What do you think?
Rate this book
Sinun silmiesi kautta
Mitä jos ihmismieleen voisi astua sisään kuin rakennukseen?
Lapsuudenystävät löytävät keinon astua toistensa tietoisuuteen Peter Høegin väkevässä romaanissa.
Ystävänsä Simonin itsemurhayrityksen jälkeen Peter etsii klinikan, joka voisi auttaa Simonia. Klinikka on kehittänyt aivojen skannausmenetelmän, jolla tutkitaan ihmisten välistä syvää yhteyttä. Pian käy ilmi, että Peter ja klinikan johtaja Lisa ovat lapsuudenystäviä. Lisa ei vain muista sitä, sillä hän on menettänyt muistinsa onnettomuudessa. Lisa pyytää Peterin tutkimusapulaisekseen osittain saadakseen kuulla lapsuudestaan. Päiväkodissa heillä on ollut maaginen keino päästä toisen ihmisen tietoisuuteen, ja nyt he jatkavat tutkimuksiaan paljon suuremmassa mittakaavassa. Neurotieteiden avulla voidaan vaikuttaa ihmismieleen ja lopulta koko ihmiskuntaan, mutta mikä on sen hinta? Mitä tapahtuu siellä missä viimeinen kertomus – kertomus meistä itsestämme – päättyy?
Lapsuudenystävät löytävät keinon astua toistensa tietoisuuteen Peter Høegin väkevässä romaanissa.
Ystävänsä Simonin itsemurhayrityksen jälkeen Peter etsii klinikan, joka voisi auttaa Simonia. Klinikka on kehittänyt aivojen skannausmenetelmän, jolla tutkitaan ihmisten välistä syvää yhteyttä. Pian käy ilmi, että Peter ja klinikan johtaja Lisa ovat lapsuudenystäviä. Lisa ei vain muista sitä, sillä hän on menettänyt muistinsa onnettomuudessa. Lisa pyytää Peterin tutkimusapulaisekseen osittain saadakseen kuulla lapsuudestaan. Päiväkodissa heillä on ollut maaginen keino päästä toisen ihmisen tietoisuuteen, ja nyt he jatkavat tutkimuksiaan paljon suuremmassa mittakaavassa. Neurotieteiden avulla voidaan vaikuttaa ihmismieleen ja lopulta koko ihmiskuntaan, mutta mikä on sen hinta? Mitä tapahtuu siellä missä viimeinen kertomus – kertomus meistä itsestämme – päättyy?
326 pages, ebook
First published January 1, 2018
30 people are currently reading
458 people want to read
About the author
Peter Høeg
19 books811 followersPeter Høeg was born in Copenhagen, Denmark. Before becoming a writer, he worked variously as a sailor, ballet dancer, and actor. He published his first novel, A History of Danish Dreams (1988), to positive reviews. However, it was Smilla’s Sense of Snow (1992), a million-copy best seller, that earned Høeg immediate and international literary celebrity. His books have been published in more than thirty countries.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 66 reviews
May 21, 2020
Ensimmäset 300 sivua, eli melkein loppuun asti olin aivan haltioissani Peter Høegin Sinun silmiesi kautta -romaanista. Kirja on salaperäinen ja kiehtova, syvällinen ja vetävän kepeästi kirjoitettu. Høeg on taitava. Hän kirjoittaa romaanissaan scifiä ehkä kaikista kiinnostavimmasta asiasta maailmassa: ihmisen tietoisuudesta.
Viimeiset 50 sivua menettivät jotain intensiteetistä, joka oli kietonut minut ihmisen mielen avaruuksiin. Silti jään kirjan lumoihin, enkä haluaisi sieltä pois. Ihmisten yhteisen kokemuksen tunteminen - sitä kohti kurkottaminen - tekisi kaikkien elämästä siedettävämpää.
Viimeiset 50 sivua menettivät jotain intensiteetistä, joka oli kietonut minut ihmisen mielen avaruuksiin. Silti jään kirjan lumoihin, enkä haluaisi sieltä pois. Ihmisten yhteisen kokemuksen tunteminen - sitä kohti kurkottaminen - tekisi kaikkien elämästä siedettävämpää.
May 5, 2019
Peter Høeg hat sich mit "Durch deine Augen" an einer andersartigen Geschichte versucht, welche wie die Figuren auf dem Covermotiv zu schweben scheint. Falls sich jemand von euch die Netflix-Serie "The OA" angeschaut hatte, der wird stimmungsmässig immer wieder in diesen Zustand versetzt. Mit einer Mischung aus pseudowissenschaftlichen Fakten, esoterischen Überlegungen und übernatürlichen Szenerien wird ein Buch gesponnen, das mich tief gepackt und immer wieder berührt hat.
Peter Høeg bringt durch einen geschickten Kniff nicht nur die Frage nach Authentizität in den Roman, sondern auch die Möglichkeiten von einem kollektiven Innenleben der Menschheit. "Durch deine Augen" ist ein schwierig zu beschreibendes Buch, mit einer intimen Wirkung, welche vor allem auf das Herz und die Seele zielt. Treffgenau, anders, schwerelos in all seinen Schrecken.
Peter Høeg bringt durch einen geschickten Kniff nicht nur die Frage nach Authentizität in den Roman, sondern auch die Möglichkeiten von einem kollektiven Innenleben der Menschheit. "Durch deine Augen" ist ein schwierig zu beschreibendes Buch, mit einer intimen Wirkung, welche vor allem auf das Herz und die Seele zielt. Treffgenau, anders, schwerelos in all seinen Schrecken.
February 8, 2020
Sometimes thrilling. It might even hold the seed for something beautiful. I made an extraordinary lovely thing of it inside me. The story gets a bit lost in the childhood parts. Way overworked.
March 31, 2020
Kiehtova tarina tietoisuudesta, aidoista kohtaamisista ja kollektiivisista muistoista. Paikoin oivalluksissaan mykistävä.
January 8, 2020
Jaahas, vuosi alkaa ristiriitaisissa ajatuksissa ja tunnelmissa!
Hoeg vei mukanaan salakavalasti, en malttanut lopettaa vaikka odotettavissa ei ollut mitään selkeää ratkaisua tai epäselvää juontakaan :). Ihastuin henkilöihin, vaikka he olivatkin suurimman osan ajasta etäännytettyjä niin ajallisti kuin tunteenkin tasolla ja ilakoin miljööstä, joka oli olematon. Tapahtumat olivat olemassa tai eivät.
Huh.
Jos pahuus ei olisi joissain kohdissa kääntynyt mielessäni sosiaalipornoksi, olisin tykännyt vielä enemmän. Jos se pienikin selvyys olisi häivytetty ja hypätty lopullisesti, olisin ehkä helpottunut, mutta se ei tainnut olla tämän kirjan päämäärä.
Hoeg vei mukanaan salakavalasti, en malttanut lopettaa vaikka odotettavissa ei ollut mitään selkeää ratkaisua tai epäselvää juontakaan :). Ihastuin henkilöihin, vaikka he olivatkin suurimman osan ajasta etäännytettyjä niin ajallisti kuin tunteenkin tasolla ja ilakoin miljööstä, joka oli olematon. Tapahtumat olivat olemassa tai eivät.
Huh.
Jos pahuus ei olisi joissain kohdissa kääntynyt mielessäni sosiaalipornoksi, olisin tykännyt vielä enemmän. Jos se pienikin selvyys olisi häivytetty ja hypätty lopullisesti, olisin ehkä helpottunut, mutta se ei tainnut olla tämän kirjan päämäärä.
February 28, 2021
Aikaisempien teostensa perusteella Peter Hoegilla on taito luoda omia maailmojaan ja saada lukija uppoamaan niihin varauksettomasti. Erikoisiin, omalakisiin maailmoihin ja/tai perhesuhteisiin on yhdistynyt vaivattoman kertomisen taito, mikä on tehnyt kirjoista paitsi mietityttävää myös viihdyttävää luettavaa.
Nyt Hoeg kurkottaa jonnekin lähitulevaisuuteen pohtimaan sitä, kuinka paljon ihmisten mielet voivat olla toisille avoinna ja mikä onkaan olemisen, ajallisuuden ja elämänpolkujen erilaisten vaihtoehtojen suhde. Itse koin tällä kertaa kirjan rakenteen jotenkin vaikeaselkoiseksi, ja koko tilanteen vaikeasti hahmotettavaksi. Kirja ikään kuin vastusti minua eikä päästänyt minua mukaansa.
Hankaluus syntyi ehkä siitä, että kirjassa oli ainakin alkuvaiheessa paljon myös scifi-henkistä teknis-tieteellisenoloista perustelua sille, miten toisen ihmisen ajatuksiin ja muistoihin mennään mukaan. Tarina ja kirjan viesti olisivat mielestäni toimineet ilman sitäkin, olisin ollut valmis vain hyväksymään annettuna, että lähitulevaisuudessa tämä on mahdollista. Hoeg voisi vahvana tarinankertojana vain luottaa kertomisensa voimaan.
Nyt Hoeg kurkottaa jonnekin lähitulevaisuuteen pohtimaan sitä, kuinka paljon ihmisten mielet voivat olla toisille avoinna ja mikä onkaan olemisen, ajallisuuden ja elämänpolkujen erilaisten vaihtoehtojen suhde. Itse koin tällä kertaa kirjan rakenteen jotenkin vaikeaselkoiseksi, ja koko tilanteen vaikeasti hahmotettavaksi. Kirja ikään kuin vastusti minua eikä päästänyt minua mukaansa.
Hankaluus syntyi ehkä siitä, että kirjassa oli ainakin alkuvaiheessa paljon myös scifi-henkistä teknis-tieteellisenoloista perustelua sille, miten toisen ihmisen ajatuksiin ja muistoihin mennään mukaan. Tarina ja kirjan viesti olisivat mielestäni toimineet ilman sitäkin, olisin ollut valmis vain hyväksymään annettuna, että lähitulevaisuudessa tämä on mahdollista. Hoeg voisi vahvana tarinankertojana vain luottaa kertomisensa voimaan.
June 26, 2020
Door jouw ogen is een roman uit 2018 van de Deense auteur Peter Høeg (1957) die in 1992 internationaal doorbrak met zijn misdaadroman Smilla’s gevoel voor sneeuw, en nu in het Nederlands uitkomt dankzij vertaler Gerard Cruys. Høeg heeft verschillende stielen gehad voordat hij schrijver werd: hij rondde zijn studie literatuurwetenschap aan de Universiteit van Kopenhagen af in 1984, maar werkte ook een tijdje als zeeman, balletdanser en acteur. Zijn boeken worden vertaald voor een dertigtal landen.
Net als in Smilla’s gevoel voor sneeuw gaat het in deze roman terug een heel technische richting uit. Høeg is dan ook gekend om spanning, wetenschapsfilosofie en magisch realisme te verweven in zijn romans. Nu komt er zelfs een toets science fiction aan te pas – of is het eigenlijk esoterie – over ‘verborgen aspecten' van de werkelijkheid, niet (zintuiglijk) waarneembare aspecten en het wezen van de dingen. Dergelijke kennis staat echter haaks op natuurwetenschappelijke kennis, die stoelt op logica en verifieerbaarheid.
Nadat zijn vriend Simon een zelfmoordpoging heeft ondernomen, bezoekt Peter een onderzoeksinstituut in Århus in de hoop dat men er Simon zou kunnen helpen. Hij herkent de directrice Lisa Skærsgaard, die heel toevallig met Simon en hem als kleine kinderen een triumviraat vormde. Maar zij heeft last van geheugenverlies en kan zich niets herinneren van haar eerste zeven levensjaren, voordat haar ouders omkwamen bij een ongeluk.
Lisa voert in haar neuropsychologische kliniek geheim onderzoek naar contact tussen mensen en ontwikkelde daarvoor een revolutionaire vorm van hersenscanning. Haar instituut heeft zelfs staatsbeveiliging gekregen omwille van het risico van industriële spionage. Onder andere een MRI-scanner, een EEG-hersenscan en andere meettoestellen om onder andere de bloeddruk op te meten komen eraan te pas. Die metingen worden dan geprojecteerd als een soort hologram van de persoon die gescand wordt. Of dat helemaal wetenschappelijk klopt, is trouwens een ander paar mouwen.
Samen herbeleven ze hoe ze als kind al wegen vonden om het bewustzijn en de dromen binnen te treden van anderen. Een onderneming die Lisa nu op een grotere en risicovollere schaal voortzet, weliswaar op een zeer gedreven manier. Je maakt mee hoe Lisa samen met Peter als assistent het bewustzijn van haar patiënten bezoekt, en ze hen op deze manier therapeutisch probeert te behandelen.
Door de technisch ingewikkelde uitleg zit er niet zo veel vaart in het eerste deel. Daardoor is het ook moeilijk in het verhaal te komen en wordt er afstand gecreëerd met de lezer. De personages blijven nogal oppervlakkig en worden niet zo goed uitgewerkt. Hun huidige leven en relaties zijn maar van weinig tel, omdat het de jeugdtrauma’s zijn die ieder getekend en tot dit punt gedreven hebben. De auteur heeft oog voor detail en schrijft op een beeldende manier zonder daarom veel beeldspraak te gebruiken, wel vaker een kenmerk van romans uit het noorden. Zijn zinnen lopen goed, en de dialogen zijn snedig, maar niet staccato.
‘”Dat heb ik iemand ergens zien doen,” zei ze, “ik heb iemand zo met de vinger zien wijzen, van binnenuit. Ik liep er stage, ik was er maar een week, de naam weet ik niet meer, ze noemen het de Kliniek aan het Einde van de Weg. Die ligt ten zuiden van Århus, aan het water; en valt onder het Academisch Ziekenhuis. Ik heb het telefoonnummer bewaard.” Iets aan de manier waarop ze het zei maakte dat ik wist dat dit lotsbepalend was.’
Het geheel komt nogal bizar en weinig overtuigend van de wetenschappelijke grond over. Sommige dingen lijken best abstract, en blijven het ook. Maar als lezers hun reserves opzij weten te zetten, zullen de pogingen om andermans bewustzijn te betreden misschien wel concreter en boeiender worden en wie weet ethische vragen oproepen, wat duidelijk de bedoeling van Høeg is. Voor anderen zal dit boek eerder saai, irriterend en soms zelfs onnodig gruwelijk overkomen, met te veel pseudowetenschappelijke platitudes. Dit boek komt zeker niet boven het maaiveld uit.
Deze recensie verscheen eerder op Hebban.nl: https://www.hebban.nl/recensie/nathal...
Net als in Smilla’s gevoel voor sneeuw gaat het in deze roman terug een heel technische richting uit. Høeg is dan ook gekend om spanning, wetenschapsfilosofie en magisch realisme te verweven in zijn romans. Nu komt er zelfs een toets science fiction aan te pas – of is het eigenlijk esoterie – over ‘verborgen aspecten' van de werkelijkheid, niet (zintuiglijk) waarneembare aspecten en het wezen van de dingen. Dergelijke kennis staat echter haaks op natuurwetenschappelijke kennis, die stoelt op logica en verifieerbaarheid.
Nadat zijn vriend Simon een zelfmoordpoging heeft ondernomen, bezoekt Peter een onderzoeksinstituut in Århus in de hoop dat men er Simon zou kunnen helpen. Hij herkent de directrice Lisa Skærsgaard, die heel toevallig met Simon en hem als kleine kinderen een triumviraat vormde. Maar zij heeft last van geheugenverlies en kan zich niets herinneren van haar eerste zeven levensjaren, voordat haar ouders omkwamen bij een ongeluk.
Lisa voert in haar neuropsychologische kliniek geheim onderzoek naar contact tussen mensen en ontwikkelde daarvoor een revolutionaire vorm van hersenscanning. Haar instituut heeft zelfs staatsbeveiliging gekregen omwille van het risico van industriële spionage. Onder andere een MRI-scanner, een EEG-hersenscan en andere meettoestellen om onder andere de bloeddruk op te meten komen eraan te pas. Die metingen worden dan geprojecteerd als een soort hologram van de persoon die gescand wordt. Of dat helemaal wetenschappelijk klopt, is trouwens een ander paar mouwen.
Samen herbeleven ze hoe ze als kind al wegen vonden om het bewustzijn en de dromen binnen te treden van anderen. Een onderneming die Lisa nu op een grotere en risicovollere schaal voortzet, weliswaar op een zeer gedreven manier. Je maakt mee hoe Lisa samen met Peter als assistent het bewustzijn van haar patiënten bezoekt, en ze hen op deze manier therapeutisch probeert te behandelen.
Door de technisch ingewikkelde uitleg zit er niet zo veel vaart in het eerste deel. Daardoor is het ook moeilijk in het verhaal te komen en wordt er afstand gecreëerd met de lezer. De personages blijven nogal oppervlakkig en worden niet zo goed uitgewerkt. Hun huidige leven en relaties zijn maar van weinig tel, omdat het de jeugdtrauma’s zijn die ieder getekend en tot dit punt gedreven hebben. De auteur heeft oog voor detail en schrijft op een beeldende manier zonder daarom veel beeldspraak te gebruiken, wel vaker een kenmerk van romans uit het noorden. Zijn zinnen lopen goed, en de dialogen zijn snedig, maar niet staccato.
‘”Dat heb ik iemand ergens zien doen,” zei ze, “ik heb iemand zo met de vinger zien wijzen, van binnenuit. Ik liep er stage, ik was er maar een week, de naam weet ik niet meer, ze noemen het de Kliniek aan het Einde van de Weg. Die ligt ten zuiden van Århus, aan het water; en valt onder het Academisch Ziekenhuis. Ik heb het telefoonnummer bewaard.” Iets aan de manier waarop ze het zei maakte dat ik wist dat dit lotsbepalend was.’
Het geheel komt nogal bizar en weinig overtuigend van de wetenschappelijke grond over. Sommige dingen lijken best abstract, en blijven het ook. Maar als lezers hun reserves opzij weten te zetten, zullen de pogingen om andermans bewustzijn te betreden misschien wel concreter en boeiender worden en wie weet ethische vragen oproepen, wat duidelijk de bedoeling van Høeg is. Voor anderen zal dit boek eerder saai, irriterend en soms zelfs onnodig gruwelijk overkomen, met te veel pseudowetenschappelijke platitudes. Dit boek komt zeker niet boven het maaiveld uit.
Deze recensie verscheen eerder op Hebban.nl: https://www.hebban.nl/recensie/nathal...
July 15, 2020
Kniha o dětství a dovednostech, které dospívání ztrácíme. Také o smrti a vyrovnání se s traumaty, která nám život přinesl.
V závěru jsem se trochu nudila - úvodní překvapení odeznelo a nedostala jsem všechny odpovědi, které jsem očekávala.
V závěru jsem se trochu nudila - úvodní překvapení odeznelo a nedostala jsem všechny odpovědi, které jsem očekávala.
June 21, 2022
на обложке написаны слова хега: "я недавно написал новую книгу, но, боюсь, она может вам не понравиться". ну штош, она нам и не понравилась.
November 9, 2021
Töksähtelevä, kolkko ja perin naiivi teos ihmisten kohtaamisesta, toisiimme vaikuttamisesta ja sisäistä kokemuksistamme.
March 31, 2019
Vielleicht bin ich einfach mit zu hohen Erwartungen an dieses Buch heran gegangen. Ich bin begeisterter Høeg-fan und konnte es kaum erwarten, das Buch in die Finger zu bekommen. Die Thematik vermittelte den Eindruck, als sollte es der ganz große Wurf werden, eine Art Grundweisheit, um die der Autor schon in seinen letzten Werken immer herumzuschleichen schien. Echte menschliche Begegnung! Suchen wir die nicht alle!? Nun hat das Buch einen eher geringen Umfang und als der Funke nach den ersten 100 Seiten immernoch nicht übergesprungen war, kamen mir schon Zweifel. Schlecht recherchierte wissenschaftliche Phänomene die gnadenlos dem Plot zum Fraß vorgeworfen wurden, flache und unnahbare Protagonisten und ein Klischee nach dem anderen die sich Mühe geben , keine zu sein. Ach und autobiographisch ist das ganze übrigens auch. Oder auch nicht. Wer weiß. Am Ende hat man das Gefühl, man hätte von dem Buch irgendwie mehr mitnehmen sollen. Aber was? Das Kinder die Welt mit anderen Augen sehen? Was für eine Überraschung. Dass es eine wirkliche Wirklichkeit hinter unserer konstruieren Wirklichkeit gibt? Laut diesem Buch besteht die aber im wesentlichen aus Selbstmord und Kindesmissbrauch. (Und da haben wir auch schon das Schockmoment um den gelangweilten Leser bei der Stange zu halten). Es tut mir leid, ein solches Fragment reicht mir nicht aus, um die Wahrheit der menschlichen Begegnung glaubhaft rüber zu bringen. Traumata als Zentrum der Identität? Dann lieber ein bisschen mehr Wohlfühl-esotherik ala "der Alchemist".
Fazit: Ein großer Wurf mit sehr kurzem Arm. Für mich das bislang schwächste Werk des Autors.
PS: und bitte noch einmal nachlesen wie ein Computertomograph funktioniert.
Fazit: Ein großer Wurf mit sehr kurzem Arm. Für mich das bislang schwächste Werk des Autors.
PS: und bitte noch einmal nachlesen wie ein Computertomograph funktioniert.
November 20, 2020
Maybe I'll finish it another time. It was quite good. I'm just in a different mood.
August 18, 2019
I really enjoyed this one! I think I'm slowly becoming a fan of Peter Høeg.
This book is about Peter, who's meeting Lisa. Lisa is a professor of neurology and is the leader of a centre that investigates ways of experiencing both other people's and one's own thoughts, allowing their patients to process traumatic events.
This book is also about Peter, who's meeting Lisa. Lisa is a girl in Peter's kindergarten, and together with Simon they find their way into the real reality (sic) and can suddenly predict and alter future and past events.
Most of all, this book is about people. How we think, how we connect to the people around us and how we allow our inner child space to be present.
This book is about Peter, who's meeting Lisa. Lisa is a professor of neurology and is the leader of a centre that investigates ways of experiencing both other people's and one's own thoughts, allowing their patients to process traumatic events.
This book is also about Peter, who's meeting Lisa. Lisa is a girl in Peter's kindergarten, and together with Simon they find their way into the real reality (sic) and can suddenly predict and alter future and past events.
Most of all, this book is about people. How we think, how we connect to the people around us and how we allow our inner child space to be present.
November 24, 2021
Пугающие прекрасная книга. Их тех, что меняет читателя изнутри по мере чтения. Написанная просто, безыскусно, с небольшим научно-фантастическим допущением, эта история о страстном желании контакта. О живой встрече человеков(!) . Противоположная по стилю, но близкая по духу сострадания к романам Достоевского.
Как всегда у Хёга, глубина детского взгляда на мир, трагический опыт взрослого, насилие в семье - и всё это не в сюжете, а именно по касательной ведут читателя к более тонкой, хрупкой части смысла.
Над книгой хочется думать...
Как всегда у Хёга, глубина детского взгляда на мир, трагический опыт взрослого, насилие в семье - и всё это не в сюжете, а именно по касательной ведут читателя к более тонкой, хрупкой части смысла.
Над книгой хочется думать...
September 27, 2019
Hoeg on lempikirjailijani. Tällä kertaa romaani yhdistää tiedettä ja fantasiaa. Romaani osoittaa sen, kuinka pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa niin moni voi niin pahoin. Se myös kertoo meistä jokaisesta, jotka kerromme tarinaa, tarinaa johon uskomme, riippumatta siitä, onko se totta. Äärimmäisen kiinnostava kirja, joka imaisee mukaansa täydellisesti.
April 25, 2020
Didn't work for me at all, a bit of a failure of a novel, in my opinion. There are tiny specks of goodness in there, but generally I wasn't at all convinced by the kind of David Mitchell/Stephen King mashup. Forgettable.
February 6, 2019
Fantastisk bog. Sætter så mange tanker i gang. Må læse den igen.
February 18, 2024
Мощь-кощь! Однозначно, стоит потраченного времени. Погрузилась в мир, который сотворил автор, и это кайф! Все эти обмены мыслями и вшю вшю! Обожаю!
April 10, 2022
Jotenkin keskeneräisen tuntuinen kirja. Kiinnostava premissi ja kauheasti tieteestä ja filosofiasta inspiroituneita suuria ideoita, joita Høeg ei kuitenkaan osaa nitoa tyydyttäväksi kokonaisuudeksi. Se on ihan anteeksiannettavaa, sillä tässä puhutaan paljon sellaisista asioista, joita on mahdotonta täysin ymmärtää ihmisen rajallisen käsityskyvyn avulla. Kirjan kannalta tämä on kuitenkin vähän harmillista, sillä lopputulos on epämääräinen kokoelma kädenlämpöistä mystiikkaa.
Dialogi on monelta osin tökeröä. Iso osa tapahtumista kuvataan lapsen näkökulmasta, mutta Høegin kirjoittamat seitsenvuotiaat ovat puheiltaan ja käytökseltään enemmänkin pienikokoisia aikuisia kuin lapsia. Paljon sivuja kuluu myös siihen, että (aikuiset) hahmot selittävät auki neuropsykologiaa ja mielenfilosofiaa, mutta ei kukaan oikeassa elämässä puhu kuin siteeraisi jotain Tieteen kuvalehden populaaritieteellistä fMRI-artikkelia. Ja teksti on populaaritieteellistä nimenomaan sanan negatiivisimmassa merkityksessä. En aikoihin ole lukenut yhtä virheellisiä sepustuksia aivokuvantamisteknologiasta. Tavallisesti en niin paljoa takerru tieteellisiin epätarkkuuksiin scifissä, sillä mielikuvituksellisuus on fiktiossa ihan suotavaa, mutta tällä kertaa mennään kyllä niin päin helvettiä, että lukeminen on raastavaa.
Pidin Lumen tajusta. Se toi monella tapaa paljon uutta pohjoismaiseen noir-kirjallisuuteen, mutta taidan tämän perusteella jättää Høegin scifit lukematta, ainakin jos ne kertovat jostain minulle tutusta aiheesta.
Dialogi on monelta osin tökeröä. Iso osa tapahtumista kuvataan lapsen näkökulmasta, mutta Høegin kirjoittamat seitsenvuotiaat ovat puheiltaan ja käytökseltään enemmänkin pienikokoisia aikuisia kuin lapsia. Paljon sivuja kuluu myös siihen, että (aikuiset) hahmot selittävät auki neuropsykologiaa ja mielenfilosofiaa, mutta ei kukaan oikeassa elämässä puhu kuin siteeraisi jotain Tieteen kuvalehden populaaritieteellistä fMRI-artikkelia. Ja teksti on populaaritieteellistä nimenomaan sanan negatiivisimmassa merkityksessä. En aikoihin ole lukenut yhtä virheellisiä sepustuksia aivokuvantamisteknologiasta. Tavallisesti en niin paljoa takerru tieteellisiin epätarkkuuksiin scifissä, sillä mielikuvituksellisuus on fiktiossa ihan suotavaa, mutta tällä kertaa mennään kyllä niin päin helvettiä, että lukeminen on raastavaa.
Pidin Lumen tajusta. Se toi monella tapaa paljon uutta pohjoismaiseen noir-kirjallisuuteen, mutta taidan tämän perusteella jättää Høegin scifit lukematta, ainakin jos ne kertovat jostain minulle tutusta aiheesta.
July 16, 2021
Tämän lukeminen ajoittui aikaan, kun jostain syystä olin lukenut todella paljon ihmisten trippikertomuksia. (Ei, en ole suunnitellut vetäväni happoa, mutta todellisuuden pirstoutuminen ja uudelleenmuotoutuminen vain yleisesti kiinnostaa!)
Jotenkin se, niistä kertomuksista päälle jäänyt kummallinen tunnelma, sopi yhteen tämän kirjan kanssa. Ehkä se vahvisti höyrähtänyttä unimaista tunnelmaa - nimittäin unimainen tämä oli, kaikki tapahtui vähän omituisella tavalla hieman sivussa, niin että olet juuri saamassa siitä kiinni, kun se lipeääkin taas sormista. Osin pidin siitä tavoittamattomuuden tunteesta, mutta välillä myös häiritsi, miten epäselväksi jutut jäivät ja miten kauas tarina itsensä jätti.
Jotenkin se, niistä kertomuksista päälle jäänyt kummallinen tunnelma, sopi yhteen tämän kirjan kanssa. Ehkä se vahvisti höyrähtänyttä unimaista tunnelmaa - nimittäin unimainen tämä oli, kaikki tapahtui vähän omituisella tavalla hieman sivussa, niin että olet juuri saamassa siitä kiinni, kun se lipeääkin taas sormista. Osin pidin siitä tavoittamattomuuden tunteesta, mutta välillä myös häiritsi, miten epäselväksi jutut jäivät ja miten kauas tarina itsensä jätti.
June 19, 2025
Habe die meisten Bücher von Hoeg gelesen und seine Erzählkunst hat mich sehr oft begeistert wie in Fräulein Smilla oder besonders im Plan von der Abschaffung des Dunkels.Im vorliegenden Roman geht es um die Möglichkeit ,in das Bewusstsein anderer Menschen einzutauchen, es.gar zu manipulieren.Wie ich finde,ein faszinierendes Thema und Hoeg spielt auch hier gekonnt zwischen den Zeiten der Adoleszenz und der Erwachsenenwelt.Was mich aber gestört hat, ist das oft allzu Esoterische
August 23, 2020
Een hoop gebazel. Niets leuks aan eigenlijk.
February 23, 2022
ich bin irgendwie verwirrt
July 29, 2023
Best book I’ve read this year. Each time I feel that Peter Hoeg writes books exactly and only for me - it’s magic and it is always touches me to the very depth of my soul.
August 27, 2023
Wa voor een vaag boek is mich da xD
De auteur zou zich beter zelf laten opnemen in een psychiatrisch kliniek cuz boy is schizofreen af hahahahha
De auteur zou zich beter zelf laten opnemen in een psychiatrisch kliniek cuz boy is schizofreen af hahahahha
January 13, 2022
Kaunokirjallisesti keinotekoinen teos, jonka kohtaukset olivat hetkittäin lähes parodian puolelle meneviä.
Silti arvostan Hoegin pyrkimystä kuvata ihmisten kohtaamista ja tapaa miten ihmiset vaikuttavat toisiinsa, ja ymmärrystä kärsimystä kohtaan. Fiktion keinoin yritettiin kuvata asioita joita on vaikea kuvata - olisiko joku toinen tapa toiminut kuitenkin paremmin?
Silti arvostan Hoegin pyrkimystä kuvata ihmisten kohtaamista ja tapaa miten ihmiset vaikuttavat toisiinsa, ja ymmärrystä kärsimystä kohtaan. Fiktion keinoin yritettiin kuvata asioita joita on vaikea kuvata - olisiko joku toinen tapa toiminut kuitenkin paremmin?
July 27, 2020
Krásný, líbilo se mi to vcítění...
June 6, 2019
Das Buch gib vor, etwas Besonderes zu sein und tiefe Einblicke in das menschliche Bewusstsein zu offenbaren, am Ende ist meines Erachtens aber alles Schall und Rauch. Schon einen Tag nach Beendigung der Lektüre kann ich mich an die letzten Seiten gar nicht mehr erinnern. Alles was mit den wahren Begegnungen mit anderen Menschen, dem menschlichen Bewusstsein und der "wirklichen Wirklichkeit" zu tun hat blieb für mich schwammig. Die Geschichte als solche hat ihre Momente, vor allem wenn es um die Kinder geht, die in die Träume anderer reisen können. Das gefiel mir, aber nur als fiktive Geschichte, nicht als irgendeine Erkenntnis bezüglich des menschlichen Bewusstseins. Die Forschung und Technologie, die hinter dem Szenario des Buches steht erschließt sich mir nicht. Hat der Autor schon mal ein MRT gesehen?
Insgesamt leider recht enttäuschende Lektüre, die bei mir leider nichts hinterlässt als offene Fragen.
Insgesamt leider recht enttäuschende Lektüre, die bei mir leider nichts hinterlässt als offene Fragen.
November 25, 2019
Guaranteed Hoeg - different, interesting, partly supernatural or at least inexplicable.
This was a bit dissimilar from Hoeg's latest novels which were more adventurous and more action packed. To be honest I also liked those slightly more as they were not this solemn either. Thus this got just three stars instead of usual four. I'm sparing when it comes to praise :-)
As Hoegs tend to be, also this novel was entertaining and reading was an easy experience. And still it provided something to think about, also about where our world is going to when technology leaps ahead.
There was also some resemblance to some Stephen King's novels where main characters are described when they were both children and adults. Hoeg is more gentle though and stays closer to reality. A bit at least.
The main character's, the narrator's, name is Peter which in a way playfully indicates that this could be autobiographical.
It seems that this is not yet available in English. I'm sure it will be.
Sinun silmiesi kautta
Tammi 2019
This was a bit dissimilar from Hoeg's latest novels which were more adventurous and more action packed. To be honest I also liked those slightly more as they were not this solemn either. Thus this got just three stars instead of usual four. I'm sparing when it comes to praise :-)
As Hoegs tend to be, also this novel was entertaining and reading was an easy experience. And still it provided something to think about, also about where our world is going to when technology leaps ahead.
There was also some resemblance to some Stephen King's novels where main characters are described when they were both children and adults. Hoeg is more gentle though and stays closer to reality. A bit at least.
The main character's, the narrator's, name is Peter which in a way playfully indicates that this could be autobiographical.
It seems that this is not yet available in English. I'm sure it will be.
Sinun silmiesi kautta
Tammi 2019
Read
September 22, 2024Myönnän, että taisin odottaa kirjalta paljon. Olin kuullut kirjailijasta ja hänen muistakin teoksistaan hyvää. Yllätyin, kun huomasin etten pidäkään kirjasta. Pettymys. Jatkoin lukemista, sillä toivoin sen tyylin muuttuvan, sen teemojen vaihtuvan. Niin ei käynyt. Viimeisen kolmanneksen luin oikeastaan, jotta voisin kirjoittaa tämän arvostelun.
Kirjoittaja ottaa suuria vapauksia psykologian ja aivokuvantamisen saralla. Väitteet mielen kuvaamisesta ja toiminnasta jäävät ontoiksi ja ajoittain suorastaan virheellisiksi. Mukaan mahtui ihan mukiin menevä kuvaus tietoisuuden narratiivisesta luonteesta, mutta se ei kaiken muun tuhahtelun keskellä lämmittänyt.
Tarina lapsista, jotka opettelevat käyttämään myöhemmin ajan myötä unohtuvia ihmeellisiä kykyjään ei ole uusi. Kaikenkaikkiaan kirjan juoni ei aivan sen alkua lukuunottamatta kiinnostanut minua. Minulle ei ollut mitään merkitystä sillä, mitä hahmoille tapahtui. Koko kirja tuntui tasapaksulta.
Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen sen keittiöpsykologia ja ontuva tieteisfiktio.
Kirjoittaja ottaa suuria vapauksia psykologian ja aivokuvantamisen saralla. Väitteet mielen kuvaamisesta ja toiminnasta jäävät ontoiksi ja ajoittain suorastaan virheellisiksi. Mukaan mahtui ihan mukiin menevä kuvaus tietoisuuden narratiivisesta luonteesta, mutta se ei kaiken muun tuhahtelun keskellä lämmittänyt.
Tarina lapsista, jotka opettelevat käyttämään myöhemmin ajan myötä unohtuvia ihmeellisiä kykyjään ei ole uusi. Kaikenkaikkiaan kirjan juoni ei aivan sen alkua lukuunottamatta kiinnostanut minua. Minulle ei ollut mitään merkitystä sillä, mitä hahmoille tapahtui. Koko kirja tuntui tasapaksulta.
Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen sen keittiöpsykologia ja ontuva tieteisfiktio.
Displaying 1 - 30 of 66 reviews