Pisitriinu on seesugune printsess, et pealtnäha ei arvakski, et ta printsess on – tema jalad on peenikesed nagu hernekepid ja tumedad juuksed on alatasa pisut sassis, ning ei lähe päevagi, ilma et ta kleidile tekiks mõni spinatisupi plekk (ka siis, kui ta pole sel päeval üldse suppi söönudki).Naeratus ulatub tal aga ühest kõrvast teiseni ja silmad on täis päikesekiiri, ja see vist ongi printsessiameti juures kõige olulisem.Pisitriinuga juhtub iga päev midagi, ja seda isegi siis, kui ta kõigest hingest üritab pai olla. Aga tavaliselt ta eriti ei üritagi, sest ulakusi on palju lõbusam teha.Vahvad lood printsess Pisitriinust, võlukoer Vorstikesest, printsess Pillestest ja rumalast Tati-Eedist ning ühest eriti tüütust tegelasest, kes Pisitriinu suureks meelehärmiks kolib ema sisikonda elama
Ihanan anarkistinen ja tuhmuroiva Prinsessa Pikkiriikki ihastuttaa! Ninka Reitun kuvitus on ilo silmälle ja herättää Pikkiriikin eloon. Valloittava kirja!
Harmillista kuitenkin, miten kirjassa vahvana leimuava tyttöenergia ottaa lähinnä äkäisyyden ja ärtyisyyden muodon. On tyhmää poikaa ja kaikenmoista muuta lopulta aika raskaalta tuntuvaa kielteisyyttä kautta kirjan. Olisipa ihanaa, kun tyttöjen vahvuus ei niin usein olisi fiktiossa yhtä kuin vihaisuus.
Kuuntelin kirjan lasten kanssa automatkoilla, ja leikki-ikäiset viihtyivät kirjan parissa, mutta totesivat hekin lopussa, että kirjassa oli aika monia kurjia juttuja ja haukkumista. Onneksi oli kuitenkin myös monia kivoja kohtia ja sujuvaa kerrontaa.
Hauska jutusteleva kerrontatyyli lapsia naurattavine "taikavääkylä"-kakkoineen ko. huumorin ystäville. Tarinat tosin olivat hieman vaeltelevia, paljon irrallisia kohtauksia, jotka eivät vie juonta juuri eteenpäin, mutta haluavat kertoa jotain hupsua - voi käydä pitkästyttäväksi lapsille, jotka haluavat tiiviitä tarinan kaaria. Päähenkilön ärtsy-asenne on toki hauska ja hahmolle ominainen, joskin pitkän päälle hieman raskas. Ensimmäinen kirja tutustutti hyvin Pikkiriikin hahmoon ja maailmaan - pitänee lukaista seuraava Pikkiriikki-kirja ja katsoa kuinka tarinat jatkuvat.
Kerrassaan ihastuttava kirja pienestä prinsessasta, jolla on paljon omia mielipiteitä niin aikuisista, kuravaatteista, äideistä kuin prinsessana olemisesta.
Tarina oli hauska niin aikuisista, esikoisesta kuin kuopuksestakin. Tarinassa oli hauskoja kohtauksia myös aikuiselle, joten tarinaa luki lapsille oikein mielellään. Kuvitus oli mielestäni ihanan sympaattista.
Vallattoman hauska ja anarkistinen kirja, joka on kerrottu ihanasti lasten näkökulmasta aikuisten maailmaa kritisoiden. Jotkut sanat ja virkkeet jäivät kuitenkin pohdituttamaan, voiko niin sanoa (esim. haukkua toisia). Prinsessa Pikkiriikin seikkailuista kertoviin muihin kirjoihin haluan silti ehdottomasti tutustua, ja lukea näitä omalle lapselle, kunhan hän hieman vielä kasvaa.
Tarina ja kerrontatapa viehättävät. Luin ensimmäiseksi sarjan neljännen osan ja olin myyty. Kaikkien isien, äitien, mummojen ja muiden pitäisi ehdottomasti tämä tarinasarja lapsille lukea. Ihan parasta lastenkirjallisuutta, ja huippua on se, että nämä tarinat uppoavat aikuisiinkin.
Tässä kirjassa naapurin pojan haukkuminen ja ahmimiskohtaus vähän tökki.
Mahtavan kiltti ja tuhma Pikkiriikki touhuaa tilanteessa kuin tilanteessa ja vaikka lähettää aikuiset Himpskattiin. Hulvattoman hauskaa menoa myös aikuiselle. Plussaa aivan mainiosta Pöjöläisen nimestä.
Ihana satukirja valloittavasta Prinsessa Pikkuriikistä joka on maailman ehkä ihanin ja tuhmin ja kiltein tyttö! PP seikkailee Makkara-taikakoiran ja Prinsessa Pöjöläisen kanssa ja tarinoihin kuuluvat niiden lisäksi Räkä-Eetu ja Rasittava Urpo. Sopii hyvin ääneenluettavaksi, tässä näyte: "- Minä haluan aamupalaksi suklaapuuroa Nalle Puh-lautaselta ja heti! julisti Pikkuriikki. - Ja sen jälkeen minua pitää hipsuttaa käsivarresta! - Kuulehan Pikkuriikki, äiti on tehnyt sinulle kaurapuuroa ja mustikoita päälle, muuta ei ole nyt tarjolla, isä virkkoi ja rapisteli sanomalehteä. - Eikä isä ehdi nyt hipsuttelemaan, isän pitää mennä töihin. - PAH, tokaisi Prinsessa Pikkiriikki. - MINÄ EN SYÖ TAVALLISTA KAURAPUUROA. Ja sitten hän ryhtyi syömään ja söi niin kauan, että Nalle Puh-kuvio tuli esiin lautasen pohjalta. - Se oli pahaa, mutta minä annan anteeksi, sanoi Pikkuriikki ja jatkoi. - Tänään minä aion keksiä tuhmuuksia! Me lähdemme nyt pihalle tuhmuroimaan! "
Ehkä kolme puoli, mutta jos olisin saanut roimia menemään ääneenluvulla eskarilaisille, olisin varmasti pitänyt enemmän.
Lampelan kieli on ehdoton parhaus kirjassa. Ronskinkarkeanhassutteleva meno sopii monenlaiseen suuhun, vauhtia riittää loruttelunomaisissa taikakohtauksissa ja välillä hipsutellaan vain pienesti.
Kapinallis-anarkistinen melkein-prinsessa tekee kaikkea, mitä ei saa ja oppii ainakin tilapäisesti joskus, miksi ei saa. Tilaa on kuitenkin myös vapaudelle ja aikuisten haastamiselle, sekä ennen kaikkea ihanalle sadulle ja mielikuvitukselle. Tykkäsin aika paljon "ison pojan" kanssa käydyistä battleista, vaikka ehkä se on vähän moraalitonta :).
Mielestäni selkeästi ääneenluettavaksi suunnattu teos. Omana lukukokemuksena en siitä juurikaan pitänyt, sillä en osannut tuntea sympatiaa kiukkuilevaa päähenkilöä enkä muitakaan henkilöitä kohtaan. Vinkkaan tätä kyllä iltalukemista kaipaaville. Ehkäpä omakin mieleni muuttuu suopeammaksi, kunhan kokeilen sitä ääneenlukua...
Kaikkee ne lapset huomaa. Räkä-Eetun pyörä kuvaillaan keltaiseksi. Seuraavaa aukeamaa esiin kääntäessäni lapset huudahtaa: "Tuo pyörähän on sininen!" Mie ihmettelen, että mitä?! Kunnes minuu valistettiin, että "Siinä sanottiin, että se on keltainen ja täynnä tulenlieskoja!" Juu. Niin sanottiin. Kuvassa pyörä oli sininen ja siinä oli salaman kuva. Tarkkoja. Ja muistavaisia.
Pidin itsekin tästä ja kakkososasta vielä ehkä vähän enemmän, mutta tästä on tullut nelivuotiaan kummityttöni ehdoton suosikki. Hän odottaakin innolla seuraavaa osaa. Kummitädille tuli viesti että nyt pitäisi saada äkkiä uusia Pikkiriikkejä. Kummitäti heti kysymään kirjailijalta tilannetta ja ihanuus...sellainen on tulossa.
Læst på dansk. Lidt sproglig redundans (fx Mors autoritet blev brudt, hun tog sagkyndigt penslen...) der går over børnenes hoveder, så den bliver noget lang i spyttet sine steder. Men ellers sjove historier om en handlekraftig pige - med farverige illustrationer