Muistatko Pikku Kakkosen Nukkumatin? Itä-Saksan ja sosialismin lempeä lähettiläs oli ahkera vieras myös Suomen televisiossa. Unihiekan lisäksi Nukkumatti tarjoili lapsille välähdyksiä hauskoista pioneerileireistä, kiiltävistä Trabanteista ja hohdokkaista betonilähiöistä - kaikista itäblokin insinööritaidon saavutuksista.
Nukkumatin parissa kasvanut Ylen tuottajana ja toimittajana työskentelevä Sakari Silvola päätyy lapsuutensa sankarin jäljille, jotka johdattavat hänet Tampereelta Berliiniin ja Potsdamiin. Matka Nukkumatin seurassa vie Silvolan syvälle Stasin ja Honeckerin Itä-Saksaan ja kylmän sodan maailmaan, jossa rautaesiripun yli käytiin ideologista kamppailua myös lasten sieluista.
Olipa kiinnostava, liian yksinkertaista ja yksiulotteista tulkintaa välttävä tietoteos DDR:n tunnetuimmasta sankarista. Onnistui katsomaan Nukkumattia ja Neuvostoliiton satelliittivaltion yhteistä historiaa monesta kulmasta ja liikaa romantisoimatta tai tuomitsematta.
Harmitti, että kuuntelin äänikirjana, koska painetun kirjan kuvat olisivat antaneet varmasti paljon.
Vaarakirjastojen lukuhaaste 22: sijoittuu entisen Neuvostoliiton alueelle.
Olen ollut kolme- tai neljävuotias, kun Nukkumatin esittäminen on lopetettu Ylellä, mutta muistan tämän pikku-ukkelin lapsuudestani elävästi. Olikin kiinnostavaa lukea, miten kyseinen animaatio on ollut yhtäältä DDR:n propaganda-ase, toisaalta ehkä jonkinlaista pientä kapinaa systeemiä vastaan. Arvostin kirjassa myös sitä, että Silvola tiedosti oman positionsa aiheen tutkijana. Sen sijaan jotkut aihealueet jäivät harmittavasti pintaraapaisuiksi. Olisi ollut esimerkiksi kiinnostavaa tietää, oliko Nukkumatilla muualla maailmassa samanlaista vankkaa asemaa kuin Suomessa. Tosin kirjassa todettiin, että tästä ei ole kauhean paljon dokumentoitua lähdeaineistoa, mutta kai nyt jotain olisi löytynyt?
Varsin mielenkiintoinen esitys Suomen TV:stäkin tutun Nukkumatin historiasta ja siitä, miten DDR:ssä alkunsa saanut nukkeanimaatio heijastelee aikansa ja kotimaansa politiikkaa ja ajankohtaisia tapahtumia. Pidän tämän tyyppisistä kirjoista, joissa tutut kulttuuri-ilmiöt asetetaan historialliseen kontekstiin. En ole laajasti perehtynyt Itä-Saksan historiaan ja siltäkin osin kirja tarjosi paljon uusia näkökulmia.
Silvola on haastatellut kirjaa varten juuri oikeita ihmisiä: Nukkumatin alkuperäisiä tekijöitä sekä niitä henkilöitä, jotka toivat hahmon Suomeen. Muukin taustatyö on tehty huolella. Pidin myös siitä, että Silvola pyrkii tietoisesti välttelemään jälkiviisautta analysoidessaan Nukkumatti-kuvastoa.
90-luvulla ja 2000-luvun alussa lapsuuteni eläneenä on tietysti vaikeaa arvioida kokemuksen kautta omaa suhdetta nukkumattiin, sillä itselleni se on aina ollut tämä pukinpartainen, vähäeleinen ja vähäpuheinen kaveri. Teos kuitenkin antoi kuvan siitä, että asia on ollut hyvin erilainen aiemmin. Kylmän sodan aikakauden lähettiläs, joka tuli paikalle uusimmilla Itä-Saksan menopeleillä tai Neuvostoliiton raketeilla.
Teos oli hyvä kuvaus ja tykkäsin erityisesti siitä, että toimittajan tekemä taustoitus eri osa-alueisiin oli toimivaa sekä toimittaja oli päässyt haastattelemaan laajasti eri tekijöitä ja/tai tekijöiden omaisia. Teos itselleni toi nostalgiaa, mutta teoksessa kuvailtua ostalgiaa on itseni vaikea arvioida. suosittelen tätä teosta.
Anyone growing up in Finland in the 80's recognizes this character, the puppet Sandman in children's tv show. The show was created in East Germany in 1959 and ran all through the DDR years until the 90's.
Sakari Silvola walks us through the history of this nostalgic puppet and has done an amazing job interviewing many people involved in the making of the show, as well as digging through archives. He points out how episodes often reflected current events of the cold war in a way that was appropriate for children. They were extremely detailed and the Sandman always arrived in different kind of vehicles, so for example, the space race was a theme in the 60's. The episodes advertised the "achievements" of East German socialism such as concrete architecture, Berlin TV tower and East German cars. Friendship between different (socialist) countries was important too.
An interesting dive into not-so-ancient history in a very everyday format.
3-4 tähteä. Kiinnostava ja kattava tietokirja ehkä maailman tunnetuimmista itäsaksalaisesta, Nukkumatista. Kuuntelin teoksen äänikirjana, voi olla että paperikirja olisi visuaalisuudellaan tuonut jotain lisää lukukokemukseen. Teos oli minulle aika lailla perushyvä, mutta toisteisuus ärsytti ja siksi en voi antaa ihan 4:ää tähteä.
Kirjan lukeminen oli paitsi paluu lapsuuteen, mielenkiintoinen kurkistus Nukkumatin kulisseihin ja hahmon syntyyn. Oli kiva lukea mm. Nukkumatin kulkuneuvoista ja miljöistä, joissa hän liikkui. Ei lapsi osannut ajatella mitä näiden taustalla voisi olla. Myöhemminkään Nukkumatin tullessa puheeksi ollut koskaan uhrannut ajatusta sille millaisessa poliittisessa tilanteessa Nukkumattia tehtiin tai miten esim. Saksojen yhdistyminen liittyy ohjelmaan. Voin suositella nostalgiahetkiä kirjan parissa kaikille lapsena Nukkumattia katsoneille.
Lapsena katsoin joka ilta Pikku Kakkosen. Lopuksi tämä DDRläinen Nukkumatti tuli jos jonkinlaisella kulkupelillä, Lasse Pöysti luki iltasadun, Nukkumatti heitti unihiekkaa ja lähti. Minulla oli unihiekkaa silmissä ja alkoi väsyttää.
Ei siis ihme, että luettuani tästä ensimmäisen kappaleen huomasin nukahtaneeni nojatuoliin keskellä iltapäivää :D
Silvolan kirja oli - nukahtamisesta huolimatta - ihan mielenkiintoinen. Enpä ollut lapsena osannut ajatella kaikkia Nukkumatti-animaatioihin ujutettuja poliittisia sisältöjä: miten siinä haluttiin esitellä modernia itäsaksalaista arkea kerrostalolähiöineen, tai itäblokin viimeisimpiä teknisiä saavutuksia kuten avaruusraketteja. En ollut myöskään tajunnut miten iso ja kansainvälinen juttu Nukkumatti oli, miten isolla koneistolla ja toisaalta pikkutarkalla suunnittelulla sitä tehtiin. Yhden muutaman minuutin jakson kuvaamiseen stop motion -tekniikalla meni kuukausi , usein enemmänkin!
Kirjassa oli myös kivoja, lapsuudesta tuttuja kuvia Nukkumatista. Harmi etten netistä löytänyt kuin muutaman jakson, mutta nekin jaksot toivat nostalginen tuulahduksen lapsuudesta 70-luvulla.,
Teos oli kuitenkin liian tutkielmamainen minun makuuni, eikä itse asiassa kovin hyvin kirjoitettu. Samoja asioita toisteltiin kappaleesta toiseen, ja toisaalta annettiin joku tiiseri, jonka jälkeen todettiin että siitä kerrotaan vasta myöhemmin. Ärsyttävää. Välillä harhaudutaan aiheesta tyystin - esimerkiksi kerrotaan juurta jaksaen itäblokin lentokoneteollisuudesta.
Kirjasta olisi varmaan saanut viihdyttävämmänkin, mutta ihan ok. Opin varmasti kaiken tarpeellisen Nukkumatista, ja lisäksi mielenkiintoisia asioita DDR:stä, stasista ja muurin murtumisesta.
Hyvin ja perusteellisesti kirjoitettu kuvaus nukkumatista ja sen taustoista, alkuajoista, kylmän sodan ajoista ja sen jälkeisistä ajoista. Nukkumatin tekijöiden ja Suomeen nukkumatin tuoneiden ja nukkumatin osalta työskennelleiden kertomukset olivat todella mielenkiintoista luettavaa. Kirja piti hyvin otteessaan.
Mielenkiintoinen kurkistus Nukkumatin historiaan ja sen tuottaneeseen yhteiskuntaan. Sakari Silvola on tehnyt perusteellisen taustatyön kirjaansa varten.
Nukkumatti oli osa lapsuuttani ja nuoruuttani 80- ja 90-luvuilla. Sitä aina odotti. En tiennyt minkälainen historia Nukkumatilla oikein oli. Nyt tiedän, kun luin kirjan. Kiitos. 🙂
Ensiksi tulevat lapsuusmuistot 70-80 luvun taitteesta. Pikkukakkonen ja nukkumatti. Minä juoksin aina eteiseen, etten saisi unihiekkaa silmiin. Kirja on mediatutkimusta, lastenohjelmien tutkimusta, maailmanpolitiikkaa, DDR:n arkea. Hieno dokumenttikirja!