Jari Mönkkösen (s. 1974) elämä sai dramaattisen käänteen 20.7.2016. Yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä telinevoimistelijoista loukkaantui vakavasti voimisteluharjoituksessaan taitoliikuntakeskuksessa Helsingin Ruoholahdessa. Mönkkösen kaksoisvoltti taaksepäin epäonnistui ja hän tuli niskoilleen alas. Seurauksena oli välitön neliraajahalvaus, tetraplegia.
Jari Mönkkönen kertoo viiltävän rohkeasti ja avoimesti koko tarinansa. Onnettomuuden ensihetket, kuntoutus ja nykytilanne ovat koskettavaa luettavaa. Mönkkönen ei sääli itseään vaan syvimmätkin ajatukset ja tummat jaksot kerrotaan niin kuin hän on ne kokenut.
”Epäröin ensin kirjan kirjoittamista. Pelkäsin avata henkilökohtaiset ajatukseni ulkopuolisille. Julkisuuteen tulo on ollut kuitenkin parasta terapiaa, koska olen joutunut käymään onnettomuutta yksityiskohtaisesti läpi. Tärkeimpänä tavoitteena kirjan tekemiselle on vammaisuuden näkyväksi tekeminen ihmisille. Sivistynyt yhteiskunta pitää huolta ihmisistä, jotka eivät siihen itse pysty - niin vammaisista kuin ikääntyvistä tai muuten tukea tarvitsevista. Näin ja koin palvelutalon arkea ja on selvä, että resursseja tarvitaan lisää. Vammaiset ja ikääntyvät on sektori, josta ei voi säästää eikä sillä saa tehdä bisnestä. Mitä paremmin apua tarvitseva voi, sitä paremmin voivat myös läheiset ihmiset.”
Jari kertoo, millaista on menettää liikuntakyky kokonaan ja jäädä muiden armoille. Miten se muuttaa perhe-elämää? Miten sen kaiken jaksaa ja kestää henkisesti? Kirjassa käydään läpi koko mittava urheilu-ura ja äänessä ovat myös Jarin elämän tärkeimmät henkilöt, kuten Jarin Sanna-vaimo sekä ystävä ja kilpakumppani Jani Tanskanen.
Koskettava. Kirjassa kerrotaan Jari Mönkkösen voimistelu-uran lisäksi suorasti, minkälaista vammautuneen elämä on ja minkälaista vammaisten ja vammautuneiden hoito Suomessa on, ei riittäviä resursseja :( Halvaantumisen riski on aina läsnä voimistelussa ja tää tarina toi sille riskille ihan uutta perspektiiviä.
Mulla on ollut tää kirja pitkään hyllyssä, mut tän viikon uimahyppytreenien keskutelu innoitti mut vihdoin lukemaan tän. Onneks luin!
Kirja surullisesta, pysäyttävästä ja äärimmäisen epäreilusta Jari Mönkkösen vammautumisesta ja elämästä sen jälkeen.
Aluksi kirjan kerronta jopa vähän ärsytti, mutta oikeastaan se oli ainoa tapa kertoa tämä tarina. Faktat olivat faktoja ja kaikesta kerrottiin koruttomasti ja suoraan, ajoittain melkein lakonisesti. Kirja paitsi herätti pohtimaan omien huolien pienuutta, myös avasi ovea vammautuneena elämiseen.
Tarina siitä kun kaikki menee totaalisesti uusiksi, hyvin suora, avomielinen ja pysäyttävä. Kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa. Mutta tässä kertomus siitä miten siitä sitten selvitään. Näemme myös miten yhteiskunta toimii kun kaikki menee alta.
Kirja kertoo Jari Mönkkösen elämästä lapsuudesta onnettomuuden jälkeiseen aikaan. Kirja alkaa loukkaantumisesta, välissä käydään läpi Jarin kilpailuja ja sitten palataan takaisin neliraajahalvaantuneen elämään ja sen esteisiin. Kirja oli hyvin valaiseva, kappaleet eivät olleet liian pitkiä - luin sen yhdeltä istumalta.
Vähättelemättä äkillisen, vakavan vammautumisen vaikutusta ihmisen elämään on todettava, että Mönkkösen tarinassa olisi ollut aineksia huomattavasti monipuolisempaan ja vähemmän säälittelevään kirjaan.
Tää kirja oli miulle helppo myydä: Jari Mönkkönen oli tietysti urheilumaailmasta tuttu - samoin kuin onnettomuuskin, jossa hän halvaantui. Suoraan voimistelurekiltä. Viimeisessä voltissa summataan hänen urheilu-uransa ja senjälkeinen elämä, onnettomuus ja siitä kuntoutuminen.
Mika Saukkonen kirjoittaa sujuvasti. Viimeinen voltti on miun silmään hyvin rajattu, kompakti kokonaisuus, joka toimii myös (miunkaltaisille) voimistelusta paljoa tietämättömille. Isoissa asioissa tietysti ollaan, eikä silmäkulmat kuivina pysy.
Järkyttävä tarina vakavasta loukkaantumisesta ja sen jälkeisestä elämästä, uuteen totuttelusta. Ei minua niin paljon jaksanut kiinnostaa urheilusaavutukset ja treenit, mutta Jarin rajusti muuttunut elämä ja siihen sopeutuminen olivat mielenkiintoista luettavaa. Ei voi edes ajatella, mitä sellainen onnettomuus tekee urheilijalle, ihmisille, joka on tottunut liikkumaan jatkuvasti. Arvostan, että Jari kertoi tunteistaan ja oloistaan avoimesti, peittelemättä.
Ehkä hankala teos arvosteltavaksi. Muistan kun kuulin onnettomuudesta ja se pysäytti. Aloittaessani lukemaan tekstin sanotaanko koruttomuus ja toteava, konstailematon tyyli hieman häiritsi, mutta nyt näen sen jopa vahvuutena. Voisi sanoa, että kirja kertoo yhden henkilön kautta ihmiselämän yleismaailmallisista teemoista, kuten rakkaudesta, periksiantamattomuudesta ja toki kaiken ennustamattomuudesta. Ja myös asettaa lukijan omat ongelmat ehkä kohtuullisempiin mittasuhteisiin. Jarin lisäksi ääneen pääsee myös liuta läheisiä ihmisiä, mikä onkin tervetullut ratkaisu. Lukukokemuksena kirja oli nopea, mutta liikuttava. Outo tiivistys, mutta suosittelen kyllä kaikille.
Voitin tämän kirjan viime syksynä Facebookissa eräästä arvonnasta. En silloin ehtinyt tätä lukemaan mutta nyt tän kevään lukupinoon tämä valikoitui. Muistan itse seuranneeni TV:stä ja lehdistä Jarin urheilu-uraa. Olihan se hienoa kun suomalainen menestyi maailmalla. Jari ja Jani (Tanskanen) olivat 2 nuorta miestä jotka nostivat suomalaisen telinevoimistelun taas maailmankartalle. Muistan hämärästi myös sen kun Jarin halvaantumisesta kerrottiin mediassa. Sen jälkeen ei asiasta ole minulla ollut mitään tietoa. Nyt oli mielenkiintoista lukea tarina ihmisen ja tapahtuman takana.
Kirjassa käydään läpi Jarin koko mittava urheilu-ura sekä loukkaantuminen ja sen jälkeinen aika. Kirjassa äänen saavat Jarin itsensä lisäksi mm. vaimo Sanna, ja paras ystävä/ kilpakumppani Jani.
Heinäkuun 20. päivä vuonna 2016 oli käännekohta Jarin elämässä. Ennen tuota päivää kirjan tapahtumat sijoittuvat lapsuuteen, nuoruuteen, aikuistumiseen ja telinevoimistelun harjoitteluun, aktiiviuran vaikeuksiin, iloihin ja suruihin. Jari ehti ennen tuota päivää lopettaa aktiiviuransa ja kouluttautua palomieheksi. Tuona päivänä nelikymppinen Jari oli treenaamassa voimisteluhallilla, kun hän päätti tehdä aikoinaan helposti sujuneen liikkeen, kaksoisvoltin taaksepäin ä, mutta sitten joku meni kuitenkin vikaan. Jari tunsi ja tiesi sen heti kun hän laskeutui alas.
Kirjassa Jari kertoo, millaista on menettää liikuntakyky kokonaan ja jäädä muiden armoille. Miten se muuttaa perhe-elämää? Miten sen kaiken jaksaa ja kestää henkisesti? Jari kertoo myöskin siitä miltä tuntuu olla niin avuton, ettei voi edes tehdä itsemurhaa, joka etenkin alun synkimpinä hetkinä oli ollut mielessä. Hoitoa ja kuntoutusta, nämä jatkuu tietysti edelleen. Asumista erilaisissa kuntoutusasunnoissa, joiden taso vaihteli suuresti. Ja vasta vuosikausien taistelun jälkeen Jari pääsi asumaan kotiin Sannan ja kolmen rakkaan lapsen kanssa. Jarin onneksi hän osasi vaatia oikeuksiaan kuntoutuslaitoksissa ja niiden asuntoloissa eikä vaan jäänyt makaamaan uhrina. Kirjan ilouutinen oli se että tällä hetkellä Jari pystyy siis asumaan perheensä luona ympärivuorokautisten avustajien turvin.
Kirjaa lukiessa mietin paljon niitä epäkohtia joita meillä Suomessa on hoitoalalla. Henkilökuntaa on vähän, palkkaus huono, vaihtuvuus suuri, kaikilta ei löydy edes suomenkielentaitoa ja soveltuvuus alallekin on välillä niin ja näin. Muistin myös nähneeni Jarin ja Sannan Urheilugaalassa, mutta ei sitä siinä tilanteesssa ajatellut että jonkun täytyi pukea tuo juhlakalu alusta alkaen, nostaa pyörätuoliin ja asetella sen niskatuki niin, että hän jaksaa ylipäänsä olla ja hengittää. Jari jaksoi hymyillä vaikka varmasti olo ei ollut kehuttava.
Hienoa kirjassa on se että Mikä Saukkonen antaa äänen Jarille itselleen. Jari ei säästele itseään eikä lukijaa vaan kertoo tarinansa totuuden mukaisesti ja kaunistelematta. Samalla hän tekee vammaisuutta näkyväksi meille muille ja antaa toivoa ja vertaistukea muille vammautuneille. Toivottavasti hän myös saa ihmiset arvostamaan erilaisuutta ja elämän arvaamattomuutta. Kukaan ei koskaan voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Elä hetkessä!
Kirjassa käydään rinnakkain läpi Jari Mönkkösen uraa voimistelijana sekä selviytymistä neliraajahalvauksen jälkeen. Vammainen tai vammautunut joutuu taistelemaan oikeuksistaan paljon enemmän kuin terve ihminen. Tässä suhteessa kirja on silmiä avaava lukukokemus.