Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Sanna ja meksikolaisamerikkalainen Sam ovat tutustuneet Sannan vaihto-oppilasvuotena Michiganissa. Seurustelu valtameren yli helpottuu huomattavasti, kun Sanna saa yliopistostipendin Coloradoon, jonne Samkin muuttaa viimeiseksi opiskeluvuodekseen. Sanna saa olla tukena Samin haaveillessa jatko-opiskelupaikasta, joka ei vähemmistökulttuurin edustajalle ei ole mikään itsestäänselvyys.
Sanna puolestaan haaveilee yhteisestä elämästä, johon Sam ei selvittämättömien perhesuhteidensa ja opiskelunsa takia tunnu olevan valmis. Toisaalta toiveiden täyttymys ja hääkellojen kilinä pakottaisi Sannan luopumaan kotimaastaan, äidistään ja pikkuveljestään ja ystävistä. Koko juttu alkaa tuntua avantoon hyppäämiseltä.
Anu Jaantilan romaani on hauska, rehellinen ja puhutteleva kuvaus kansainvälisen nuorenparin ongelmista - siitä, kuinka kulttuurien perinteiset erot voivat tuntua vaikeilta, mutta kuinka rakkaus, jos se on tarpeeksi kestävää, ylittää valtameret ja löytää ratkaisut.
Nuoruuden suosikki pitkästä aikaa uudelleen, nyt kun sain sen vihdoin olaan hyllyyni. Rakastin ja rakastan edelleen, uskomatonta miten hienosti tämä sarja on ikääntynyt, miten aikaansa edellä se oli.
Jaantilan kirjat ovat jo vanha tuttavuus, sillä olen lukenut nämä ensimmäisen kerran ehkä 12-vuotiaana. Silloin yllykkeenä toimi isosiskojen innostus, joka tarttui hyvin nopeasti minuunkin.
Tämä oli juuri niin hyvä kuin muistelinkin, jopa parempi! Vanhemmalla iällä sitä ymmärsi joitain juttuja vähän paremmin ja 70-luvun elämä ei tuntunut enää niin vieraalta.
Parhautta tässä kirjassa on ehdottomasti ihana Sam, Sannan ja Samin uskomattoman ihana suhde ja ne kohdat, kun vuorotellen nauraa ääneen ja melkein heti perään meinaa tikahtua siitä onnesta ja rakkaudesta. Oli aika ankeaa mennä kuorimaan perunoita yhdelle hengelle heti kun olin saanut viimeisen kirjan luettua.
En osaa yhtään arvata, että miten suhtautuisin tähän, jos olisin lukenut kirjat nyt vasta ensimmäistä kertaa. Tähän on kietoutunut niin paljon nostalgiaa, etten ole mikään kovin häävi arvioimaan tätä. Yksi kavereistani on joskus kokeillut näitä (tai ainakin ensimmäistä?), eikä kokemus ollut hänen kohdallaan mikään erityisen upea. Itseäni saattaisi aikuisena lukijana häiritä eniten puhekielisyys.
Tämä tulikin sitten luettua yhtenä yönseutuna ja pidin kyllä. Toimi mielestäni ihan itsenäisenäkin kirjana, vaikka on näköjään selkeästi jatko-osa kolmelle aiemmalle sarjan kirjalle. Kahden kulttuurin välinen suhde on ajaton ja mielenkiintoinen aihe, ja oli mukavaa, että nuortenkirjan henkilöt ovat välillä näin älyllisiä ja pärjääviä - niitä 'kurjuuskohtaloita' on tullut luettua selvästi enemmän. Miinusta ainoastaan kirjan kansikuvasta, joka on paljon pliiisumpi kuin itse kirja - kannen perusteella tätä ei olisi koskaan tullut valittua luettavaksi.