Maa kuin veri

by Katriina Ranne

Moniääninen romaani neljästä sukupolvesta sademetsän keskellä, verenperinnöstä ja paremman elämän tavoittelusta

”Minä olen sademetsässä asuva suomalainen. Suomessa en ole koskaan käynyt, eivätkä siellä käyneet äitini tai isäni tai edes isoäitini, ja silti he kantoivat aina Suomea mukanaan.”

Kaarlon perhe lähtee Lahdesta kohti Argentiinaa vuonna 1906. Kotikaupungissa partioivat santarmit, ja työläisen toimeentulo on niukkaa, mutta Atlantin takana luvassa on oma maatilkku ja paratiisin hedelmiä, vapautta ja vaurautta, Colonia Finlandesa.

Maa kuin veri on runsas ja väkevä kertomus neljän sukupolven kohtaloista kaukaisessa siirtokunnassa, jossa suomalaiset elävät kuin muusta maailmasta irrallaan. Vaikka matkaan lähdettiin suurin odotuksin, elämä on tropiikissakin ankaraa. Ester jatkaa isänsä maiden viljelyä, vaikka vuosien kuluessa machetet vaihtuvat raivaustraktoreihin. Hänen elämänsä muuttuu kuitenkin täysin, kun eräänä päivänä oveen koputtaa tuntematon nainen. Eero on aina nähnyt pidemmälle kuin kylänsä rajat. Ensimmäisen tilaisuuden tullen hän jättää kaiken ja lähtee merille tavoittelemaan suurta unelmaansa. Aina on siirtokunnan viimeinen suomenkielinen asukas. Kun hän ystävystyy sademetsässä asuvan guarani-pojan kanssa, hän ymmärtää, millaista on elää, kun ympäriltä katoavat puut.

Katriina Ranne (s. 1981 Noormarkussa) on lahtelainen kirjailija, joka on julkaissut kaksi romaania ja kaksi runokirjaa ja suomentanut afrikkalaisen runouden antologian. Hän on väitellyt filosofian tohtoriksi Lontoossa. Tätä romaania varten Ranne vieraili Argentiinassa haastattelemassa sen nykyisiä asukkaita ja guaraneja. Maa kuin veri on fiktiivinen romaani, joka sai alkunsa kirjailijan Colonia Finlandesaan muuttaneen isoenon tarinasta.

Genres: Historical Fiction, Fiction, Finnish Literature, Audiobook

378 pages, Hardcover

First published September 14, 2021

Reviews

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

1900-luvulla suomalaisia lähti sankoin joukoin maailmalle, monista eri syistä. Osa paremman elämän perään, osa pakoon jotain. Yhdysvaltoihin lähti runsaasti väkeä, mutta myös Etelä-Amerikka houkutteli. Sinne matkustettiin usein ideologisista syistä, erilaisiin onnelasiirtokuntiin. Todellisuus oli sitten usein vähemmän onnellista, eivätkä nämä yhteisöt kovin huikeasti menestyneet.

Maa kuin veri kertoo Argentiinaan muuttaneista siirtolaisista. Kaarlon perhe muuttaa Lahdesta vuonna 1906. Isä Aaretti on rautatietyöläinen, joka innostuu milloin mistäkin. Muutto Argentiinaan vaikuttaa oivalliselta keinolta paeta venäläisten sortovaltaa Suomessa. Niinpä perhe suuntaa kohti Colonia Finlandesaa.

Lupaukset ovat kovat: Argentiinassa odottaa oma maatilkku täynnä hedelmällistä maata, hedelmät putoilevat puusta suoraan suuhun, on vapautta ja vaurautta. Kahdessakymmenessä vuodessa miljönääriksi, lupaa siirtokunnan perustaja Thesleff. Kaarlon isä ei sentään miljoonien perään haikaile, mutta jospa viidessä vuodessa tienaisi sen verran, että voisi palata Suomeen ja rakentaa oman talon.

Eihän se tietysti niin mene. Siirtokunta ei ole ollenkaan luvatussa kunnossa ja luvassa on runsaasti kovaa työntekoa ja ankeita oloja. Kovalla työllä saa kuitenkin revittyä maasta riittävän toimeentulon ja niin Kaarlostakin kasvaa sitkeä työmies.

Katriina Ranne kertoo lopulta neljän sukupolven tarinan eli seuraa suomalaisten elämää Argentiinassa yli sadan vuoden ajan, aina siirtokunnan viimeiseen suomenkieliseen asukkaaseen. Ympärillä Argentiinan yhteiskunta elää ja kuohuu – on inflaatiot, lamat, Perónit, sotilasjuntta, katoamiset, mutta kaikki tämä koskettaa eristäytyneitä suomalaisia lopulta vähänlaisesti. Sama koskee tietysti kotimaan tapahtumia. Ensimmäinen maailmansota huomataan jotenkuten, Suomen itsenäistyminen menee vähän ohi, toisen maailmansodan tapahtumia seurataan jännityksellä ja pitkällä viipeellä.

Millaista on olla sademetsässä asuva suomalainen, joka ei ole koskaan käynyt Suomessa ja jonka vanhemmat tai isovanhemmatkaan eivät ole koskaan käyneet Suomessa? Millainen yhteys on maahan ja kieleen, millaiseksi rakentuu identiteetti? Ensimmäinen sukupolvi pystyy vielä itse kaipaamaan kotimaahan, seuraavilla on vain edellisten aina vain haaleammiksi käyvät muistot.

Maa kuin veri on oivallinen kirja. Katriina Ranne on tehnyt perusteellista tutkimustyötä ja onnistuu herättämään Argentiinan viidakon henkiin eloisasti. Tarina etenee sujuvasti ja sukupolvet vaihtuvat hyvin, pitäen kirjan kiinnostavana. Maa kuin veri on kiehtova kurkistus maailmaan, jota en ollut ennen nähnyt.

[Katja worlds_between_the_sheets · Rating 4 out of 5]

Kirja toi hyvin esiin siirtolaisuuden ongelmia: kun ei kuulu oikein minnekään ja kun sukupolvienkin päästä on sydämessään suomalainen isovanhempien tapaan, mutta Suomessa on menty siitä eteenpäin. Pidin varsinkin viimeisestä, neljännen sukupolven tarinasta, jossa otettiin kantaa sademetsien puolesta ja eurooppalaisia valloittajia vastaan sekä kuvattiin koskettavasti yksinäisyyttä.

[Iina Rahkola · Rating 2 out of 5]

Ensimmäiset reilut sata sivua jouduin todella miettimään, mitä kirjailija yrittää kertoa ja miksi tämä kirja on ylipäänsä kirjoitettu. Tarina parani loppua kohti, mutta Kaarlon osuus oli kuolettavan tylsä.

[Jane Kirjan jos toisenkin · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava kuvaus Argentiinaan 1900-luvun alussa perustetusta onnelasta. Kirjan loppupuoli jossa päästiin aina 80-luvulle saakka toi mieleeni Suon villi laulu -kirjan.

[Maria Laru · Rating 5 out of 5]

Ai että minä tykkään näistä kirjoista joista oppii uutta asiaa kevyesti Suomalaisen siirtokunnan elämää Brasialian sademetsässä yhden perheen useamman sukupolven tarinan kautta kerrottuna. Hieno kirja.

[Tuuli · Rating 4 out of 5]

Really happy this story exists, and I learned quite a bit, too :) (Next up in this rabbit hole is thoroughly researching Eva Perón, I think)

[Suketus]

Mehevä, neljä sukupolvea kattava kertomus suomalaissiirtolaisista ja heidän jälkeläisistään Argentiinassa, Colonia Finlandesassa. Tropiikin värit, tuoksut, äänet ja maailma tuntuvat, elämän työteliäisyys, yksinkertaisuus ja haastavuus näkyvät. Paratiisia ei löytynyt, mutta ihminen voi silti tehdä elämästään niin hyvän kuin vain mahdollista on niissä olosuhteissa, joihin päätyy. 1900-luku kulkee romaanin henkilöiden elämän kanssa rinnan, sodat, taudit, lamat ja vallankaappaukset tulevat ja menevät, mutta sademetsä, maissileipä ja maniokkilaatikko säilyvät.

[Mima · Rating 4 out of 5]

1900-luvun alussa Artur Tesleff houkuttelee mukaansa joukon suomalaisia siirtolaisia perustamaan Colonia Finlandesa-siirtokunnan Argentiinaan.
Tarinaa kerrotaan näljän sukupolven voimin: Kaarlon perhe muuttaa Lahdesta siirtokuntaan vuonna 1906, ja hän menee myöhemmin naimisiin Hildan kanssa. Heidän lapsensa Ester-Marja syntyy vuonna 1915.
Ester jatkaa toisena näkökulmahahmona. Hänelle tärkeitä ihmisiä olivat tanssikaveri ja ihastuksen kohde Maire mutta aviopuolisoksi valikoituu vuonna 1946 Armas. Heidän lapsensa Eero ei enää tyydy niukkoihin olosuhteisiin vaan lähtee merille. Matkoillaan hän tutustui Celesteen mutta kuolee ennenkuin tapaa syntymättömän lapsensa. Aina jää isoäidin hoiviin ja he jakavat harmoniassa elämänsä vuosikymmenten ajan. Ainalla on lapsena ystävänä Amaru jonka Guaraní-kulttuurista olisin mielelläni lukenut enemmänkin.
Pidin kovasti tästä kirjasta. Oli hienoa päästä kurkkaamaan noin erikoiseen paikkaan. Suomalaisethan lähtivät sota- ja nälkävuosina etsimään parempaa elämää jota ei aina löytynyt mutta ahertamalla ja kituuttamalla moni kuitenkin eli elämänsä merten takana.

[Samu · Rating 4 out of 5]

Ehkä 3,5 tähteä. Aika perusproosaa, mutta tarina soljuu eteenpäin ja olipa mielenkiintoinen osa historiaa.

[Alkaliparisto · Rating 5 out of 5]

Kaunis kertomus sukupolvien jatkumosta, mihinkään kuulumattomuudesta, ikävästä ja haaveista. Kerronta on kaunista, sujuvaa, hahmot kasvavat tarinan mukana. Tämä vei mukanaan ja kosketti.

[Eva Malkki · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen, surullinen ja kaunis. 3,5 tähteä.

[Matilda Hotanen · Rating 5 out of 5]

On vuosi 1906. 15-vuotias Kaarlo asuu perheensä kanssa Lahdessa. Hänen isänsä on saanut kuulla Argentiinaan perustettavasta suomalaisesta siirtokunnasta, Colonia Finlandesasta, ja päättää, että perhe muuttaa sinne unelmanaan parempi ja luontoa läheisempi elämä. Isä on myös kuullut, että maa on siellä hedelmällisempää kuin missään muualla. Perheen saavuttua Argentiinaan tekevät Buenos Airesin valot ja kaupungin suuruus sekä loistokkuus vaikutuksen heihin ja he kuvittelet Colonia Finlandesan olevan paljon isompi ja hienompi kuin mikään Suomen kaupungeista. Päästyään kuitenkin lopulta perille he huomaavat, että siirtokunnan perustaja Arthur Thesleff olikin liioitellut kuvaillessaan Colonia Finlandesaa. Suomalaiset perheet sijoitetaan telttoihin asumaan ja patistetaan töihin raivaamaan tietä Colonia Finlandesaan. Kaarlon isä Aaretti kuitenkin päättää, että perhe jää Argentiinaan, vaikka muutama muista perheistä on jo lähdössä takaisin Suomeen, ja niin he alkavat tien raivaamisen jälkeen rakentamaan itselleen taloa sekä viljelemään yerba matea.

Haluaisin kertoa niin paljon kirjasta ja sen juonesta, mutta en tee sitä, sillä se pilaisi itse lukukokemuksen. Tämä kirja pitää lukea tietämättä liian paljoa siitä. Kirja on uskomattoman hyvin kirjoitettu, teksti on kuvailevaa ja yksityiskohtaista. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja nautin siitä aivan älyttömän paljon.

Colonia Finlandesan suomalaisten ajatukset kotimaastaan ja kielestään ovat niin kauniita. He pitävät tiukasti kiinni juuristaan, vaikka ovatkin toisella puolella maapalloa. Mutta myös kuvailut Argentiinan luonnosta, varsinkin sademetsistä ja sen eläimistä, ovat aivan uskomattomia ja niin hurmaavia, että pystyn melkein kuvittelemaan itseni sinne kuunnellessani tarinaa.

Ajattelin myös itseäni ja elämääni Suomen ulkopuolella kirjaa kuunnellessani, vaikken tietenkään ole muuttanut aivan yhtä kauas, vain Ruotsiin, mutta pystyn silti samaistumaan siihen, miten tärkeää on pitää yhteys kotimaansa kulttuuriin ja puhua omaa kieltään.

Kokonaisuutena loistava ja todella hyvin koottu ja kirjoitettu tarina neljän polven suomalaisista Argentiinassa.