Kun Hanna Jensen saa vuonna 2015 tietää äitinsä sairastuneen muistisairauteen, on hänen muistisairaan isänsä kuolemasta ehtinyt kulua vain kolme vuotta. Alkaa omaishoitajan toinen kierros, jonka aikana Jensen huomaa heti, ettei isän hoitaminen ole pätevöittänyt häntä äidin hoitamiseen. Jokainen muistisairas ihminen sairastaa omalla tavallaan.
Henkilökohtaisen tositarinan ja uusinta tietoa muistisairauksista yhdistävä kirja kysyy yllättäviä kysymyksiä: Mitä me voimme oppia muistisairailta? Onko muistisairaudessa lopulta kyse vain toisella tavalla muistamisesta? Ja ennen kaikkea: voiko omainen jatkaa vaikeasta tilanteesta huolimatta hyvää elämää?
Kirja kulkee läpi koronapandemian ja ottaa yhteiskunnallisesti kantaa muistisairaiden ihmisten yksin asumiseen ja omaisen takkuiseen taipaleeseen hoitopolulla. Kolmentoista vuoden omaishoitokokemuksella Jensen etsii vastausta siihen, kuinka muistisairaan ihmisen voi kohdata arvokkaasti. Lopuksi Jensen uskaltautuu pohtimaan, kuinka suuri riski hänellä on sairastua muistisairauteen itse.
Todella hyvä kuvaus Alzheimerin taudista ja erityisesti omaisen tunteista sairastuneen läheisen rinnalla. Omaelämänkerrallisten ainesten lisäksi kirjassa oli kattava tietopaketti muistisairauksista, niiden hoidosta ja erilaisista käytännön asioista, joista muistisairauden eri vaiheissa on hyvä olla tietoa. Tämä kirja avasi uusia näkökulmia muistisairaan kohtaamiseen yleisemmälläkin tasolla. Suosittelen kirjaa vertaistueksi ihmiselle, jonka läheinen on saanut muistisairauden diagnoosin.
Tämä kirja lisäsi myötätuntoa ja ymmärrystä omaa sairastunutta läheistäni kohtaan, mistä olen todella kiitollinen. Teksti oli sujuvaa ja pidin tästä yhdistelmästä, jossa oli avattu omia kokemuksia mutta näiden kokemusten lomassa tietopaketteja. Otinkin tietoiskuista vinkkejä talteen.
Mietin lukiessa kuitenkin moneen kertaan, että monien paljon huonommassa asemassa olevien olisi kenties vaikea samaistua kirjan tarinaan. Toki tämä on vain yksi tarina yhdestä näkökulmasta, taustasta ja kokemuksesta.
Hanna Jensenin teos Äitini muistina kertoo omaisen näkökulman muistisairaasta ihmisestä. Kirjan jatkonimi Toinen kierros tarkoittaa sitä, että Jensen on toiminut aiemmin myös isänsä omaishoitajana ja kirjoittanut siitä omakohtaisen teoksen 940 päivää isäni muistina.
Jensenin äiti oli hyvin omatoiminen ja aktiivinen eläkkeellä oleva opettaja, kun hän oli alkanut kokea itsensä saamattomaksi, ja oli sen vuoksi hakeutunut neurologille, joka oli todennut hänen sairautensa laadun. Hän oli edelleen hyvin aktiivinen ja liikkui paljon.
Hanna Jensenin teos Äitini muistina kertoi hyvin tarkasti äidin muistin heikkenemisestä tyttären näkökulmasta. Hanna kysyi äidiltään luvan kirjoittaa kirjan hänen sairautensa etenemisestä. Äiti piti ajatuksesta, ja oli sitä mieltä, että muutkin omaiset tarvitsevat vertaistukea kirjan muodossa. Vaikka jokainen muistisairas on yksilö, ja jokaisen muistisairaan sairaus etenee omalla tavallaan, kirjasta saa tukea omalle toiminnalleen lähiomaisena ja omaishoitajana.
Myös Hannan tekemät virheet tulevat hyvin esille, sillä muistisairas ei välttämättä ota vastaan omaisten keksimiä juttuja esim. tavaroiden järjestelyjä. Äidin oli vaikea sulattaa muutoksia ympärillään ja se aiheutti paljon kitkaa äidin ja tyttären välille.
Hanna Jensenin teos Äidin muistina ei surkuttele Alzheimeriin sairastunutta äitiä, eikä omaa osaansa sairastuneen läheisenä, vaan teos on hyvin positiivinen, selkeä ja tarkka. Omaisen näkökulma sairauden etenemisestä tulee erittäin hyvin esille. Kirjailija tuo myös omat tunteensa hyvin esille kirjan tapahtumissa. Muistisairaan omainen joutuu luopumaan omista menoistaan ja toimimaan läheisensä tukena ja turvana, mikä toisinaan voi olla hyvinkin vaativaa ja tunteita nostattavaa. Hienoa Hanna, että kerroit meille lukijoille, miten toimia vastaavissa tilanteissa ja miten konflikteja voidaan vältää.
Hanna Jensenin Äidin muistina on hieno omakohtainen teos.
Oli mukava lukea tätä kirjaa. Oli samaistuttavia kohtia ja sitten myöskin niitä, missä en samaistunut. Tällekin ulkopuolisen lukijan näkökulmasta olisi ollut hyvä, jos äidin taustaa, ammattia, koulutusta jne. olisi avattu, koska tämän hetkisen tiedon mukaan kouluvuosien pituudella ja tehdyllä työllä voi olla vaikutusta muistisairauden etenemiseen. Näiden kautta olisi voinut peilata näitä kokemuksia paremmin ja ehkä tehdä omaa vertailua omaan tilanteeseen läheisen omaisena. Faktat kirjan tekstien välissä oli hyviä, mutta sijoittelu oli vähän jännä. Se oli hyvä, että ne olivat siellä täällä, koska silloin ne jaksoi lukea - lopussa oli useamman sivun faktaa, niissä ei ehkä keskittyminen riittänyt mielen syövereihin menemiseen. Tämän kirjan voisi lukea kaikki ihmiset riippumatta siitä, että onko lähipiirissä muistisairas vai ei. Tämän kautta saisi ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan ja varsinkin heitä kohtaan, jotka eivät toimi aina niin sanotusti normien mukaan.
Rehellinen ja loppujen lopuksi myös todella lämmin kuvaus muistisairaan äidin omaisen näkökulmasta. En itkenyt vuolaasti, kuten edellisen kirjan läpi tein - mutta ehkä olen itsekin oman omaiseni osalta käsitellyt pahimman shokkiaallon ja tunneryöpyn? Eikä kirjakaan ollut niin tunteiden hyökyaalto kuin edellinen ehkä oli?
Joka tapauksessa pidin todella paljon. Tällaista kirjallisuutta tarvitaan. Toisaalta omien kokemusten ja tunteiden peiliksi, toisaalta ikkunaksi siihen, mitä tässä yhteiskunnassa yhä kasvavassa määrin kohdataan. Pidän tärkeänä näkökulmaa, että muistisairaatkin ovat ihmisiä. Heidän maailmansa on ehkä erilainen kuin meidän, mutta samat perustunteet heilläkin on.
Tykkäsin jo aiemmasta, jossa isällä todettiin muistisairaus. Tässä muistisairaus todetaan Hannan äidilllä. Hanna kirjoitaa äidistään kauniisti ja inhimillisesti. Tämän kirjan voisi jokainen lukea kansalaisvelvollisuutena, sillä väki vanhenee ja sen myötä myös muistisairaudet lisääntyy ja heidän kohtaaminen missä vaan yleistyy.
Tärkeä aihe ja ihanaa kun kirjassa on paljon ajankohtaista tietoa muistisairauksista, tuesta, palveluista yms. Pidin erityisesti siitä kuinka kirjan kautta tulee mietittyä sitä kuinka kohdata muistisairas ja kuinka jokaisen henkilön muistisairaus on erilainen.
Loistava kirja, jossa yhdistyvät kirjoittajan omat kokemukset äidin muistisairaudesta ja käytännön vinkit erilaisiin tilanteisiin muistisairaan rinnalla.
Tämä kirja sai mut tajuamaan omia virheitä joita teen oman muistisairaan äitini kanssa viikoittain. Ehkä osaan nyt kohdata hänet paremmin, empaattisemmin ja kärsivällisemmin. Kiitos!