Jo pitkään on tiedetty, että pahimpien väkivaltarikollisten persoonallisuus on vakavasti häiriintynyt. Narsistien kostorikokset, psykopaattien sarjamurhat, antisosiaalisten raivokohtaukset ja machiavellistien petokset on mahdollista selittää nykytietämyksen mukaan yhä tarkemmin. Osa uudesta tutkimustiedosta ravistelee vanhoja uskomuksia, ja osa tiivistää ja kiteyttää tuloksia yhä terävämmäksi kuvaksi pahuuden syistä.
Jäljelle jää kysymys, mitä erilaisille pahuuden riskitekijöille on tehtävissä, vai onko tehtävissä mitään?
Pahat mielessä – Tieteen näkökulmia pahuuteen käy läpi persoonallisuuden vakavimmat häiriöt ja tunne-elämän hankalimmat vauriot, ja purkaa monimutkaiset psykologiset käsitteet yleistajuiseksi tiedoksi. Teos ei tyydy selittämään pahoja väkivaltatekoja vain narsismilla, sadismilla tai edes psykopatialla. Se porautuu syvemmälle pimeyden ytimeen ja kertoo, millaisten prosessien voimalla mielen häiriöt onnistuvat muuttamaan ihmisen väkivaltaiseksi.
Teoksen nimi on varmaankin tarkoituksella vähän raflaava mutta myös harhaanjohtava, sillä teoksessa käsitellään käytännössä erilaisia psyykkisiä häiriöitä.
Suhtauduin aluksi skeptisesti (yksilö)psykologiseen näkökulmaan, olenhan rakenteista kiinnostunut yhteiskuntatieteilijä. Kun epämääräinen pahuudesta puhuminen vaihtui laajaan kattaukseen siitä, mitä psykologia alana tietää pahimmista psyykkisistä häiriöistä ja niiden yhteydestä julmuuteen, yllätyin iloisesti ja nautiskelin. Ymmärrykseni laajeni jälleen valtavasti. Rakastan hyviä populaareja tietokirjoja! Ja toki Kuuskorpi painottaa, että kaikkien alojen tuottamaa tietoa tarvitaan mahdollisimman laajan ymmärryksen saavuttamiseksi, vaikka hän vain psykologian näkökulmasta kirjoittaakin.
Pohdin tämän äärellä, olenko itse narsisti (en ole), onko minua manipuloinut ja satuttanut ihminen narsisti (mahdollisesti) vai onko meillä molemmilla vain vahvoja narsistisia taipumuksia (varmasti, joskin minun tapauksessani vahva kykyni välittää ja myötäelää kumoaa narsistisen käytöksen reaalistumisen). Senkin opin, että empatiakyky ei ole mikään yksiselitteisen vakuus hyvyydestä tai avain autuuteen, vaan monet tuntevat empatiaa nimenomaan hirmutekoja tehneitä, eivät heidän uhrejaan kohtaan.
En tiedä, miksi annoin tälle kolme tähteä. Neljäkin olisi varmaan ollut ihan sopiva.
Olipas kerrassaan mainiosti kirjoitettu tietokirja. Pahuutta käsiteltiin muiden ihmisten (ja eläinten) vahingoittamisena ja näitä seikkoja pohdittiin lähinnä vakavien persoonallisuushäiriöiden (narsismin, machiavellisuuden, psykopatian ja sadismin) näkökulmasta. Kovin yksilöpsykologinen ote siis. Opin paljon eri persoonallisuushäiriöistä ja mm. sen, kuinka vähän sadismista tiedetään (ja ettei sitä lueta omaksi sairaudekseen).
Nyppäsin yhden tähden pois, koska vaikka teoksessa on paljon tiukkaa ja hyvää asiaa, pelkään, että väkivallan redusoiminen persoonallisuushäiriöihin tekee hallaa mielenterveyden stigman poistamiselle. Toki teoksessa sanotaan, ettei mielenterveyden diagnoosi tee henkilöstä välttämättä väkivaltaista, mutta tätä olisi voinut käsitellä vähän pidempäänkin. Lisäksi suhtaudun varauksella julkisuuden henkilöiden (esim. Trumpin) diagnosointiin, vaikka tälle perustelut esitettiinkin. Olin toki analyysin kanssa samaa mieltä, mutta periaatteellisesti tässä on vaaran paikkoja asiantuntijavallan väärinkäytölle.
Tietokirja pahuudesta ja erilaisista patologisista persoonallisuuksista. Kirjan alkupuoli oli ehkä hieman raskaslukuinen, sillä siinä käytettiin paljon tilaa erilaisten termien tarkkoihin määritelmiin. Tämä antoi vaikutelman oppikirjasta – mikä se ehkä onkin. Harvoin olen nähnyt yhtä perusteellista lähdeviitteiden käyttöä: jokaisen luvun lopussa oli useiden sivujen viiteluettelo, mikä toi kirjaan lähes väitöskirjatason otteen. Kirja muuttui kunnolla kiinnostavaksi siinä vaiheessa, kun siirryttiin psykopatian käsittelyyn. Siinä oli paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa. En esimerkiksi ollut tiennyt, että psykopatian hoitoyritykset usein pahentavat oireita tai ainakin lisäävät rikollista käyttäytymistä. Etenkin loppupuoli nosti yleisvaikutelmaa koko kirjasta, sillä alku oli paikoin varsin puuduttavaa luettavaa. Esimerkkitapauksia olisi voinut olla enemmänkin, ja ehkä hieman vähemmän tunnettuja. Oli hauskaa huomata, että kirjoittajalla riitti pokkaa määritellä Trump persoonallisuushäiriöiseksi – ja vielä useampaan alaryhmään kuuluvaksi. Mutta kun kriteerit täyttyvät, niin ne täyttyvät. Kirjan lopussa pohdittiin vaikeimpien persoonallisuushäiriöiden ennustetta ja hoitoa. Valitettavasti ne ovat hyvin hankalasti, ellei kokonaan, hoitamattomia. Vankilasta vapautumisen jälkeen uusintarikollisuuden riski on myös korkea. Ei kuitenkaan sataprosenttinen, joten näitä ihmisiä olisi vaikea automaattisesti sulkea vankilaan loppuiäkseen. Ehkä jatkossa varhainen tunnistaminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia vähentää yhteiskunnalle koituvia haittoja.
Todella kattava analyysi siitä mitä tiede tietää pahuudesta, mutta vaikka kirja antoi paljon tietoa erilaisista personalisuushäiriöistä, jotka luovat ns pahoja ihmisiä, kirja ei lähde syvemmin vastaamaan siihen mitä on pahuus? Tämä ehkä johtuu siitä ettei Kuuskorpi ole filosofi eikä kirjassa konsultoida filosofeja
Kirjassa toki luetellaan asioita, joita suurin osa ihmisistä pitää pahoina, kuten viattomien ihmisten satuttaminen, mutta teos ei lähde tutkimaan onko pahuus olemus, eli ihminen on läppeensä paha vai onko se vain käytännön tekojö? Ihminen voi olla hyvä, mutta hänen tekonsa voivat olla pahoja? Samalla kirjassa ei vastata siihen, miten eri konteksteissa ja kulttuureissa yksi teko voidaan nähdä pahana, jopa hirviömäisenä ja toisessa sankarillisena tai vähintäänkin välttämättömänä pakkona?
Kirjassa pahuus onkin joukko personalisuushäiriöitä, jotka aiheuttavat ihmisessä välinpitämättömyyttä muitten ihmisten hyvinvointia kohtaan ja itsekyyttä edistää omaa etuaan keinolla millä hyvänsä
Odotin vähän muuta ja ehdottomasti poikkitieteellisempää katsausta pahuuteen. Kirja keskittyikin erilaisten väkivaltaisuuteen ja antisosiaaliseen käytökseen yhteydessä oleviin persoonallisuushäiriöihin ja psykologisiin ilmiöihin. Katsauksen saivat esimerkiksi traumojen ja häpeän kokemukset ja niiden yhteys väkivaltaisuuteen, kuten narsismi ja psykopatia. Asioista on kirjoitettu paljon populaaritieteellisiä teoksia sekä varmasti vielä enemmän niin ja näin tutkittuun tietoon perustuvia katsauksia, joten kirjan parasta antiakin olikin asiantunteva ja tieteellinen ote. Ylipäätään kiinnostava ja laaja katsaus ihmismielen hämäriin puoliin!
Melko perusteellinen käsittely erilaisille mielen sairauksille, joiden yhtymäkohta pahuuteen jäi kuitenkin minulle epäselväksi. Pahuutta ei juurikaan kirjassa suoranaisesti käsitelty.
Tapausesimerkkejä olisi voinut olla enemmänkin. Donald Trump esimerkkinä sarjamurhaajien seassa oli jotenkin huvittava. Muutenkin kirjasta aisti lievän poliittisen värittyneisyyden.
Joka tapauksessa mielenkiintoinen teos, jos on kiinnostunut narsismista, psykopatiasta ja muista ihmisille (ja eläimille) harmia aiheuttavista mielen ongelmista.
Kuuskorven Pahat mielessä on mahtava yhteiskunnallinen faktateos, joka pohtii sitä mitä psykologisia tekijöitä kaikkein pahimpien rikollisten toiminnan taustalla on. Kirjassa lähdetään liikkeelle väkivallan käsitteen määrittelystä ja miten laajan kirjon se pitää sisällään erilaista kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä ja pahoinpitelyä.
Kirjassa on käytetty laajaa, kansainvälistä lähdemateriaalia ja se on loistava perusteos kaikille todellisten rikosten syistä kiinnostuneille.
Great, yet obvious and expectable, nothing very surprising if you have dived into the histories of horrible people. Hurt people hurt people. Magnify that with nightmarish propositions and you get a pretty good view of why the world is why it is. Such horrible visions all around, from Fritzl to Berkowitz. Somehow I was mostly shocked by Machiavellianism as I see it so often, everywhere, from business to politics.
Kattava ja perusteellinen katsaus pahuuteen monitieteellisestä näkökulmasta. Mitä on pahuus? Miten se syntyy? Mitä tapahtuu pahoissa mielissä? Kirja syventyy laajasti persoonallisuushäiriöihin kuten psykopatiaan ja narsismiin. Nopealukuinen ja kiinnostava
Erittäin hyvin kirjoitettu tietokirja mielenterveyden ja persoonallisuuden häiriöistä rikosten takana! Faktaa oli paljon, mutta elävää tekstiä oli ilo lukea; tämän tasoisia tietokirjoja toivoisin julkaistavan enemmän!