Nils Rosenschmidtin eli Smittenin surma oli oman aikansa kuohuttavin suomalainen murhajuttu. Se teki syrjäisestä porvoolaisesta kartanosta hetkeksi kaikkia kiinnostavan puheenaiheen, jolle jopa Ruotsin kuninkaan oli uhrattava aikaansa. Kun mysteeri painui historian hämärään, kaivoon kätketty kartanonisäntä jatkoi elämäänsä kauhujuttuina, lehtiartikkeleina ja historiallisten tutkimusten aineistona. Miksi Nils Rosenschmidt murhattiin ja miksi hän makasi seitsemän vuotta omassa pihakaivossaan? Mirkka Lappalaisen historiallinen true crime -murhamysteeri avaa näkymän menneisyyteen täynnä väkivaltaa ja juonitteluja, rikkautta ja köyhyyttä, ystävyyttä ja pelkoa. Se on myös yhteiskunnan liepeillä eläjien ja syrjäytyneiden historiaa. Se on oikeussalidraama, jossa kukaan ei saa oikeutta. Tuomion julistaminen jää historiantutkijan ja lukijan tehtäväksi.
Filosofian tohtori Mirkka Lappalainen (s. 1975) on helsinkiläinen historiantutkija. Hänen 1500- ja 1600-lukujen historiaa käsittelevät teoksensa ovat saaneet useita tunnustuksia. Väitöskirja Suku, valta, suurvalta: Creutzit 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa (2005) sai Helsingin yliopistossa väitöskirjapalkinnon ja sen käännös Ruotsissa puolestaan Vasa-museon palkinnon 2008. Lappalaisen esseekokoelma Maailman painavin raha (2006) valittiin vuoden tiedekirjaksi ja 1590-luvun sisällissotaa käsitellyt Susimessu (2009) vuoden historiateokseksi. Susimessu sai myös Lauri Jäntin palkinnin ja Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiön tunnustuspalkinnon.
Lappalainen toimii tällä hetkellä Suomen ja Pohjoismaiden historian tutkijatohtorina Helsingin yliopiston historian laitoksella.
Mirkka Lappalaisen "Smittenin murhaa" (Siltala, 2022) voisi kai kutsua 1600-luvun true crimeksi, mutta sitä enemmän kyseessä taitaa olla kuitenkin kirja historiantutkimuksesta ja siitä mitä voimme säästyneiden lähteiden perusteella saada selville vuosisatoja sitten eläneistä ihmisistä, joiden kohtalona oli joutua osaksi henkirikoksen kaltaista murhenäytelmää.
Ehkä ei ihan niin mielenkiintoinen kirja, kuin alunperin odotin, mikä johtunee erityisesti puutteellisista tiedoista. Kuitenkin halusin tietää, millainen tapaus oli.
Olipas todella mukaansatempaava teos! 1600-luvulla tapahtuneen rikoksen selvittelyn kiinnostavinta antia on tapauksen erinomainen kontekstointi sekä Lappalaisen viittaukset omaan arkistotyöskentelyynsä. Kuuntelin kirjan äänikirjana, ja en tiedä onko se varsinainen miinus, mutta lukija oli niin eloisa, että se vei etenkin alussa huomiota, r-kirjain murahteli hiukan liikaa.
Suhtauduin tähän vähän epäillen, sillä vaikka true crime jollain tasolla kiinnostaa, 1600-luku puolestaan ei juuri kiinnosta. Onneksi aika pian sain heittää epäilykseni nurkkaan, sillä tämähän oli vetävä ja kiinnostava kirja. Enemmän ehkä historian tutkintaan, tulkintaan ja selittämiseen keskittyvä kirja kuin jotakin true crimea, mutta se oli vain hyvä asia. Lappalainen kertoo 1600-luvun yhteiskunnasta ja sen rakenteista mielenkiintoisesti, Smittenin murha on melkeinpä sivujuonne jonka kautta näistä asioita avataan. Loppua kohden kirjassa oli pientä toistoa, mutta lyhyet ja yhteen asiaan napakasti keskittyvät luvut saivat lukemaan kuin huomaamatta 50 sivua kerralla ja miettimään, että josko sitä ihan pari sivua vielä vaikka nukkumaanmenoaika on jo mennyt. Oikein hyvä ja yllättävänkin monipuolinen teos, jonka parissa oli mukava päättää mennyt vuosi.
Mirkka Lappalaisen Smittenin murha on loistavaa mikrohistoriaa Sköldvikin kartanon lähiympäristöstä. Tapahtumat sijoittuvat 1670-luvulle ja alkavat köyhtyneen kartanonherran murhasta, kun hän löytyy kaivosta. Mirkka Lappalainen tutkii murhaa historiantutkijan keinoin 350-vuotta tapahtumien jälkeen. Hänen tutkimuksensa avaa hyvin suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisia rakenteita etenkin aatelisten osalta. Lisäksi Lappalainen kartoittaa oikeuslaitoksen toimintaa, joka on yllättävän kehittynyttä. Kirjoittaja on luonut kokonaisuuden, joka on pakko lukea lähes yhdeltä istumalta. Se on hyvän kirjan merkki. Pisteet 10+/10.
Hyytävän hyvin ja seikkaperäisesti kirjoitettu murhamysteeri 1600-luvulta. On helppo arvostaa Lappalaisen perehtymistä itse tapaukseen ja erilaisiin aikalaislähteisiin.
Lappalainen lähestyy kaivosta löytyneen ruumiin murhatutkintaa useasta eri kulmasta ja elävöittää arjen historiaa. Napakka ja melko nopeasti luettu teos on kiehtova tietopaketti.
Ehdottomasti paras lukemistani Lappalaisen kirjoista. Tämä ei kerro pelkästään Smittenin murhasta, vaan myös siitä, miten on kirjoitettu tietokirja 1600-luvun murhamysteeristä.
Viihdyttävä historiallinen true crime, sitä tämä todella oli. Kirjoittajan eläväinen tyyli tuoda esille historiaa oli informatiivista ja mukaansatempaavaa. En olisi uskonut, että historioitsija kirjoittaa näin loistavan true crime-murhamysteerin.
Mielenkiintoinen, mutta hieman epätasainen teos. Jonkin verran toistoa on myös, välillä tuntui että kirjaa on väkisin pitänyt venyttää pidemmäksi kuin mihin tiedot riittävät.
Nautin kuitenkin tällaisista mikrohistoria-teoksista, joissa otetaan joku katveeseen jäänyt tapaus ja valotetaan sen myötä myös muuta ajan elämää. Kirja elävöittää 1600-luvun lopun historiaa onnistuneesti. Lappalainen myös kirjoittaa sujuvasti ja tekstiä lukee mielellään. Kirjan luvut ovat lyhyitä (niitä on 250 sivuisessa kirjassa peräti 53), joten kirjaa on helppo lukea lyhyitä pätkiä kerrallaan niin halutessaan. Vaikka kirjassa oli omat puutteensa, lukisin mielelläni tämän tyylisiä historiateoksia enemmänkin.
Mirkka Lappalaisen historiallinen true crime-teos Smittenin murha kertoi 1600-luvulla tapahtuneesta murhasta, jossa säätyläistalon isäntä löydettiin oman talonsa kaivosta kivien alle piilotettuna. Talon palvelijat olivat sujuvasti kertoneet isännän lähteneen matkoille vuonna 1673, kunnes vuonna 1680 uuden talon rakentajat avasivat kaivon ja tekivät karmean löydön.
Sukujen väliset riidat olivat tuohon aikaan yleisiä, ja niistä on jäänyt oikeudenpöytäkirjoja tähän päivään saakka. Mirkka Lappalainen on tutkinut kirjaa varten oikeudenpöytäkirjoja, joissa Nils Rosenschmidt oli mukana. Niistä nousi esille syrjäytynyt mies, joka eli elämäänsä syrjässä, mutta sitten hänen elämäänsä kävi kiinni kirkko, lankomies, eri velkojat jne. Elämä kävi entistä yksinäisemmäksi, kun hän joutui lähettämään elämänkumppaninsa ja lapsensa turvaan. Mitä sitten tapahtui?
Smittenin murha on mielenkiintoinen kertomus 1600-luvun lopun itäiseltä Uudeltamaalta: mitä voidaan tietää ja miten voidaan tietää? Kaivosta löytyneen ruumiin tarina valottaa laajasti yhteiskuntaa, tapoja ja ihmisten välisiä suhteita runsaat kolmesataa vuotta sitten.Kiistat ja erimielisyydet ovat tallentuneet (tai eivät) pöytäkirjoihin, lausuntoihin ja rekistereihin - ja palaneet, kadonneet tai muuten tuhoutuneet myöhemmin. Lappalainen kokoaa uskomattomalla salapoliisityöllä yhteen kaikki tiedon rippeet ja osoittaa monet myöhemmin Smittenin tapauksesta kerrotut seikat epätosiksi. Hän näyttää, että voimme tietää enemmän kuin mitä maalliko uskoisi tuosta sotien, köyhyyden ja riitojen riepottelemasta ajasta. Vaikka hämärään jää paljon, tempauduin mukaan pohdintaan ja itse Smitten kuten myös hänen ympärillään häälyneet henkilöt jäävät askarruttamaan mieltä vielä pitkäksi aikaa.
Esitän kuitenkin yhden kriittisen huomion (muuhun eivät omat tietoni 1600-luvusta riitä): Lappalainen käsittelee 1600-luvun lopun suomalaisen (itäisen Ruotsin valtakunnan) puutarhahistorian varsin ylimalkaisesti ja kuittaa ”puutarhan” lähes sulana mahdottomuutena. Kirjan lähdeluettelosta ei löydy ainuttakaan puutarhahistoriaa käsittelevää artikkelia tai teosta (Esim. Ruoff, 2001). Totta on, että 1600-luvun reduktiot koettelivat puutarhoja kovalla kädellä, katovuodet ja viimeistään iso viha 1700-luvun alussa viimeisteli puutarhakulttuurin näivettymisen. Henkilöitä, jotka olisivat saattaneet käytää ammattinimikettä Trädgårdsmästare, voisi olettaa liikkuneen Uudellamaalla 1600-luvun lopulla, oli Sköldvikissä puutarhaa tahi ei.
Pidin erityisesti Mirka Lappalaisen tavasta tuoda esiin kertomuksen epävarmuudet, epäjohdonmukaisuudet ja omat vääriksi osoittautuneet oletukset. Tavoitteena ei ollut eheä kertomus Smittenin tapauksesta hinnalla millä hyvänsä. Kirja alleviivaa historiantutkimuksen merkitystä todennäköisen ja mahdollisen kartoittajana.
29.9. 1673 katoaa aatelismies Nils Rosenschmidt kartanostaan Skölvikistä, tämä on viimeinen kerta kun joku on hänet havainnut, koirineen ja hevosineen. Tilaa hoitamaan jäänyt Markus Göransson, kertoi hänen lähteneen Liivinmaalle.
7 vuotta myöhemmin rakennustöiden yhteydessä löydetään hylätystä kaivosta ruumis, jonka lähitienoon asukkaat tunnistavat kadonneeksi kartanonomistajaksi.
Millainen maa Ruotsi oli, etenkin sen itäisin maakunta jos kartanonherra pystyi häviämään kuin maan nielemänä 7 vuodeksi ilman että ketään näytti asia pätkääkään kiinnostavan. Entäpä millainen oli kartanonherra joka katosi, jälkiä jättämättä, kenenkään ikävöimättä.
Lappalainen on jälleen kerran tehnyt upea työtä selvittäessään kadonneen ajan ihmisiä jotka katosivat historiasta. Samalla käydään läpi huolellisesti Ruotsin valtakunnan oikeusjärjestelmää, hallintomenettelyä ja tapakulttuuria 1600 luvulla.
Lopussa vedetään langat yhteen ja kootaan niistä aineista mitä on jäljellä todennäköisin tapahtumien kulku.
Yllättävää on että näinkin pitkän ajan kuluessa, on jälkiä seurattavaksi ja niistä voidaan päätellä mitä ja miksi tapahtui.
Kaikille historianörteille, suosittelen lämpimästi. Myös dekkarien lukijat voivat tykätä
Onko tämä true crime -murhamysteeri, niin kuin takakannessa sanotaan?
Sitä mie mietin Smittenin murhan luettuani. Oli tai ei, niin mielenkiintoiseen tarinaan Mirkka Lappalainen lukijat johdattaa - jopa miunkaltainen ei kovin historiasta kiinnostunut nautti kovasti. Pohjimmiltaan Smittenin murha käsittelee rikosten syvintä olemusta: sitä, miten ihminen on valmis vähintään valehtelemaan, pahimmillaan tappamaan ja kuinka osa meistä ajautuu tilanteeseen, jossa oikein kukaan ei välitä.
Samalla kirja on erittäin antoisa kuvaus siitä, miten historiantutkimusta tehdään ja millainen 1600-luvun Suomi oli. Lappalaisen kynä on terävä ja kieli nautittavaa, vaikka jossain kohtaa pitikin pinnistellä pysyäkseni mukana kaikkien osallisten kudelmassa.
Pidän todella paljon Lappalaisen tavasta kirjoittaa ja popularisoida tieteellistä historiaa. 1600-luku on kiinnostavaa aikaa Suomen (eli Ruotsin) historiassa: moderni valtio ja yhteiskunta alkaa hahmottua, mutta keskiajan jonkinlainen orgaanisuus ja juurevuus häilyy yhä kaiken yllä. Historian sivuhahmojen yksilötarinat ovat kuitenkin väistämättä aina epätyydyttäviä tiedonjanoisille, sillä lähteitä on niukasti. Ja se pahuksen Turun palo, joka hävitti hovioikeuden arkiston. Ehkä ilman sitä tämä olisi ollut tyydyttävä viiden tähden tarina.
Todella mielenkiintoisesti ja kiehtovasti kirjoitettu kirja 1600-luvulla tapahtuneesta murhasta. Itse en koskaan aiemmin ollut tapauksesta kuullut ja tämä hieman erilainen True crime-kirja oli hyvää vaihtelua genreen!
Harmi ettei puolikkaita tähtiä ole.. olisi tämä ollut 4.5 tähden arvoinen kirja ehdottomasti!
Tämä kirja ei ole mikään dekkari ja murhamysteeri. Tämä on historiakirja, joka kuvaa 1600-luvun elämää ja käyttää Nils Rosenschmidtin elämää ja kuolemaa kirjan punaisena lankana. Kirja on mielenkiintoinen ja Markus Niemi äänikirjan loistava lukija.
True crime ei yleensä ole allekirjoittaneen juttu, mutta kun siihen sotketaan sopivalla suhteella myös historiaa ja juridiikkaa, on Lappalaisen kirja erittäin kuunnellen ahmittava tapaus.
Mielenkiintoinen katsaus 1600-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan yhden murhan kautta. Pidemmät luvut olisivat tehneet tekstinkuljetuksesta vähän sujuvampaa ja auttaneet aiheeseen uppoutumisessa.
Omaan makuuni turhan toisteinen ja liiaksi arvailujen varaan rakentuva kokonaisuus. Oli kuitenkin mielenkiintoista oppia 1600-luvun Suomesta. 2,5 tähteä.
Vetävästi kirjoitettu, perusteellisesti tutkittu teos. Aiemmat lukemani Lappalaisen teokset ovat olleet skaalaltaan laajoja, mutta tämä pienen mittakaavan historia toimi mielestäni paremmin.
Mielenkiintoinen katsaus muinaiseen rikokseen. Kirja valoittaa monipuolisesti aikakauden kulttuuria. Selkeästi ja havannoillisesti kirjoitettua historiaa.