Iiro Seppäsen omaelämäkerta on suorasukainen tarina miehestä, jolla on ollut tähän mennessä jo vähintään kolme elämää: taikuri-uran aika Suomessa, basehyppykausi ympäri maailmaa sekä työskentelyvuodet Hollywoodissa. Vasemmistolaisessa perheessä kasvanut Iiro Seppänen (s. 1975) oli onnettomuuksille altis pikkupoika, jonka lapsuutta varjosti toistuva sairastelu. Teini-ikäisenä Iiro löysi taikatemput ja intohimoisesta harrastuksesta tuli ammatti. Opiskelut Kallion lukiossa saivat jäädä ja Iiro alkoi työskennellä taikovana baarimikkona Helsingin ravintoloissa ja ruotsinlaivoilla. Hänestä tuli yksi Suomen 1990-luvun tunnetuimmista esiintyjistä, ja hän sai muun muassa oman, suositun televisioshown.
Paineet aina vain parempiin ja näyttävimpiin suorituksiin ajoivat Seppäsen loppuun esiintyjänä. Hän löysi uuden asian: basehypyt. Pian hän olikin täysin lajin lumoissa ja teki toinen toistaan vaarallisempia hyppyjä eri puolilla maailmaa. Edes vakava loukkaantuminen Arizonassa tai lukuisien ystävien kuolema väkivaltaisissa onnettomuuksissa eivät estäneet adrenaliinikoukussa ollutta Seppästä jatkamasta hyppyuraansa.
Hollywood-aikanaan Iiro Seppänen työskenteli muun muassa tuottajana ja järjesti esimerkiksi tv-tapahtumaa, joka synnytti kokonaan uuden kilpaurheilulajin, siipipukuhypyt.
Tällä hetkellä Seppänen asuu Etelä-Afrikassa. Kolme elämää on persoonallinen tarina päättäväisyydestä, sinnikkyydestä ja uhrauksista. Se kertoo yhden ihmisen intohimoisesta matkasta menestykseen ja menetyksiin.
Iiro Seppäsen omaelämänkerta Kolme elämää on varsin monipuolinen sisällöltään, koska myös päähenkilön elämä on ehtinyt olla, vaikkei hän vielä kovin vanha olekaan. Kirjan kolme osiota olivat ura taikurina, ura base-hyppääjänä ja ura liitopuku-urheilun pioneerina. Lisäksi oli lyhyt luku hänen näyttelijän urastaan Amerikassa. Lopussa oli vielä synkkä luku siitä, miten Iiron nopeasti rakkaaksi tullut uusioperhe kohtasi valtavan tragedian.
Kirjan kertojana on Iiro itse, vahvana kokemuksen äänenä, ja hän analysoi elämäänsä jälkikäteen todella rehellisesti, viisaasti ja tarkkanäköisesti. Lukija saa kuulla erilaisia pieniä paljastuksia jet set -piirien kulisseista. Aika vähän Iiro kertoo isästään Esko Seppäsestä, joka myös on ollut kuuluisa henkilö Suomessa (toimittaja ja poliitikko), mutta joitain mainintoja kyllä.
Kirja oli todella vaikuttava lukukokemus, sillä Iiro Seppänen kertoo kirjassa asioista analyyttisesti, itsekriittisesti ja elämänkokemuksella. Hän kiteyttää asioita hyvin. Lisäksi hän osaa pitää jännittävyyden yllä kerronnallaan. Kertoja on kohtuullisen ylpeä aikaansaannoksistaan Suomessa ja maailmalla, ja tämä asenne on mielestäni suomalaiseen kulttuuriin virkistävä poikkeus. Hän oli 90-luvun lopulla Suomen korkeapalkkaisin esiintyjä. Taikurin ura jäi kuitenkin taakseen, vaikka se olikin hänelle rahallisesti kannattavaa. Se ei enää vain kiinnostanut häntä. Iiro on ihmisenä sellainen, joka on aina mennyt kohti omia kiinnostuksen kohteitaan muusta vähät välittämättä. Ja kun taikurin ja illusionistin työt eivät enää inspiroineet, hän löysi base-hypyt. Hän kertoo kuvitelleensa aina kuolevansa jo nuorena, ja että oli hyväksynyt sen kohtalokseen jo varhain. Siksi x3m-lajit eivät häntä pelottaneet. Hän on myös aina ollut todella intensiivinen persoonallisuus, ja vihjaa jossain kohdin, että hänellä olisi adhd.
Jo taikurin uransa alussa hän laittoi kaikkensa likoon oppiakseen temppuja, ostaakseen niitä maailmalta, tullakseen hyväksi - lukiokin sai jäädä kesken tuossa rytäkässä. Jo 15-vuotiaana hän osallistui pohjoismaiseen taikurikilpailuun, jossa sitten kylläkin floppasi. Epäonnistuminen ei häntä suinkaan lannistanut, päinvastoin. Myös base-hypyt löydettyään hän laittoi likoon kaikkensa. Pian hän kiersi maailmalla ja hyppi pilvenpiirtäjistä, korkeilta silloilta ja radiomastoista. Näistä vaiheista kerrotaan kirjassa erittäin jännittävästi. Hengenvaarallisia tilanteita syntyi usein. Iiro kehittyi vaarallisessa lajissa osittain itseoppineena. Hän hyppäsi myös Eiffel-tornista toimittajien kuvatessa uhkarohkeaa stunttia, ja tuli nopeasti tunnetuksi base-hyppääjäksi maailmalla.
Erilaisia hankaluuksia syntyi virkavallan kanssa jatkuvasti, sillä base-hypyt ovat/olivat osittain laittomia. Iiro yritti viedä lajia show-bisnekseen, mutta pienestä jäi kiinni, ettei se oikein onnistunut. Hän on myös ansioitunut uransa aikana tv-ohjelmien tekijänä ja näyttelijänä toimintasarjassa. Hänen uransa monipolvisuus ja suuret ympyrät ovat päätä huimaavia. Ura liitopukulentojen harrastajana oli vielä base-hyppyjäkin uhkarohkeampi osio hänen elämässään. Liitopukulentäjistä todella monet ovat kuolleet lajin parissa. Kirjassa Iirokin luettelee varmaankin kymmeniä kohtaamiaan liitopukulentäjiä, joista osasta oli ehtinyt tulla hänen ystäviään, jotka kuolivat lajin parissa.
Iiro yritti parin luotettavan ystävänsä kanssa luoda lajista urheilulajia Kiinasta käsin. Lisäksi Malesiasta. Kokoon oltiin saatu maailman parhaat liitäjät, ja tarkoitus oli järjestää suuret kilpailut. Järjestäminen oli todella monimutkainen prosessi. Iiro oli ollut perustamassa World Wingsuit Leagueta. Siitä piti tulla uusi tv:n kautta valtaisan suosion saava urheilulaji. Kaikki oli jo valmiina, mainoskampanjat, sopimukset, ja ympäri maailmaa kiertävä tapahtumasarja. Pienestä jäi kuitenkin kiinni, että hommat kosahtivat viime metreillä. Nykyään Iiro toimii tuottajana, ja asuu Etelä-Afrikan Kapkaupungissa.
Kirjan ansiot ovat sisällön jännittävyydessä ja kerronnan rytmissä, mutta itse kieli on varsin perustasoa. Asioista kerrotaan suorasti ja selkeästi, mikä on ehkä hyväkin. Näin kaikki kuulostaa aidolta ja rehelliseltä. Lisäksi kertojan omat pohdinnat muun tekstin lomassa toimivat kirjassa loistavasti. Kirja on intensiivinen, liikuttava ja inspiroiva monin tavoin. Iiro Seppäsen elämä on vain ollut niin ihmeellinen, vaikkei hän vielä kovin pitkään olekaan ehtinyt elää.
Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelin Iiron seikkailuista maailmalla lukiessani. Miten hän ehti kaikkialle niin nopeasti, ja mistä hänellä riitti rahaa kaikkiin niihin lentomatkoihin, varustehankintoihin ja muuhun kalliiseen? Veikkaukseni on, että taikurin urasta oli jäänyt hänelle niin suuret säästöt, että hän pystyi niillä rahoilla tekemään vuosien ajan mitä huvittaa, mutta suoraan hän ei taloudellisesta elämästään kirjassa paljoakaan paljasta.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Iiro Seppäsen omaelämäkerta kuuluu niihin kirjoihin, joiden kohdalla ei tarvitse pohdiskella haamukirjoittajan mahdollisuutta. Tekstissä on sen verran paljon luonnetta, että ainakin käännöskukkaset olisi voinut toimittamisvaiheessa siivota pois. Vaikka oman viihdearvonsa tuo pohtia mitä mahtoi olla Iiron koulussa opiskelema "elämystieto" – kuulostaa ainakin houkuttelevammalta kuin elämänkatsomustieto.
Seppänen kertoo tarinaansa kronologisesti ja ensimmäisen osion taikurielämä ei saavuta vielä erityisiä kirjallisia ansioita. Siitä paistaa lähinnä levottoman ja huomionkipeän pintaliitäjän tyhjyys. Syvemmälle mieheen päästään, kun edetään Seppäsen uraan base-hyppääjänä. Näistä kokemuksista kirjoittaessaan Seppänen on parhaimmillaan.
Haisukellusta käsitellessä kirja taas hieman lässähtää ja teoksen markkinoinnissa käytetty perhetragedia käydään läpi melko tiiviisti lopussa. Ei sillä, että sitä välttämättä sen yksityiskohtaisemmin tarvitsisikaan syynätä. Iiro Seppäsen omaelämäkerta on helppoa luettavaa ja hänen vaiheensa mielenkiintoisia. Parhaimmillaan se on näkökulma suomalaisen base-hyppäämisen alkuaikoihin.
Iiro Seppäsen elämänkerta ei loppuelämää lukuunottamatta anna hirveästi lisää sellaista tietoa, mitä ilman ei olisi voinut elää. Varsinkin kieleen olisi voitu perehtyä, ihan kuin kustannustoimittaja olisi unohtanut lukea kirjan.
Alun Taikuri-elämä on ihan mielenkiintoista, Base-hyppymaailma melko sekopäistä ja välillä itseään toistavaa. Elämä Etelä-Afrikassa on "lopputarinaa" lukuunottamatta aika pienessä osassa.
Tietyllä tavalla nykyihmisen(itseni mukaan lukien) kuvaushan tämä kirja on, kun mietitään ihmisen aiheuttamaa tuhoa maapallolle ja seuraavassa lauseessa lennetään ympäri maailmaa hyppimässä basehyppyjä ja järjestämässä melkoisen paljon ihmiselle turhia tapahtumia.
Mielenkiintoinen kuvaus elämästä ja asioista, jotka eivät ole itselleni millään muotoa tuttuja. Kovasti on käänteitä ja tapahtumia Seppäsen elämässä riittänyt, etenkin kun ottaa nuoren ikänsä huomioon. Päällimmäinen tunteeni kirjan luettuani oli se, että onneksi hän on kirjoittanut tämän kirjan. Kaikkien kokemiensa asioiden jälkeen uskon niistä kirjoittamisen olleen hänelle itselleen tärkeää. Ihan hyvä niistä on toki muidenkin lukea.
Kiinnostava tarina alusta loppuun. Kirja on kirjoitettu antaumuksella ja osittain etenee hitaanlaisesti, kuvaillen tapahtumia tarkasti. Tämä kuitenkin palvelee kiinnostunutta lukijaa ja lopussa jää miettimään, mitä kaikkea tämä opetti. Elämien unelmien perässä osoittaa Seppäsen tarinassa myös haasteensa.
Iiro Seppäsen elämässä ihan tasan kaikki on mahdollisimman kaukana omasta elämästä ja kokemuksista. Näin kauas oman kuplan ulkopuolelle kurkottaminen on mielenkiintoista ja hyödyllistä... Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niitä ei Iiron elämästä puutu. Base - hyppyjen maailmasta lukeminen oli hiuksianostattavaa.
Tosi hyvä kirja. Kirjoittajana Iiro ei välttämättä (ymmärrettävistä syistä) ole parhainta kastia, mutta hänen elämänsä on ollut tosi mielenkiintoinen ja kirja tuli luettua melkoisen nopeaa läpi. Eritoten suosittelen jos haluaa lukea runsaasti seikkailuja. Paljon plussaa myös suuresta avoimuudesta. Iiro todellakin avasi elämäänsä hyvinkin henkilökohtaisesti.
Vähän kökösti kirjoitettu teos, mutta sisältö oli todella mielenkiintoinen! Koska en itse hyppää edes lasten liukumäen päältä, base-hyppäämisestä lukeminen oli myös omalle epämukavuusalueelle astumista. Lopun perhetragedian kuunteleminen teki myös fyysisesti pahaa, eli en voi suositella herkille ihmisille.
Omasta näkökulmastani hengästyttävää elämää viettänyt Seppälä kertoo oman elämänsä tarinan. Kuolema on käynyt lähellä ja ihan lähellä monta kertaa. Yhden ihmisen elämään mahtuu paljon.