Lopun aikoja

by Arla Kanerva

Viehättävä utopia ihmiskunnan viimeisistä henkäyksistä.

Ihmiset ovat alkaneet kadota maailmasta. Orvoksi jäänyt nuori tyttö lähtee matkalle läpi hajoavan yhteiskunnan, jonka lopussa pilkottaa rauha.

Arla Kanervan esikoisromaani on mukaansa vetäisevä kertomus ihmiskunnan viimeisistä hetkistä, seikkailusta, päämäärättömyydestä ja kaaoksesta. Jäljelle jää kaunis ja elämää tihkuva maailma, joka pelastaa itsensä ihmisiltä.

Arla Kanerva on Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko ja toimittaja. Lopun aikoja on hänen esikoisromaaninsa.

Genres: Dystopia, Science Fiction, Fiction, Finnish Literature

240 pages, Hardcover

Published March 1, 2022

Reviews

[Laura · Rating 2 out of 5]

Hämmentävä. Ihmiskunnan viimeisiä hetkiä, ihmisistä eroon pyristelevä luonto, kultteja siellä ja pieniä perheyksiköitä täällä. Tavallaan saan kiinni mitä tällä kerrottiin, mutta kokonaisuus oli niin hajanainen ja irrallisesti kirjoitettu, että se pysyi koko ajan valtavan matkan päässä. Välillä kieli ja kerronta oli kuin yläkoululaisen laiskassa kouluaineessa.

[Tomi]

Aika köppäisesti kirjoitettu lauseen tasolla ja rakennekin tuntui pitkään aika löysältä tai siltä että elementeistä ei saatu niin vetävää ya-dystopiaselviytymistarinaa irti kuin oli yritetty -- mutta sitten jotenkin tämä rakenteen outous tai juonettomuus ja päähenkilön umpimielisyys alkoi tuntua koko homman pointilta. Onko tämä kehnosti kirjoitettua ja aika ennalta-arvattavaa nuortengenrekirjallisuutta vai siltä vaikuttavaa ja sen troopeilla pelaavaa kaunokirjallisuutta, jolla on joku suurempi taiteellinen pyrkimys? En tiedä! Jäi kaivelemaan. Se lienee kirjan suurin ansio.

[Elena Varg · Rating 3 out of 5]

(3,5 tähteä)

Tämän kirjan tarina ei ollut ihan sellainen mitä odotin: se on enemmän kultti-kertomus kuin luonto-kertomus. Kultin ja sen johtajan nimet (Paratiisin rakentajat ja Maria) toivat jatkuvasti mieleen Zaida Bergrothin elokuvan ”Marian paratiisi”, vaikka elokuvassa ei toimita (lähi)tulevaisuuden ekokatastrofin varjossa. Kanerva sai pidettyä hyvin yllä tietynlaista eteeristä tunnelmaa koko tarinan läpi. Takakansiteksti tosin huijaa enkä kuvaisi Lopun aikoja ”mukaansatempaavaksi seikkailuksi” vaan ”sydäntä särkeväksi apokalypsi-tarinaksi, jossa luonto pelastaa itsensä ihmisiltä”.

[Saara · Rating 5 out of 5]

(4,5/5) Yllätti ja järkytti.

[Mikko Saari · Rating 3 out of 5]

Toimittaja ja kriitikko Arla Kanerva kirjoittaa esikoisteoksessaan maailmasta, jossa ihmiset ovat alkaneet kadota. Päähenkilönä on nuori Emma, joka jättää kotinsa, kun ensin katoaa toinen hänen äidistään, yhtenä väläyksenä, ja sitten toinen, hiljalleen hiipuen. Kun paras ystäväkin lähtee perheineen kohti pohjoista, orpo Emma jää täysin yksin.

Emma lähtee liikkeelle, kuten moni muukin ympärillä hajoavassa yhteiskunnassa. Elämä metsässä tarjoaa ruokaa ja turvaa, mutta yksinäisyys vie voiton. Emman on lähdettävä etsimään ystäväänsä. Hän päätyy kaupungin levottomuuteen, missä hänet sieppaa turvaan Paratiisin rakentajien yhteisö. Paratiisin rakentajat ovat erikoinen joukkio ihmisiä – kultti, suoraan sanottuna – ja senhän tietää, miten kulteissa käy. Johtaja voi olla kuinka karismaattinen ja mukava tahansa, meno käy lopulta kuitenkin karmivaksi.

Niin tässäkin. Lopun aikoja on ripeästi etenevä tarina, jossa käänteitä putoilee eteen vähän väliä. Tarinalla on huippukohtansa, aivan erityisesti viehätti Emman ja Paratiisin rakentajien ydinryhmää olevan tätikolmikon gastronominen erikoisoperaatio. Muuten kirja jäi hieman hajanaiseksi. Takakansi lupaa kirjan olevan "kertomus seikkailusta, päämäärättömyydestä ja kaaoksesta", ja kyllä, tämä on suhtkoht osuva kuvaus, aika päämäärätön ja sekava maailma kirjasta piirtyy. Paratiisin rakentajilla on selvästi joku tavoite ja pyrkimys, mutta se jää lukijalle hieman epämääräiseksi.

Kirjastoissa tätä ulkoisesti vanhanaikaisen kaunista kirjaa tullaan varmasti luokittelemaan nuortenkirjoihin ja aikuisten kirjoihin; tämä minun lukemani yksilö on saanut scifi-tarran selkämykseensä. Tulevaisuuteen sijoittuva dystopiahan tämä onkin, muuten tarina ei scifi-ulottuvuuksillaan riehu. Maailman piirteisiin viitataan ohimennen, eikä sitä juuri selitellä.

Lopun aikoja on tiivis kirja, sillä on mittaa reilut 200 sivua, mutta teksti on sen verran suurikokoista, että sivut kääntyvät nopeasti. Luin tämän jokseenkin kertaistumalla. Lopetus jätti vähän pöllämystyneen fiiliksen. Kuinkas tässä näin kävi? Ei siis ihan nappiosuma. Suosittelen varovaisesti: ei hullumpi, mutta ei nyt ihan timanttiakaan. Vähän tämä tuntui olevan nopeasti ohi, ehkä tästä olisi voinut pidemmältikin kehitellä?

[karo · Rating 2 out of 5]

No niiiinh… Tässä ois ollu paljon potentiaalia, tarina oli mielenkiintoinen, mut tarinankerronta ei yltänyt samalle tasolle. Tästä ei saanut välillä MITÄÄN irti. Hahmot persoonattomia, ja tapahtumia tapahtumien perään, mut mistään ei oikee kerrottu sit mitää kuitenkaan?? Välillä teksti oli myös aika kummallista ja sisällötöntä, ei mitään järkeä. Joku kirjoitti, että tuntui koulukirjoitelmalta ja oon samaa mieltä. Ihme, että luin loppuun.

[Tiina · Rating 2 out of 5]

Tämä oli hämmentävä ja harmillinen kirja. Hämmentävä siksi, ettei kirjasta jäänyt oikein mitään mielikuvaa tai makua lukemisen aikana tai jälkeen. Harmillinen siksi, että kirjasta olisi taatusti voinut saada onnistuneen kokonaisuuden, jos sitä olisi työstetty lisää.

Kansi on kuitenkin todella kaunis.

[Antti Kurko · Rating 3 out of 5]

Aivan ensimmäiseksi on mainittava, että kylläpäs tämä kirja hiveli esteettisesti. Usein pohdin myös miten kirja kannet voivat vaikuttaa myös itse lukukokemuksen. Lopun Aikoja on sekä päältä että sisältä kaunis kuvaus ihmiskunnan häviämisestä, luonnosta ja luontosuhteesta. Kaunis taitto ja kannen kuvitus ehdottomasti vahvistavat kirjan välittämiä tunnetiloja.

Tarina kerrotaan neljätoistavuotiaan Emman näkökulmasta, jonka ympäriltä ihmiset katoavat ja jäljelle jäävät muodostavat omia yhteisöjään - ikäänkuin sivilisaation viimeisiä henkäyksiä. Kirjan kuvaama maailma on kaunis ja samaan aikaan myös lohdullinen. Ihminen on vain käymässä tällä planeetalla eikä mikään rakentamamme ole pysyvää. Kirja olisi mahdollistanut viipyilevämmänkin kerronnan. Nyt harmillisesti kirja päättyi, kun siinä vasta päästiin alkuun.

[Matias Uusisilta · Rating 2 out of 5]

Tästä kirjasta oli todella vaikea saada otetta, eikä mitenkään hyvällä tavalla, niin että se olisi esim haastanut lukijaa tai jotain, vaan tarina ja kerronta vaan olivat jotenkin poukkoilevaa ja hahmot niin mitäänsanomattomia, että lukeminen tuntui vähän suossa juoksemiselta. Karismaattisesta kultin johtajastakaan ei missään kohtaa tullut lukijalle olo että kyseessä olisi kovin karismaattinen hahmo ja päähenkilön persoona ei tullut missään kohtaa kunnolla esiin.

Puolessa välissä olin jo jättämässä kirjan kesken, mutta aloin aavistelemaan, että ehkä tässä on jokin vaikuttava loppukäänne, jota kohti hapuileva kirjoitus etenee. No väärässähän minä olin ja takakannen sulkemisen jälkeen jäi lähinnä tyhjä olo. Muutkin ovat tänne kirjoittaneet että idea on hyvä ja kirjassa oli paljon potentiaalia, mutta toteutus nyt vaan jäi vähän heikoksi.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Arla Kanervan Lopun aikoja hakee uhkaavimmat elementtinsä Raamatusta ja uskonnollisista lahkoista. Tarinaa kertoo 14-vuotias tyttö, ja mutkaton teksti, iso fontti ja lyhyt sivumäärä tekee kirjasta hiukan nuortenkirjamaisen. Loppuun asti kantava hiljaisen synkeä tunnelma vaatii kuitenkin lukijalta sen verran sinnikkyyttä, että ihan aloittelevalle romaanien lukijalle en tätä suosittelisi. Lisäksi varsin graafiset kuvaukset ihmissyönnistä olivat melko järkyttäviä, kuten varmasti tarkoitus onkin.

Kanervan dystopian pohjana on ihmisten selittämätön katoaminen. Joko täysin yllättäen tai hitaasti kituen he katoavat maailmasta jättäen jälkeensä vain kasan vaatteita. Ilmiö tuo mieleen Raamatun lopun aikojen ennustukset, missä uskovat temmataan maan päältä taivaaseen. Kanervan versiossa ihmisten katoamiselle ei kuitenkaan ole mitään selittävää tekijää. Jäljelle jääneet jäävät ikävöimään ja pelkäämään. Vuosia kestäneet katoamiset ovat romahduttaneet yhteiskunnan, ja viidakon lait vallitsevat. Kun päähenkilö Emma menettää molemmat äitinsä, ja paras ystäväkin muuttaa perheineen kauas pohjoiseen, hän jää vaaralliseen ja kaoottiseen maailmaan aivan yksin. Niinpä tuntuukin onnenpotkulta, kun hänet hyväksytään Paratiisin rakentajien kulttiin, joka asuttaa hyvinvoivaa maatilaa. Yhteisöä johtaa karismaattinen nainen, Maria, joka mieltyy Emmaan aivan erityisesti, kutsuen tätä näkijäkseen. Mutta mitä kultissa todella tapahtuu, ja mikä on Emman rooli siinä? Tuskin mitään hyvää, sen verran on alusta asti selvää.

Lopun ajat eivät juuri kevennyksiä tarjoile. Tunnelma on ahdistava ja kerronta lakonisen toteavaa. Mieleen tuli alkuvuodesta julkaistu Seidi Saikkosen Jälkeen-romaani, jossa myös elettiin mystisistä syistä romahtaneen yhteiskunnan raunioilla. Kumpikaan ei ollut erityisen miellyttäviä lukukokemuksia, vaikka tarinoissa olikin paljon mielenkiintoa herättävää. Kanervan luontokuvaus toi tarinaan jonkin verran kauneutta, mutta muuten toivon pilkahduksia ei juuri nähty.

[Tuuli Tammenkoski · Rating 4 out of 5]

Hieno, lohduttoman kaunis ja omaperäinen aloitus kirjavuoteen. Ihminen on häviämässä maapallolta, sivilisaatio vetelee viimeisiä hengenvetojaan. Maailma on alkanut pelastaa itseään ihmisiltä.

14-vuotias Emma on menettänyt molemmat äitinsä ja parhaan ystävänsä, ja päätyy vaaleanpunaiseen taloon, Paratiisin rakentajien kulttiin, jota johtaa karismaattinen Maria. Yhteisö ottaa uuden tulokkaan vastaan lämmöllä ja rakkaudella. Kultit ja niiden johtajat kuitenkin harvoin ovat täysin hyvin ja pyyteettömin aikein liikenteessä. Sävy hiipii hiljalleen synkeäksi, ja pian ollaankin todella tylyissä ja syvissä vesissä.

Päämäärättömyys leimaa niin Emman vaeltelua, Marian kulttia ja oikeastaan koko kirjaa. Lukijalle ei juuri selitellä miksi toimitaan, mihin pyritään tai mitä on tapahtunut. Ensin vierastin tätä irrallisuutta ja vaikeasti kiinni napattavaa rakennetta, mutta pikkuhiljaa se alkoikin toimia.

Erityisen kauniisti on kuvattu luontoa, joka ottaa oman tilansa takaisin sekä päähenkilön ja tämän pelastaman koiranpennun syvää ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Marian yhteisön arkinen puuhastelu ja ruokailuhetket toimivat hyvänä vastapainona kaoottiselle maailmalle, jossa jokainen on lopulta yksin ja kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa.

Ihmiset häviävät, luonto voittaa ja elpyy. Toisen utopia on toisen dystopia, mikä näkyy tässä kirjassa monellakin eri tasolla. Yksinäisyys ja epätoivo tihkuvat silmille, mutta jotain oudolla tavalla lohdullista tässä ihmisten maailman loppumisessa on.

Lopun aikoja on arkisen surumielisellä tavalla kaunis, ja samaan aikaan synkkä ja arvaamaton. Järkyttäväkin. Loppukappaleessa alkoi itkettää.

[Salla Hiltunen · Rating 2 out of 5]

Kiinnostuin bongatessani tämän kauniskantisen kirjan aikuisten scifihyllystä kirjastosta. Kirja vaikutti kansikuvituksen ja takakansitekstin perusteella oikein houkuttelevalta ja mielenkiintoiselta. Aluksi hieman ihmetytti se, että kirja on painettu yhtä isolla fontilla kuin lastenromaanit, mutta isoa fonttia oli kyllä ihan miellyttävä lukea.

Heti alusta asti kirjaan oli kuitenkin todella vaikea päästä sisään, eikä kirjan tapahtumista ja hahmoista oikein saanut otetta. Ensimmäisen 70 sivun jälkeen meinasin jo luovuttaa lukemisen suhteen, mutta jostain syystä rämmin kuitenkin loppuun saakka. Siltä lukeminen nimittäin tuntui – rämpimiseltä. Tämä ei valitettavasti muuttunut missään vaiheessa.

Kirja on sekava, irrallinen, haahuileva kokonaisuus. Lukemista olisi sujuvoittanut jo se, jos tekstissä olisi ollut enemmän sidosteisuutta; nyt lauseet, virkkeet ja kappaleet eivät aina tuntuneet yhdistyvän kovinkaan sulavasti toisiinsa. Esimerkiksi lauseita oli monesti vain lätkitty peräkkäin ja yhdistetty pelkällä pilkulla toisiinsa.

Kuvaustekstissä hieman hämää maininta "mukaansa vetäisevästä tarinasta" ja "viehättävästä utopiasta", jotka eivät kumpikaan pidä mielestäni paikkaansa. Kirja on enemmän dystopia kuin utopia.

Kirjan sanoman kanssa on kuitenkin pakko olla samaa mieltä: Maapallolla on ihan liikaa ihmisiä, mikä on planeettamme turmioksi. Ihmisten määrää on saatava vähennettyä radikaalisti.

[elluri · Rating 3 out of 5]

kirjan sivuilta välittyi sellainen vähän jopa ahdistava tunnelma, joka ei ole vielä hälvennyt, vaikka kirja loppuikin. nopea tempoinen, mikä ei välttämättä ole huono asia, toisaalta joskus olisi voinut myös vähän hidastaa.

[Jas Min · Rating 3 out of 5]

Kauniisti kirjoitettu. Kiinnostavia ideoita mitä tulee jännitykseen, mutta oli kuitenkin aika pliisu vaikka olikin kultti, kannibalismia ja kuolemaa. Jäin odottamaan enemmän, mutta luettava tarina kuitenkin.

[Pipsa · Rating 3 out of 5]

Kauniisti kirjoitetti tarina ja kiinnostava maailma. Alku vaikutti oikein lupaavalta ja kiinnostavalta, mutta lopussa juoni alkoi rakoilla ja muuttui sirpaleiseksi.

[Annika]

Luen tätä väärään vuodenaikaan, väärällä mielenmaisemalla. Ehkä yritän uudelleen myöhemmin.

[Heli · Rating 3 out of 5]

Solid 2,5.

Mulla ja takakansitekstin kirjottajalla on selkeesti hyyyyvin erilainen käsitys utopiasta? Joka tapauksessa ihan kiva - linkolalainen kulttimeininki oli aika hurjaa!

[Sami Eerola · Rating 3 out of 5]

Ihan mielenkiintoinen postapocalyptinen kauhuromaani, joka suurimmaksi osaksi oli ihan hyvää luottavaa, mutta loppu meni todella sekavaksi enkä enää tajunnut mitä tapahtui ja miksi

[Soffe · Rating 2 out of 5]

Tosi hajanainen ja irrallinen kokonaisuus. Jos teokseen olisi lisännyt 100-200 sivua lisää, se ei olisi tuntunut niin vajaalta

[Jenni · Rating 3 out of 5]

2½⭐

[Hilkka · Rating 2 out of 5]

Tää oli aika outo ja hajanainen. En oikein saanut tästä otettu. Muutama kauniisti kuvailtu ja kirjoitettu kohta. Oliko kaikki loppuun asti mietitty?

[Veera · Rating 3 out of 5]

Äänikirja

[Meri · Rating 2 out of 5]

2,5⭐️

[Janina Majaneva · Rating 2 out of 5]

2,5

[Tiina Käpylä · Rating 5 out of 5]

Genre is speculative fiction. Meri is about 14-year-old in the beginning of the story. She lives in a world where most of the people "disappear", i.e. die due to rna problems. Here is a somewhat reasonable explanation for the destruction of humanity.

This books tells just as much about the destruction of the world we unsustainably consume as it does about Meri's growing pains and finding her own path, and her survival.

The book was light and easy to read despite of the painful topics. If these apocalypse themes don't bother you, this was a great story and I especially appreciated the perspective of femininity - both the dark and the light side - which is nicely created throughout the book.

[Jenna · Rating 4 out of 5]

tykkään tosi paljon utopioista ja nautin tästäkin. toivon että kirja ois ollu pidempi niin kerrontakin ois ehkä kehittyneempää.