Mun suku odotti vapautuvia paikkoja luonnonoikkujen museoon, mun frendit oli taliaivoja ja kundikaveri suunnitteli pesän tekemistä. Kiitti, mulle riitti. Yhtenä kesäisenä aamuna mä sitten karistin pikkukaupungin pölyt kengistäni ja lähdin kohti Nottinghamia, jonne mä olin sopinut treffit mun sähköpostifrendin Markin kanssa kesällä kello 6. Mark saattoi olla se mitä se oli kirjoittanut mulle tai mitä muuta tahansa. Yks hailee. Jos mä olisin aavistanut mihin mä pääni pistin, mä olisin miettinyt kahdesti. Mun uudet tutut ei jonottaneet kauhukabinettiin, ne oli karanneet sieltä.
Tuija Lehtinen is a Finnish writer. In 1973 she graduated from high school in Kuopio, then in 1978 graduated with a BS from the University of Oulu, majoring in statistics. Lehtinen was a freelance journalist from 1979-1984 and has since worked as a freelance author. Her best-known works include the Mirkka, Laura and Janne novel series. They have been translated into Danish, Swedish, German, Estonian and Japanese.
Edelleen hauska, vaikka ekasta lukukerrasta onkin jo parikymmentä vuotta. Sara on piristävä päähenkilö, josta löytyy asennetta, ja muu hahmokavalkadi on ratkiriemukas.
Tämä ei ole mitenkään objektiivinen arvostelu itse kirjasta, sillä ensivaikutelmista on vain liian kauan. Luin pitkästä aikaa koko setin ja kaikki etäisesti Sara-kirjoihin liittyvätkin teokset.
Nuorena näin tämän aina vain jatko-osana, vähän ehkä ykköstä latteampana jollain tapaa. Nottingham, kesällä kello 6 on enimmäkseen melko kevyttä luettavaa, viihdettä. Tällä kertaa kuitenkin yllätyin, sillä lopussa huomasin todella liikuttuvani. Vaikka historiani tämän osan kanssa ei ole kymmenvuotias, kuten sara@crazymail.comin tapauksessa, olen poiminut tämänkin pokkarin hyllystä useasti. Nyt vuosien varrella, lapsuudenkodistani muutettuani ja vähän päämäärättömästi samoiltuani tästä osasta on yllättäen tullut omaan elämääni ajankohtaisempi.
Aiheutettuaan pahennusta useammassa vieraassa maassa Sara joutuu lopulta kohtaamaan elämänsä. Edessä on useita valintoja - valintoja, jotka vaikuttavat merkittävästi hänen tulevien vuosiensa ja lopulta koko elämänsä rakentumiseen. En ole enää mikään 17-vuotias, mutta muutamaa vuotta vanhempanakin samaistun yhä vahvasti tällaisiin teemoihin.