Päällimmäinen ajatus heti kirjan lukemisen jälkeen: en kestä miten upea.
Lue tämä.
Edit 13.2.2022: Vähän pidempi arvio:
“Miten olla ihminen maailmassa, joka on mahdoton.”
Tiina Tuppuraisen Sinä olet perheeni (Karisto 2022) kietoo yhteen tarinat ihmisistä, joille perhe merkitsee muutakin kuin verisiteitä. Kirjassa tutustutaan Jasuun, jonka äiti ei yritäkään ymmärtää; Tarjaan, jonka äiti ymmärtää omaa maailmaansa; Anna-Liisaan, joka etsii rohkeutta elää vielä kerran — ja moneen muuhun.
Eri kulmista kerrottu tarina on erittäin ehjä ja vahva kokonaisuus — kokonaisuus, minkä moni mieltää perheeksi: juuri sopivan kokoinen, ulkopuolisilta suojaava, jäsentensä näköinen. Jokainen henkilöhahmo tulee iholle, yhtä aikaa hyvässä ja pahassa, eikä jätä kylmäksi. Yksi tekee mieli ottaa syliin, toinen viedä kaljalle ja kolmatta voisi läpsytellä pitkin naamaa ihan vaan koska … No, niin.
Sinä olet perheeni käsittelee isoja ja raskaita asioita olematta kuitenkaan silkkaa kurjuutta ja elämän nurjaa puolta. Välillä naurattaa jopa ääneen, ja ainakin kerran suusta pääsi “Just niin!” Lopussa tuleva itku oli syväpuhdistava, sielusta asti kummunnut ja täynnä ymmärrystä siitä, että tämä on Erittäin Tärkeä Kirja.
Vaikka kirja keskittyykin sateenkaarevien ihmisten tarinoihin, se on kirjoitettu meille kaikille. Jokaisella meillä on jonkinlainen perhe, on se sitten millainen hyvänsä. Kirjassa korostuu kauniisti se, miten tärkeä hankittu perhe voi olla — siis se, mikä koostuu ystävistä, näiden puolisoista, ja kaikista niistä joista on tullut Laumaa. Biologinen perhe ei ole kaikille se tärkein ja läheisin, ja se on enemmän kuin fine.
Toistan vielä: tämä kirja on meille kaikille. Lue se.
“We live our own truth.”