What do you think?
Rate this book
Rottien pyhimys
Vereväkielinen romaani Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaamisesta 1500-luvulla
Keitä olivat maalarit, jotka koristivat Suomen keskiaikaisia kirkkoja pyhimysten ja Raamatun kertomusten kuvin? Miten he maalasivat, mitä he tavoittelivat, mitä ajattelivat?
Hattulan kirkon maalaaminen on valtava urakka. Jotta työ valmistuisi ajoissa, maalareiden on pakko pestata ryhmäänsä omituisena pidetty tyttö, Pelliina, koska hän osaa piirtää. Kirkko, työtoveruus ja kesä mullistavat kaikkien elämän.
Hersyväjuoninen tarina perustuu sekä tunnettuun että kuviteltuun historiaan ja kuvaa kiehtovasti keskiaikaisen kirkon maalaamista sekä kyläyhteisön silmäätekeviä ja rahvasta.
Keitä olivat maalarit, jotka koristivat Suomen keskiaikaisia kirkkoja pyhimysten ja Raamatun kertomusten kuvin? Miten he maalasivat, mitä he tavoittelivat, mitä ajattelivat?
Hattulan kirkon maalaaminen on valtava urakka. Jotta työ valmistuisi ajoissa, maalareiden on pakko pestata ryhmäänsä omituisena pidetty tyttö, Pelliina, koska hän osaa piirtää. Kirkko, työtoveruus ja kesä mullistavat kaikkien elämän.
Hersyväjuoninen tarina perustuu sekä tunnettuun että kuviteltuun historiaan ja kuvaa kiehtovasti keskiaikaisen kirkon maalaamista sekä kyläyhteisön silmäätekeviä ja rahvasta.
406 pages, Hardcover
First published March 10, 2021
41 people are currently reading
914 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 158 reviews
April 14, 2025
Anneli Kannon "Rottien pyhimys" (Gummerus, 2021) on historiallinen romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat 1500-luvun alkupuolelle Hattulaan. Kolmesta miehestä koostuva ryhmä saapuu paikkakunnalle tehtävänään koristaa kivikirkon seinät maalauksin. Tehtävä on työläs ja vaativa. Lopputuloksen tulisi olla kunniaksi ennen kaikkea Jumalalle, mutta maalareilla on omia taiteellisia ambitioitaan ja kuunneltava olisi myös paikallisten kirkonmiesten ja aateliston näkemyksiä ja toiveita.
Vilppu Niilonpojan pudottua tikkailta ja telottua kätensä pahemman kerran on maalareiden löydettävä nopeasti uusi ja riittävän kykenevä apulainen. Nuori ja käsistään taitava Pelliina pestataan tehtävään, vaikka nainen maalaamassa kirkkoa on monen mielestä jo ajatuksena mahdoton. Vaikka Pelliina soveltuu tehtäväänsä paremmin kuin hyvin, eivät hankaluudet ole suinkaan vielä ohi, päinvastoin. Syntiin langetaan muuallakin kuin kirkkomaalauksissa, ja sen palkka on perinteisesti ollut kuolema.
Viimein maalausurakka on ohitse ja samalla yksi jos toinen asia tulee päätökseensä. Jotkut jäävät paikoilleen - osa pysyvästi, lepäämään kirkkomaahan - ja toiset jatkavat matkaansa, mutta kenenkään elämä ei taida olla enää ennallaan. Loppumassa on myös eräs aikakausi Kustaa Vaasan ja uskonpuhdistuksen myötä, vaikka sitä henkilöt eivät ehkä osaa vielä arvata poistuessaan näyttämöltä. Mitä heille tapahtunee? Se jää osin lukijan arvailtavaksi.
Suomen historian lehdille ei ole jäänyt juurikaan tietoja todellisista kirkkomaalareista, joten kirjailijalla on ollut mahdollisuus täyttää aukkokohtia omalla mielikuvituksellaan. Lopputulos on ainakin maallikon mielestä uskottava kaikessa ja aikakauden elämän ja tapojen kuvaus realistista. Eläväinen puheenparsi ja värikäs kielenkäyttö hymyilyttää.
Suurta roolia "Rottien pyhimyksessä" näyttelevät taiteen tekeminen ja valmiista teoksesta kumpuavat merkitykset, joita ei ehkä ensimmäisellä silmäyksellä vielä huomaa. Nähtäväksi jää, miltä tämä lukukokemus näyttäytyy sen jälkeen kunhan vielä pääsen toteuttamaan suunnitelmani ja pyöräilen Hattulaan katsomaan kirjassa kuvattuja maalauksia!
* * * * *
Neljäs tähti ilmaantuu arvioon toisen lukukerran jälkeen. Ja olenpa tullut vierailleeksi Hattulan kirkossakin maalauksia ihailemassa!
Vilppu Niilonpojan pudottua tikkailta ja telottua kätensä pahemman kerran on maalareiden löydettävä nopeasti uusi ja riittävän kykenevä apulainen. Nuori ja käsistään taitava Pelliina pestataan tehtävään, vaikka nainen maalaamassa kirkkoa on monen mielestä jo ajatuksena mahdoton. Vaikka Pelliina soveltuu tehtäväänsä paremmin kuin hyvin, eivät hankaluudet ole suinkaan vielä ohi, päinvastoin. Syntiin langetaan muuallakin kuin kirkkomaalauksissa, ja sen palkka on perinteisesti ollut kuolema.
Viimein maalausurakka on ohitse ja samalla yksi jos toinen asia tulee päätökseensä. Jotkut jäävät paikoilleen - osa pysyvästi, lepäämään kirkkomaahan - ja toiset jatkavat matkaansa, mutta kenenkään elämä ei taida olla enää ennallaan. Loppumassa on myös eräs aikakausi Kustaa Vaasan ja uskonpuhdistuksen myötä, vaikka sitä henkilöt eivät ehkä osaa vielä arvata poistuessaan näyttämöltä. Mitä heille tapahtunee? Se jää osin lukijan arvailtavaksi.
Suomen historian lehdille ei ole jäänyt juurikaan tietoja todellisista kirkkomaalareista, joten kirjailijalla on ollut mahdollisuus täyttää aukkokohtia omalla mielikuvituksellaan. Lopputulos on ainakin maallikon mielestä uskottava kaikessa ja aikakauden elämän ja tapojen kuvaus realistista. Eläväinen puheenparsi ja värikäs kielenkäyttö hymyilyttää.
Suurta roolia "Rottien pyhimyksessä" näyttelevät taiteen tekeminen ja valmiista teoksesta kumpuavat merkitykset, joita ei ehkä ensimmäisellä silmäyksellä vielä huomaa. Nähtäväksi jää, miltä tämä lukukokemus näyttäytyy sen jälkeen kunhan vielä pääsen toteuttamaan suunnitelmani ja pyöräilen Hattulaan katsomaan kirjassa kuvattuja maalauksia!
* * * * *
Neljäs tähti ilmaantuu arvioon toisen lukukerran jälkeen. Ja olenpa tullut vierailleeksi Hattulan kirkossakin maalauksia ihailemassa!
September 24, 2021
Voi kuinka mahtavan rötväkkä ja samalla herkkä romaani ihmissuhteista, yhteisön paineesta, yksinäisyydestä, rakkaudesta ja ennen kaikkea taiteesta.
Olen tosi epävisuaalinen ihminen, ja arvostan niin tiedollisesti kuin tunnetasolla sitä, kun joku vaivautuu kertomaan minulle, kuinka *katsotaan* ja miten nähdään.
Näkemisen, tekemisen, mielikuvituksen ja luomisen symbioosi avautuu kauniisti kirjan kuluessa, ja Kanto on kirjoittanut siihen myös uskomattoman määrän muita tunteita.
Henkilöhahmot ovat monipuolisia ja se kieli - wau!
Surkoperse <3.
Olen tosi epävisuaalinen ihminen, ja arvostan niin tiedollisesti kuin tunnetasolla sitä, kun joku vaivautuu kertomaan minulle, kuinka *katsotaan* ja miten nähdään.
Näkemisen, tekemisen, mielikuvituksen ja luomisen symbioosi avautuu kauniisti kirjan kuluessa, ja Kanto on kirjoittanut siihen myös uskomattoman määrän muita tunteita.
Henkilöhahmot ovat monipuolisia ja se kieli - wau!
Surkoperse <3.
May 3, 2023
Olipa tämä elämys, mikä lisä kotimaisen kirjallisuuden kaanoniin! Romaani vie 1400-luvun lopulle ja seuraa Hattulan Pyhän ristin kirkon maalausten syntyä fiktiivisesti, mutta niin vahvasti ja todentuntuisesti eläytyen että todella voi kuvitella juuri näin tapahtuneen. Suomen asema Ruotsin kaukaisena itäisenä maakuntana, katolisen kirkon viimeiset vuosikymmenet Pohjolassa, elävät maalarit ja kylän väki; kaikki ovat niin todellisia ja inhimillisesti kiinnostavia. Kirjailija käyttää rikasta, runsasta kieltä, josta varmasti löytyy ”virheitä”, jos kielen historian tutkija niitä alkaa hakemalla hakea, mutta maallikkolukijalle synnyttävät kuvan sääty-yhteiskunnasta ja elämän rankkuudesta.
Erityisesti kiinnyin omituisen naispuolisen Pelliina-maalarin hahmoon, kuten varmasti kirjailija oli toivonutkin. Mutta myös muut, luokkanousun tehnyt kirkkoherra Petrus Herckepaeus muun muassa, herättivät myötätunnon ja kiinnostuksen.
On välttämätöntä tehdä kesäretki kirkolle ja nähdä omin silmin, mitä maalauksista on jäljellä.
Erityisesti kiinnyin omituisen naispuolisen Pelliina-maalarin hahmoon, kuten varmasti kirjailija oli toivonutkin. Mutta myös muut, luokkanousun tehnyt kirkkoherra Petrus Herckepaeus muun muassa, herättivät myötätunnon ja kiinnostuksen.
On välttämätöntä tehdä kesäretki kirkolle ja nähdä omin silmin, mitä maalauksista on jäljellä.
December 28, 2021
Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalauksien tekijöistä ei tiedetä mitään, mikä on tietysti herkullinen lähtökohta romaanikrijailijalle. Anneli Kanto on kirjoittanut viihteellisen joskin anakronistisen tarinan siitä, miten kaikki olisi voinut tapahtua. Itäiseen osaan (Ruotsin) valtakuntaa saapuu nimittäin vain kaksi kaavaillusta kirkkomaalarista ja avuksi otetaan erinäisten vaiheiden jälkeen kyläyhteisön ulkopuolella elävä muurarin ottotytär Pelliina.
Kirja ei ole lähtökohdissaan siis mitenkään uskottava - naista olisi tosiaan tuskin kirkkomaalariksi 1500-luvulla päästetty, mutta kun tuosta pääsee ylitse niin Kannon kirjasta voi hyvin nauttia sujuvana viihteenä. Astetta mielenkiintoisemmaksi kirjan tekee se, että pelkän ihmissuhdesopan lisäksi tietoa karttuu vähän keskiaikaisesta kirkkomaalauksesta ja elämäntavoista, jotka molemmat kirjailija on huolellisesti lähteyttänytkin teoksen loppuun.
En voi olla vertaamatta tätä Kannon vuoden 1918 tapahtumista kertoviin teoksiin, ja itseäni jäi vaivaamaan tämän kirjan farssimainen ote. Aivan kuin Kanto ei itsekään uskoisi luomaansa konstellaatioon ja siksi siellä täällä lyö ikään kuin läskiksi oman tarinansa. Halun matkustaa kesällä Hattulaan kirkon kuvitusta ihmettelemään tämä kirja onnistui silti herättämään.
Kirja ei ole lähtökohdissaan siis mitenkään uskottava - naista olisi tosiaan tuskin kirkkomaalariksi 1500-luvulla päästetty, mutta kun tuosta pääsee ylitse niin Kannon kirjasta voi hyvin nauttia sujuvana viihteenä. Astetta mielenkiintoisemmaksi kirjan tekee se, että pelkän ihmissuhdesopan lisäksi tietoa karttuu vähän keskiaikaisesta kirkkomaalauksesta ja elämäntavoista, jotka molemmat kirjailija on huolellisesti lähteyttänytkin teoksen loppuun.
En voi olla vertaamatta tätä Kannon vuoden 1918 tapahtumista kertoviin teoksiin, ja itseäni jäi vaivaamaan tämän kirjan farssimainen ote. Aivan kuin Kanto ei itsekään uskoisi luomaansa konstellaatioon ja siksi siellä täällä lyö ikään kuin läskiksi oman tarinansa. Halun matkustaa kesällä Hattulaan kirkon kuvitusta ihmettelemään tämä kirja onnistui silti herättämään.
April 15, 2021
Kanto vie lukijansa keskiajalle, katolisen uskon aikaan. Hän nostaa yllättävästi yhdeksi päähenkilöistään koko kyläyhteisön marginaaliin viskaaman nuoren naisen - naisen! Tiilimestari Rutgerin suojissa kasvaneen juron Pelliinan kauniit saviastiat miellyttävät linnanrouvan silmää markkinoilla ja niinpä hän ehdottaa tyttöä kirkkomaalareiden oppitytöksi. Mikä kuohutttava ajatus, sillä nainen kirkkomaalarina olisi suoranaista jumalanpilkkaa. Mutta ei auta ja onneksi tyttö osoittautuu oppivaiseksi ja hänen työpanoksensa projektissa kriittisen tärkeäksi. Kannon teksti on rehevää ja riemukasta. Minua huvittivat henkilöiden mitä originelleimmat kirosanat ja puuskahdukset. Ja kuinka kätevästi Härkäpään talon vintiöstä Mulli-Pekasta tulikaan Uppsalan katedraalikoulussa latinaa oppiessaan Petrus Herckepaeus!
Onhan tämä aivan huikea historiallinen romaani kiehtovasta aiheesta! Teemoja romaanissa on paljon, mutta lukija voi uppoutua luottavaisesti Kannon vietäväksi, hänen verevään kieleensä ja aivan mahtavaan tarinaansa.
Onhan tämä aivan huikea historiallinen romaani kiehtovasta aiheesta! Teemoja romaanissa on paljon, mutta lukija voi uppoutua luottavaisesti Kannon vietäväksi, hänen verevään kieleensä ja aivan mahtavaan tarinaansa.
January 1, 2022
Alussa mietin, jaksanko tätä kirjaa, sen aihetta ja sitten alkoikin tapahtui. Mukaan kuvia tekemään tuli Pelliina, vahva, hurmaava ja erilainen nainen. Joku on arvostellut kirjan kirjoitusasua ja sen puutteellista välimerkitystä. Näen pilkkujen puuttumisessa tarkoituksellisuutta. Kun lauseet lukee ääneen, tekee pilkkujen puuttuminen lauseisiin nopeamman rytmin, tomeramman, alkuvoimaisemman, keskiaikaisemman. Kirja sisältää kirosanoja ja haukkumanimiä niin paljon, että kapteeni Haddockin kalpenisi. Tässä vain muutamalta sivulta keräämäni sanat: Rankkipytty
Ruunankullin imeksijä
Valkianruoka
Paskaan istutettava runkkusti
Meluava tyhjänpuhuja
Honkkeli vasikka
Häpeäsäkki ja siansaparo
Hattupää pönöttelijä
Pitkä nälkäkurki
Kryppyperse
Vitunkantaja
Rotankuonolainen
Hienointa kirjassa on kuvien merkityksen esiintuominen ja elämäntarkoitus, mitä se itse kullekin merkitsee. Kaikilla meillä on särkymme, kun joku kuvailee sen saman säryn kuvissa, koemme katharksiksen. Joku muu on kokenut saman.
Ruunankullin imeksijä
Valkianruoka
Paskaan istutettava runkkusti
Meluava tyhjänpuhuja
Honkkeli vasikka
Häpeäsäkki ja siansaparo
Hattupää pönöttelijä
Pitkä nälkäkurki
Kryppyperse
Vitunkantaja
Rotankuonolainen
Hienointa kirjassa on kuvien merkityksen esiintuominen ja elämäntarkoitus, mitä se itse kullekin merkitsee. Kaikilla meillä on särkymme, kun joku kuvailee sen saman säryn kuvissa, koemme katharksiksen. Joku muu on kokenut saman.
August 4, 2022
Anneli Kannon kirjojen lukeminen on historiasta kiinnostuneelle ihmiselle ilo. Rottien pyhimyksessä on paljon kiehtovaa tietoa 1500-luvun suomalaisten elämästä, kirkkomaalauksesta ja Hattulan kirkosta.
Kirkkomaalarien "kesätyö" on kuvattu elävästi, ja heidän persooniensa ympärille kehittyy mukavasti juonta. Hattulan seurakunnan kirkkoväärti ja kirkkoherra ovat myös värikkäitä persoonia. Pääosaan nousee kuitenkin oikeutetusti Pelliina, kyläläisten hylkimä tyttö, joka pääsee maalareiden oppiin.
Hattulan kirkon maalaukset heräävät kirjassa eloon. Raamatun kertomukset, pyhimystarinat ja tavallisen rahvaan arki sekoittuvat niissä vastustamattomasti. En malta odottaa, että pääsen vierailemaan kirkossa.
Kirkkomaalarien "kesätyö" on kuvattu elävästi, ja heidän persooniensa ympärille kehittyy mukavasti juonta. Hattulan seurakunnan kirkkoväärti ja kirkkoherra ovat myös värikkäitä persoonia. Pääosaan nousee kuitenkin oikeutetusti Pelliina, kyläläisten hylkimä tyttö, joka pääsee maalareiden oppiin.
Hattulan kirkon maalaukset heräävät kirjassa eloon. Raamatun kertomukset, pyhimystarinat ja tavallisen rahvaan arki sekoittuvat niissä vastustamattomasti. En malta odottaa, että pääsen vierailemaan kirkossa.
October 9, 2021
Millaisen ihanan tauon 2000-luvun kriiseistä Anneli Kannon Rottien pyhimys tarjosikaan! Siinä missä päivän uutiset ovat täynnä sotia, murhia, petoksia ja ilmastokriisiä, Rottien pyhimys tarjoaa ilahduttavan matkan 1500-luvun kirkkomaalareiden moniin ongelmiin. Kokeilepa itse opetella ulkoa satojen pyhimysten tarinat ja tunnusmerkit, raamatun tarinoista ja legendoista puhumattakaan! Entä millaiseksi piirtäisit leijonan tai viikunapuun, jos et ole koskaan kummastakaan edes kuvaa nähnyt? Entä kuinka sommittelisit yhteen kuvaan monimutkaisen tapahtumaketjun, josta kuvalukutaidotonkin ymmärtää sekä tarinan että sen opetuksen? Kas siinä pulma. Ja päälle vielä ne maalliset pulmat: pihit ja riitaisat työnantajat mahdottomine vaatimuksineen, nuo taidetta ymmärtämättömät vatipäät, sekä iänikuiset taudit ja pelottavat työkyvyn vievät tapaturmat. Ei ollut helppoa silloinkaan..
Rottien pyhimyksen keskiössä on kahden kuuluisan kirkkomaalarin ja heidän apupoikansa viettämä kesä uuden karheassa Hattulan kirkossa. Sen seinille pitäisi pikavauhdilla taiteilla noin 200 pyhimyksenkuvaa, kaikki tärkeimmät raamatun tapahtumat sekä koko joukko muita opettavaisia kuvatuksia rahvaan synnintuntoa herättelemään. Työtä vahtii kaksi keskenään kilpailevaa kirkonmiestä, joista varsinkin nuorempi aiheuttaa maalareille monenlaista harmia. Kaiken lisäksi urakka on vasta alkutekijöissään, kun tohelo apupoika jo putoaa tikkailta ja loukkaantuu. Avuksi joudutaan ottamaan kylän ruukuntekijä, nuori Pelliina, jonka outoa käytöstä ja epämääräistä syntyperää koko Hattulan kylä halveksii. Asia täytyy tietysti pitää tarkasti salassa, sillä eihän nainen voi kirkkoja maalata, eihän? Pelliinan kanssa lukija pääsee opiskelemaan vaativan kirkkomaalauksen monet vaiheet ja outojen kuvien tarkkaan mietityn symboliikan. Kun syksy viimein saapuu, ei kenenkään elämä ole enää ennallaan..
Vaikka tarina saa joitain karmeitakin käänteitä, Rottien pyhimys on ennen kaikkea hauska ja viihdyttävä romaani. Olen lukenut Kannolta aiemmin vain Pyövelin, joka oli kyllä erinomainen sekin, mutta Rottien pyhimyksen huikentelevainen huumori ja hersyvä kieli tekivät siitä vielä astetta ainutlaatuisemman lukukokemuksen. Heittämällä yksi vuoden parhaista kotimaisista romaaneista! Rottien pyhimys on mahtava piristysruiske harmaaseen arkeen, ja siitä soisi tekijälleen palkinnon jos toisenkin. Ja täytyypä minunkin seuraavalla Hattulan reissulla piipahtaa kuuluisan vanhan kirkon kautta!
Rottien pyhimyksen keskiössä on kahden kuuluisan kirkkomaalarin ja heidän apupoikansa viettämä kesä uuden karheassa Hattulan kirkossa. Sen seinille pitäisi pikavauhdilla taiteilla noin 200 pyhimyksenkuvaa, kaikki tärkeimmät raamatun tapahtumat sekä koko joukko muita opettavaisia kuvatuksia rahvaan synnintuntoa herättelemään. Työtä vahtii kaksi keskenään kilpailevaa kirkonmiestä, joista varsinkin nuorempi aiheuttaa maalareille monenlaista harmia. Kaiken lisäksi urakka on vasta alkutekijöissään, kun tohelo apupoika jo putoaa tikkailta ja loukkaantuu. Avuksi joudutaan ottamaan kylän ruukuntekijä, nuori Pelliina, jonka outoa käytöstä ja epämääräistä syntyperää koko Hattulan kylä halveksii. Asia täytyy tietysti pitää tarkasti salassa, sillä eihän nainen voi kirkkoja maalata, eihän? Pelliinan kanssa lukija pääsee opiskelemaan vaativan kirkkomaalauksen monet vaiheet ja outojen kuvien tarkkaan mietityn symboliikan. Kun syksy viimein saapuu, ei kenenkään elämä ole enää ennallaan..
Vaikka tarina saa joitain karmeitakin käänteitä, Rottien pyhimys on ennen kaikkea hauska ja viihdyttävä romaani. Olen lukenut Kannolta aiemmin vain Pyövelin, joka oli kyllä erinomainen sekin, mutta Rottien pyhimyksen huikentelevainen huumori ja hersyvä kieli tekivät siitä vielä astetta ainutlaatuisemman lukukokemuksen. Heittämällä yksi vuoden parhaista kotimaisista romaaneista! Rottien pyhimys on mahtava piristysruiske harmaaseen arkeen, ja siitä soisi tekijälleen palkinnon jos toisenkin. Ja täytyypä minunkin seuraavalla Hattulan reissulla piipahtaa kuuluisan vanhan kirkon kautta!
December 15, 2024
Tämä oli kaikkineen jotenkin aivan ihana.
Pidin tosi paljon Kannon feministisestä otteesta tai tarkemmin positiivisesta naisasiaotteesta, vaikka tulkinta toki anakronistinen onkin. Ihan odotin, milloin naiset raiskataan ja milloin he kuolevat lapsivuoteeseen synnyttäessään yhteisön hyljeksiminä äpärälasta, koska niin historian naisia yleensä kuvataan, jos ylipäätään kuvataan. Ihanaa utopistista vaihtelua.
Pidin siitä, miten joitakin isoja ja tarinan kannalta merkittäviä, moraalisia ja filosofisia kysymyksiä kommentoitiin lyhyesti kenties vain yhden kerran jonkin hahmon suulla. Brava!
Nautin siitä, miten romaanissa kaikki aina palaa kirkon maalauksiin. Olen käynyt Hattulan kirkossa ennen kirjan aikaansaamaa buumia, koska äitini harrastaa keskiaikaisia kivikirkkoja. Muistot kirkosta maalauksineen värittivät kivasti mielikuviani teoksen edetessä. Erityisesti mieleeni on piirtynyt toiseen koiraan(?) penetroituva koira. Kannon romaanissa ja kirkon maalauksissa on samaa ilkikurista huumoria.
Pidin tosi paljon Kannon feministisestä otteesta tai tarkemmin positiivisesta naisasiaotteesta, vaikka tulkinta toki anakronistinen onkin. Ihan odotin, milloin naiset raiskataan ja milloin he kuolevat lapsivuoteeseen synnyttäessään yhteisön hyljeksiminä äpärälasta, koska niin historian naisia yleensä kuvataan, jos ylipäätään kuvataan. Ihanaa utopistista vaihtelua.
Pidin siitä, miten joitakin isoja ja tarinan kannalta merkittäviä, moraalisia ja filosofisia kysymyksiä kommentoitiin lyhyesti kenties vain yhden kerran jonkin hahmon suulla. Brava!
Nautin siitä, miten romaanissa kaikki aina palaa kirkon maalauksiin. Olen käynyt Hattulan kirkossa ennen kirjan aikaansaamaa buumia, koska äitini harrastaa keskiaikaisia kivikirkkoja. Muistot kirkosta maalauksineen värittivät kivasti mielikuviani teoksen edetessä. Erityisesti mieleeni on piirtynyt toiseen koiraan(?) penetroituva koira. Kannon romaanissa ja kirkon maalauksissa on samaa ilkikurista huumoria.
March 17, 2022
Hattulan Pyhän Ristin kirkko on Hämeen vanhin kirkko. Se on rakennettu 1400-luvuln loppupuolella. Kirkko on muurattu tiilistä, kuten läheinen Hämeen linna; rakentajat ovat todennäköisesti olleet samoja. Tuohon aikaan Hämeen linnassa hallitsi Tottien suku. Kirkko tunnetaan erityisesti kalkkimaalauksistaan, joilla kirkon sisätilat on koristeltu.
Kirkon seinät ja katto on maalattu aivan täyteen. Kuva-aiheita on lähes 200. Raamatun kertomuksia, pyhimyksiä ja niin edelleen – keskiaikaiseen tapaan Raamatun viestiä haluttiin tuoda lukutaidottomalle kansalle kuvien avulla. Mutta kuka kuvat on maalannut? Sitä ei tiedä tarkkaan. Todennäköisesti takana on sama ryhmä, joka maalasi samoihin aikoihin Lohjan Pyhän Laurin kirkon ja luultavasti kyse on ollut ruotsalaisesta maalariryhmästä, sillä sellaisia Suomen puolella kiersi.
Historiallisista romaaneistaan tunnettu Anneli Kanto on tarttunut aiheeseen ja on kuvitellut Hattulan kirkon maalauksille tekijät. Hattulaan saapuvat ruotsalaiset maalarimestarit Andreas ja Martinus ja heidän apupoikansa Vilppu. Joukkioon kuuluva Benedictus on joutunut jäämään jälkeen toipumaan sairaudestaan. Kolmikko ottaa kirkon koko kesäksi haltuunsa ja alkaa maalata kovalla kiirellä, sillä kyseessä on iso urakka. Työ on saatava valmiiksi kesän aikana, koska seuraavana kesänä pitää olla maalaamassa jo seuraavaa kirkkoa.
Kun työssä tulee vastoinkäymisiä, maalarien on otettava töihin Pelliina, paikallinen omituisena pidetty nuori nainen. Pelliina on asunut tiilentekijän kasvattina, mutta nyt tiilentekijä on kuollut ja Pelliina on yksinäinen hylkiö, joka ei osaa käyttäytyä normaalin ihmisen tavoin. Pelliina osaa kuitenkin tehdä saviastioita ja koristelee ne kauniisti, ja tämän taidon ansiosta hän pääsee osallistumaan kirkon maalaamiseen, vaikka alkuun ajatus naisesta kirkonmaalarina onkin kauhistus.
Tämä on kirjan perusjuoni: kuinka ulkopuolinen hylkiö otetaan mukaan joukkoon ja miten Pelliina löytää paikkansa osana maalarien yhteisöä. Siinä ohessa Kanto kuvaa hienosti 1500-luvun kyläyhteisön elämää. On rahvas, jolla ei ole juurikaan osaa tai arpaa, ja sitten ovat kyläyhteisön silmäätekevät, kuten Uppsalassa oppinsa saanut pappi Petrus Herckepaeus – eli Härkäpään isännän poika Mulli-Pekka – ja kirkkoväärti Klemetti Mikonpoika, joka pitää pappia yhä pöllöpäänä koltiaisena. Vielä on siis nuorella papilla tekemistä löytääkseen paikkansa yhteisössä. Ylinnä ovat sitten Hämeen linnan rälssiväki, Åke Tott ja tämän puoliso Märta Bengtsdotter Ulv, joiden perässä pokkuroivat kaikki.
Kanto on tehnyt taustatyönsä huolella ja onnistuu elävöittämään 1500-lukua taitavasti. Iso osa tässä on kielenkäytöllä, joka on herkullista ja hersyvää. Aivan erityisesti täytyy kehua kirosanoja ja pilkkanimiä, joita henkilöt toisistaan käyttävät. Maalausprosessin kuvaaminen kaikkine yksityiskohtineen oli myös mielenkiintoista. Kirjan sivuilta oppii kaikenlaista maalaamisen tekniikasta, tuntumatta kuitenkaan tietokirjan lukemiselta.
Kanto on perehtynyt Hattulan kirkon kuvitukseen, ihmetellyt ja keksinyt sitten selityksiä kuvituksen kummallisuuksille. Miksi eteisen kuvat ovat kömpelömpiä? Miksi sakastiin on maalattu ilveilijä? Miksi nurkasta löytyy rotilta ja hiiriltä varjelevan Pyhän Kakykullan kuva? Kaikkiin näihin kysymyksiin löytyy kirjasta tyydyttävä vastaus ja siinä sivussa oiva juoni ja hienoa ajankuvaa. Ei siis ihme, että kirja palkittiin kirjabloggaajien Blogistanian Finlandia -palkinnolla.
Kirkon seinät ja katto on maalattu aivan täyteen. Kuva-aiheita on lähes 200. Raamatun kertomuksia, pyhimyksiä ja niin edelleen – keskiaikaiseen tapaan Raamatun viestiä haluttiin tuoda lukutaidottomalle kansalle kuvien avulla. Mutta kuka kuvat on maalannut? Sitä ei tiedä tarkkaan. Todennäköisesti takana on sama ryhmä, joka maalasi samoihin aikoihin Lohjan Pyhän Laurin kirkon ja luultavasti kyse on ollut ruotsalaisesta maalariryhmästä, sillä sellaisia Suomen puolella kiersi.
Historiallisista romaaneistaan tunnettu Anneli Kanto on tarttunut aiheeseen ja on kuvitellut Hattulan kirkon maalauksille tekijät. Hattulaan saapuvat ruotsalaiset maalarimestarit Andreas ja Martinus ja heidän apupoikansa Vilppu. Joukkioon kuuluva Benedictus on joutunut jäämään jälkeen toipumaan sairaudestaan. Kolmikko ottaa kirkon koko kesäksi haltuunsa ja alkaa maalata kovalla kiirellä, sillä kyseessä on iso urakka. Työ on saatava valmiiksi kesän aikana, koska seuraavana kesänä pitää olla maalaamassa jo seuraavaa kirkkoa.
Kun työssä tulee vastoinkäymisiä, maalarien on otettava töihin Pelliina, paikallinen omituisena pidetty nuori nainen. Pelliina on asunut tiilentekijän kasvattina, mutta nyt tiilentekijä on kuollut ja Pelliina on yksinäinen hylkiö, joka ei osaa käyttäytyä normaalin ihmisen tavoin. Pelliina osaa kuitenkin tehdä saviastioita ja koristelee ne kauniisti, ja tämän taidon ansiosta hän pääsee osallistumaan kirkon maalaamiseen, vaikka alkuun ajatus naisesta kirkonmaalarina onkin kauhistus.
Tämä on kirjan perusjuoni: kuinka ulkopuolinen hylkiö otetaan mukaan joukkoon ja miten Pelliina löytää paikkansa osana maalarien yhteisöä. Siinä ohessa Kanto kuvaa hienosti 1500-luvun kyläyhteisön elämää. On rahvas, jolla ei ole juurikaan osaa tai arpaa, ja sitten ovat kyläyhteisön silmäätekevät, kuten Uppsalassa oppinsa saanut pappi Petrus Herckepaeus – eli Härkäpään isännän poika Mulli-Pekka – ja kirkkoväärti Klemetti Mikonpoika, joka pitää pappia yhä pöllöpäänä koltiaisena. Vielä on siis nuorella papilla tekemistä löytääkseen paikkansa yhteisössä. Ylinnä ovat sitten Hämeen linnan rälssiväki, Åke Tott ja tämän puoliso Märta Bengtsdotter Ulv, joiden perässä pokkuroivat kaikki.
Kanto on tehnyt taustatyönsä huolella ja onnistuu elävöittämään 1500-lukua taitavasti. Iso osa tässä on kielenkäytöllä, joka on herkullista ja hersyvää. Aivan erityisesti täytyy kehua kirosanoja ja pilkkanimiä, joita henkilöt toisistaan käyttävät. Maalausprosessin kuvaaminen kaikkine yksityiskohtineen oli myös mielenkiintoista. Kirjan sivuilta oppii kaikenlaista maalaamisen tekniikasta, tuntumatta kuitenkaan tietokirjan lukemiselta.
Kanto on perehtynyt Hattulan kirkon kuvitukseen, ihmetellyt ja keksinyt sitten selityksiä kuvituksen kummallisuuksille. Miksi eteisen kuvat ovat kömpelömpiä? Miksi sakastiin on maalattu ilveilijä? Miksi nurkasta löytyy rotilta ja hiiriltä varjelevan Pyhän Kakykullan kuva? Kaikkiin näihin kysymyksiin löytyy kirjasta tyydyttävä vastaus ja siinä sivussa oiva juoni ja hienoa ajankuvaa. Ei siis ihme, että kirja palkittiin kirjabloggaajien Blogistanian Finlandia -palkinnolla.
January 10, 2022
Anneli Kanto vie lukijan keskelle Ruotsin vallan aikaista Suomea, kun täällä vielä vallitsi katolinen usko, 1500-luvulle keskelle Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaamista. Keskeisessä osassa on kyläyhteisön kummajainen, tiilimestarin ottotytär, Pelliina, joka pääsee aputytöksi kolmen miehen maalariryhmälle kirkon maalamiseen. Humoristinen, ajan mukaisilla kirosanoilla ja haukkumanimillä (surkoperse, ruunankullin imeksijä...) höystetty kieli vie mukanaan ja kuvaa maalausprosessia, maalauksia, niiden merkitystä sekä tietysti keskeisten henkilöhahmojen välisiä suhteita luoden hyvin eläväisen tarinan 1500-luvun kyläyhteisöstä ja keskiajan pyhiinvaelluskohteenakin toimineesta kirkosta, jonka (varmasti haluan nähdä omin silmin) todellinen historia on osin hämärän peitossa.
Suorastaan ihana, herkkä mutta vahva tarina taiteesta, uskonnosta ja ihmisen mielenmaisemasta.
(4.5 tähteä)
Suorastaan ihana, herkkä mutta vahva tarina taiteesta, uskonnosta ja ihmisen mielenmaisemasta.
(4.5 tähteä)
February 25, 2022
Pelliinan tarina vei mukanaan. Pidin hahmosta, ahdasmielisen yhteisön normeja rikkovasta vahvasta ja rohkeasta naisesta, paljon! Pelliinan lisäksi ihmisten kuvaus ja taitava kielenkäyttö oli minulle tämän kirjan parasta antia.
July 4, 2021
Tätä kirjaa oli ilo lukea. Aihe on aivan mahtava, kirja kertoo Hattulan kirkon maalareista, jotka tekivät työtään yhden kevään, kesän ja syksyn ajan keskiaikaisessa Suomessa. Koska kirkon maalareista tiedetään hyvin vähän, Kanto pistelee omasta päästään ja herättää henkiin pienen maalariryhmän, jonka ammattimiehet, pictorit tulivat ruotsin puolelta ja apulaiset Itämaasta. Paikoin henkilökuvaus on minusta liiankin verevää, mestari Andreas kiroilee kuin kapteeni Haddock konsanaan ja Pelliinan sanastossa kummastelin outoja yhdyssanoja. Kun kirjan lopussa kuitenkin kiitellään kiroilukoulua ja keskiajan haukkumasanojen asiantuntijaa, varmaan nekin ovat Ok.
Usein erityistietoja vaativissa kirjoissa tuntuu ”astian makua” kun kirjailija ei ole täysin sulattanut lähdeteoksiaan, mutta Kantolan teksti kulkee mainiosti ja keskiajan ajatustavat, ruokalajit ja pukeutuminen sulautuvat saumattomasti juoneen, samoin monet mielenkiintoiset tiedot freskomaalauksesta ja raamatun tekstien kuvittamisesta. Pohdinta taiteen ja taiteilijan tehtävästä on syvällistä ja samalla mutkatonta. Juoni on koskettava ja kirjassa on myös huumoria. Erinomainen lukuromaani!
Usein erityistietoja vaativissa kirjoissa tuntuu ”astian makua” kun kirjailija ei ole täysin sulattanut lähdeteoksiaan, mutta Kantolan teksti kulkee mainiosti ja keskiajan ajatustavat, ruokalajit ja pukeutuminen sulautuvat saumattomasti juoneen, samoin monet mielenkiintoiset tiedot freskomaalauksesta ja raamatun tekstien kuvittamisesta. Pohdinta taiteen ja taiteilijan tehtävästä on syvällistä ja samalla mutkatonta. Juoni on koskettava ja kirjassa on myös huumoria. Erinomainen lukuromaani!
June 4, 2021
Hattulan kirkon seinämaalauksia on nyt ihasteltu viitisensataa vuotta. Ennustan, että tästä kirjasta toteutettavaa kesäteatteria esitetään yhtä kauan.
Kerronta on humoristista, sujuvaa ja kepeää, eikä kirjailija häpeä kuvailla himokkaita ja isotissisiä piikoja tai näiden isäntiä, jotka murehtivat omaa tärkeyttään ja naisonneaan. Onneksi keskeisimmät hahmot olivat vähemmän karikatyyrimäisiä. Vääjäämättömän surun ja musertavan menetyksen tunteet olivat kuitenkin kuvattu taidokkaimmin. Luin kirjan ääneen yhdessä vaimoni kanssa, mikä tuo tekstin hyvin lähelle lukijaa. Välillä piti pitää mielenliikutukselta taukoja.
Ennakkoon odotimme eniten maalausprosessin kuvausta, eikä sen suhteen tarvinnut pettyä, se vei suorastaan mennessään. Maalarit, heidän keskinäiset suhteensa, hitaasti edistyvä työ; kaikki se valmistui ja jalostui ainutlaatuiseksi taideteokseksi, joka on samaan aikaan sekä Hattulan kirkko että tämä kirja.
Kerronta on humoristista, sujuvaa ja kepeää, eikä kirjailija häpeä kuvailla himokkaita ja isotissisiä piikoja tai näiden isäntiä, jotka murehtivat omaa tärkeyttään ja naisonneaan. Onneksi keskeisimmät hahmot olivat vähemmän karikatyyrimäisiä. Vääjäämättömän surun ja musertavan menetyksen tunteet olivat kuitenkin kuvattu taidokkaimmin. Luin kirjan ääneen yhdessä vaimoni kanssa, mikä tuo tekstin hyvin lähelle lukijaa. Välillä piti pitää mielenliikutukselta taukoja.
Ennakkoon odotimme eniten maalausprosessin kuvausta, eikä sen suhteen tarvinnut pettyä, se vei suorastaan mennessään. Maalarit, heidän keskinäiset suhteensa, hitaasti edistyvä työ; kaikki se valmistui ja jalostui ainutlaatuiseksi taideteokseksi, joka on samaan aikaan sekä Hattulan kirkko että tämä kirja.
May 23, 2021
Historiallista fiktiota Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalausurakasta 500 vuotta sitten. Seinämaalaukset ja tarinat niiden takana, keskiaikainen kyläyhteisöelämä ja maukkaat henkilöhahmot – niistä on Anneli Kannon romaani tehty. Luulin, ettei tämä kirja olisi yhtään minun juttuni, mutta Hattulan kirkko vei mukanaan. Yksi kesäretkikohde on nyt varma.
Read
December 27, 2021En yleensä lue historiallisia romaaneja, ja olen jo pitkään miettinyt, mistä kirjoista kannattaisi aloittaa, mistä pääsisi kiinni tämän genren maailmaan. Rottien pyhimys osoittautui aivan täydelliseksi aloituskirjaksi. Oli uskomattoman koukuttavaa seurata kirkon maalausprojektia. Ihan alussa kesti hetken aikaa päästä yli pitkältä tuntuvista pyhimysten luetteloista ja saada otetta hahmoista. Joihinkin hahmoihin mielestäni jäi edelleen käyttämätöntä potentiaalia, mutta jotkut kävivät läpi upean kehityskaaren (tai pitäsikö sanoa "muutoksen" -- muutosta tapahtui sekä hyvässä että pahassa, suuri maalaustyö jätti jälkensä tekijöihin).
Hieno, kaikki kehunsa ansainnut teos erilaisuudesta, ulkopuolisuudesta, yksinäisyydestä, oman yhteisön löytämisestä (yhteisöksi voi riittää hyvin pieni joukko ihmisiä) ja taiteen tekemisestä. Erityisen koukuttuneena luin juuri kuvauksia taiteen tekemisestä, koska jokainen kuvaus maalaamisesta tuntui samalla olevan allegoria itse kirjan kirjoittamisesta.
Hieno, kaikki kehunsa ansainnut teos erilaisuudesta, ulkopuolisuudesta, yksinäisyydestä, oman yhteisön löytämisestä (yhteisöksi voi riittää hyvin pieni joukko ihmisiä) ja taiteen tekemisestä. Erityisen koukuttuneena luin juuri kuvauksia taiteen tekemisestä, koska jokainen kuvaus maalaamisesta tuntui samalla olevan allegoria itse kirjan kirjoittamisesta.
December 28, 2022
Rottien pyhimys oli pitkään lukulistallani ja nyt vihdoin tilasin sen joulukirjakseni. Ja kyllä, se täytti odotukseni. Kanto osaa käyttää kieltä ja kuljettaa tarinaa uskottavasti ja ensimmäisten lukujen hitaahkon alustuksen jälkeen kirjasta oli vaikea päästää irti.
Itseäni viehätti erityisesti paitsi toiseuden ja erilaisuuden kuvaus, se, miten Kanto kuvasi nuoren, hyljeksityn tytön kasvamista vahvaksi naiseksi ja taiteilijaksi. Kanto kuvaa myös värikkäästi Hattulan kirkon rakentamisen aikakauden ympäristöä, yhteiskuntaluokkia ja sitä, miten monenkirjavaa väkeä liikkui jo silloin maamme kamaralla. Kanto osaa myös kuvata aisteja ja tuntemuksia erinomaisesti hyvin. Välillä lukiessaan huomaa kiemurreensa henkilöiden nahkoihin ja pakelevansa, kun he palelevat ja tuntevansa ruumiillisen rasituksen omissa raajoissaan henkilöiden työskennellessä.
Henkilögalleriasta löytyy niin pappia, kirkkoväärtiä, kirkkomaalareita, vallasväkeä, harlekiinia kuin kylän naisväkeä, emäntiä ja piikoja ja luokkien välistä kissanhännänvetoa. Kanto kertoo elämästä kylässä, linnassa ja markkinoilla rehevästi ja elävästi ja onnistuu rakentamaan hahmoistaan verta ja lihaa olevia, perin inhimillisiä olentoja vahvuuksissaan ja heikkouksissaan.
Itseäni viehätti erityisesti paitsi toiseuden ja erilaisuuden kuvaus, se, miten Kanto kuvasi nuoren, hyljeksityn tytön kasvamista vahvaksi naiseksi ja taiteilijaksi. Kanto kuvaa myös värikkäästi Hattulan kirkon rakentamisen aikakauden ympäristöä, yhteiskuntaluokkia ja sitä, miten monenkirjavaa väkeä liikkui jo silloin maamme kamaralla. Kanto osaa myös kuvata aisteja ja tuntemuksia erinomaisesti hyvin. Välillä lukiessaan huomaa kiemurreensa henkilöiden nahkoihin ja pakelevansa, kun he palelevat ja tuntevansa ruumiillisen rasituksen omissa raajoissaan henkilöiden työskennellessä.
Henkilögalleriasta löytyy niin pappia, kirkkoväärtiä, kirkkomaalareita, vallasväkeä, harlekiinia kuin kylän naisväkeä, emäntiä ja piikoja ja luokkien välistä kissanhännänvetoa. Kanto kertoo elämästä kylässä, linnassa ja markkinoilla rehevästi ja elävästi ja onnistuu rakentamaan hahmoistaan verta ja lihaa olevia, perin inhimillisiä olentoja vahvuuksissaan ja heikkouksissaan.
June 10, 2023
Keväällä kävin ystävien kanssa Hattulan Pyhän Ristin kirkossa ja pitihän tämä sitten heti perään lukea. Oli hieno lukukokemus, kun maalaukset pystyi loihtimaan silmiensä eteen ja kaikki tuntui oikein erityisen eläväiseltä. Myös tarinasta tykkäsin, vaikka loppu jäikin mietityttämään. Mitä tässä oikein tapahtui? Kaiken takana on myös mieltä kutkuttava kysymys siitä, kuka ihan oikeasti maalasi Hattulan kirkon? Millainen kokemus se mahtoi maalareille olla? Oikeista maalareista emme tiedä mitään, mutta kirjan tarina kyllä saa mielikuvituksen liikkeelle.
Hahmot olivat mukavavan kulmikkaita ja ajankuvaus todentuntuista. Huumoriakin löytyi juuri sopivasti, ja pidin kielen runsaudesta ja kekseliäisyydestä. Äänikirjan lukijakin osasi hyvin eläytyä tähän rempseään kielenkäyttöön, ja se sopi tarinan miljööseen hyvin.
Kaiken kaikkiaan mainio paketti. Mietin annanko neljä tähteä vai viisi, kun en kuitenkaan saanut sellaista VAU!-elämystä tästä. Mutta ei se kyllä taida kirjan vika olla, joten viisi tähteä olkoon.
Hahmot olivat mukavavan kulmikkaita ja ajankuvaus todentuntuista. Huumoriakin löytyi juuri sopivasti, ja pidin kielen runsaudesta ja kekseliäisyydestä. Äänikirjan lukijakin osasi hyvin eläytyä tähän rempseään kielenkäyttöön, ja se sopi tarinan miljööseen hyvin.
Kaiken kaikkiaan mainio paketti. Mietin annanko neljä tähteä vai viisi, kun en kuitenkaan saanut sellaista VAU!-elämystä tästä. Mutta ei se kyllä taida kirjan vika olla, joten viisi tähteä olkoon.
March 18, 2025
Tän myötä haluan päästä katsomaan Hattulan kirkon maalauksia!
November 6, 2022
Rottien pyhimys oli todella hienosti rakennettu lukuelämys. Nykykirjallisuudelle tyypillisesti ei lukijaa tuupattu keskelle rymistelyä, vaan tapahtumat, hahmot ja tunnelma kehittyi rauhassa. Todellinen paikka, historia ja keksityt kohtalot istutettiin mutkattomasti yhteen, muttei kuitenkaan ennalta arvattavasti. Kieli ja kertojaääni kirjassa ilahduttivat erityisesti. Pitkästä aikaa kirja, josta pidin todella paljon. Pitääkin tehdä uusi vierailu Hattulan Pyhän ristin kirkkoon ja ihastella kirjailijan kekseliäisyyttä kuvista. Hyvä historiallinen romaani naispäähenkilöllä, joka ei lompsahda harlekiini-kirjallisuuden puolelle.
January 11, 2025
Mielestäni yksi Anneli Kannon parhaita teoksia. Kirja kuvaa Hattulan kirkon maalaustyötä, mutta juonestavoi löytää myös syvällisempiä merkityksiä ihmisten käytöksestä ja keskinäisistä suhteista.
August 29, 2025
Aivan upea. ei muuta sanottavaa
August 19, 2021
Anneli Kannon mielenkiintoinen historiallinen teos Rottien pyhimys kertoi tarinan 1500-luvun alkupuolelta, kun vasta rakennettun kirkon sisäseiniä saapui maalaamaan tukholmalainen kolmimiehinen ryhmä. Neljäs ryhmän jäsenistä oli sairastunut, eikä hän saapunut paikalle ollenkaan.
Nuori Pelliina otettiin lopulta kaksimiehiseksi typistyneen maalariryhmän jäseneksi. Pelliina oli orpo, jonka tiilimestari oli kasvattanut ja opettanut hänelle tiilenteon ja savityöt, joilla Pelliina elätti itsensä. Tiilimestari oli opettanut myös ruotsinkielentaidon, joten Pelliina ymmärsi seinämaalareiden puheet, ja pian hän jutteli itsekin sujuvasti ruotsia miesten kanssa, varsinkin nuoremman Martinuksen kanssa. Vanhempi Andreas oli hiljainen ja äreä, ja Pelliina arasteli häntä ainakin alussa.
Pelliinan ja Martinuksen välillä kihisi ja kipunoi, joten eipä aikaakaan, kun Martinus alkoi viettää yönsä hänen luonaan. Martinuksella ei kuitenkaan ollut aivan puhtaat jauhot pussissaan, ja hän päätyi ilmiantamaan Pelliinan ikävästä rikoksesta, tosin kidutettuna.
Anneli Kannon historiallinen kirja Rottien pyhimys teki tutuksi Hattulan kirkon mielenkiintoiset seinämaalaukset ja niiden lahjakkaat tekijät. Kyllä minä niin tykkäsin tästä tarinasta.
Nuori Pelliina otettiin lopulta kaksimiehiseksi typistyneen maalariryhmän jäseneksi. Pelliina oli orpo, jonka tiilimestari oli kasvattanut ja opettanut hänelle tiilenteon ja savityöt, joilla Pelliina elätti itsensä. Tiilimestari oli opettanut myös ruotsinkielentaidon, joten Pelliina ymmärsi seinämaalareiden puheet, ja pian hän jutteli itsekin sujuvasti ruotsia miesten kanssa, varsinkin nuoremman Martinuksen kanssa. Vanhempi Andreas oli hiljainen ja äreä, ja Pelliina arasteli häntä ainakin alussa.
Pelliinan ja Martinuksen välillä kihisi ja kipunoi, joten eipä aikaakaan, kun Martinus alkoi viettää yönsä hänen luonaan. Martinuksella ei kuitenkaan ollut aivan puhtaat jauhot pussissaan, ja hän päätyi ilmiantamaan Pelliinan ikävästä rikoksesta, tosin kidutettuna.
Anneli Kannon historiallinen kirja Rottien pyhimys teki tutuksi Hattulan kirkon mielenkiintoiset seinämaalaukset ja niiden lahjakkaat tekijät. Kyllä minä niin tykkäsin tästä tarinasta.
June 28, 2021
Hattulan kirkon myöhäiskeskiajalla tehdyt mittavat seinämaalaukset sekä maalarien tuntemattomuus inspiroivat kirjailijaa kuvittelemaan heille tarinan. En yleensä lue historiallisia romaaneja, mutta Rottien pyhimyksen maailma vei mukanaan ja sivut kääntyivät kuin itsestään. Maallikolle taustatyö vaikutti huolella tehdyltä, ja kieli oli ihanan värikästä. On kiehtovaa kuvitella maailmaa, jossa juuri kukaan ei ole vielä nähnyt maalattuja kuvia.
Kritiikkini koskee loppupuolen juonenkäänteitä. Ilmeisesti muita lukijoita nämä seikat eivät ole häirinneet samalla tavalla, joten kyse voi olla henkilökohtaisesta maustani ja suosittelen kuitenkin kirjaa lämpimästi. Minunkin tekee mieli suunnitella retki Hattulan kirkolle, saa nähdä millainen ruuhka tulee tänä kesänä olemaan Rottien pyhimyksen vuoksi.
Kritiikkini koskee loppupuolen juonenkäänteitä. Ilmeisesti muita lukijoita nämä seikat eivät ole häirinneet samalla tavalla, joten kyse voi olla henkilökohtaisesta maustani ja suosittelen kuitenkin kirjaa lämpimästi. Minunkin tekee mieli suunnitella retki Hattulan kirkolle, saa nähdä millainen ruuhka tulee tänä kesänä olemaan Rottien pyhimyksen vuoksi.
April 20, 2021
Olipas tämä ihana! Ikimaailmassa en olisi tarttunut tähän pelkän aiheen perusteella, mutta sain suosituksen ja uskoin - onneksi. Nautin juonesta, ihastuin kirkon maalauksiin (!), rakastin henkilöitä, ihmettelin ajankuvan rikkautta. Oli pakko myös googlata ne maalaukset.
May 20, 2021
Anneli Kanto on ahkera kirjailija ja hänen teoksistaan löytyykin lukemista vauvasta vaariin. Tässä uusimmassa tutustumme nuoreen astioiden tekijään, Pelliinaan 1500-luvun Suomessa. Kirja ja sen tapa kertoa tarinansa ovat hurmaavia. Ote, jolla Kanto kertoo keskiajan Suomesta, siellä elävistä ihmisistä ja eteenkin Pelliinan ajatuksista ja elämästä on tajuttoman hienoa ja viihdyttävää.
Keskiajasta kertovat teokset ovat usein joko romanttisia tai verisiä taisteluita sisältäviä, joten tämä yksittäisten ihmisten ajatuksia ja elämää kuvittava kirja on positiivinen poikkeus. Hattulan kirkon seiniin maalattavat kuvat ja niiden tekijät tuntuvat aidoilta ja keskiaikaan sopivilta, vaikka Kanto myöntääkin käyttäneensä vahvasti mielikuvitustaan henkilöiden rakentamiseen. Hahmot kehittyvät ja heidän suhteensa, kaunansa ja ennen kaikkea käyttämänsä kieli tekevät kirjasta innostavaa luettavaa.
Teos sopii myös niille, jotka kärsivät historiallisen romaanin kammosta, tämän kanssa sellaisesta ei tarvitse kärsiä. Itselle nuoren, hyljeksityn naisen Pelliinan tarina oli kirjan parasta antia ja muodostuu kirjan lopussa positiiviseksi selviytymistarinaksi, jopa kasvutarinaksi.
Keskiajasta kertovat teokset ovat usein joko romanttisia tai verisiä taisteluita sisältäviä, joten tämä yksittäisten ihmisten ajatuksia ja elämää kuvittava kirja on positiivinen poikkeus. Hattulan kirkon seiniin maalattavat kuvat ja niiden tekijät tuntuvat aidoilta ja keskiaikaan sopivilta, vaikka Kanto myöntääkin käyttäneensä vahvasti mielikuvitustaan henkilöiden rakentamiseen. Hahmot kehittyvät ja heidän suhteensa, kaunansa ja ennen kaikkea käyttämänsä kieli tekevät kirjasta innostavaa luettavaa.
Teos sopii myös niille, jotka kärsivät historiallisen romaanin kammosta, tämän kanssa sellaisesta ei tarvitse kärsiä. Itselle nuoren, hyljeksityn naisen Pelliinan tarina oli kirjan parasta antia ja muodostuu kirjan lopussa positiiviseksi selviytymistarinaksi, jopa kasvutarinaksi.
December 14, 2024
Perehtynyt, soljuva ja hauska kirja. Käytiin alkusyksyllä katsomassa veljen kanssa Rottien pyhimys -musikaali Aleksanterin teatterissa ja sain kimmokkeen vihdoin lukea tämän. Ihastuin jo pari vuotta sitten kirjan nimeen, Rottien pyhimys on musta edelleen yksi hienoimpia vaikka tässä nimen merkitystä vähän yliseliteltiin imo (näytelmässä oli sopivan vague). Kesti aika pitkään lukea kun lukukauden loppu otti koville.
Keskiaikaisen pohjalaisen stereotyyppi on loistava, mahtavia solvauksia ja pyllistelyä. 💯 Tykkäsin myös Pelliinan persoonallisesta kertojaäänestä, jossa ei käytetty ollenkaan pilkkuja. Vähän kuin Iida Turpeisen Elolliset -kirjan jälkeen on menty ihmettelemään stellerinmerilehmää, nyt on nähtävä Hattulan Pyhän Ristin kirkko. Keskeinen juonikohta loppupuolella oli näytelmässä tehty erilailla ja toimi siinä mun mielestä vähän paremmin, nyt vähän lässähti.
Keskiaikaisen pohjalaisen stereotyyppi on loistava, mahtavia solvauksia ja pyllistelyä. 💯 Tykkäsin myös Pelliinan persoonallisesta kertojaäänestä, jossa ei käytetty ollenkaan pilkkuja. Vähän kuin Iida Turpeisen Elolliset -kirjan jälkeen on menty ihmettelemään stellerinmerilehmää, nyt on nähtävä Hattulan Pyhän Ristin kirkko. Keskeinen juonikohta loppupuolella oli näytelmässä tehty erilailla ja toimi siinä mun mielestä vähän paremmin, nyt vähän lässähti.
March 30, 2024
Ihmisten luonteet, halut ja pelot ovat Kannon kirjassa aivan pinnassa, voi vain nojata taakse ja eläytyä. Kulttuurihistoriallisena teoksena se on merkittävä, kun se luo vähistä tiedoista värien sekoittamisesta, keskiaikaisesta kiroilusanastosta ja taiteen tekemisestä kuvauksen katolisesta Suomesta, joka historiantuntemuksessa helposti typistyy Lalliin. Kirjan lukemisen jälkeen on välttämätöntä päästä Hattulan Pyhän Ristin kirkolle.
July 14, 2025
Kannon kirjaa kutsutaan sen esittelytekstin ensimmäisessä virkkeessä vereväkieliseksi, mitä se totisesti on! Ajoittain jopa pyhä kokemus ammattitaidosta ja pieteetillä työhönsä omistautumisesta aikakaudella, jolloin kansa näki nälkää keväät ja kärsi tauteja vuodenajat läpi. Kirkkomaalaukseen liittyvät kuvaukset olisivat kaivanneet aivan pienoista tiivistystä, mutta tätä ei voi varsinaiseksi moitteeksi asettaa.
Lopputuloksena on fiktiivinen kuvaus lyhyestä ajanjaksosta pienten ihmisten elämässä, jonka jäljistä voimme nauttia vielä puoli vuosituhatta myöhemmin.
Lopputuloksena on fiktiivinen kuvaus lyhyestä ajanjaksosta pienten ihmisten elämässä, jonka jäljistä voimme nauttia vielä puoli vuosituhatta myöhemmin.
February 3, 2022
Nautin elävästä kielenkäytöstä ja itse kirkko jäi kiinnostamaan - olisi kiva nähdä maalaukset paikan päällä!
En hirveästi lue historiallisia romaaneja, ei ole oikein mun genreni. Tässä ei loppua kohden oikein juoni pitänyt otteessaan ja vaikka monet hahmot olivat ihan mielenkiintoisia, päähenkilö Pelliina tuntui vähän liian pätevältä kaikessa.
En hirveästi lue historiallisia romaaneja, ei ole oikein mun genreni. Tässä ei loppua kohden oikein juoni pitänyt otteessaan ja vaikka monet hahmot olivat ihan mielenkiintoisia, päähenkilö Pelliina tuntui vähän liian pätevältä kaikessa.
Displaying 1 - 30 of 158 reviews