Iiro Seppäsen omaelämänkerta Kolme elämää on varsin monipuolinen sisällöltään, koska myös päähenkilön elämä on ehtinyt olla, vaikkei hän vielä kovin vanha olekaan. Kirjan kolme osiota olivat ura taikurina, ura base-hyppääjänä ja ura liitopuku-urheilun pioneerina. Lisäksi oli lyhyt luku hänen näyttelijän urastaan Amerikassa. Lopussa oli vielä synkkä luku siitä, miten Iiron nopeasti rakkaaksi tullut uusioperhe kohtasi valtavan tragedian.
Kirjan kertojana on Iiro itse, vahvana kokemuksen äänenä, ja hän analysoi elämäänsä jälkikäteen todella rehellisesti, viisaasti ja tarkkanäköisesti. Lukija saa kuulla erilaisia pieniä paljastuksia jet set -piirien kulisseista. Aika vähän Iiro kertoo isästään Esko Seppäsestä, joka myös on ollut kuuluisa henkilö Suomessa (toimittaja ja poliitikko), mutta joitain mainintoja kyllä.
Kirja oli todella vaikuttava lukukokemus, sillä Iiro Seppänen kertoo kirjassa asioista analyyttisesti, itsekriittisesti ja elämänkokemuksella. Hän kiteyttää asioita hyvin. Lisäksi hän osaa pitää jännittävyyden yllä kerronnallaan. Kertoja on kohtuullisen ylpeä aikaansaannoksistaan Suomessa ja maailmalla, ja tämä asenne on mielestäni suomalaiseen kulttuuriin virkistävä poikkeus. Hän oli 90-luvun lopulla Suomen korkeapalkkaisin esiintyjä. Taikurin ura jäi kuitenkin taakseen, vaikka se olikin hänelle rahallisesti kannattavaa. Se ei enää vain kiinnostanut häntä. Iiro on ihmisenä sellainen, joka on aina mennyt kohti omia kiinnostuksen kohteitaan muusta vähät välittämättä. Ja kun taikurin ja illusionistin työt eivät enää inspiroineet, hän löysi base-hypyt. Hän kertoo kuvitelleensa aina kuolevansa jo nuorena, ja että oli hyväksynyt sen kohtalokseen jo varhain. Siksi x3m-lajit eivät häntä pelottaneet. Hän on myös aina ollut todella intensiivinen persoonallisuus, ja vihjaa jossain kohdin, että hänellä olisi adhd.
Jo taikurin uransa alussa hän laittoi kaikkensa likoon oppiakseen temppuja, ostaakseen niitä maailmalta, tullakseen hyväksi - lukiokin sai jäädä kesken tuossa rytäkässä. Jo 15-vuotiaana hän osallistui pohjoismaiseen taikurikilpailuun, jossa sitten kylläkin floppasi. Epäonnistuminen ei häntä suinkaan lannistanut, päinvastoin. Myös base-hypyt löydettyään hän laittoi likoon kaikkensa. Pian hän kiersi maailmalla ja hyppi pilvenpiirtäjistä, korkeilta silloilta ja radiomastoista. Näistä vaiheista kerrotaan kirjassa erittäin jännittävästi. Hengenvaarallisia tilanteita syntyi usein. Iiro kehittyi vaarallisessa lajissa osittain itseoppineena. Hän hyppäsi myös Eiffel-tornista toimittajien kuvatessa uhkarohkeaa stunttia, ja tuli nopeasti tunnetuksi base-hyppääjäksi maailmalla.
Erilaisia hankaluuksia syntyi virkavallan kanssa jatkuvasti, sillä base-hypyt ovat/olivat osittain laittomia. Iiro yritti viedä lajia show-bisnekseen, mutta pienestä jäi kiinni, ettei se oikein onnistunut. Hän on myös ansioitunut uransa aikana tv-ohjelmien tekijänä ja näyttelijänä toimintasarjassa. Hänen uransa monipolvisuus ja suuret ympyrät ovat päätä huimaavia. Ura liitopukulentojen harrastajana oli vielä base-hyppyjäkin uhkarohkeampi osio hänen elämässään. Liitopukulentäjistä todella monet ovat kuolleet lajin parissa. Kirjassa Iirokin luettelee varmaankin kymmeniä kohtaamiaan liitopukulentäjiä, joista osasta oli ehtinyt tulla hänen ystäviään, jotka kuolivat lajin parissa.
Iiro yritti parin luotettavan ystävänsä kanssa luoda lajista urheilulajia Kiinasta käsin. Lisäksi Malesiasta. Kokoon oltiin saatu maailman parhaat liitäjät, ja tarkoitus oli järjestää suuret kilpailut. Järjestäminen oli todella monimutkainen prosessi. Iiro oli ollut perustamassa World Wingsuit Leagueta. Siitä piti tulla uusi tv:n kautta valtaisan suosion saava urheilulaji. Kaikki oli jo valmiina, mainoskampanjat, sopimukset, ja ympäri maailmaa kiertävä tapahtumasarja. Pienestä jäi kuitenkin kiinni, että hommat kosahtivat viime metreillä. Nykyään Iiro toimii tuottajana, ja asuu Etelä-Afrikan Kapkaupungissa.
Kirjan ansiot ovat sisällön jännittävyydessä ja kerronnan rytmissä, mutta itse kieli on varsin perustasoa. Asioista kerrotaan suorasti ja selkeästi, mikä on ehkä hyväkin. Näin kaikki kuulostaa aidolta ja rehelliseltä. Lisäksi kertojan omat pohdinnat muun tekstin lomassa toimivat kirjassa loistavasti. Kirja on intensiivinen, liikuttava ja inspiroiva monin tavoin. Iiro Seppäsen elämä on vain ollut niin ihmeellinen, vaikkei hän vielä kovin pitkään olekaan ehtinyt elää.
Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelin Iiron seikkailuista maailmalla lukiessani. Miten hän ehti kaikkialle niin nopeasti, ja mistä hänellä riitti rahaa kaikkiin niihin lentomatkoihin, varustehankintoihin ja muuhun kalliiseen? Veikkaukseni on, että taikurin urasta oli jäänyt hänelle niin suuret säästöt, että hän pystyi niillä rahoilla tekemään vuosien ajan mitä huvittaa, mutta suoraan hän ei taloudellisesta elämästään kirjassa paljoakaan paljasta.