Varmasti huolellista työtä ja niin sanotusti kansantajuisesti (vähän liiankin viihteelliseksi?) kirjoitettu teos yhdestä Suomen kuuluisimmasta murhamysteeristä. Teos kuvaa myös 1950-luvun Isojokea ja Suomea elävästi ja yksityiskohtaisesti.
Kuitenkin oikeastaan se, mikä tässä eniten jäi vaivaamaan ja teoksesta päälimmäiseksi mieleni päälle, on seikka, jota kriminologi Maria Normann jo ansiokkaasti avasi harvinaislaatuisen hyvässä ja perehtyneessä kirja-arviossaan (HS / Kulttuuri, 4.7.21): "Ensimmäinen asia, johon Keskisarjan kirjassa kiinnitän kriminologina huomiota on se, miten näkymätön naisten näkökulma ja koettu todellisuus siinä on. Kirjoittajan perspektiivi ei ole tyttöjen ja naisten, tai lasten. Miesten naisiin kohdistama väkivalta ja sen kirjo ei edes näy yleisluonnehdinnassa yhteiskunnan väkivaltaisuudesta.
Osittain miesten naisiin kohdistama väkivalta on historiallisesti jäänyt sanallistamatta, koska se verrattain harvoin päätyi ja päätyy tilastoihin, miesten maailman tarinoihin ja dokumentteihin.
Paikoittain pilkahtaa myös tilaisuus käyttää tutkija Mila Engelbergin käsitettä “sukupuolittunut kielioppi”, jolla viitataan tapaan kertoa sukupuolittuneesta väkivallasta ilmaisten tekijä sukupuolineutraalisti ja teko passiivissa.
- -
Tämä ei ole mitenkään tavatonta miesvaltaisessa kriminologiassa eikä edes journalistisissa tuotoksissa vaikka sukupuolijakauma on alalla kriminologiaa tasaisempi.
Joka tapauksessa, myös Saaren katoamisiltana miehiä karkuun oli polkenut useampikin nainen pyörällä. Myöhemmin selvisi, että ahdisteltuja oli hävettänyt kertoa miten heitä häirittiin, mutta Saaren katoamisen jälkeen he vihdoinkin kertoivat viranomaisille.
Surettaa ja raivostuttaa, että edelleen tänä päivänä ollaan näiden samojen asioiden äärellä.
Naiset yrittävät väistää, ennaltaehkäistä ja eri keinoin pitää itsensä turvassa. Ja yhä häpeä lankeaa uhrille.
Naisten keskuudessa tiedetään edelleen sarjahäiritsijämiehistä, jotka toiminnallaan pakottavat kaikki ympäristönsä naiset jollakin tapaa muokkaamaan käytöstään, pukeutumistaan ja liikkumistaan, rajoittamaan vapautta toimia niin kuin itse haluaisi.
Keskisarjan teoksessa kuvaillaan esitutkintaa ja lähiyhteisön reaktioita, mutta lähinnä epäiltyjen miesten kokemuksia. Naisten lisääntynyt huoli turvallisuudestaan on mainittu ikään kuin sivulauseessa. Naisten pelkoa ja siitä kumpuavia seurauksia ei luultavasti kyselty, tutkittu tai dokumentoitu, eikä siten tämäkään koettu todellisuus joutunut Keskisarjan haaviin eri arkistoissa."
Niin, surettaa ja väsyttää ja turhauttaa.
- Myös se silmiinpistävä seikka, että jälleen n-sana on ollut pakko tunkea mukaan, useampaan otteeseen, vaikka sitä ei olisi todellakaan tarvinnut missään yhteydessä käyttää.