Viimeinen vuosi

by Hanna Hauru

1950-luvulle sijoittuva kertomus ankaran talven riivaamasta Pohjois-Pohjanmaan kylästä ja kynämiehestä, joka valitsi tiensä isänsä tahdosta piittaamatta. Kirjallisen maineen myötä hänestä on tullut kylän silmätikku, syrjään vetäytyvä ja köyhyyden koulima mies, jonka mielessä kajastelee rakkauden kaipuu. Onko menestyksen hintana yksinäisyys vai löytääkö hän kaipaamansa?

Haurun viides romaani kulkee hänen ylistetyn teoksensa Jääkannen jalanjäljillä. Se on kuin yhdistelmä Aki Ollikaisen Nälkävuotta ja Maria Jotunin, Rosa Liksomin ja Timo K. Mukan karua Pohjolaa.

Genres: Fiction, Historical Fiction, Finnish Literature, Novella

175 pages, Hardcover

First published March 15, 2021

About the author

FIN: Hanna Hauru on suomalainen kirjailija. Hän on opettanut kirjoittamista Tampereen Viita-akatemiassa ja oululaisen Huutomerkki ry:n kurssilla sekä Limingan Taidekoulun sanataiteen opettajana.

Haurun runollista kieltä ja pohjoiseen sijoittuvia tarinoita on verrattu Timo K. Mukan ja Rosa Liksomin tuotantoon. Liksomin tavoin Hauru kuvaa maaseutuelämän ja kaupungin vastakkainasetelmaa, jossa kaupunki edustaa vapautta ja uudistumista. Maaseudun valttina taas on voimaannuttava luonto. Haurun teosten maailma on kuitenkin useimmiten karu ja rikkirevitty, julmuudessaan ja terävyydessään inhorealistinen. Myös myyteillä ja symboleilla on vahva osa kerronnassa.

Reviews

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Hanna Haurun uusimman pienoisromaanin, Viimeinen vuosi, päähenkilö oli nälkäkirjailija, joka oli elänyt koko ikänsä pienessä kylässä Pohjois-Pohjanmaalla. Kirjoittamisen pakko oli vetänyt juopaa hänen ja isän välille, mutta lopulta isäkin oli antanut hiljaisen hyväksymisen, kun kirjoittamisesta oli tullut jonkin verran rahaa. Elettiin 1950-luvun puoliväliä. Oli kylmä talvi ja nälkä.

Hanna Hauru kirjoittaa koskettavia tarinoita suomalaisesta köyhyydestä, yksinäisyydestä, surumielisyydestä ja ihmisistä, jotka tavalla tai toisella ovat syrjäytyneet muista ihmisistä ja yhteiskunnasta. Ihmisistä, jotka haluavat tulla nähdyiksi ja rakastetuiksi, mutta, jotka ovat menettäneet mahdollisuutensa.

[Viivi / Kirjailuja · Rating 3 out of 5]

En tiedä, mitä ajatella. Ei oikein iskenyt, mutta kun näen täällä paljon kehuja, mietin, enkö vain jotenkin ymmärtänyt... Menikö joku vain nyt pahasti ohi..?

[Kirja Vieköön! · Rating 5 out of 5]

"Varjo on asunut elämäni yllä ja vaisua iloa on ollut vähän."

Noilla sanoilla alkaa Hanna Haurun romaani Viimeinen vuosi, joka vie 1950-luvun Pohjois-Pohjanmaan pikkukylään, jossa talvi on armoton ja nälkä jokapäiväinen vieras. Sinne vaatimattomaan ja syrjäiseen mökkiinsä on jämähtänyt umpimielinen, erakoitunut kirjailija Ilmari. Takana on nuoruuden loiston päivät, jolloin valmistui kirja per vuosi. Nyt valmistuu vain köykäisiä ansaintamielessä tekaistuja novelleja, joskin uusi teos on työn alla.

Mies on valinnut ammatikseen kirjoittamisen, vaikka sillä elää kovin kehnosti eikä isäkään siunannut. Yksinäisyys seuranaan mies rustailee suvella kepeitä kesänovelleja Seutusanomiin ja hautaa korkeammat kirjalliset tavoitteensa. Kun postinkantaja tuo novelleista ruskean palkkiokuoren, mies juhlii kyläkaupassa setelitukko näpeissään ja kujilla sujahtaa reppuun pontikkapullo jos toinenkin.

Minulla ei oikeastaan ole sanoja kuvaamaan huikeaa lukukokemusta, joka tuntui vievän kauas kirjailijan kaiman köyhyyskuvauksiin. Hauru piirtää lyhyessä romaanissaan kirjailija Ilmari R:n elämänkaaren tarkasti ja rikkain nyanssein. Miehen yksinäisyys ja ulkopuolisuus huokuvat joka sivulta. Tarina on sinänsä hyvin surullinen kertomus kyläyhteisön syrjimästä onnettomasta miehestä, mutta Haurun kaunis kieli koskettaa ja tarkat lauseet piirtävät miehen hahmon elävänä näkökenttääni. Luontokuvaukset Hauru sanoittaa käsittämättömän vivahteikkaasti. Tuntuu, että aivan jokainen lause on harkittu ja hiottu viimeisen päälle, kaikki turha on karsittu. Tämä on upea ja tasapainoinen kokonaistaideteos, joka vie digiajan ihmisen kauas suomalaisten menneisyyteen.

[Markus Norrgran · Rating 4 out of 5]

Jos arvostelisin pelkästään tarinaa, en antaisi näin paljon pisteitä, mutta sanojen käyttö, kirjoitustapa ja kuumeisen yksinäisyyden kuvaus oli erinomaista. Päähahmo oli surkea, mutta siinä ei vellottu.

[Janne · Rating 5 out of 5]

Nerokas teos, kuten Jääkansikin! Koskettava ja kaunis. Haurun jokainen lause on täydellinen. Maailma menetti Haurussa suuren taiturin.

[Päivi Metsäniemi · Rating 3 out of 5]

Kategoiaan ihan hyvä; mikään ei kauheasti ärsyttänyt, mutta en muistane tästä kirjasta enää parin viikon päästä mitään. Romaani kertoo köyhästä maalaiskylän kirjailijasta joskus menneinä aikoina. Ei ole osunut tielle naista joka olisi jäänyt erakon syliin, vanhemmat olivat ankaria, elämä oli ankaraa, kyläläiset nauravat kirjailijan töille, juorueukot ovat kamalia, vanhoilla päivillä alkoholi maistuu. Jotain kuitenkin jäi kamalan sovinnaiseksi ja sileäksi, vaikka kovasti yritettiin kuvata elämän kovuutta.

[Paula Lukkariniemi · Rating 4 out of 5]

Tänään 4.5.2021 sain loppuun kirjan nimeltä Viimeinen vuosi. Lukiessani kirjaa nimeltä Viimeinen vuosi minulle tuli mieleeni Mikko Alatalon laulu Ihmisen Ikävä Toisen Luo. Mielestäni Tyhjien sielujen saari, Jääkansi ja Viimeinen vuosi olivat hyviä kirjoja. Minulle tuli todella oikein hyvä mieli.
Ihmisen Ikävä Toisen Luo
Ei mun takki kaipaa neulaa, ei lankaa
Mutta sielu kaipais seuraa parempaa
Ei näissä kapakoissa kuule runoa ei tankaa
Pelkkää juopunutta puheensorinaa
Nuo kasvot miestenhuoneen peilissä, joita tuijotan
Ei ne minun oo vaan omaisuutta ryyppyporukan
Mutta yksi seikka tässä sentään lohduttaa
Se että sinä olet voinut mua joskus rakastaa

Refrain:
On silti hyvä ettet näe minua nyt
En tahdo että vuokseni sä järkytyt
Kun mennyt kaikki on
Niin jäljelle jää vain tuo;
Ihmisen ikävä toisen luo

Kai vaadin liikaa enkä itseäni kestä selvinpäin
Se on sama rokuliinko jää vai töihinkö mä meen
Mä tiedän etten tulevaisuutta tehdä voi näin
Mutt kunhan selviäis nyt edes huomiseen
Käyn yksin taisteluni täällä, ja jos voitan kukaties
Seisoo ovellasi joku päivä vanha mestari
Oon ehkä juoppo, mutta sen verran herrasmies
Etten tahdo tässä vaiheessa olla sulle vaivaksi
https://www.youtube.com/watch?v=4tHI1...
😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍

[Petri Saarela · Rating 4 out of 5]

Hanna Haurun kirjat ovat aina lukiessa surullisen kaunista aivotuuletusta ja muistutusta asioiden mittakaavoihin asettamisesta. Viimeinen vuosi kertoo nälkäkuoleman rajoilla elävän kirjailijan arjesta, toisen ihmisen kaipuusta ja epävarmuudessa ja jatkuvassa itseruoskinnassa elämisestä.

Upeinta kirjoitustyylissä on sen eleetön helppolukuisuus, joka on vaatinut varmasti huikean määrän hiontaa. Päälauseiden ilmaisuvoimaisuus ja toteavuus imaisee vaan mukaansa eikä lukiessa tarvitse missään vaiheessa arpoa, että mitäköhän tässäkin nyt tapahtuu tai mitä tälläkin tarkoitetaan - voi vaan antautua omille tulkinnoilleen ja luottaa, että tämä kantaa. Kaikki on yleensä kamalaa, mutta kyllä sieltä aina jokin auringonsäde pilkottaa, ehkä. Sellaistahan se voi olla, oikeastikin. Lepää rauhassa, kiitos kirjailjalle!

[Marita af Klercker (e. Suontausta) · Rating 5 out of 5]

Olipa ihanaa tekstiä. Kadehdittavaa. Muutamalla lauseella sanottiin isosti. Kirja oli ohut. Takakannen tekstissä luki, että Haurun kirjat ovat nopealukuisia, mutta niitä on vaikea unohtaa. No, tämä oli ensimmäinen, jonka luin. Ei ollut nopealukuinen! Jäin maistelemaan sanoja ja lauseita. Ihanaa sanoilla leikittelyä ja maalailua. Tämä ei varmaankaan toimisi itselläni äänikirjana. 😊
Mutta se on totta, ettei ole helppo unohtaa: tarina tuli jopa uniin!
Nyt täytyy varata kirjastosta lisää Haurua! 🙄

[Taina · Rating 4 out of 5]

Painavamielinen ulkopuolisuuden kuvaus yksinäisestä kirjailijamiehestä 1950-luvun tuppukylässä. Luonto ryöppyää, rahisee ja riipii tässä teoksessa. Kuvaileva kieli on kuin suo, joka imaisee sisäänsä. Kokonaisuus tuntuu harkitusti hiotulta.

[Juha Kähkönen · Rating 4 out of 5]

Vahvasti Haanpää-tunnelmissa elin mukana.

[Hannu Sinisalo · Rating 4 out of 5]

Hienotunnelmainen pienoisromaani erakkomaisesta kirjailijasta.

[Spidermonkey · Rating 4 out of 5]

3,5 tähteä.

Tämä oli jotenkin vieläkin ankeampi melankolisempi kuin aiemmat Haurulta lukemani kirjat. Toki kaikki ovat olleet - kaikessa lyhyydessään - tietyllä tavalla rankkoja ja surullisia. Mutta Viimeistä vuotta lukiessa päähenkilön yksinäisyys, rakkauden kaipuu ja oman tiensä kulkeminen tuli jotenkin niin iholle.

Kirjan loppu yllätti, mutta samaan aikaan jotenkin tiesin, että asiat tuskin menevät erityisesti parempaan suuntaan. Tämä oli hyvä kirja, mutta pidän ehkä silti vähän enemmän Jääkannesta ja Tyhjien sielujen saaresta. En voi olla pohtimatta kirjaa siltä kannalta, että se jäi valitettavasti Hanna Haurun viimeiseksi teokseksi - ja jo kirjan nimessä on sana "viimeinen". Sattumaa(ko)? Loputkin Haurun kirjat tulen kyllä lukemaan, luonnollisesti.

[Iira · Rating 4 out of 5]

Hauru kirjoittaa lyhyesti mutta sanoo paljon. Yksinäisyys ja arjen armottomuus, haikeus ja surumielisyys välittyvät tylysti ja silti kauniisti.
Kuuntelin kirjan äänikirjana, mikä virhe! Lukija ei saanut yhtään kiinni tunnelmasta, ei oikein edes sisällöstä. Sanojen ytmitys oli kummallisen etääntynyt. Vältän Paavo Kääriäistä tästedes.

[Elsa Kalervo · Rating 4 out of 5]

Jostain syystä en ollut aiemmin lukenut mitään Hanna Haurulta. Tämä ei jää ainoaksi. Viimeinen vuosi on verevä pienoisromaani Suomen nälkämailta, ankarien talvien piiskaamalta Pohjois-Pohjanmaalta ja siellä torppaansa asuttavasta kirjailijasta, joka ei oikein osaa elää muiden kanssa, muttei haluaisi yksinkään olla.

Haurun kielessä kumisee historia juuri sellaisella humoristisella, mutta todentuntuisella tavalla, joka saa lukijansa sukeltamaan pää edellä vieraaseen aikaan ja näkemään kaiken kuvatun edessään kuin eilisen.

[Eija Toiviala · Rating 4 out of 5]

Luin kirjan e-kirjana.

Kirja sijoittui 1950-luvulla. Se oli uskottavaa. Ympäristöstä puuttuivat monet asiat, mitä meillä nykyisin 2020-luvulla on. Mutta kertoja oli minä-kertoja ja se jäi hieman vaivaamaan. Kirja sijoittui pieneen taloon ja pieneen kylään. Rakkaus oli läsnä, vaikka se oli tapahtunut useita vuosia sitten. Ehkä kaikkitietävä henkilö olisi tuonut henkilön lähemmäs. Kirjassa tapahtuu vähän.

Ajankuvana kirjalla on arvoa.

[Eva Malkki · Rating 3 out of 5]

Kirjan kieli on kaunista ja tunnelmaa osuvasti luovaa. Metaforat hienoja ja osuvia mutta jatkuvalla syötöllä niitä oli liikaa ja ne tuntuivat vähän raskailta. Etäännyttävä tyyli, jossa ei mm. kerrota ihmisten eikä paikkakuntien nimiä oli tietenkin tarkoituksella valittu mutta jokseenkin rasittava. Lopulta arvosanaa pudotti se, että naisnäkökulmasta tarina oli ongelmallinen - miltei kaikki naishahmot olivat ainoastaan yksiulotteisia juoruakkoja, "pikkuhutsuja" tai miehisen himon kohteita.

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Kaunis tunnelma ja samalla välittyi pohjoisen kylän karu arki. En silti ihan satasella päässyt erakkoelämään kiinni, vaan ajatus lähti harhailemaan ja sitten kirja jo loppuikin.

[Toni · Rating 4 out of 5]

Kaltaiseeni synkkämieliseen tämä osui hienosti. Ei yhtä syvälle kuin Jääkansi, mutta lähes.

[Laura · Rating 2 out of 5]

Kieli oli kaunista, mutta jotenkin tarina ei iskenyt.

[Lucy_van_pelt · Rating 3 out of 5]

Ei ole oikein hyvä merkki että en meinaa jaksaa lukea loppuun, vaikka äänikirja on vain 2.5 tuntia pitkä.

Kovin pidetty kirja, huippuarviot. Niin että kuuluu kategoriaan "älkää mua kuunnelko".
Onko se sitten vaan se, että olen lukenut niin timanttisia kirjoja, ettei tämä vaan yllä niihin sfääreihin? En usko että kyseessä on kyllästyminen suomalaisiin köyhyyskirjoihin, kyllä mä niitä aion vielä lukea.

Kirjan päähenkilö on maalla asuva viinaan menevä mieskirjailija, joka puhuu naisista ikävään sävyyn. Sinänsä erikoinen vaikka varmasti harkittu, valinta Haurulta. Ehkä sillä korostettiin menetettyä rakkautta ja siitä jäänyttä katkeruutta ja kaipuuta.

Proosaa on kehuttu riisutuksi ja kuulaaksi, minimalistiseksi. En tiedä, jotain jäi mulle puuttumaan. Ei musta ollut niin kaunista kun halusin. Luettuna varmasti parempi, nyt väärä lukija jonka painotus on vääränlainen, sellainen tra-la-laa.

Annan nolostellen 2.5 tähteä.

[noorannina · Rating 3 out of 5]

Luin Helmet-lukuhaastetta varten (kirjailijan etu- ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella).

Kuuntelin äänikirjana, lukija ei ehkä ihan ollut mieleeni. Paikoin kovinkin kaunista kieltä ja surullisen kaunis loppu.

Tällaisen juonettoman historiallisen romaanin, joka ei kuitenkaan tuo mitään uutta näkökulmaa tai tietoa esiin, motiivit kuitenkin herättävät kysymyksen: miksi? En ihan saa kiinni miksi tämmöinen teos on kirjoitettu 2020-luvulla? Eikö tämmöisiä aikalaiskuvauksia löydy tarpeeksi 1950-luvulta? En tiedä, en ole asiantuntija.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Jääkansi ja Tyhjien sielujen saari ovat olleet vaikuttavia lukuelämyksiä, tämä jäi minulle etäisemmäksi. Olisi saattanut sopia paremmin paperikirjana luettavaksi, nyt kuuntelin äänikirjana. Jostain syystä aiemmin ihailemani Haurun runollinen ja tarkkaan hiottu, kauniita kuvauksia sisältävä kieli tuntui tällä kertaa jopa liialliselta, turhan kaunokirjalliselta.
Vasta kirjan luettuani huomasin uutisen, että kirjailija on menehtynyt viime kesänä. Viimeinen vuosi jäi siis Haurun viimeiseksi teokseksi. Surullista.

[Pekka · Rating 4 out of 5]

Viimeinen vuosi on melankolinen kuvaus köyhän kirjailijan arjesta maaseudulla 1950-luvulla. Pidin tästä yllättävän paljon, vaikka pelkäsin etukäteen, että tämä on liikaa synkkyydessä vellomista. Onhan se sitäkin, mutta kerronta oli myös sympaattista ja yksinäisyyden kuvaus poikkeuksellisen kiinnostavaa.

[Tarja Pirhonen · Rating 4 out of 5]

”Lähden kävelemään kylki kyljessä tönöttävien puutalojen ohi. Kaikki täällä on ahdasta kuin ihmisten mielet. Kotona metsäkin tulee liian lähelle tonttia. Seuraava talo on liian lähellä, jos naapuri jaksaa kävellä useamman kerran vuodessa toimittamaan asiaansa.”

[Kaki · Rating 5 out of 5]

Upeaa kerrontaa!

[Veera · Rating 3 out of 5]

Hieno! En oikein tiedä tähdistä, ehkä 3 ja puoli.

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Tää oli jotenkin tosi ihana! Hiljaisella ja erakoituneella tavalla. Surkeudesta kauniisti.

[Ulpukkapulpukka · Rating 4 out of 5]

Tosi kaunis, vaikka synkkä. Hirveen hienoja ja ytimekkäitä kielikuvia lyhyissä virkkeissä.

[Milla · Rating 2 out of 5]

Taitavaa kielenkäyttöä, mutta minulle liikaa jurotusta ja kotipolttoisen juoman kiskomista.