ero on selvä, mutta mies on paennut Pyhäjärveltä virkavapaalle. Puhumattomat asiat alkavat vähän hiertää ja mummokin tuntuu salailevan Krisseltä jotain. Vähän tässä on sellaista turhasta hermoilua – kai se nyt on selvää, että ihmiselle, jonka kanssa on ollut kymmenen vuotta naimisissa, on kertonut asioistaan eri tavalla kuin potentiaaliselle deittikumppanille, jonka on tuntenut muutaman kuukauden? Krissen käytös on toki sinänsä helppo pistää tolkuttoman työkuormituksen piikkiin.
Asiat kuitenkin ratkeavat parhain päin. Taatelitalvi on sujuvasti etenevä kirja, jossa koko ajan tapahtuu ja juoni kulkee eteenpäin. Kaikenlaisia sivukuvioita ei näin tiiviiseen kirjaan kovin paljon mahdu, mutta se, mitä kirjassa on, enimmäkseen toimii. Kyllä tästä hyvillä mielin Sahramisyksyyn jatkaa.
Tänään 19.1.2026 sain loppuun kirjan nimeltä Taatelitalvi. Taatelitalvi oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, vauhdikas, innostava, kaunis, koskettava, mukava, mukaansa tempaava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Taatelitalvi minulle tuli sellainen tunne että päähenkilön isän uusi naisystävä on auttavaisempi kuin äiti. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli. Kulkuset Lunta tulvillaan on raikas talvisää, ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää. Sen kohta valjastan reen pienen etehen, ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten. Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee. Rekehen, rekehen nouse matkaamaan! Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan. On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa. Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa. Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee. Toiseen maailmaan tää retki meidät vie, niin puhtaan valkeaan käy liinakkomme tie. Taas tuulen huminaa nyt puiden latvat soi. En retkeämme unhoittaa kai milloinkaa mä voi. Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee. Rekehen, rekehen nouse matkaamaan! Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan. On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa. Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa. Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee https://youtu.be/O3WfAhwk-bQ?si=D5DQp... 😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍
Maija Kajannon Taatelitalvi jatkaa Kahvila Koivu-sarjaa ahkeran Krissen eli Kristiina Kivimaan paiskiessa pitkiä päiviä, sillä hän oli aloittamassa kahvilansa ohella myös hotellinpitäjän töitä vanhassa lukiossaan, jonka oli vuokrannut kunnalta. Ensimmäisessä osassa hän oli tavannut Tommin, jota nyt ikävöi kovasti, sen mitä leipomiseltaan, ruoanlaitoltaan, siivoamiseltaan ym. jäi aikaa omille ajatuksille.
Krissellä oli vahvat tukihenkilöt taustalla, jotka olivat valmiita auttamaan häntä sekä kahvilan että hotellin pidossa. Sitten vt. kunnanjohtaja kävi kertomassa, että hotellirakennus oltiin myymässä, mutta enempää hän ei voinut kertoa. Mitä siitä seurasi, sen voit lukea tästä talvisesta ja joulun viettoon rauhoittuvasta Taatelitalvesta. No siinä joulun vietossakin oli mukana härdelliä, mutta lopulta kaikki oli hyvin ja tunnelmaa riitti.
Samaa hyvänmielen lukemista kuin sarjan ensimmäinenkin osa. Viihdyttävää, helppoa lukea työmatkan aikana. Tässä kirjassa oli muutama pieni epäjohdonmukaisuus tai asiavirhe pujahtanut tekstin joukkoon. Enää en muista, mitkä ne olivat, mutta lukiessa ne hiukan harmittivat. Tuli tunne, ettei kirjaa ole käyty lapi ennen sen julkistamista riittävän tiheällä kammalla. Sinänsä pikkujuttuja, eivätkä tehneet kirjasta kokonaisuutena epäuskottavaa. Toki naispuolisen päähenkilön tunne- ja mielenkäänteet välillä saivat ihmettelmään / harmittelemaan lukiessa: "miten se nyt noin jääräpäinen / "tyhmä" / itsekeskeinen tms. on". Eli juonenkulussa oli pari epäuskottavan ärsyttävää kohtaa. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä aivot narikkaan -kirja.
Kepeä ja tunnelmallinen kirja! Toisaalta monet asiat olivat aika ennalta-arvattavia: arvasin, että mummolla oli varmaankin menneillään joku suhde, ja että Tommilla oli näppinsä pelissä hotellin ostamisen suhteen, kun hän siitä niin kovasti Krisseä rauhoitteli. Sisällissota-hommat olivat vähän irrallinen lisä tarinaan, ja käytiin läpi varsin nopeasti. Itselleni aihe ei ole kovinkaan tuttu, joten en ensin täysin ymmärtänyt Tommin häpeää asian vuoksi. Ärsyttävää oli, että Tommi oli tehnyt päätöksiä Krisseltä salassa esim. asunnon hankkimisen suhteen. Tuntui, että kirjailija vain halusi jättää viimeisille sivuille jotain yllättävää. Viihdyin kyllä silti kirjan parissa 😊
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tämä kirja on ihanan tunnelmallinen ja kevyt, kuten oli edeltäjänsäkin. Pidän tarinan soljuvuudesta sekä helppolukuisuudesta. Romantiikkaakin on juuri sopivasti.
Minua kuitenkin jäi häiritsemään se, miten paljon mies tekee asioita naisen selän takana. Tommi hankkii itselleen työpaikan ja asunnon Krissen läheltä - ja täysin salaa. Krissestä tämä on vain ihanaa, minkä koen jotenkin pelottavana, koska mielestäni tällainen toiminta olisi lähinnä ahdistavaa uudessa suhteessa. Kaikki nämä tapahtumat ovat epärealistisia. Muuten kyllä pidän Tommin ja Krissen suhteesta.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tämänkin kuuntelin äänikirja palvelusta kuten edeltäjänsäkin ja se sama ärsyttävä lukija oli äänessä. Hahmot kuitenkin olivat niin tuttuja että selvisin ärsytyksestä.
Kuten moni muukin mainitsi, tuntui että oli kiire tuutata kirja ulos, kummallisia langanpäitä jotka hätäisesti solmittiin. Huolta aiheuttaa tulevaisuutta silmällä pitäen Tommin läheisriippuvaisuutta muistuttava suhtautuminen Krisseen, mutta ehkä se sitten käsi kädessä menevät kohti vääjäämätöntä burn outtia.
Ehdottomasti lisää Mummoa ja poikaystävää - jokaisella pitää olla oma Helmi❤️
This entire review has been hidden because of spoilers.
Korvapuustikesän lukemisesta oli menny jo tovi jos toinenkin, mutta uskallan silti sanoa että siihen verrattuna tämä osa oli vähän tylsähkö. Periaatteessa tapahtui paljon, mutta ei kuitenkaan juuri mitään yllättävää.
Krisse alkoi ärsyttämään mua kokoajan enemmän mitä pidemmälle kirja eteni. Jotenkin hänen käytös oli vähän lapsellista, takertuvaa ja suurimman osan ajasta hän tuntui vain valittavan kiireestä jonka itse itselleen tietoisesti loi uudestaan ja uudestaan. Osa sivuhenkilöistä oli ihan jees, kuten Jenna ja Maisa jotka olisi ansainnut vielä enemmän kiitosta Krisseltä.
Vaikka ensimmäisestä osasta pidinkin, uskon että tämän jälkeen jätän itse sarjan kesken.