Äveriään miehen testamentti paljastaa syvälle haudatun perhesalaisuuden. Mysteeri vie veitsenterävän Björkin vierailulle Viipuriin.
Huhtikuussa 1922 Björk saa kuulla opiskelija Matilda Kivikarin ahdingosta. Matilda on jäänyt asumaan yksin Eirassa sijaitsevaan taloon, kun hänen enonsa ja huoltajansa on kuollut tapaturmaisesti kotitalon portaissa. Nyt Matilda uskoo, että talossa kummittelee.
Björk ei kummituksiin usko, mutta huomaa tapauksessa muuta epäilyttävää. Äveriään enon testamentti paljastaa, että hän on 30 vuotta sitten saanut aviottoman lapsen venäläisen rakastajattarensa kanssa. Kun kadoksissa ollut poika saapuu hautajaisiin, kaikki eivät ole varmoja, kuka hän todellisuudessa on.
Tällä kertaa oli pakko antaa vain kolme tähteä erään kohtauksen takia. Paljastamatta liikaa, kuolleen hahmon.., henkilön? hautajaiskohtauksessa kuolleen ottopoika ja ottotyttären sulhanen ( eivät nyt olleet otto, mutten muista olivatko sisaren- vai veljen lapsia ) menivät vainajan arkun vierelle kantajiksi, mutta heti seuraavassa lauseessa kyseiset herrat ovatkin arkun takana saattojoukossa. On aika uskomatonta että kirjailija eikä mahdolliset betalukijat yms huomaa tällaista virhettä joten tämä pudotti tähdet neljästä kolmeen. Muuten Björk oli taattua Björkiä joka on aina nautittavaa luettavaa.
Oikein mukava jännäri. Helsingin kaupungin ja historiallisten asioiden liika kuvailu sai kuitenkin pisteitä laskemaan. Voisin hyvin lukea toisenkin Björk-dekkarin kyllä.
Hämeen-Anttilan Björk-sarja kuuluu dekkareihin joissa pääroolin varastaa aikakausi eli 1920-luku. Tässä kirjassa tosin tuntui että kirjailija toisti hieman itseään, mysteerin juonenkulku muistutti Käärmeitten kesää, sarjan kakkoskirjaa. Muttei tuo haitannut, aloin aavistella murhaajaa vasta kirjan loppupuolella joten jännitys säilyi hyvin. Kiinnostavinta kirjassa oli ehkä se että Björk ottaa vihdoinkin ison askeleen ja kihlautuu pikkuserkkunsa Lisbetin kanssa. Sitoutumiskammostaan huolimatta. Hän haikailee edelleen vanhaa rakastettuaan Katjaa mutta on päättänyt unohtaa tämän. Kuvioissa pyörii myös sähäkkä Ida Helander joka on alkanut avustaa Björkiä tämän tutkimuksissa. Idan ystävätär Matilda Kivikari tarjoaa Björkille visaisen tapauksen ratkaistavaksi. Tämän eno on pudonnut pimeässä porraskäytävässä kuolemaansa ja nyt asunnossa mellastaa kummitus. Enon kuolemaa pidetään tapaturmana mutta onko se sitä todella? Matilda ja veljensä Henrik ovat perimässä ison omaisuuden. Kummituksen arvoitus pitää selvittää. Björk yöpyy asunnossa yksin ja näkee kuin näkeekin kummituksen. Hän uskoo että asialle on järkevä selitys ja että joku yrittää pelotella Matildaa. Sitten hautajaisiin ja testamentin lukuun ilmaantuu punatukkainen venäläinen emigrantti joka väittää olevansa vainajan poika. Testamentissa tälle luvataan sievoinen summa rahaa. Henrik Kivikari palkkaa myös Björkin, ottamaan selvää onko mies huijari vai aito sukulainen. Tutkimukset johtavat Björkin Viipuriin ja Helsingissä Ida harjoittelee sormenjälkien ottamista. Mutta vasta sitten kun Henrik Kivikarin hevonen pillastuu yhtäkkiä ja heittää hänet selästään, Björk alkaa aavistella totuutta. Hän ei kuitenkaan ehdi varoittaa Idaa joka joutuu murhaajan sieppaamaksi ja hengenvaaraan... Oma mielipiteeni on se että nimenomaan Ida on Björkille se oikea. Mutta saa nähdä mihin ratkaisuihin kirjailija lopulta päätyy.
Taattua Björkiä! En todennäköisesti koskaan kyllästy seuraamaan Karl Axelin tutkimuksia, seikkailuja ja naismurheita 1920-luvun Helsingissä. Ajankuva on nautinnollinen ja Björkin hahmo kolahtaa. Tässä kirjassa sydämen asioihin tuli viimein selkiyttä ja Björk tekee päätöksen. Hieman epäilen, että ihan näin helposti asiat eivät tule menemään.
Taattua Björkiä, ei niin synkkä kuin joku aiempi osa. Tällä kertaa tämä tuntui (vielä) paremmalta luettavalta kuin pari edellistä kirjaa. On mielenkiintoista lukea kirjaa, jossa liikutaan omassa kotikaupungissa n 100 vuotta sitten ja jossa puhutaan sekä vanhahtavaa suomea että eri murteita (karjala ja slangi). Kirjailija on jälleen tehnyt taustatutkimuksena hyvin.
Kutsuisin tätä hyvän tuulen dekkariksi, jota lukiessa tuli olo, kuin olisin katsonut vanhaa kotimaista elokuvaa. Ajankuvaus 30-luvun Helsingistä oli siis melkoisen onnistunut. Kirja oli minun makuuni ehkä aavistuksen liian dialogipainotteinen, mutta oli hauska lukea vaihteeksi jotain mikä tapahtuu Suomessa ja suomeksi.
Nautin Björk-sarjan helppolukuisuudesta jokaisella kerralla - ja jokainen osa on ollut pakko saada omaan kirjahyllyyn. Paljon tapahtuu ja sopivassa rytmissä, eikä itseäni ainakaan haittaa, vaikken pysyisi jokaisessa yksityiskohdassa kärryillä, koska lopussa yleensä asia kursitaan kokoon niin, että sen ymmärtää. Lisäksi henkilöhahmoissa on mukavaa monipuolisuutta.
Vuoden ensimmäinen luettu kirja - ja hyvä sellainen! Björkin tarinat alkavat parantua kirja kirjalta ja tämä tarina vei mukanaan. Ehkä myös jossain määrin tarinat ovat hieman raaistuneet aikaa myöten, mutta ei kuitenkaan liikaa minun makuuni - en erityisen raaista rikostarinoista erityisemmin välitä. Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä lukukokemus.
Sarjan seitsemäs osa ei ole niin mukaansatempaava kuin edelliset, ja juoni on jotenkin liian lattea. Petaisiko tämä draamaa sarjan seuraavaan osaan (Esimerkiksi Etsivä Björkin henkistä romahtamista??) vai onko kyse vain sarjatuotannon uuvuttamasta kirjailijasta. Odotan siis jo kesää 2021..
Mielestäni ei parhaimpia Björk-kirjoista. Tässä kirjassa alkoi ärsyttää pohdiskelu pikkuserkku Lisbetiin ja nopea ratkaisu asian suhteen. Mietin, että miten suhde etenee tästä eteenpäin - tuleeko täyskäännös. Samoin suhteessa setään. Hieman myös Viipuri-nostalgiaa kirjassa.
Juonikuvio oli selvillä hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta Kallepa ei tajunnut.. Paljon on paineita herralla ja kaikki tuntuu lutviutuvan hyvin, tylsä valinta rakkauselämässä. Pystyt Kalle parempaan.
Tässä kirjassa tuntui olevan vähän vähemmän jännitystä kuin kahdessa edellisessä, mutta siinä tapahtui paljon ja porukkaa vilisi sivuilla sen verran sakeasti, että kirja oli todella kaikesta huolimatta viihdyttävä. Björkin naisasiatkin näyttävät pikkuhiljaa etenevän johonkin suuntaan.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Yksi lempisarjoistani. Tämä on ostettava ehkä sarjana omaksi. Perinteinen dekkari, jossa millään ei mässäill liikaa. Arvostan ajankuvaan, paikkoihin ja tyyliin sitoutumista ja uppoutumista.
Sujuvasti kirjoitettu kuten Hämeen-Anttilalla aina. Taattua laatua siis ja sarjan osana pätevä. Björkin jahkailevaan yksityiselämään tuli viimein selkeyttä (naiskuvioita onkin jo pitkitetty sarjassa aivan liikaa). Yksittäisenä teoksena ei kuitenkaan kovin kummoinen. Syyllinen selviää lukijalle loppupuolella eräästä selvästä vihjeestä, mutta Björk ei muka tajua samaa, ja aivan lopussa sorrutaan melodraaman puolelle. Kirjan lopetus oli töksähtävä, viimeinen kappale on mukafilosofinen mutta jää laimeaksi ja tuntuu loppuvan kesken. Kritiikistä huolimatta luen kyllä sarjan seuraavan osankin, sen verran sujuvaa ja viihdyttävää tekstiä kuitenkin.