Yksi Karjalan viimeisistä evakoista kertoo lapsenlapselleen kauan vaietusta tuskasta, Karjalan evakkomatkasta. Pappa lähti pienenä poikana Karjalasta evakkoon, vietti lapsuutensa heinäpelloilla ja nykyään kuuntelee joka lauantaiaamu Radio Suomen Onnen säveltä.
Lotan ja papan erottaa kuusi vuosikymmentä. Kaksikko herättää eloon tarinoita, jotka saavat lukijan pohtimaan omia isovanhempiaan. Heidän hauskat ja samalla koskettavat keskustelunsa osoittavat, että eroavaisuuksista huolimatta nuori ja vanha voivat kohdata tarinan ja laulun merkeissä.
I'm a full-time author and Instagram / Tiktok content creator. I have published four adult narrative non-fiction books, two picture books and one song book. Now I'm writing my first fictional novel, that I'm looking to submit in December. Find me as @lottiesaahko on Instagram and Tiktok!
Tänään 16.3.2021 sain loppuun kirjan nimeltä Papan kanssa kahvilla. Papan kanssa kahvilla oli mukava ja positiivisella asenteella kirjoitettu kirja. Minulle tuli sellainen tunne että olisin puhunut Lotan ja Papan kanssa. Minulle tuli todella hyvä mieli. 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜
Ihana, lämmin mutta vakava lapsuuden tosi tarina karjalalaiselta papalta. Tuli ihan omaa ukkia ikävä... Kirja sai myös väännettyä minusta pari kyyneltä lopussa. Todella hyvin kerrottu, toteutettu ja äänitetty, itse Lotta ja pappa ovat äänikirjassa äänessä 💕
Papan kanssa kahvilla (Tammi, 2020) on elämäntäyteinen evakkolapsen tarina. Aihe on kipeä ja surullinen, mutta Lotta-Sofia Saahko on saanut pappansa elämää kuvattua tavalla, josta päällimmäisenä mieleen nousee lämpö ja valo.
Nykyhetki ja mennyt kietoutuvat kivalla tavalla vetäväksi kertomukseksi. Erityisen hyvin kirja toimii mielestäni äänikirjana, jonka Lotta-Sofia itse lukee. Ennen kaikkea tästä tuli tosi hyvälle mielelle. Välillä kuuntelin kyyneleet silmissä, välillä naurahdin ääneen. Suosittelen todella. Varsinkin äänikirjaa.
Tämä oli hyvän mielen tarina, sillä ankeitakin evakkoaikoja kuvattiin muistaen myös ilon aiheet ja lämpö. jota oli varsinkin papan ja hänen äitinsä välillä. Huomasin, että tiedän evakoista vain hyvin vähän, vaikka papan kanssa samaa ikäluokkaa oleva äitini on kertonut, kuinka hänenkin kotiinsa tuli evakkoon 6-lapsinen perhe. Päädyin ostamaan tämän kirjan omalle äidilleni, jolle papan kuvaamat ajat ovat varmaan hyvin tuttuja. Saa nähdä, avautuuko kirjan kautta uutta keskusteltavaa välillemme.
Koskettava tarina. Itse en ehtinyt omilta isovanhemmilta kysellä Karjalasta, mutta tämän kirjan myötä sain vähän tietää minkälaista elämä oli sota-aikana ja sen jälkeisessä Suomessa.
Tykkäsin kirjasta kovasti! Olipa ihana kuulla Karjalan murretta pitkästä aikaan! Tuntuu, kuin olisi ollut sukuloimassa, istumassa Enni-mummin tai Irene-mummon keittiössä! Mieleeni palautui useita sanoja lapsuudesta, jotka olin jo unohtunut. Lotan iloinen ja hersyvä ääni sai hyvälle mielelle, tarinoita oli kiva kuunnella ja ihan parasta, kun pappa huikkasi luvun alussa aina sen nimen.
Muistan, kuinka haastattelin aikanaan Ireneä, harmillisesti ehdin vain kuulla muutamia tarinoita. Evakkojen kohtelu järkytti, olen kuullut tarinoita aikaisemin, mutta ilmeisesti niistä on kerrottu vain murto-osa. Kirjan myötä sain lisää ymmärrystä ja selvennystä moneen asiaan, jota olen aikaisemmin ihmetellyt.
Korona-aikaan minulta jäi papan ja Lotan laulut kuulematta harmi, sillä Lotalla on kaunis lauluääni. Hieno tarina, eikä kyyneleiltä säästytty…
🎧 Saahko Lotta-Sofia, Papan kanssa kahvilla 👍 230123 Helmet 2/2023 Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmista Äänikirja
This was such a good mood book. Beautiful story of very ordinary life of a family that evacuate from karjala during the war. Its not a happy story, but there is moments of pure happiness. And it is an important story to tell. Story is mixture of heartwarming moments of a granddaughter and a grandfather over a coffee and his story from his childhood and youth. I listen this story read by Lotta-Sofia and her voice is just full of light and sunshine. Would have hoped more Jormas voice on the story. Would have been lovely to hear their kitchen chat on voice of both. That would also give a better gap between stories of different times. Now as it all blended together bit too much. Still great book and valuable memoir of hard times.
Lotta-Sofia Saahko on oivaltanut, että Karjalan evakon muistelmat herättää nykypäivän nuorissa aikuisissa toteutuneita fomo-fiiliksiä: voi olla jo liian myöhäistä kysellä omilta isovanhemmilta heidän nuoruudestaan. Ja siksipä on aivan ihanaa, että Saahko on itse kirjoittanut kirjaksi keskustelunsa pappansa kanssa. Kirja on erinomaista vaihtelua kaikkien sellaisten kirjojen jälkeen, jotka tavoittelevat jonkinlaista suurta kasvua ihmisessä, koska evakkomatkalla ja sodan jälkeen elämä pyörii tarvehierarkian alemmilla tasoilla; ja siitä syystä kirjaa on erityisen virkistävää lukea.
Tykkäsin papan tarinasta, itsellänikin on juuria Karjalassa eikä siitä kovinkaan paljon tietoa.
En tykännyt: tähän oli yritetty ympätä käsittääkseni jotain samankaltaista kun tämän kaksikon julkisuuteen nostaneissa videoissa (en ole niitä nähnyt). Turha jutustelu kuitenkin vei tehoa itse tarinalta, lauluista nyt puhumattakaan.
Ei tässä nyt sinänsä mitään kovin ihmeellistä ollut, mutta ihan leppoisa kuuntelukokemus.
Hyvän mielen kirja, sympaattinen papan tarina. ”Vanhat hyvät ajat”. Pappa on kertonut realistisesti, esim. karjalaisten puhuttelua koulussa. Jotain hyvää koronastakin siis, kun Lotta ja pappa saivat mahdollisuusen tutustua toisiinsa kunnolla.
Lotta on tehnyt sen, mistä aina haaveilin, mutta mille ei ikinä ollut (muka) aikaa. Minun pappani on jo nukkunut pois, hän oli Lapin sodassa, että vähän vanhempi kuin Lotan pappa.
Heittämällä lempparikirjojen joukkoon! Niin koskettava - mutta silti lämminhenkinen ja elämänmyönteinen tarina papasta ja hänen kovasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan sodan keskellä ja jälleenrakennuksen aikana. Kirjassa oli myös monia muita henkilöitä, joiden omat tarinat jäivät kiinnostamaan ja mietityttämään. Mieletöntä työtä kirjailijalta! Näitä tarinoita maamme todellisista sankareista ei voi ikinä olla liikaa.✨
Mukava, positiivisesti kirjoitettu kirja. Molemmat isoäitini ovat Karjalasta ja joutuivat lähtemään evakkoon ja olen itse ulkosuomalainen, joten samaistuin Lotan ja papan tilanteeseen. Vaikka mummolassa tuli toki käytyä ja pieniä tarinoita olen evakkomatkoista kuullut, ymmärsin vasta tämän kirjan myötä, miten vaikeaa evakkoperheillä oli ja miten paljon omat isoäitini ovat ehkä jättäneet kertomatta.
Kuuntelin tämän pirteän Lotan lukemana äänikirjana. Suosittelen. 4,5/5 tähteä.
Nuoren kirjailijan ällistyttävän huolellisesti laatima mikrohistoriallinen, autofiktiivisillä piirteillä maustettu tarinallinen tietokirja Karjalan evakkojen elämästä. Hyvä, että kokemukset kirjoitetaan tällä tavoin ylös ja talletetaan. Niistä on nykyajassakin terveellistä lukea, etenkin halveksunnasta ja ryssittelystä, toisin sanoen rasismista, jota sotaa Karjalasta paenneet saivat kokea uusilla asuinalueillaan.
Ihana ja lämmin henkinen tarina. Jälleen kerran, Lotta on tehnyt hyvän kirjan. Kirja täytti odotukseni, ja ehkä vähän enemmänkin.
Oli mielenkiintoista lukea Papan tarina ja minkälaista hänen nuoruutensa on ollut. Kirja oli niin koukuttava että, luin sen yhdessä päivässä.
Lotan kirjat, ovat aina yhtä hyviä ja mielenkiintoisia, aina oppii jotain uutta. Enään pitää hommata kahvia ja karjalanpiirakoita-Kirja, niin sitten on kaikki Lotan aikuisten kirjat luettuna ja hankittuna.
Nopea luettava, ihan viihdyttävä, mielenkiintoinen. Ei tarjonnut kovinkaan paljon uutta tietoa. Vastaavia seikkailuja ja sattumuksia löytyy varmasti useamman saman aikakauden isovanhempien lapsuudesta. Lotan ja papan koronalaulut ovat varmasti olleet siivittämässa kirjan suosiota - rohkenen epäillä, että tämä myy enemmän papan henkilöllä kuin kirjallisilla ansioilla.
Mieleenpainuvat muistelot. Vaikka oma sukuni on kotoisin Pohjois-Savosta (eikä siis Karjalan evakkoja), oli tarinassa paljon yksityiskohtia, jotka toivat mieleen mm. edesmenneiden isovanhempieni tapoja ja sanontoja. Vaikeitakaan aiheita ei jätetty käsittelemättä, mikä oli erityisen liikuttavaa. Hyvä ajankuva monin tavoin.
A story about leaving Karjala when the war broke and what life looked like to those who had been evacuated. I could not not think about both of my grandmas doing the same journey and having the same troubles as the Saahko family did.
So important and particularly special read to those whose roots are in Karjala.
Kiinnostava, elävä, hauska ja koskettava kuvaus evakkolapsen elämästä sodan aikana ja sen jälkeen. Miljöö oli luotu uskottavasti, dialogi oli sujuvaa ja kirja helposti lähestyttävä. Suosittelen kaiken ikäisille!
Kirja kertoo minun sukulaisista. Täytyy sanoa, että oli kovin liikuttavaa kuulla heidän evakko matkastaan valloitetusta Karjalasta.Tämä kirja kertoo niitä asioita joita ei ole haluttu enää muistella sodan jälkeen. Jorma-papan ja monen muun elämän tarina ei saa koskaan unohtua.
Meitin Mummo suositteli tätä kirjaa. Kirja oli hyvin nopealukuinen ja pääosin hyväntyylinen. Karjalan ja evakoiden historia ei itselleni ollut liian tuttu, joten antoi myös ajattelemisen aihetta että uutta näkökulmaa.
Sodanjälkeisessä Suomessa, ympäristön paineessa Saahkojen perhe luopui karjalaisista nimistään, ortodoksisuudesta sekä karjalan ja venäjän puhumisesta. Myöhemmin isän alkoholismi periytyi pojista yhdelle. Minun pappani on jo nukkunut pois, hän oli myös sodassa kuten Lotan pappa. Pakko myöntää, että aluksi olin skeptinen tälle kirjalle. Ajattelin, että se on yksi näistä kirjoista, joka on julkaistu koska Pappa + Lotta ovat nyt kovassa huudossa. Olin väärässä! Tottakai, on pakko myöntää, että pidän kirjasta koska äitini suku oli Karjalasta peräisin. Aino mummoni oli kaksi kertaa evakossa ja lapsena halusin aina kuunnella tarinoita siitä, miten huonosti ihmiset Pohjanmaalla kohtelivat evakkolapsia ja mummin isää, joka tuli rintamalta. Hän ei edes saanut syöttää hevostaan heidän tilan ruohollaan. Eli tämä kirja on hyvin tärkeä minulle koska minulla ei ole enää Aino-mummua, jolta voisin kysyä mitä oikeasti tapahtui silloin. Lotta on tehnyt sen, mistä aina haaveilin, mutta mille ei ikinä ollut (muka) aikaa.
In short this book is about the Karelians, a Baltic Finnic ethnic group. My mothers side of the family were Karelians. As Finland had to cede parts of Karelia to the Soviet Union in World War II, evacuated over 400,000 Finnish Karelians settled also elsewhere in Finland. That's also the story of my grandma and granddad. They were evacuated twice and the last time they never returned back. They had to leave their house, animals and everything behind them and settle down in a foreign environment with nothing. The first years the lived in a sauna with the whole family. However owing to Karelian not being recognized as its own language by the Finnish government until recently, most Karelians had no choice but to learn Finnish and now speak mostly Finnish Karelian dialect. A lot of the Karelians even had to change their names to Finnish versions, because they were highly discrimanted as they were seen as "Russians". My grandma didn't want her children to grow up as Eastern Orthodox Christians since she thought this would stigmatize them from the Finnish society. So this book is highly personal and emotional to me. My grandma passed away a couple of years ago and I'm still sad that there were so many unanswered questions left.
Wow! Heikkalan lapset aikuisille! Evakkolapsen kokemuksen uuden sukupolven silmin. Nyt mukaan Suomen sotanarratiiviin pääsee evakkojen kokema ryssittely ja muu rasismi. Ei voi olla huomaamatta kuinka vähän lopulta on muuttunut.
Itkin... Tämä herätti todellisuuteen, kuinka moni on oikeasti nähnyt sodan kauhut... I cried, woke me up to the fact that many many people have seen war... Mahtavasti kirjoitettu Lotta 💛 Tämä pitäisi lukea historian tunneilla jotta ymmärtäisimme paremmin historiaa.
Kirjan kansien väliin on mahtunut niin paljon sellaista elettyä elämää, josta ei paljon ole kerrottu. Opin paljon, hämmästelin, kauhistelin... Tunteiden kirjo oli laaja, mutta ennenkaikkea nautin. Kirja oli niin hyvä!
Tuntui kuin olisin itsekin istunut kahvilla papan ja Lotan kanssa :)
Mukavaa luettavaa ja yllätyksekseni kirjassa oli tuttuja paikkoja, joka toi tarinan lähemmäksi. Kirjan myötä ymmärrän paremmin miksi en ole kuullut kovinkaan paljon tarinoita mummoni lapsuudesta ja nuoruudesta, ehkä se sama vaikeneminen on ollut taustalla kuin tässä kirjassakin.
Lämminsydäminen ja hyvälle mielelle tuova tarina iloisesta, elämää nähneestä ihmisestä ja tämän inspiroivasta suhteesta lapsenlapseensa. Kertomus karjalaisuudesta ennen ja nyt. Myös mukava kuuntelukokemus Lotta-Sofian lukemana.