Luin tätä pätkissä, mikä ei ehkä ollut kaikkein paras ratkaisu ja vaikutti lukukokemukseen paljon - huomasin, että lukeminen oli sujuvampaa kun oli mahdollisuus lukea neljä-viisi lukua kerrallaan ja silloin tästä sai enemmän myös irti.
Pappi Kai Sadinmaa vietti kesän Malmin hautausmaalla ja kertoo nyt kansien välissä tarinoita ja huomioita tuolta kesältä. Itse pidän hautausmaita äärimmäisen kiehtovina ja tartuin suurella mielenkiinnolla tähän kirjaan. En Malmista juuri mitään tiedä (toisaalta, kävin vasta viime kesänä Hietaniemen hautausmaalla ensimmäistä kertaa että sinänsä...) mutta tämän jälkeen tiedän ja voisin hyvin kuvitella tekeväni sinne kesäretken. Tiedän myös nyt todella paljon Malmin puista ja vaikka luonto tärkeä onkin, olisin pärjännyt vähän vähemmälläkin tiedolla.
Malmille ei ehkä ole haudattu samanlaisia suurmiehiä ja -naisia kuin vaikkapa Hietaniemelle, mutta monen matka matka on päättynyt Malmille ja sieltäkin löytyy tunnettuja suomalaisia. Ja jotenkin tuntuu, että aivan liian montaa näistä yhdistää karu kohtalo: oman aikansa suursuosio, julma mediakohtelu, liian läheinen suhde alkoholiin ja lopulta aivan liian aikaisin päättynyt elämä. Sadinmaa ei tuomitse, vaan pohtii hienosti näiden ihmisten kohtaloita. Kirjassa on paljon historiaa ja ainakin itse koen oppineeni uutta tätä lukiessani.
Ja vaikka Sadinmaa on pappi ja ajoitellen pohtii uskontoa (muutakin kuin kristinuskoa), ei tämä mitenkään ole tunnustuksellinen kirja. Enemmänkin tässä esitellään ja käydään läpi eri uskontojen roolia ihmisten elämissä, tapoja ja uskomuksia. Tästä pidin itse, koska tänä päivänä mikään, mikä lisää ihmisten ymmärrystä ja sitä kautta toivottavasti suvaitsevaisuutta, ei ole väärin. Jos hautausmaat, puut, surulliset ihmiskohtalot ja/tai historia kiinnostavat, voin suositella tätä luettavaksi.